Keskiviikon mysteerit

Miksi ihmeessä unohdin jo kolmantena keskiviikkona peräkkäin lenkkarit kotiin? Haluanko syvällä sisimmässäni juosta aksatreenit kumppareissa tai toppakengissä? Ja mistä johtuu, että kumppareilla tai toppakengillä juostessa minulla likaantuu ainoastaan oikean jalan kenkä, kun lenkkareilla joustessa molemmat kengät ovat yhtä likaiset? Juoksenko huomaamattani kumppareilla ja toppakengillä ainoastaan yhdellä jalalla? Hämmentävää on myös se, että pukeudun samalla tavalla olipa pakkasta -13°C tai -1°C? Haluanko hikoilla ylimääräistä kahlatessani lämppälenkillä puoleensääreen ulottuvassa umpihangessa? Haluanko olla pyörtymispisteessä ennen treenin alkua? Näköjään.

Noh, onneksi Sisu valmistautuu treeneihin tunnollisesti, sillä on kaikki tassut mukana ja se myös käyttää niitä. Ihan huikeaa menoa viikkoradalla (alla). Treeni oli oikea hyvänmielen treeni ja sellainen onkin paikallaan kisojen alla.

Ratapiirros©Nina Hiltunen, töhertelin siihen oman linjan

Koska kenkävalintani oli mitä oli, olin pakotettu irtoavaan ohjaukseen. Hyvä niin, koska se pelitti hienosti! Hilluin tuolla pinkillä viivalla ja Sisu teki työt kauempana. Alun takaakierrot (2, 3) pelittivät hyvin, japsi (6) on nykyään peruskauraa, irtoamisessa (7-11) Lupsu ei edes vilkuillut minua vaan paineli menemään, jolloin ehdin hyvin merkkaamaan kepit (12), hyvin irtosi eteen (14) ja sivulle (15-16), jolloin ehdin pakkovalssiin (17), irtosi törkeän ahneesti ja osasi hakea pimeän putken (18-21), keinun (22) jäi tekemään itse ja pystyin juoksemaan suoraan putken (23) taakse ja siitä ei ollutkaan enää kuin luukuttaa loppu. Kontaktit priimaa, keinu hieman kiihkeä, mutta kriteerien sisällä. Testasin mielenkiinnosta keppihässäkän myös liikkumalla keppien toiselta puolen, mutta siinä tuli itselle ohjauksiin kiireen tuntua eikä siitä tullut Sisullekaan mitään etua.

Pakkasneidot.

Bileviikonloppu: 3-lk ja 4-v

Paskat kenraalit ja... superhyvät kisat! Niinhän se perinteisesti menee ja niin meni nytkin. Tosin sillä seurauksella, että Joensuu-Kuopio-Jyväskylä-Joensuu-kisareissu hotelliaamiaisella typistyi Joensuu-Kuopio-Joensuuksi ilman hotelliaamiaista. Mutta onneksi hotelli-iltaa varten hankitusta Netflixistä on iloa kotonakin, oih Gilmoren tytöt :)

Mutta asiaan. Ensimmäiselle radalle oli mielettömän hauska mennä täydellisessä vireessä olevan Sisun kanssa. Virittäydyttiin tokotempuin ja luomunautaa napostellen, ja se toimi. Lupsu istui lähtöön hipihiljaa, pysyi siellä lupaan asti ja veti radalla täysillä, intensiivisesti, äänettömästi ja itsenäisesti. Tykkäsin! Päästiin siihen kuuluisaan flow-tilaan. Oma ohjaaminen oli (tai ainakin kuvittelen sen olleen) rohkeaa, vähäeleistä ja Sisuun luottavaa. Rataprofiili oli vaikea ja valitsin ne ohjauslinjat, jotka oli minusta parhaat koiran etenemisen näkökulmasta, en niitä, jotka olisivat olleet helpoimmat minulle. Tulokseksi tuli vitonen Sisun ehtiessä heittää yhden piruetin. Yleisö oli sitä mieltä, ettei Sisu ansainnut vitosta, mutta miusta siinä ei oikeusmurhaa tapahtunut, joskaan ei olisi tapahtunut myöskään sääntörikkomusta, jos oltaisiin nollalla maaliin tultu. Mutta se ja sama, aivan jäätävä rata ja parasta agilitya mitä olen koskaan vetänyt. Tulosta tärkeämpää on fiilis ja se oli täydellinen!

