Kauas pilvet karkaavat....

... ja reissu-unelmat vielä kauemmaksi. Sunnuntain piirinmestaruuskisoissa otin kontaktia putkeen ja päädyin hajonneen nilkan kanssa päivystykseen. Lepolomaa ja toipumista on tiedossa sen verran kauan, että tämän viikon vaellusreissu siirtyi ensi kevääseen.

Ensimmäisellä kisaradalla olin hieman lahna ja ponneton. Taas kerran, joten ekan radan syndrooma pitää saada kuriin. Lohikäärme sen sijaan paineli sata lasissa, mutta epäonnistui okserin suorituksessa. Kerta se on ensimmäinenkin. Tosin en ihmettele, okserin taempi rima oli ohut rimpula ja paksun ensimmäisen riman kanssa ne muodostivat hyvin hämmentävän näköisen kokonaisuuden. En usko Sisun hahmottaneen hyppyä okseriksi, luuli varmaan ylittävänsä tavallista hyppyä tuplarimalla. Siltä este ainakin omaan silmään näytti. Keppien aloituksessa tuli myös yllättävä virhe, en ohjannut vaan oletin ja pilasin, joten sen seuraksena hyllytys, koska korjasin kepeille lähestymisen edellisen hypyn kautta. Sisu oli varsin näpsäkkä eikä ollenkaan samalla tavalla holtiton kuin edellisissä kisoissa. Sisulta kiva kokonaisuus, harmillisesti itse olin ihan kuutamolla.

Jälkimmäiselle radalle laitoin ainoaksi tavoitteeksi oman vireen noston (viime aikoina vähän turhan usein ollut tämä tavoite...) ja siinä onnistuin. Lähdin hyvällä sykkeellä ja Sisu oli liekeissä. Tehtiin vauhdikasta yhteistyötä loukkaantumiseeni asti. Juoksin valonnopeudella, mutta ajauduin radan puolivälissä epähuomiossa suunnitellusta etenemislinjastani sivuun ja törmäsin putkeen, ylitin putken antigasellimaisesti, astuin osin putkipainon päälle ja siitä oman nilkkani päälle, kuulin kammottavaa pauketta ja rutinaa, jäin kenttään pidättelemään kivun kurkkuun nostamaa oksennusta ja poistuin tuettuna radalta. Jos jotain positiivista, radalle asetettu tavoite täyttyi, oma vire oli tapissa! Tosin tuloksesta voisi päätellä, että vähempikin olisi riittänyt.

Kipu oli kova ja niin oli harmituskin. Mutta loppujen lopuksi isoimmaksi fiilikseksi jäi kiitollisuus. Pitää antaa iso kiitos maailman parhaista seurakavereista! Saatiin ensiluokkaista huolenpitoa. Minulle priimaa ensiapua paikanpäällä, autokyyti päivystykseen, seuranpito ja pyörätuolin työntö sairaalassa sekä kotiinkuljetus. Sisusta pidettiin huolta heti, kun lensin kanveeseen, hoidettiin niin jäähdyttely kuin kotiinkuljetuskin. Autolle myös kotiinkuljetus (tosin tämä vähän hävettää, koska nelijalkaiset olivat mussuttaneet autossa strutsia ja ken on strutsia koiralleen syöttänyt tietää, että karmea haju viipyy autossa kauan). Olen kovin kiitollinen siitä, että saan harrastaa näin huipussa porukassa ja tuskin maltan odottaa, että pääsen hemmottelemaan kaikkia vastavuoroisesti.

Viime viikolla Nuusku kipaisi lääkärissä, koska siltä tuli pissit sisälle ja ulkona ilmeni juosten kusemista. Virtsatientulehdukseen Untamo sai antibiottikuurin. Sydämen sivuääni oli myös voimistunut, aiemmin se oli 1/6, nyt 2/6.

Sisu esittelee vaellusreissulle hankittua "yöpukua". Ei pieni puolikalju yöpakkasessa palele (sitten joskus kun reissuun päästään) :) 

Sisulla on luonnollisesti ohjelmassa treeni- ja kisatauko. Mielenkiintoista on nähdä miten pitkä tauko tästä tulee. Toivottavasti lyhyt, koska olen jo nyt kyllästynyt kyynärsauvoihin. Päivystyksen lääkäri oli vahvasti elämäänsä kyllästynyt ja asiakaskohtaaminen sen mukaista, mutta onneksi tohtori Google tiesi kertoa, että viikon päästä pitäisi aloittaa nilkkajumppa, 2-4 viikon päästä saa aloittaa varovaisen lajitreenin nilkkatuen kanssa, 3 kk päästä jalan pitäisi kestää täysipainoinen varaaminen ja kunnossa se on 6-12 kk kuluttua. Että sitä kohti!

Lohikäärmeaksaa ja esimakua

Iltalenkeillä on jo pimeää. Koetin vallan ostaa valot nelijalkaisiin, mutta kuulemma vasta ensi viikolla täyttyy kaupan hyllyt. Siihen saakka kuulovammaiset lenkkeilevät hämärissä hihnassa, koska mikään ei olisi raastavampaa kuin iltapalalla pomppivan töpöhännän perään katoava iltapalasta haaveileva korvaton pitkähäntä. Jos ei voi huhuilla lassieta takaisin kotiin, niin pitää ainakin nähdä mistä sen pyydystää.

Maanantaina kipaistiin Sisun kanssa valmennuksessa ja voi tytöt olipahan taas parasta! Pieniä oivalluksia, suuria etuja pienestä rytmityksestä ja käsittämättömän paljon hyvää fiilistä. Hitusen läksyjä ja runsaasti onnistumisen iloa. Yllätyksekseni pystyin treenissä juoksemaan täpöllä vaikka sunnuntaiaamun 13 km polkujuoksulenkki kaatosateessa mudassa ja vesilammikoissa loiskutellen saikin jalan hajoamaan. Kiitos apteekin käsikauppatavaran, ollaan näköjään hyvässä iskussa viikonlopun piirinmestaruuskisoissa!

