Itsenäisissä viikkotreeneissä oltiin pienellä porukalla, joten rakennettiin muutaman esteen treeni. Tai no, olihan niitä suoritettavia esteitä 21, mutta rakennukseen tarvittiin vain 6 estettä. Tykkään kovasti Marc Martinin treenipohjista, niissä vaaditaan koiralta itsenäisyyttä, irtoamista ja tekniikan hallintaa kovassa vauhdissa. Rataprofiilin linjat ovat koiralle virtaavat ja estevälit pitkät, jolloin vauhti kasvaa kisamittoihin vaikka ei kisamittaisella kentällä ollakaan. Ja ohjaajankin pitää vähän miettiä, että miten sijoittuu onnistuakseen jatkossa kaiken tapahtuessa niin nopeasti.
©MarcMartin, nro 12 opettelin epähuomiossa toiselta puolen.
Rataantutustuminen oli tuskaista. Koin aluksi vaikeaksi kokonaisuuden muistamisen. Samoja esteitä veivattiin koko ajan eri tavoin, mutta pystyinpäs lopulta muistamaan (paitsi esteen nro 12...)! Tosin koiran kanssa halliin tepastellessani alkoi muisti taas pätkiä. Itselleni armollisena treenattiin Sisun kanssa ensin lyhyehköissä (max 10 estettä) seteissä, jotta pääsin palkkaamaan ennen radan unohdusta. Säälittävää, mutta todellisuutta. Kun oltiin otettu treeni osissa haltuun, lyötiin palaset pötköön ja vedettiin 1-21. Kokonaisuus pysyi hienosti kasassa ja olipa huikeaa settiä pikkukoiralta koko treenin ajan!
Treenissä pääsi tekemään monipuolisesti vähän kaikkea: etäpakkovalsseja (2, 3), japseja (5, 6), persjättöjä (8-9, 19-20), takaakiertoja (4, 10-14, 17, 20) ja viskiä (18). Etäalkuja on treenattu
Heidin treeneissä sen verran ahkerasti, että alun pakkovalssit pelittivät hienosti ollessani valmiina kolmoshypyllä. Sisun itsenäiset takaakierrot pitkin treeniä tekivät koko hommasta todella helppoa, minulla oli aikaa ja vapautta siirtyä seuraavaan kohteeseen Sisun lähtiessä ja jäädessä suorittamaan tehtäväänsä. Olin yllättynyt miten helppoa tuollaisen sekamelskan tekeminen sen kanssa nykyään on!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti