Riemukasta joulua!

Luppakorvat ja lohikäärme viettävät joulunajan pötkötellen ja kirsujaan nuuskutellen. Noloa tunnustaa, mutta joulukuva on kaivettu arkistoista, koska pakkasta on liian paljon vanhusten poseeraamiseen. Tassuja kylmää seisoskelu, joten ei seisoskella!

Kirpakka keli muutti agilityjoulun nenäjouluksi, joten nosework on kaivettu (taas kerran...) naftaliinista, koska se on kaikille sopivaa aktivointia pakkaspäivinä. On hupaisaa huomata miten aina valmis ja nanosekunnissa nollasta sataan kiihtyvä pystykorva keskittyy haisteluhommiin niin paljon paremmin kuin konkarikirsunkäyttäjäkämppiksensä. Erityisesti jälkivalio on kovin reteä ja rellestää menemään vauhdilla. Toki puolustukseksi on sanottava, että vauhdilla ja virheettömästi, mutta ehkä tämä on kuitenkin puuhaa, jossa sekunninsadasosilla ei olisi niin väliä? Superseniorilla puolestaan fokus on hyvin vahvasti palkkiossa ja suoritukset vähintäänkin ahnaita. Mutta onneksi edes se yksi työskentelee silmiä hivelevästi!

Tokon taika

Viimeiseen kolmeen viikkoon on mahtunut kaikenmoista. Ehkä piristävimpänä Sisun tokotaitojen kehittyminen! Olen edelleen fiiliksissä noudon etenemisestä, nyt nousee maasta innokkaasti esine kuin esine ja rauhallinen sekä positiivinen pitäminen onnistuu monenlaisilla tavaroilla. Lisäksi noudon palautukset ovat kivalla mallilla. Ohjeet jatkoon ovat myös selkeät, joten joululomalle minä opettelen olemaan kahmimatta palautusta liian innokkaasti ja Sisuliini opettelee tekemään noston käteen asti istuen. Siitä tulee niin kivaa! Seuraaminen on myös edennyt, yllättäen asiat etenevät, kun niitä harjoittelee! Ehkä se koekorkkaus voisi olla realistinen tavoite jopa minun treenitahdilla.

Aksaa ollaan treenattu jokusen kerran ja puomi on oikein hyvällä mallilla. Ylösmenon onnistumisprosentti on viimeaikaisissa treeneissä ollut 100. Matto ei ole enää käytössä ylös- tai alasmenolla ja alasmeno onnistuu myös 100%. Vauhti ei ole kuitenkaan yhtä hyvä kuin ennen ylösmenon kriteeriä, mutta ehkä se siitä palaa, kun Sisu saa hommaan taas rutiinin eikä tarvitse ajatella niin paljoa.

Nuuskulipuuskuli sai jälleen virtsatulehduksen, joten antibioottikuuri on meneillään. Muuten superseniori voi oikein hyvin eikä edes kovin paksusti. Rapsun unet ovat syventyneet entisestään ja aamuisin se pitää herättää ulos. Rapsutin on kuitenkin hereillä ollessaan pirteä ja puuhakas, joten unien syvyys lienee vanhuutta, ei sydämestä johtuvaa. Luppakorvat ovat kovin tohkeissaan, kun joulukalenteria varten kuvataan kaikenmoisia höpöhommeleita, joissa koko trio saa olla innoissaan mukana.

Grillimakkarahaaste, otatko sen vastaan?

Valmennusryhmän treeneissä viipotettiin Suomalaisen Jarin hypäriä melkoisessa flow-tilassa! Onnistuin saamaan rohkean kisavireen ja Sisu luonnollisesti oli 120% mukana. Onnistui kaikki ja tuntui hyvältä! Siltä pohjalta odotin sunnuntain kisoja kuin Nuusku aamiaista, mutta kisapäivä vaihtui kotipäiväksi, kun lähtöhetkellä onnistuin hankkimaan itselleni lievän aivotärähdyksen parkkipaikalla eikä pääkivun ja pahoinvoinnin kera kisaamisesta olisi tullut mitään. Aktivoin kolmikkoa grillimakkarahaasteella ja Sisun versiosta tuli jopa julkaisukelpoinen:

Sisun haaste: grillimakkaran pito!

Joulukalenterin löytää täältä, siellä on joka päivälle jotain kivaa, kannattaa kurkata :)

Kuusvee ja kaikkea kivaa!

Syntymäpäiväsankarittaren aamuleikit kirkon takana.

Kuono harmaantuu, mutta Sisu ei! Edelleen täynnä lohikäärmeyttä, tulta, riemua, rakkautta, uteliaisuutta, villeyttä, hellyyttä ja seikkailunhalua. Hankala sitä on kuusivuotiaana pitää, edelleen tuommoinen pikkuinen vimpula.

Onnenamuletti Iisalmen syövereissä.

Syntymäpäiväsankaritar pääsi eilen valmennukseen ja veti siellä oikein hienosti, joskin ehkä korvat olisivat voineet olla paremmalla käytöllä. Hieman oli haasteellista suoran putken jälkeen käyttää korvia näköelimien sijaan ja aika hupaisahan se oli väistäessään pujottelun hyppyhäiriötä ihan urakalla... Mutta pieniä läksyjä, isoja onnistumisia! Puomin ylösmeno alkaa olla hallussa myös osana rataa ja se on hienoa se!

Viime viikolla oli marraskuun ProTeam-leiri ja siellä saatiin hyvät palikat puomin jatkohiomiseen. Olen nyt vähän jämähtänyt ylösmenon harjoitteluun ja nyt pitäisi päästä taas tasapainoon. Olen pähkäillyt, että miten palkkaan ylösmenon onnistumisen, jos alasmeno ei onnistu tai jos ylösmeno ei onnistu, niin... ja nyt ei tarvitse miettiä. Selkeät pelisäännöt, niillä mennään! Leirin ratatreenissä Luipukka oli kerrassaan hieno, irtosi ja ehdin asemiin. Oli oikein voimauttavaa Meistä on vaikka mihin -aksaa. Jumppaosiossa olin itse jo aivan kuitti ja Sisu liekeissä. Hassua miten joku voikin rakastaa tasapainoiluvälineitä noin paljon.

