perjantai 26. elokuuta 2016

Ihanan kamala radan alku

Keskiviikon treeneissä olikin aikamoinen aloitus! Hitusen mietitytti, että mitähän tuohon (1-6) tyrkkäisi, mutta löytyi hyvät toolsit. Takaakierto (2), muutama japsi (3, 4) ja vaihtoehtoisesti joko pakkovalssi (5) tai takaakierto + sylkkäri (5+6). Koetin myös pakkovalssia kakkoselle, mutta siitä liikkeelle lähteminen oli tahmeaa, jolloin olin myöhässä japseissa. Muuten radalla ei ollut ihmeempiä ja saatiin iloista settiä.

 ©HeidiUtriainen, 
tilan ahtauden vuoksi pussi (17) korvautui 14-putkella.

Seniorit olivat mukana treeneissä ja nauttivat Pärnällä lenkkeilystä. Lämmiteltiin vaarankierrolla ensin omalla poppoolla ja jäähdyteltiin Jumpen, Uffen, Simon ja Pokan seurassa.

Kolmikosta kelpie tekee juoksua eturintamassa, joten jännityksellä odotan käynnistyykö huomenaamuna kisamatka-auto vai ei. Toivottavasti käynnistyy, niin olisi mielekkäiden tuomareiden ratoja tarjolla molempina päivinä :)

maanantai 22. elokuuta 2016

Uusi kolo

Kolmenkopla Jamiskalla puolukkatilannetta tsekkaamassa.

Trio on ottanut tuntumaa uuteen kotikoloon sanottuamme viime viikolla hei hei kymmenvuotiselle noljakkalaisuudelle. Hieman mietitytti raskiiko luopua mahtavista lähilenkkimaastoista, mutta ainahan sinne pääsee takaisin, jos kaiho iskee.

Läksiäisiksi nautiskeltiin kaurapellon herneistä...

..ja vilkutettiin lampaille.

 Muuttokuorma matkasi lähiöstä ruutukaavalle...

...jossa aamulenkillä voi nauttia aamiasta kauniissa maisemissa.

Söpö Nuusku Jokkarilla.

 Uuden petipaikan testaus.

Nojatuolin takainen kolo on Rapsun ja Sisun suosikkipaikka päikkäreille.

Kaikki ovat sopeutuneet uusiin kuvioihin helposti. Kuvittelin, että keskustan sykkeessä oma syke nousisi, mutta höpsis, kotiovelta on puolitoista korttelia kirkolle, jonka kupeesta alkaa rauhoittava joen virtaus ja viehkot rantapolut, joita pitkin pääsee metsiin saakka. Ei nouse syke ei, mukavaa on ollut varsinkin, kun nelijalkaiset pistävät parastaan ja antavat käytöksellään ymmärtää syntyneensä citykoiriksi (lue: ei tartte hävetä).

Käytiin viime viikolla tekemässä Sisun kanssa pikkuisen läksyjä eli poikkari- ja sylkkäritreeniä. Muutaman esteen teematreenissä ne sujuivat hyvin niin putkiin kuin kepeillekin. Pitää koittaa ympätä ohjaukset taas osaksi isompaa kokonaisuutta.

Lisäksi kipaistiin Sisun kanssa kahdestaan treenaamassa treeniryhmäläisilleni kyhäämäni alla olevat kuviot. Vedettiin onnistunutta settiä hyvällä fiiliksellä ja tuntui vallan mukavalta, että leijeröiminen pakkovalssiin (12) onnistui leikiten ja backlap (13) pelitti osana muuta kokonaisuutta! Yleensähän räpellän moiset. Kontaktit olivat superhienot, keinu on nykyään sitä hienompi mitä enemmän sivuttaisetäisyyttä annan. Ymppäsin mukaan pari läksyksi tullutta takaakiertovalssiakin (4, 15) ja eipä nekään tökkineet, mutta noissa etenemislinja oli toki helppo, joten ensi treeniin hankalampi kulma. Jospa ne sitten ruotuuntuisivat.