Toinen rata oli profiililtaan helpompi, Sisu sen sijaan ei :D En saanut kuumaa kepietä haluamaani mielentilaan ennen radalle menoa. Hotdog oli näennäisen rauhallinen, mutta näkihän siitä, että jos sitä tökkäisisi niin poksahtaisi sinapit seinille. Poksumaan se alkoi lähtöviivalla, väyväyhauhauräkyräky, ja silloin meidän olisi pitänyt vaan poistua. Ei niin treeneissäkään radalle lähdetä, mutta en nyt sitten osannut poistua. Sain sen lopulta paikoilleen, mutta luvan saatuaan mukaan lähti aikamoinen belsebuubi. Puomin kontaktilta vapautus oli siinä ja tässä, joten viimeistään siinä vaiheessa nipon kanssa olisi pitänyt poistua radalta, mutta poistuinko? No en, kun se ennakoi vaan vähän! Buahhahhahhah, sehän se onkin diplomi-insinöörin kanssa toimiva juttu. Koska olin lepsu, kommentoi kelpi luonteeni heikkoutta parilla seuraavalla hypyllä kieltojen arvoisesti ja minä aloin vajota masennukseen, mutta saatiin kuitenkin koottua itsemme minkä seurauksena loppuradan kontaktit olivat priimaa hurjilla vedätyksillä ja kympillä maaliin. Tyytyväinen olin siihen, että kokonaisuus pysyi hanskassa, mutta omaan lepsuiluun ja aaltoilevaan ohjaukseen en kyllä ollut tyytyväinen.

Myöhästyin viimeisen radan rataantutustumisesta ja ehdin lähinnä pyörähtää siellä. Radalle lähdettäessä mietin, että kannattaakohan mennä, kun en saanut Sisua edes näennäiseen viileyteen ja ohjaussuunnitelmakin oli vähän hutaistu. Sen verran kuitenkin kismitti edellisen radan oma pökkelö toiminta ja se, että olin laittanut jalkaan housut, jotka valuivat koko ajan, että päätin runtata radan läpi rohkealla ohjauksella vaikka henki menisi ja housut löytyisivät nilkoista. Hotdog piti komentaa lähtöön ja ohjata paikoin aika aggressiivisesti radalla. Se toimi, Sisu ei ottanut kieltoja ja irtosi hyvin, hoiti tonttinsa ja nollalla maaliin. Se olikin sitten menolippu kolmosluokkaan ja takaisin kotiin, koska Jyväskylän kisat olivat 1-2 luokille.

Väsähtänyt kisaaja ja palkinnoksi saatu joulukalenteri. Aika osuvalla teemalla!

Vaikka viimeiseltä radalta nolla napsahti, ei se ollut kuitenkaan päivän paras suoritus. Paras oli eka rata, se tehtiin siinä moodissa ja sellaisella yhteistyöllä minkä haluan saavuttaa jokaisella radalla. Teettää vielä töitä, mutta sittenpä niitä tehdään. Motivaatio tarvittavien asioiden treenaamiseen on kova, varsinkin, kun pääsin kokemaan, että treenien huima tunnelma on mahdollista siirtää kisaradalle. Vieläkin nousee ihokarvat pystyyn siitä tunteesta!

Lauantain kolmosen juhlinnasta on siirrytty sujuvasti sunnuntain nelosen juhlintaan. Pikkukelpie täyttää tänään neljä vuotta! Juhlinta aloitettiin lumisella aamulenkillä ja sitä jatketaan lumisella metsälenkillä sekä illan tokotreeneillä. Ilo on pieni pystykorva, maailman kaunein pikkupaimen.

Kesken unien herätetyt seniori ja juniori.

Karvasta totuutta kokonaisuuden hallinnasta

Keskiviikon treeneihin oli koutsi koostanut mukavasti meidän läksyjä mm. keppien (5) lopetus putkihäiriöllä, hirtto (12), hypylle (8, 10, 16, 18) irtoaminen. Sujuivat superhyvin. Sen sijaan kepeille lähetyksessä pikkukoira loikkasi kerran ohi mennessään puomin yli, joten siihen piti hieman ottaa tarkkuutta omaan rintamalinjaan. Rintamasuunnan huolehtiminen toi toivotun tuloksen. Pidin alun ohjauksen simppelinä perusohjauksena: päällejuoksu (2) tai kai sitä voi ihmisnuoleksikin kutsua ja pari peruskäännöstä (3, 4). Samaa sydäntäni lähellä olevaa palikkaohjausta harrastin myös myöhemmin, kasihyppy toimi hyvin ihan vaan liikkeen suunnalla ja kättä siirtämällä, Sisu tuli lähemmäs ja irtosi kauemmas.