Viime viikon tokotreeneissä kierrettiin merkkiä ja koska Lupsukalla on AVO-luokan merkki hallussa, ruettiin lisäämään siihen haastetta. Sisua ei hyppyhäiröt haittaa, hienosti se sulkee kaiken ylimääräisen pois ja keskittyy tehtävään. Tämän illan teemana onkin tunnari, saapi nähdä mitä siitä tulee!

Luppakorvakaksikko voi hyvin. Rapsulin tassut tykkää, kun on lunta ja maa jäässä, mutta hieman joutuu käyttämään luovuutta joen rannassa juomahetkellä, koska rantavesi on jäätynyt. Onneksi jää on vielä sen verran heppaista, että siihen saa tehtyä Rapsuliinille juoma-avannon. Nuuskun tassu nousee taas iloisesti, kiitos Norocarp-kuurin.

Tollerihaun hetkellinen elvytys

Maalimiehen näkymät.

Lauantai-iltapäivän iloksi vanha tollerihakujengi kokoontui Pärnävaaran metsikköön yli neljän vuoden treenitauon jälkeen! Nuusku ja Rapsu olivat vallan tohkeissaan ja pätevinä. Maasto ja matkat (ja tehtävät...) olivat luppakorvilla vallan supersenioritasoa, hienosti mielet virkistyivät, silmät loistivat ja laukka irtosi! Kukapa se ei tykkäisi etsiä metsään eväiden kanssa kadonnutta. Sisuliini sai hieman haasteellisemman setin ja ilahdutti osaamisellaan. Kun on hyvää seuraa, aurinko paistaa ja keli on lämmin, niin ihan sitä miettii, että miksi emme tee tätä useammin?

Ekan radan pohja, jossa nro 21 oli rengas, toinen versio mentiin takaperin.

Viime valmennusryhmän treeneissä kipitettiin yllä olevaa Jocke Tangfeltin kerrassaan hapottavaa rataa kisamitoilla ja -vedoilla ensin originaaliversiona ja sen jälkeen käänteisenä. Molemmat radat olivat vauhdikkaat ja huonokuntoisen ohjaajan nopeasti tappavat. Oma kunto loppui jo ekalla vedolla, Sisun kunto ei loppunut millään vedolla. Jestas, että se meni kovaa! 

Viikon tokot jäi työhommien vuoksi välistä, mutta olohuonenoutoa ollaan itseksemme tehty, nosteltu takajalkoja eri objekteille ja jumppailtu peruutusta suoremmaksi. Tai Sisu on tehnyt ja minä ihaillut vierestä :)

Näytä tämä julkaisu Instagramissa.

Henkilön Lohikäärme & Luppakorvat (@kauheefuhhuur) jakama julkaisu Marras 16, 2018 kello 11.35 PST

Näytä tämä julkaisu Instagramissa.

Henkilön Lohikäärme & Luppakorvat (@kauheefuhhuur) jakama julkaisu Marras 15, 2018 kello 12.37 PST

Kisapäivän tuloksellinen anti.

Eilisissä kisoissa nautiskeltiin kolme rataa hyvällä fiiliksellä. Agilityratojen tavoite oli puomin ylösmeno ja tavoitteeseen päästiin! Hyvät puomit, mutta tunaroin siellä sitten ohjausten kanssa; Sisun lukitukset ovat tällä hetkellä hieman heikoilla kantimilla eikä minut hiuksia silmiltä harovat kädet asiaa auttaneet. Ohjaukset tippuivat ja sinkoilivat miten sattuu, kun piti eteen nähdä... Viimeiselle radalle köytin haituvat naksuttimella kiinni (unohdin siis hiuspompulan kotiin) ja jo alkoi homma sujumaan. Tuomarikin palkintojen jaossa totesi, että tällä radalla et juossut enää hiukset silmillä :D

Tuulian koulutusviikonloppu

Poseeraus jäähdyttelylenkin lomassa.

Sisu sai nautiskella koko viikonlopun Tuulia Liuhdon koulutuksesta. Olipahan antoisaa ja kivaa sekä saatiin läksyjäkin sopivassa määrin :) Erityisesti lukitukset pitkillä esteväleillä pitää ottaa haltuun, koska molempina päivinä toistui sama kuvio useammassa kohdassa: Sisu lukitsee linjan, mutta viime hetkellä koukkaa rakkautensa perään, koska voi! Pitää vahvistaa sille nyt suurempi halu/ into/ ilo/ motivaatio/ taito/ osaaminen pitää lukitus loppuun asti. Käytännössähän siis lukitus hajoaa kohdissa, joissa takaakiertoon sujahtamisen houkutus kasvaa liian suureksi. Sitä saa mitä vahvistaa; itsenäisen takakierron olen halunnut ja sen olen saanut! Samoin vauhdikkaaseen sylkkäriin tulo pitää hioa paremmaksi, nyt jäi molemmilla meillä vähän puolivillaiseksi himmailuksi koko kuvio. Saatiin toimimaan, mutta vaati liikaa keskittymistä. Pääosin oltiin kuitenkin molempina päivinä samoissa treeneissä ja yhteistyö pelitti hienosti!

Puomille ei viikonlopun aikana menty vaan ylösmenoja on aikomus vahvistella tällä viikolla pienillä täsmätreeneillä. Sen sijaan juoksulenkkarit on laitettu liikkumaan ja jumpattu molemmat FitBonella, toimii hyvin myös ohjaajalla!