Ensi viikolla startataan kelpien kanssa kahdestaan ruskavaellukselle. Kahdestaan, koska kohteena on kauan haaveilemani Kevon luonnonpuisto ja Paistunturin erämaa-alue, joiden rankkuus olisi liikaa luppakorville. Viime päivät onkin kulunut mukavasti retkikamoja esiin kaivellen ja kuntoa tarkastellen. Koiramakuupussin Nuusku tarkasti edelleen toimivaksi ja löytyy sieltä nukkumasta joka välissä :) Selkeästi se on sitä mieltä, että vaikka kunto ei enää vaellukselle riitäkään, niin aivan hyvin päiväretkillekin voisi ottaa makuupussin ja eväät!

Mie lähen mukkaan!

Kertakaikkisen hienoa tällä viikolla oli myös se, että korkattiin aksaohjaajien fysiikkatreenit ja näillä näkymin saadaan säännöllinen ohjattu ryhmä pyörimään. Loppuu löysäily!

©TiinaHiltunen

Villin kesytys

Jos viime kisaradat meni virvelöimiseksi eikä yhteisestä tunnusbiisistä ollut tietoakaan, niin maanantain valmennus puolestaan oli vallan mainio! Käsittämätön tason kohennus parilla yöunilla :D Enää Sisu ei luukuttanut täysillä Neljän Ruusun Juppihippipunkkaria antaen miulle kytän ja porvarin roolin, sen sijaan yhdessä hoilattiin Irene Caran Famea.

Sen verran hyvät vinkit sain kisavireen hallintaan lähtötilanteessa, että mielenkiinnolla odotan seuraavia kisoja, joissa pääsen kuvioita testaamaan. Jotta ei haasteet lopu kesken, päädyin vaihtamaan puomin kriteerin juoksupuomiksi. Tovin olen ajatusta kypsytellyt ja tullut siihen tulokseen, että muutos sopii Sisulle. Lupsun 2on2off on nopea, se juoksee täysillä alas, joten siitä juoksuun siirtyminen ei liene mahdoton tehtävä. Eri asia olisi, jos Lupsulla olisi taipumusta hidastaa/hiipiä alastulolla tai loikkia. Juoksu A Lupukalla on ollut jo tovin (toimii 2on2off ja juoksu valintani mukaan) ja samalla kriteereistä lipsumismetodilla ajattelin duunata juoksupuomin. Saa kauhistella, mie ihailen, kun se on niin hieno :)

Unski ja Hape olivat valmennusreissulla mukana ja reissattiin sieltä suoraan yökylään maalle. Rapsutin karkaili ryöstöretkille kasvimaalle minkä ehti. Puolukkareissulla tyypit veti marjoja kitusiin niin, että muuttuivat puolukkasurvoskoneiksi.

Lenkillä.

Kotiinpalattuamme kipaistiin Sisun kanssa hieman läksyjä duunaamassa. Hyppyerotteluilla tunnelman kohotus ja sen jälkeen puomitreeniä. Hyvin juoksi alas asti joka toistolla, ei loikkinut. Kerran tarjoili räjähtävän 2on2offin. Kyllä se siitä :)

Valamennus ja kisoloissa

Viikon avaus tapahtui Kuopion valmennuksessa. Ihan huikeat setit taas kerran ja hienosti Sanna sai kaivettua meidän heikkouksia esille. Läksylistalle napsahti mm. pituus ja erikoisesteet yleensäkin takaaleikkauksella. Pikkuluipukka kääntyi merkkipaalujen välistä, koska voi ja muutenkin esitteli mielenkiintoisia tapoja esteen suorittamiseen. Pitää ehkä ottaa pituus haltuun :) Kuumeesta ja flunssasta toivuttuani kipaistiin tekemässä viikon loppupuolella hitusen läksyjä: takaaohjauksia muurille, renkaalle ja pituudelle. Lopputulos: kyllä se kotona osaa.

Päivän kisat käytiin kotihallissa, mutta valitettavasti ei voitu käyttää samaa slogania. Ei osattu, ei sitten millään. Sisu hehkui, mie olin lahna ja yhteistyö... niin oliko sitä? Kaksi ekaa rataa olivat aivan hirveää huttua, ei puhuttu samaa kieltä ollenkaan ja Sisu paukutti iloisesti onnettomista ohjauksista läpi. Kontaktit oli hyvät, eipä juuri muuta. Teki mieli skipata viimeinen rata ja lähteä kotiin, mutta sitten päätin ottaa opin alle oman fiiliksen nostamisen: jos päivän kunnolla ei pysytä ehjiin suorituksiin, niin sitten tavoite laitetaan henkiseen kasvuun. Pitää pystyä nollaamaan tilanne ja lähtemään viimeiselle radalle puhtaalta pöydältä itseluottamusta puhkuen. Aikamoista virvelöintiä sekin oli, mutta tehtiin nolla, voitettiin ja saatiin hyppyserti. Kaikkea sitä.

Nuusku ja Rapsu olivat mukana kisamaskotteina ja Nuusku lauloi kauniisti Sisun lähtiessä baanalle. Kyllä kelpasi, kun oli parhaimmat (ja äänekkäimmät) kannustusjoukot mukana :) Jäähdyttelylenkillä kuningatar pääsi uimaan kisakoneen kanssa ja onnistui taklaamaan Rapsunkin järveen. Kokonaisvaltaista räpellystä kaikin puolin.