©HeidiUtriainen

Treenin haastavin kohta ja selvä kotiläksy oli kohta 18-19, jossa Sisu ei reagoinut vastakääntöön (18) viiksikarvallaankaan vaan välistätulon sijaan paukutti menemään viereiselle hypylle. Ymmärrettävää, sen kanssa on viime aikoina nimenomaan vahvistettu itsenäistä työskentelyä, joten sitä se sitten tarjoaa. Sama kohta flippimäisemmällä ohjauksella ei tuottanut mitään ongelmaa, silloin kelpi tuli hienosti hyppyjen välistä. Mutta nyt työn alle tuo kohta erotteluna, milloin tullaan välistä ja milloin kaarratetaan hypyn kautta.

Loppuun koetin tehdä sitten semmoisen kisamaisen vedon, koska kisoihin ollaan menossa eikä meillä ole juurikaan ratatreeniä takana. Juu, ei ihan lähtenyt. En saanut pidettyä kokonaisuutta kasassa vaan harrastin urakalla ihmeräpeltämistä eikä Sisukaan siinä seurassa enää loistanut. Sisulle pitää antaa kunniaa sen verran, että kukaan ei olisi siinä seurassa enää loistanut. Enkä voi edes vedota siihen, että unohdin lenkkarit kotiin ja juoksin kumppareissa, koska mikään kohta ei kaatunut siihen, ettenkö olisi ehtinyt. Hyvin ehdin kumppareissani, räpelsin vaan ihan muilla tavoin ja kaiken huipuksi nostin Sisun ylivireeseen omalla ylivireelläni. Mitä opin kisamaisesta yrityksestäni? No en ole valmis tekemään nollarataa, mutta pystyn tekemään hyvää rataa muilla tavoitteilla. Pää ei kykene kokonaisuuksiin, se kykenee keskittymään vain osatavoitteisiin. Viikonlopun kisoihin ei siis lähdetä tekemään nollaa vaan sinne mennään onnistumaan rataprofiilista riippuen niissä pienissä asioissa, joita on treeneissä vahvistettu. Sen lähestymistavan puolesta puhuu tilastotkin: meidän nollaprosentti on 3 ja hyllyprosentti 79 :D Tilastot eivät tosin osaa kertoa sitä, että 79% sisältää huikean hienoja vetoja :) Siihen pyritään nytkin, hyviin ja hauskoihin omalla tasolla oleviin suorituksiin.

Tokossa ollaan Sisun kanssa otettu hieman seuraamispätkiä. Hallissa seuruu on vaikeampaa kuin muualla, hallissa sen silmät kuikuilevat aksaesteitä pidemmillä pätkillä. Muualla (olohuone, Koivuniemen kenttä) meininki on intensiivisempi. En ole myöskään saanut vasempaan käteeni mitään normaalia liikettä vaan se nakottaa edelleen halvaantuneena paikoillaan. Tosin, kun katsoo miun ja Nuuskun tokokoevideota, niin huomaa, että vuonna 2011 miun molemmat kädet ovat halvaantuneet! Jos nyt on vaan toinen, niin eikös se ole edistystä?

Nuusku ja Rapsu ovat viettäneet eläkeläiselämää. Nokosia ja metsälenkkejä. Hieman viime päivien sadekelit vetivät seniorien olemusta apeaksi, mutta onneksi tänään aamulenkillä valkoinen maa sai taas hännät heilumaan. Selkeästi ns. koiranilma on ikäkysymys. Iän karttuessa Nuuskua ja Rapsua on alkanut mukavuudet houkuttaa. Ennen ei ollut kelillä mitään väliä, nykyään sää (ja moni muukin asia...) voi olla LIIAN. Siis liian kuuma, liian kylmä, liian märkä, liian hanurista muuten vaan. Sisusta kaikki kelit on edelleen ihan parhaat. Siitä olisi ihan parasta vaikka ei olisi edes keliä tai olisi kaikki maailman kelit yhtä aikaa. Sää kuin sää tai säätön sää, kelpie on aina valmis!