Aamupito

Kiitos koutsimme, istumisen kautta löytyi rauhallisuus noutoon ja rauhallisen tunnetilan ansiosta Sisu haluaa pitää kapulaa rauhallisesti suussaan, ei mälvää eikä tiputa. Toki asiaa osin auttaa välineurheilijuuteni minkä seurauksena hankin äärimmäisen hienon (ja kalliin) noutokapulan, johon voi vaihtaa erilaisen keskiön, päästään siis vaiheittain lisäämään haastetta. Ja suussa on tässä vaiheessa vasta kapulan keskiosa, mutta ollaan päästy lyijykynästä tähän, niin se on jo hienoa se! Pienet edistysaskeleet ovat palkitsevia :)

Aamupuomi

Aamun alkajaisiksi hurautettiin hallille kipaisemaan muutamat ylösmenon vahvistukset. Ehkä siitä vielä ylösmenokontaktin ottaja tulee! Nyt osumat ovat hyviä jopa hitusen vauhdin kanssa, mutta onhan tästä vielä matkaa valmiiseen. Vaikuttaisi kuitenkin siltä, että Sisu on oppimassa ylösmenokontaktille osumisen hyödyn ja vähitellen kykenee huomioimaan ylösmenokriteerin vaikka palkka onkin suoritettavan esteen jälkeen. Hienoa työtä pikkukoiralta, jolle on aiemmin vahvistettu ainoastaan puomin loppuosan merkitys eikä aloitusta ole noteerattu mitenkään. Kivasti oppii uuden ajattelutavan esteelle, jota on toistanut eri asenteella vuosia :)

Lenkkien yksilöllistäminen

Iltaruoka-aika. Ihan vaan, jos oot unohtanut!

Treenirintamalle kuuluu riemuisaa. Tokot on maistunut niin lohikäärmeelle kuin kesyttäjällekin. Noutoa ja liikkeiden välejä työstetään parhaillaan. Meillä on ihan huippu koutsi! Tykkään palastella asioita ja treenata pieniä osia, joten saan kiltisti läksyt tehtyä. Ja tilattua hirmuisen hienoja treenivermeitä, koska pitäähän välineet olla kunnossa!

Aksassa ollaan jokusen kerran tehty puomin ylösmenon vahvistamista. Kertakaikkisen haastavaa. Matalassa vireessä ajattelu pelittää, mutta vauhdin tullessa kuvioihin keskittyminen siirtyy puhtaasti puomin alastuloon. Meneepi vielä aimo tovi ennen kuin Sisu oppii ylösmenokriteerin vauhdin hurmassa, mutta sitten menee. Mihinpä tässä kiire on.

Nuuskulilla alkaa ikä painaa tassussa ja pitänee siirtää se kokonaan omille lenkeille. Nupa tykkää lähteä metsälenkeille mukaan ja siellä häntä heiluen viipottaa, mutta tahti on sellainen, että muut pitkästyy, joten ikiomat metsäjolkot Nuuskulle.

Viikonloppuna Silakka tutustui uuteen kaveriin, pieneen Liisa-kelpieen, joka on muuttanut Sisun ystävän Veke-kelpien kämppikseksi. Aika hienosti Sisuliini loppulenkistä jopa leikitti Liisaa, joten eiköhän niistä lenkkikaverit tule :)

Lenkkihuvittelua.

Koko trio sai viime viikolla kennelyskärokotteen nenäsumutteena. Ajattelin luppakorvilla olevan ikää sen verran roimasti, että saattaisi henki lähteä, jos yskä iskee. Jospa nyt ei iskisi.

Olin päikkäreillä. Herätit!

Kisoloissa nautiskelemassa

Kylläpäs oli rattoisa kisareissu! Ihan huippuhauskat rataprofiilit (vauhtia ja taitoa), roihuava lohikäärme ja oma asenne oli täydellinen, suorastaan kylvin positiivisen tunnelman kuplassani. Lähdettiin pitämään hauskaa, vastaamaan tuomarin asettamiin haasteisiin, testamaan kisavire ja hakemaan treenilistalle tavaraa. Ja kuinkas ollakaan, kaikki tavoitteet täyttyivät!

Oma liikkuminen ei ollut tavallista "olin ihan sairaan nopee, kunhan en katso videota"-tasoa vaan tuntui jo juostessa hitaalta ja kömpelöltä (ja näytti siltä myös videolla...), mutta syytän kenkiä! Lenkkarit unohtuivat eteiseen eikä talvikengillä kulkenut. Kengänpohjan nystytkin tuntuivat juuttuvan keinonurmeen kiinni, kyllä ikävöin paljasjalkakenkiäni. Niin rasituin juoksutaistelussani, että venäytin oikean ojentajalihaksen! Kyllä. Luit oikein.

Sisu oli kuuma ja kaasu pohjassa, olipa hauska ohjata! Kaksi ensimmäistä agilityrataa eivät toki tuloksellisesti hivelleet (2xhyl), mutta suorituksina ne olivat hyviä. Viimeinen rata oli hypäri ja se hehkui hienoutta, mitä nyt räpelsin yhden kiellon ottaessani Sisun haltuun pituudelle laiton sijaan. Mutta tykkäsin, ohjasin rohkeasti! Ja sinne läksylistalle napsahti tutut: keinu (livakahko), puomi (ai mikä ylösmenokontakti?), putkijarru (on pitänyt treenata joo.... mutta onko? no ei) ja keskittyminen (sen vaikean kohdan selvittämisen jälkeen tulee uusi kohta, ei voi hehkutella onnistumista mielessään!).

Vaikka aamulla lähtö teki hitusen vaikeaa (kävin ikuisuuskamppailun siitä jäädäkö pötkölleen vai siirtyäkö autoon), oli matkanteko oikein rattoisaa (kiitos musiikki) ja perillä suorastaan lystikästä (kiitos aurinko, kiitos Sisu, kiitos Lappeenranta). Tätä lisää!

Lisäksi annettiin selkeästi tyytyväisyyden aihetta kanssaosallistujille, joiden hauvelit maalin tullessaan häntä heiluen lipoivat kissanruokansa kupista. He niin tyytyväisinä käänsivät katseensa takaisin omiin seesteisiin luppakorviinsa seurattuaan tovin maalin tulleen kelpien raivokasta lelun teurastusta "kuole pallo! kuole orava! tästä saat! kuole! kuole! kuole! murmurmur!!" räkä lentäen. Seesteisyys ei ole meitä vielä tavoittanut (ja toivottavasti ei tavoitakaan :D ).

Ylösmenokontakti - säännöistä ärsyttävin

Puomin ylösmenosulkeisia on vedetty tällä viikolla kolmet (!). Suorastaan ahkeruutta! Treenit ovat vaihdelleet "käy läpsäyttämässä ylösmenokontaktilla olevaa mattoa"-treenistä "juokse pöydän päällä olevan ylösmeno-osan puoleen väliin ja osu matkalla matolle"-treeniin. Erinomaisia toistoja pikkukerpiili esittää, joten tällä hetkellä usko uljaaseen lopputulokseen on kova!

Kipaistiin myös ihan oikeissa treeneissä, joissa teemana oli hirmuinen luukutus ja este-erottelu. Koska molemmat kuuluvat lohikäärmeen vahvuuksiin, treeni oli varsinaista mukavuusalueella paistattelua. Tuntui tosi hyvältä vastapainolta puomihumpalle.

Nupatsu on ollut hitusen raskasaskeleinen, joten se on saanut parina iltana iltapalan höystöksi Norocarpia ja liike on selkeästi letkeytynyt. Pitänee antaa pieni kuuri ja katsoa miltä sitten vaikuttaa.

Se yritti kuvata eteerisenä utuisella rannalla istuvaa ipanaa, mutta tarjoilin sille paremman näkymän! T. Rapsu

Agilityn rentouttava vaikutus

Työmatkamaskotit Lieksassa.

Sisuliini vietti viime viikolla aikaa koe-eläimenä. Koulumaskotti pääsi naksuteltavaksi ja oppi mm. pujottamaan renkaita tappeihin. Kaikkea sitä. 

Opinnoista rentouduttiin agilityn parissa. Lauantaina oli ProTeamLeiri, jossa saatiin tuntumaa vaihtoehtoisiin ohjausvaihtoehtoihin ja mieletön fiilis ratatreenissä! Parasta oli kuitenkin analyysi siitä, että puomin alastulon ylöspäin hiloutuminen on puhdasta seurausta ylösmenon ylittämisestä. Olen saattanut kuulla (lue: kyllä olen kuullut useasti) tämän Sannalta jo aiemmin, mutta nyt sisäistin sen. Olen siis keskittynyt väärään asiaan alastuloa korjatessani, mutta onneksi olen ollut kovin laiska asian suhteen, niin ei ole tullut liikaa turhaa työtä tehtyä :D

Lohikäärme leiripäivän tauolla.

Sunnuntaina uppouduttiin lisää puomin maailmaan Huotarin Sennin koulutuksessa, jossa jatkettiin puomin ylösmenon korjaamista. Vielä muutama lisävinkki taskuun, joten kyllä siitä nyt hyvä tulee!

Intiaanikesäläiset!

Tug-E-Nuff

Yhteistyökumppanini Tug-E-Nuffin verkkokaupasta löydät motivoivat ja koiraystävälliset lelut. Kestävät lelut ovat englantilaista käsityötä. Hyödynnä alennuskoodi SISUKAS ja saat tilauksesi kotiin ilman postikuluja! 

Ilahduta nelitassuasi hienoakin hienommalla lelulla!

Heitteillä reppanat

Heinikon söpöin!

Kovasti on kiirusta pukannut, joten pienet ystäväni ovat olleet suorastaan heitteillä. Duunit loppuu illalla reippaasti Nuuskun ruoka-ajan jälkeen, joten kotona vastassa on syyllistävä katse. Oloa ei helpota alati nälkäisen Rapsun korvien lupatus eikä syliin änkeytyvä Sisu, joka on meinannut kuolla hellyyden puutteeseen.

Tiistain tokossa teemana oli seuraamisen osat ja saatiinpa taas hyviä vinkkejä. Hieno seuraaminen on vain toteutusta vaille valmis! Aion toteuttaa sen talvikauden aikana. Paikkamakuukin oli hivelevä, Lupsukka köllötti rauhallisena. Kuvittelin, että se olisi tarvinnut enemmänkin treeniä, mutta selkeästi muussa yhteydessä aktiivisesti toteutettu optimismi & rauhallisuus -treeni on tuonut kivan tunnelman myös paikkamakuuseen.

Keskiviikkoaamuna oltiin terhakoina aksatreeneissä. Treenattiin läksyksi tulleita haastavia keppien aloituksia häiriöllä ja alkoihan sieltä löytymään sitä vanhaa osaamista. Vaatii kyllä vielä jokuset palauttavat treenit ja sitten pitäisi muistaa vielä ylläpitää taitoa, niin kisoissakin rohkenisi koettaa. Ajattelin muuten lähteä Lappeenrantaan kisomaan kuun lopussa, joten jos kimppakyyti kiinnostaa, niin huikkaa!

Itsenäiset keppien aloitukset.

Lisäksi kaivoin targetmaton esille ja vahvistettiin sitä ensin kotona, hämärässä kirkkopuistossa ja keskiviikkona puomilla. Päädyin (taas kerran) siihen vaihtoehtoon, koska osumat alkoivat jäädä turhan usein turhan ylös. Jospa tällä kertaa jaksaisin katsella targettia kauemmin ja rakentaa Sisulle ymmärryksen osumapaikasta. Olisihan se kivempaa, jos se ymmärtäisi eikä painaisi pelkällä juoksurytmillä. 