Kisaveto ja parit treenit

Voi meitä, kun oltiin niin samalla radalla lauantaisissa seuramestaruuskisoissa! Kisaavien rata sisälsi mukavasti haasteita ja halusin heittää peliin saman rohkeuden kuin treeneissä. Kylläpä kannatti! Sisu tuli meille aiemmin vaikeisiin ohjauksiin törkeän hienosti, vitosesteen hirtto pelitti niin hienosti, että intouduin tuulettamaan ja uups, hyllytin kutoselle :D Sen jälkeen meno jatkui loistokkaasti. Ilman miun lapasesta lähtöä tulos olisi ollut vitonen, koska Sisulle lopun pimeä putkikulma oli haasteellinen. Muuten irtosi hypyille, kesti vedätykset kontakteilla ja eteni kaikin puolin mallikkaasti. Ja mikä hienointa, jäi lähtöön hipihiljaa.

Sunnuntain tokossa teemana oli ruutu ja kaukot. Molemmat on ollut joskus hyvällä mallilla, mutta ei näköjään enää. No ruudusta en ollut yllättynyt, kun sitä ei olla tehty aikoihin, mutta kaukoilla huvitellaan tasaisin väliajoin olohuoneessa. Ruudussa kelpi lähti kiertämään tötteröitä eli huomasi, että siivekkeen kiertoja on vahvistettu. Kun saatiin ajatus pois aksasta, niin alkoi löytymään jotain muistijälkeä ja saatiin muutama hyvä ruutuun lähetys jo melko kaukaa. Kaukot eivät kyllä palautuneet mieleen, tai onnistuu istu ja maahan, mutta jeesus sitä räpellystä! Ei pysynyt jalat paikoillaan eikä aivot eikä... Innoissaan se teki, ei siinä mitään, mutta pitänee hinkkailla antaumuksella kalsarikaukoja olohuoneessa ennen kuin niitä lähtee halliin tekemään.

Maanantain ihanuus oli valmennus Kuopiossa. Sanna oli koonnut radalle ihan huippuja vauhdikkaita kohtia, joissa Sisun piti irrota ja jäädä tekemään töitä itsekseen ja voi miten hienosti se tekikin! Hirtot sen sijaan olivat miulle tänään supervaikeita ajoittaa, kunnon ajoitukselle pelitti hienosti, mutta huonommalla Sisu heitti kiepin. Vahvistusta siis edelleen, omassa hallissa kieppejä ei ole enää näkynyt, mutta sehän ei riitä se.  Läksyksi tuli myös kepit putkihäiriössä, hirmuisen vaikea oli pujotella loppuun putken kuiskutuksessa. Samoin A-este vaatii vahvistusta korkeassa vireessä. Täältä löytyy hieman videomateriaalia treeneistä.

Treeniä hinkit heiluen

Viime tokotreeneissä oli teemana seuraaminen. Miun kestoinhokki, ei sen vuoksi, että seurauttaminen itsessään olisi inhottavaa, vaan sen vuoksi, että osaan helposti turmella liikkeen. Epäonnistumisen pelossa ollaan sitten pysytty semmoisessa parin askeleen olohuonekalsaritokotasossa. Ei olla edetty, ettei vaan mene väärin! Jep. Nyt saatiin hyvää rohkaisu nousta seuraavalle tasolle ja Sisu suoriutui tason nostosta mallikkaasti. Kahden askeleen sijaan askelia voi ottaa vaikkapa 20 ja pelkän oikealle kääntymisen sijaan voi kääntyä myös vasemmalle! Mie sen sijaan sain palautetta ihme hiimailusta, ihminen voisi kävellä ihan normaalisti eikä hiippailla korvat luimussa.