TOKO

Katsopas ihmettä, ehdimme taas mukaan perjantai-illan tokotreeneihin! Sisun teemana oli nouto ja ruutu. Nouto on mennyt eteenpäin, kiitos lyijykynäleikin ja siivoustempun. Nyt ollaan jo siinä vaiheessa, että Sipuli tarttuu kapulaan innokkaasti ja tuo sen käteen. Tosin olen hätäinen palautuksen kanssa enkä ole rohjennut rakentaa siihen mitään kestoa vaan se on semmoinen "ojennan käden tosi nopeasti, että varmasti onnistutaan". Nyt pitäisi astua askel pidemmälle ja tähän saatiin erinomaisia ja toteuttamiskelpoisia vinkkejä, joissa päästään hyödyntämään jo opittua nenäkosketusta. Lähdetään siis rakentamaan liike loppuun :)

Ruudulla pidettiin hauskaa. Sisusta se on ihan huippu liike ja se lähtee ruudulle täysillä, ei ennakoi vaan pahtaa kohteeseen kaasu pohjassa. On näyttävä! Näyttävyys tulee nimenomaan siitä, että riemu roihuaa kelpien rinnassa. Saatiin Jenniltä hyvät ohjeet liikkeen eteenpäin viemiseen ja pitää lenkin kylkeen ympätä muutama pysähtymisharjoitus. Siitä tulee niin hieno!

Höpöjuttuina ollaan koko triolla treenattu oma-alue-peliä ja Sisu on kotiläksynä harjoitellut "pipi tassu"-temppua mikä on minulle vallan opettava. Ajoitus on kaikki kaikessa ja kun se on myöhässä, niin pipistä tulee natsitervehdys. Kiva haaste, sitä kohti! Lisäksi olen ("vihdoinkin!" kuulen usean huokaisevan) ajatellut paneutua Rapsun varastelun saloihin ja keittiössä luuhaamiseen, siihen on nyt suunnitelma kehitetty, joten vähitellen toteutuksen kimppuun. Jospa ruokakaapien sisältöjä pääsisi jatkossa syömään muutkin kuin Rapsutin!

Agilityn pariin on tarkoitus palata kunhan Sisu on tarpeeksi palautunut pohjoisen reissusta. Suunnittelin kyllä treeniä jo kuluneelle viikolle, mutta koska kelpie on käytännössä asunut sohvan alla, olen tulkinnut sen olleen tosi väsynyt. Se muuttaa sinne aina, kun kaipaa omaa rauhaa, ärsykkeetöntä tilaa syville unille ja perinpohjaista lepohetkeä. Sitä on nyt kestänyt viikon. Innokkaana se on lenkillä ja höpötempuissa, mutta ei se ole ollut yhtään sen oloinen, että olisi ylimääräistä energiaa purettavaksi ja koska läksylistalla on nimenomaan vauhtia ja aivotoimintaa sisältävät tehtävät, niin odotellaan vielä tovi :)

Kevo ja Paistunturin erämaa

Lohikäärme = hienoimmista hienoin retkikoira.
- Pidetäänkö evästauko?
- Joo!
- Jatketaanko matkaa?
- Joo!
- Otetaanko päikkärit?
- Joo!
- Mennäänkö yäunille?
- Joo!
- Joko herätään?
- Joo!
Hirveen helppoa olla retkellä kaverin kanssa, joka on aina samaa mieltä :) Ikioma kindred spirit.

Kevon seinä.

Vaellusreissulle osui yksi aurinkoinen päivä, jolloin elämä tuntui enemmän kuin hienolta ja loput sateisia päiviä, joista kosteimmat saivat kyseenalaistamaan koko retkelle lähdön, koska sateelta, tuulelta, räältä ja sumulta ei nähnyt juuri kymmentä metriä pidemmäs eli ihan sama missä olisi tarponut. Toisaalta telttakangasta hurjana hakkaava sade ja rajusti riepotteleva tuuli keskellä ei mitään ja ympärillä ei ketään oli kokemuksena vallan kiehtova. Kaksin saimme taivaltaa ja yöt viettää, evästellä ja virkistäytyä (lue: hyytyä) tunturipuroissa. Alla muutama kuva kuivemmilta hetkiltä, jolloin kameran raski kaivaa esiin:

Poroja!

Ja kotona taas oman lauman keskellä!

Tylsyyden maksimointia

Kajaanin kisareissun jälkeen kolmikko on saanut leikkiä sisarhentovalkoisia. Aivan järkyttävä flunssakuumekuolemantauti jylläsi ja vieläkin yskä roikkuu mukana. Jos jotain hyvää, niin tulipa naksuteltua Sisulle kapulan nosto, pito ja nouto, koko kolmikolle lelujen siivoaminen koppaan ja kohdetyöskentelyä, Silakalle monenmoisia kehonhallintajuttuja ja kaikille noseworkia. Kuulostaa paljolta, mutta oikeasti meillä kaikilla oli tosi tylsää, kun päivittäiset metsälenkit eivät rytmittäneet menoa.

Loppukuun hiljaisuus ei johdu tylsyydestä vaan seikkailusta. Sisun kanssa suunnataan tunturiin, joskin suunniteltu Kebnekaisen valloitus vaihtui hieman matalampaan kohteeseen, kun ei vielä henki kulje 100%. Sen verran kuitenkin, että reissuun päästään! Toivottavasti päästään takaisinkin :P

Muuan vanhapiika koetti ujuttaa itsensä mukaan.

Tuplanolla

Kajjaanin keikka.

Oih, olipas vallan antoisa agilityviikonloppu. Lauantaina suunnattiin ihka ensimmäiselle ProTeam-leirille Kuopion Koiramekkaan. Ajattelin ottaa lisukkeen Sannan henkilökohtaisen valmennuksen kylkeen, koska Sisun kehityksen kohteet tulevat esille häiriössä ja minun kehityksen kohteet sosiaalisten tilanteiden kuormituksessa. Leireily on siis häiriöherkille oivallinen paikka kehittyä :) Koontina muistiin itselle:

• kontakti/keppi-treeni: vauhti erinomainen, keinu vaatii tason noston minun liikkumisen suhteen ja puomille parempi 0-suoritus%
• erilaiset ohjaus/estepätkät-treeni: takaakierrot hallussa, erikoisestesuorille irtoaminen vaatii vahvistusta, kääntyy kuin unelma
• valssit/takaaleikkaukset-treeni: molemmat sarjasuorituksina vahvaa ohjaajan epämukavuusaluetta, yksittäisinä mukaavuusaluetta. Takaaleikkauksilla nopeampi kuin valsseilla.
• ratatreeni: onnistui aikalailla kaikki ja kellottamiset toivat hyvää vihjettä Sisun nopeimpiin linjoihin --> pitäisi muistaa kellottaa myös omissa treeneissäkin, koska mutu ei oo aina tosi!

Treenien ohella leirin huippuantia oli Ari Arppa Kuparisen luento kisakoiran huippukunnon virittämisestä. Oikeilla linjoilla ollaan Sisun kanssa oltukin, mutta oijoi, että laitetaan ensi kesän SM-kisoihin myös nopeuspiikki kohdilleen. Varokaa pikkumaksit, myö niin voitetaan kaikki, tai ainakin pidetään superhauskaa superlujaa!

Leiri-illan päätteeksi hurautettiin yöunille Kajjaaniin Paltaniemen rantaan. Kaunis usvan peittämä ranta, mikäpäs siinä on yöpyessä. Lazlokin muuntautui retkiautoksi käpälän käänteessä, patja häkkien päälle ja Sisu kainaloon. Hirmuisen hyvin nukuttiin, joskin huomasin, että iltayöstä puolet Kajjaanin nuorisosta tykkää käydä niemen päässä autoillaan kääntymässä ja aamulla lintubongarit luimivat kaislikoissa. Unipaikasta oli rapiat 7 minuuttia kisapaikalle ja siellä tavattiin Kasku-siskokin kisaamassa. Hirmuisen kivat radat oli Salme suunnitellut, rimat ihanasti 40 cm ja kisafiilis hyvä. Tuloksena makea flow jokaisella radalla; tuplanolla sijoilla 3. ja 1. sekä ohjaajan rimavitonen (heruttelin toiseksi viimeisellä hypyllä jo hyppyvalioarvoa mielessäni...).

Marjastajakeräilijät hyllyjä keräilemässä

Perjantain tokotreeneissä tehtiin pitkästä aikaa ryhmäliikkeenä paikkamakuu. Sisu oli vallan pätevä. Ei hairahtunut rivitovereiden ohjeistuksiin vaan malttoi kuunnella omat vihjeet. Meni hienosti maahan, pötkötti levollisena (kävin välillä palkkaamassa) vaikka vieressä vähän noustiin ja ensimmäistä kertaa ikinä osasi nousta makuulta perusasentoon! No ei olla sitä kyllä treenattukaan, kun Nuusku joskus alkoi ennakoida sitä niin herkästi, että en ole Sisulle uskaltanut edes opettaa. Eikähän se sitten ole siitä noussut (sen kaksi kertaa ehkä kun olen yrittänyt), mutta nyt nousi.

Toisena liikkeenä otettiin EVL:n hyppykiertohässäkkää (tällä liikkeellä on varmaan joku nimikin, mutta lainaan Sadun kuvaavaa ilmaisua). Olen saanut ennenkin ohjeeksi katsoa sitä törppöä mihin olen koiraa lähettämässä, mutta silti minä ihastelen Sisun kaunista kontaktia. Jep. Mutta aika paljon hienommin se suoritukseen lähteen, kun en liimaa sitä katseeseeni. Lisäksi sain hyvää palautetta sosiaalisen palkan ajoituksen vaihtelusta, olen kehittänyt siitä jo maneerin ja Sisu odottaa sitä tietyssä kohtaa törpön kiertoa. Pitää siis vaihdella kehun paikkaa ahkerammin (lue: ylipäätään vaihdella).

Enempää ei Sisun kanssa tokosteltukaan, kun molempien paras terä oli hioutunut marjapuskissa kykkiessä. Happimyrkytys ja päikkäreiden puute pakottivat pitämään treenin lyhyenä. Ilokseen Lupsukka pääsi kuitenkin treenin jälkeen nauttimaan englantilaisen herrasmiehen (Unski) ja ranskalaisen heilastelijan (Hemmo) lenkkiseurasta.

Kaunokaiset aurinkoisella Jaamankankaalla.

Paljon upposi karvamasuihin, mutta jotain tuli rasioihinkin.

Rapsu nautiskelee Kirkkopuiston kukista.

Ihana Kasku-sisko heitti kisareissun huudeille.

Tuloksilla ei juhlittu ja kuvaan tiivistyy kisapäivän meininki.

Eilen kipaistiin pitkästä aikaa kisoihin. Mukavat olivat rataprofiilit ja vallan mentävissä, mutta ei nyt ihan lähtenyt (3xhyl). Radoille mahtui paljon hyviä hetkiä ja notkahdukset olivat sellaisia, jotka oikaistaan kisarutiinin palattua. Itselle vaan enemmän rohkeutta ja asennetta (ja parempi kunto!!), niin Sisunkin on helpompi vastata treeneistä tuttuun ohjaukseen totutulla meiningillä. Nyt oltiin vähän hukassa molemmat.

Kaikenlaista kivaa

Kirjurin laiskuus saa trion elon vaikuttamaan lähes elottomalta, mutta se on harhaa se! Kuluneina viikkoina...

... kaikki kaksitoista tassua ovat painaneet jälkensä Hattusaaren rantahiekkaan, heiluneet kohti Pielisen aalloissa kelluvia tennispalloja ja juosseet riehakasta hepulikiekkoa. 

... tassuista neljä on kunnostautunut varastelussa ja kähveltänyt mm. rasiallisen pahamaineisia viinirypäleitä sekä ruusuntuoksuisen saippuan.