Kotitreeneissä noutokapula ei ole edennyt ehkä ihan siihen suuntaan kuin olisi pitänyt. Se nousee kyllä hienosti joka kerta ja hyvällä innolla, mutta palautus ei tapahdu kantaen vaan viskaten. Jep, kelpistä on tullut pesäpalloilija, ihan törkeen hyvät heitot! Kapula lähtee nopeasti, lentää kovaa ja osuu kohteeseen. Aksassa on paljon helpompi vahvistaa oikeita asioita, tokossa saan yleensä vahvistettu aikamoisia sirkustemppuja. Helpotin treeniä (alaspäin on kivempi mennä, sieltä löytyy mukavuustaso!) ja alkoi sujumaan paremmin. Tehdään siis nostoja ilman matkaa ja kunhan niihin tulee rauha, niin koetan lisätä matkaa. Saan tästä varmaan noottia, pitäisi vaatia enemmän jo nyt. Tiedän. Mutta nössöilen silti.

Viikkoradalla (alla) Sisu oli liekeissä ja taas oli huikeaa huomata miten meillä onnistuu leikiten vielä jokunen aika sitten mahdottomat asiat: etäohjaukset (1-2), takaaleikkaus (4, 5), kaukaa hypyille (6, 10, 12, 17) ja takaakiertoihin (15) lähetykset, japsi (8), hirtto (9), persjätöt (11-12, 13-14, 18-19), leijeröinti (21), viskileikkaus (25). Kaiken avain on ollut Sisun ja miun mielentilan kehitys sekä Sisun itsenäisen esteosaaminen parantuminen ja sitä kautta miun luottamuksen lisääntyminen. Helppo jättää varmistelematta ja olla ajoissa, kun varmisteluun ei ole tarvetta :)

Koostin sikermän joulukuun tuomarin koukeroista.

Muokkasin viikkoradalle hyppy-putki-erottelutreenin (alla). Napotin itse tuolla ristikkoalueella ja vaihdellen kolmas este oli joko takaakierto tai putki. Sisun piti kuunnella eikä vaan paahtaa sekä kyetä suorittamaan haluttu este ilman lähiohjausapuja. Kivasti myös alussa pääsin vahvistamaan takaakiertoon irtoamista ja putkelle lähetyksessä hirttoa. Kahdella ekalla toistolla kelpi paineli putkeen takaakiertokäskystä huolimatta, mutta koska palkkaa ei herunut, tiukkeni otuksen ote ja pääsin vahvistamaan hienoa erottelua. Siitä on myös hauska huomata miten onnistuminen on sille sydämenasia, ihan hirveetä murinaa pallon kanssa, kun parin epäonnistuneen toiston jälkeen onnistui :) Eikä virhe johda enää räkytykseen vaan keskittymiseen. Hieno otus!

Laiskan liikkujan ihannetreeni.

Keskiviikon treeneissä (alla) kelpi paljasti, että ei ole enää hiomaton timantti vaan timantti hiottuna hienoimpaan muotoon. Käsittämättömän taitava epeli! Kiva oli myös kuulla palautetta edistyksestä treenikavereilta, ei ole vain omia fantasiajuttuja. Alkuun treenasin etänä flipin (2), lähetys ja sivuttaisetäisyys kepeille (4), hirtto (6), lähetys (8), hirtto (10) ja vaihtoehtona persjättö (9-10), kaukaa lähetys takaakiertoon (12, 14), sylivekkipersjättö (15), lähetys (17), huikee vedätys keinulle (18), sanallisella erottelulla (19-23), persjättö (24).

Koostin mukaan kaikki Sisun läksyt.

En pysty ymmärtämään miten taitava siitä on tullut. Sisu kykenee työskentelemään myös kaukana, jolloin minulla ei ole enää kiire yhtään mihinkään. Sisun valeraskaus alkaa olla ohi. Vielä on tissit turvoksissa, mutta eivät enää sentään hytky juostessa ja pesärakennukset ovat taaksejäänyttä elämää. Jokohan sitä rohkenisi kisoihin ilmota?

Got me feeling drunk and high

Kolmas aksavalmennus Kuopiossa oli taas aivan huikea! Hienoa tuntea edistys elukassa ja yhteistyössä sekä huomata tehdyn työn vaikutus treeneissä. Aivan kertakaikkisen makeasti pelitti hirtot putkille, japanilaiset ja kontaktien vedätykset. Saatiin myös kasapäin uusia juttuja treenattavaksi. Tai no osittain samoja, mutta vaikeusasteella maustettuna. Niin fiiliksissä! Alkaa olla aikalailla sellainen olo, että pystytään Lupukan kanssa ihan mihin vaan, kun vihdoinkin puhutaan samaa kieltä. Nyt mie tiedän miten sitä aksakentällä koulutetaan ja Sisu tietää mitä mie tarkoitan. Se on mitä parhain fiilis!