... tassuista tuoreimmat aloittivat ajanjakson koulumaskottina ja koe-eläimenä...

... ja huomasivat, että opiskelu on rankkaa!

.. tassuista vanhimmat kävivät terveystarkastuksessa tuloksena: ikäneidot veriarvot kuin nuorella tyttösellä! Kelpaa tassutella kohti seuraavia synttäreitä :)

... lisäksi vanha kettu esitteli taidokasta söpöstelyä eläinlääkärin vaa'alla. Arvaa saiko namin? Arvaa saiko toisen? Arvaa montako (kymmentä) sai? Ja hirveästi ihasteluja korkeasta iästä.

Harrastusrintamalla lohikäärme on piipahtanut yhdessä valmennuksessa ja lisäksi hionut puomia kisakuntoon. Osumia on haettu alemmas ja takajalkaerottelua vahvistettu. Hyvältä näyttää treeneissä, saa nähdä miltä näyttää viikonlopun kisoissa.

Nuusku 15 v.

Nuusku leikkii norjalaista tunturipatsasta syksyllä 2009.

Kaiken parhauden alku ja juuri, Nuusku Suuri Ensimmäinen, on ilahduttanut olemassaolollaan maailmaa jo 15 vuotta. Nuuskun taival on ollut hieno, pursunnut hauskuutta, harrastuksia ja yhdessä tekemistä valloittavia kaverituttavuuksia unohtamatta.

Edelleen mieli on kirkas, sydän 100% kaikessa mukana ja tassut johdattamassa uusiin seikkailuihin. Toki nykyseikkailut ovat satavuotiaalle sopivia humputteluja, mutta edelleen tärkeitä. Kaikille meille.

Reenejä ja reissuja

Auringonlasku Hattusaaren sillalla.

Viime viikolla hurautimme pitkästä aikaa Kuopioon valmennukseen. Tosin jos olisin ajatellut ja hoksannut, että Viiksessä oli niillä keleillä turkasen kuuma eikä lämppä- ja jäähkälenkkejä voinut hoitaa kuin suorassa auringon paahteessa, olisin siirtänyt ajan meille otollisempaan kohtaan. Kumpikaan meistä ei ole tottunut treenaamaan kolmenkympin kelissä, kun omassa hallissa on hivelevä kahdenkympin keli, ja lämmittelyt ja jäähdyttelytkin ollaan hoidettu sutjakkaasti järvessä. Ihan mitenkään liikaa leuhkimatta: meillä on Pärnällä maailman parhaat treeniolosuhteet! Onneksi Viiksellä oli kuitenkin viilentymismahdollisuus vesiletkun muodossa, niin pääsi Silakkakin jäähtymään viileässä vedessä ja humpattiin itsemme lämpimäksi erilaisin tempuin.

Mutta itse valmennukseen, olipa taas lystiä! Olin lähes varma, että ei päästä ekaa hyppyä pidemmälle, kun siinä oli jo niin potentiaalinen paikka Sisun takaakiertofetissille. Lisäksi treeni (1-22) sisälsi todellista epämukavuusalueella olemista; löytyi niin poispäinkääntöä, viski-/takaaleikkausta ja toki samalle hypylle varioituna poikkaria, takaakiertoa ja edestämenoa mikä on Sipulille iso vaikeus, koska on kivinta mennä silleenmilleen mentiin ekalla kerralla. Yllätykseni olikin melkoinen, kun haasteet alkoivatkin vasta loppumetreillä, kolmanneksi viimeisellä esteellä!

Ekalle hypylle kelpukka ei tarjoillut takaakiertoa kertaakaan ja poispäinkäännöt sekä takaaleikkaukset se veti kuin ne kuuluisivat meidän vakiorepertuaariin. Nelitassu oli muutenkin ihan superpätevä! Harvinaisen keskittynyt, totesi koutsikin. Mutta sitten treenin lopussa tulikin läksylistalle kamaa: keinu (kyllä kentää komeasti!) ja takaakierron sammutus. Ei pystynyt pikkukoiran enää toiseksi viimeillä hypyllä menemään suoraan, kun se oli jo treenin aikana kerran menty poikkarilla ja kerran takaa. Ihan liian vaativaa oli moinen!

Viime viikolla harrastettiin Sisun kanssa myös himourheilua: meillä oli treffit Lykynlammella klo 6:00. Kyllä, luit oikein. Aamuviiden viileyteen ulkoilemaan koko revohkalla ja keräämään kehuja kelpien kauneudesta: "onko se kelpie? voiko se olla? onko se todella? on kyllä hieno koira!" ja siitä luppakorville aamiaiset kuonoon ja pystykorvan kanssa nesteytys juoksulenkkiä varten. Tehtiin kesän toinen triathlon: juoksu (10 km) + uinti + syönti. Heinäkuun alussa meni vähän heikommin, nyt kulki paremmin. Siis miulla, Sisulla nyt kulkee aina.

Koska hellettä pukkasi, siirryttiin vajaaksi viikoksi nauttimaan elosta mökille. Sisun kanssa sufpailtiin joka päivä rapiat 5 km, kaikkien kanssa uitiin höpelönä ja Rapsustakin on kuoriutunut varsinainen himouimari, käytiin marjastamassa muutamat suulliset mustikoita, veneretkeiltiin ja otettiin rennosti. Asentelin aitan oveen näpsäkän portinkin, niin voi nukkua ovi auki ilman, että nelitassut lähtee yömyyrästämään. Koska mikäs nyt olisi mukavampi tapa nukahtaa kuin järvelle katselu.

Tällä viikolla kaiveltiin hetkeksi tokovirettä esille ja treenattiin jääviä, kaukoja ja luoksetuloa. Kiitos Riikan valvovan silmän ja vinkkien, ehkä saan purettua Sisun jumiutumisen maahanmenon ihanuuteen, jos maltan toteuttaa saamani ohjeet. Lisäksi kipaistiin vahvistamassa puomia, nyt toistot on taas rennompia, mutta on niissä vielä duunia, joka pitäisi tehdä eikä vain suunnitella sen tekemistä.