Ensimmäinen tokokurssin kerta sisälsi noutoa, meillä Sisun kanssa ihan alkeita vielä. Ollaan jumittu kolmeksi vuodeksi kapulan tökkimiseen ja kevyeen hamuamiseen, kunnon ote ja pito on jäänyt tulematta. Puutteista voi syyttää treenin olemattomuutta sekä niiden harvojen treenikertojen heikkoutta; jos ohjaajalla ei ole kykyä ottaa askelta eteenpäin, ei se koirakaan ota. Eikähän mikään kerran vuoteen reenaten etene. Mutta nyt liikkeeseen saatiin hyvää nostetta vaihtamalla kapula pienempään. Pikkukelpi noukki pikkukapulan pikkukitaansa pikkuisen innokkaammin :) Jopa kuljetti kaksi askelta! Ihan mykisti edistys! Läksyt on selvät, niihin löytyy treeni-intoa ja on ostettu hamstereille soveltuva kapulakin :D

Tällä viikolla hilluttiin viikkotreeneissä vihdoin! Toppakenkäaksaa, kun unohdin vaihtaa juoksukengät jalkaan, mutta olipahan pakko keskittyä irrottamaan (4, 5, 6, 8) lohikäärmettä, kun talvicrocksiloilla ei lennokkaasti juosta varsinkaan japanilaisiin (7, 10) :P Hirtto (11) pelitti ihan törkeän hyvin ja poistuin mukavuusalueelta tempaisemalla alkuun flipin (2-3). Läksyksi muurin (13) takaakierto, pikkukelpi hieman fuskasi ja ponnisti muurin päältä :D

©HeidiUtriainen

Erilaista treenaamista

Pitkiin aikoihin ei olla päästy viikkotreeneihin vaan ollaan käyty hallilla itsekseen täsmäteeman kanssa. On ollut ihan superhauskaa keskittyä vain ja ainoastaan pikkulohikäärmeeseen ja toteuttaa kiireettömästi juuri meille suunniteltu harjoitus. Mielentila on Sisulla pysynyt täydellisen, Sisun mielentila heijastuu miun tekemiseen (liikkumisen rohkeus) ja miun hyvä mielentila vahvistaa Sisun mielentilaa ja... positiivinen noidankehä on valmis. Viimeisen kuukauden aikana meidän tekemiseen on tullut hieno rauha ja sillä en tarkoita rauhallista etenemistä vaan harmoniaa yhteistyössä. Huikea fiilis!

Viime valmennuksen jälkeen on käyty treenimässä putkeen lähetyksiä ulkokautta yksittäisenä esteenä  ja nyt lähetykset pelittää kuudesta metristä ilman apuja, hyvin hakee. Lisäsin haastetta laittamalla esteitä sekaan ja tällä hetkellä Lupsu hakee putken ulkokautta ohjauksessa niin hyppyluukutusten kuin kontaktienkin jälkeen :) Ei pyörähdä eikä juokse päin putkea. Aikas kivasti! Vaatii toki vielä vahvistusta ja paljon, mutta tosi mielissäni oon siitä, että onnistuu ilman, että miun tarttee keksiä siihen mitään ihmeellisyyksiä. Lisäksi on vahvistettu itsenäisiä hypyille ja takaakierroille irtoamisia sekä kontaktien itsenäisyyttä.

Eilen osallistuttiin Sisun kanssa Henkan koulutukseen ja ilahduin kovasti huomatessani meidän kehityksen. Sisu kulki ihan törkeän hyvin ja pystyttiin tekemään tämän hetken tavoitteen mukaisia virheettömiä 10 esteen pätkiä aivan jäätävällä tavalla :)

©HenriNygren

Treeneissä on niin hauskaa, että tuskin maltan odottaa päästä testaamaan homman toimivuutta kisaradoilla. Tällä hetkellä kahvipapu petailee sisällä pesäkoloja sinne sun tänne, joten kunhan synnytys on takana, painellaan kisakentille. Siihen asti tehdään antaumuksella läksyjä, koska tuleva emous unohtuu heti, kun treenivermeet kaivetaan esille.