Eilinen vierähti koirattomassa urheilussa, mutta aiheena kuuluu blogiin, koska siellähän ei oltaisi oltu, jos tapahtuman nimi ei olisi ollut Sisu-Seikkailu. Meidän Adventure-sarjassa seikkailtiin rapiat 40 km: Prologi 1km, Uimapatjailu 500m, Pyöräily 26-30km, Questit 10-25min,  Juoksu/suunnistus 3km, Melonta 2km, Suppailu 1,3km. Tuli laskeuduttua köydellä alas kalliolta, ryvettyä kaikenmaailman suo-ojissa ja pidettyä oikein hauskaa ihan se vaan sen vuoksi, että laumaan kuuluu Sisu ja pitäähän sen kunniaksi nimettyä seikkailua kunnioittaa osallistumisella!

Saattaa olla, että jalka taas hieman ärtyi. Ehkä. En tunnusta. Ihan koristeena nuo vaan on. Tai sitten ei.

Lämpö hellii australialaisen sielua

Helteet ovat olleet Sisun mieleen. Mikäs sen mukavampaa kuin ottaa aurinkoiset päikkärit paahteisella hiekalla/ parvekkeella/ nurmella/ ihan missä vaan mihin aurinko paistaa. Luppakorvat sen sijaan ovat olleet kovilla, ei vanhuksien pumput oikein tykkää jatkuvasta kuumasta. Tämän huomaa mm. väsymisenä (silloinkin kun suurin rasitus on pötkötys), ruokahalun heikentymisenä (tosin ruuan varastelun halu ei heikkene) ja yleisenä tukalana olona.

Onneksi on järvet! Lenkillä ei olla käyty helteillä ollenkaan paitsi Silakka lämpät ja jäähkät metsän uumenissa, jos on treenihallin suuntaan eksytty ennen kukonlaulua tai yöperhosten aikaan. Liikunta on hoidettu uiskentelemalla ja onneksi kolmikko uikin tyytyväisenä pitkää matkaa/ aikaa ja Rapsulla on eväät mukana kuten aina. Toki Rapsun uiminen edellyttää miun uimista, mutta mikäpä se on ahventa leikkiessä, kun vesi on keitettyä. Mökillä ollaan surfpailtu (lue: suppailua kasarisurffilaudalla) tai rehellisyyden nimissä Sisu on suppailllut tyylikkäästi laudalla seisten, Nuusku on molskahtanut pää edellä järveen yrittäessään ryystää samalla vettä ja Rapsu on tipahtanut yli reunan ihan muuten vaan. Sisun kanssa ollaan käyty ihan kohtuu pitkillä reilun neljän kilometrin surfpailuretkillä ja luppakorvat ovat saaneet tyytyä Pari metriä rannasta ja sitten takaisin, kun menee hermo -tyyppisiin pyrähdyksiin.

Lohikäärmeen fysiikka on huollettu tasapaino- ja dobotreeneillä ja kuuppaa noseworkilla. Eukalyptusta ovat nuuskutelleet myös luppakorvat, mutta pystykorvan ajattelin ihan hajutestiin asti raahata. Inspiraatioksi osallistuin Ilkka Hormilan hajutyöskentelyluennolle ja hetihän sitä taas innostui treenien suunnittelusta. Saa nyt nähdä miten suunnitelmallisesti homma pyörähtää käyntiin vai jääkö suunnitelmat teorian tasolle. Haju on nyt kuitenkin palautettu taas mieleen ja jonkin verran erotteluakin tehty.

Lupsukka vinksinvonksin tikkaillaan.

Tokoreenilöissä vahvistettiin nopeaa maahanmenoa ohjaajan paikasta riippumatta ja siinä oli pikkukoiralla pieni haaste, kun olin takana. Sen olisi tehnyt mieli kääntää ainakin etutassuja minun suuntaan, mutta melkoisen hyvin epeli pystyi suoriutumaan tehtävästään. Enemmänkin haaste oli sen jälkeen tehdä luoksetulon asentoa, koska  m a a h a n m e n o  oli se  t e h t ä v ä. Kuka silloin voi enää istua? Voi lupsukka ja lupsukan fiksaatiot.

Peliluokat = parhaat luokat

Agiråkki on koettu ja pikkulohikäärmeellä oli kivaa! Råkattiin peliluokissa Snooker SM -kisa (4/13), Gambler SM -kisa (8/68) ja Games SM -kisa (Snooker+Gambler) sekä lisäksi kipitettiin pari tavisstarttia ilman menestystä. Mutta peliluokissa meni huikean hienosti ja mikä parasta, niissä oli hauskaa!

Gambler SM -rata.

Erityisesti Games SM -kisan Snooker meni täydellisen nappiin ja harmi, että siitä ei ole videota, koska se oli hirmuisen hurja, oltiin sen jälkeen pikkumaksien ja maksien tuloksissa kolmosena toiseksi korkeimmilla pisteillä, mutta Gambler-finaaliradalla vedin rähmälleni nurmelle ja homma olikin sitten siinä. Onneksi ei tullut pahempia vaurioita kuin meheviä mustelmia, nahattomia polvia ja henkinen kolaus. Alla muutama kisakuva!

©RoosaTykkyläinen

©RoosaTykkyläinen

©RoosaTykkyläinen

©RoosaTykkyläinen

©RoosaTykkyläinen

©Agiråkki

©Agiråkki

©Agiråkki

©Agiråkki

©Agiråkki

Vaikka råkissa oli kivaa, niin muutaman päivän on tuntunut hyvin vahvasti tältä:

Pallomereen päiväunille kömpinyt Rapsutin. 

PS. jos on jäänyt huomaamatta, niin koulutuksia voi tilata täältä :)