Lauantain kisoissahan tämä ilmiömäinen taituruutemme ei näkynyt. Toivottavasti siellä välittyi kuitenkin hyvä fiilis vaikka teinkin muutamia epäkelpoja ohjausvalintoja. Eka rata oli makea toiseksi viimeiselle esteelle saakka, mutta siinä sitten olin sen puoliaskelta myöhässä. Mietin rataantutustumisessa kohtaan kahta vaihtoehtoa ja jälkiviisaana voin todeta valinneeni väärän. Toinen rata oli keskivaiheilla katastrofaalinen johtuen siitä, että minulla ei ollut kohtaan mitään työkaluja ja se näkyi. Kun ei ehdi ohjaamaan eikä etänä osaa, niin eipä siinä sitten jää jäljelle kuin räpeltäminen. Se harvemmin on se toimiva metodi. Viimeinen rata sisälsi samaa kunnon tekemisen meininkiä kuin ekakin, mutta siinä valitsin peruskäännön sylivekkiä vaativaan kohtaan, jolloin Sisu alitti riman ja oli siellä joku valssikin aikalailla myöhässä, joista kiellot, kun otus lennokkaasti laskeutui suoraan estelinjojen taakse. Mihin on kadonnut kykyni valssata? Tolleriloihen kanssa ennakoivat valssit olivat bravuurini, nyt valssit aiheuttavat lähinnä huvitusta; niin myöhässä, niin valuvat, niin jo lähtökohtaisesti väärin sijoittuneet. Sisulla jäi myös hieman petrattavaa: molemmilla aksaradoilla toistui itsensävapauttaminen puomilta, ensimmäisellä kelpillä oli NIIN KIIRE ja jälkimmäisellä se ahdistui tuomarin takaapäin kohti rynnimisestä. Kokonaisuutena kuitenkin hyvää settiä, plussaa oli enemmän kuin miinusta ja erityistä plussaa ratojen jälkipuinnista itselle. Nyt on löytynyt itselle toimiva tapa, joka nostaa hyvän vireen seuraavalle radalle vaikka edellisellä olisi tullut tunaroitua.

Viherpeukalo maaseudulla marjastuksen lepotauolla.

perjantai 12. elokuuta 2016

Muu maa mesimarja!

Keskiviikon itsenäisten viikkotreenien sijaan hurautimme Sisun kanssa tuurauspaikalle Lukkarisen Marin treeneihin. Kyllä kannatti, oli taas oivaltavaa ja hauskaa! Kotiläksyksi saatiin poikkarit ja takaakiertovalssikin pitäisi saada paremmin toimimaan, ei kääntynyt pikkukelpi sillä mihinkään.

Treenipaikkana Taivaannasta on loistava meille, koska siellä Sisu vetää kisavireessä mikä tarkoittaa käytännössä kaarrattamista (siis Sisuksi...) ja "pehmoisten" ohjausten sivuuttamista. Omassa hallissa se tulee tunnollisesti ohjauksiin vaikka räkä silmiä sumentaisi, mutta kisoissa usein yllätyn sen laajemmista linjoista. Toivottavasti villeys leviää myös kotihalliin, niin saan treenattua ohjaukseen tarvittavat tehot, ajoitukset ja sijoittumisen enkä jumiudu ohjaamaan koiraa, jota en kisakentillä tapaa.

Nuuskuliinin lenkkeilynautinto korreloi iltojen viilenemisen kanssa. Iltajolkotuksilla on taas mukavasti mittaa, kun Unski viipottaa keulassa häntä heiluen. Rapsu puolestaan kutisee aiempaa enemmän, mitä lie kukintoa ilmassa. Muutoin koko kolmikko on ollut hieman hämillään, koska rutiinit ovat hieman sekaisin ja tavarat liikkuvat muuttolaatikoihin. Nupa on toki kokenut muuttokonkari, Rapsullakin takana yksi muutto, mutta Sisulle tämä on ihan uutta ja se haluaa kovasti varmistaa päätyvänsä mukaan uuteen kohteeseen.

maanantai 8. elokuuta 2016

Missä ne tikkaat on?

Wanted: Tikapuut, joilla noustaan koiran tasolle. Tosi korkeet. Tai no huolitaan mikä tahansa viritys, joka nostaa ohjaajan mullan alta eksosfääriin.

Jaa, että on oltu kisoissa? Juups. Eilisen kisapäivän voisi kiteyttää videolta kuuluvaan tuomarin "oliks tää muka noin vaikee" kommenttiin keskimmäisen radan toisen esteen jälkeen. No ei ollut ei, mutta oli, jos käskytti kelpin kontaktilta "eteen" vaikka piti kääntyä 30 astetta. Se meinaan meni jo! Olisihan siinä voinut edetä oikeaan suuntaan sanomalla vaikkapa "tule", mutta ei tullut sanottua.

Ensimmäisellä radalla keräilin muutamia kieltovirheitä väärällä jalkaterän asennolla ja sivuilla viuhtovilla tuulimyllyillä, ja viimeisellä radalla en muun muassa malttanut odottaa järisyttävän tyylikkään keppien aloituksen jälkeen Sisun etenemistä kolmanteen väliin vaan tykkäsin tehdä olematonta kiirettä ryysimällä päälle. Pieniä omia mokia, mutta onneksi kannustimeksi ja motivaattoriksi onnistuttiin rakentamaan niiden ympärille vahdikasta settiä :) Seuraaviin kisoihin otetaan tavoitteeksi tuulivoimalan kuolema ja joku roti niihin koipiin. Niin ja uusi kisapaita pitää ostaa, nykyinen nakinkuori estää videoiden julkaisemisen.

Ihan mahdottoman mukavat radat ja oikeasti kaikille radoille mahtui makeita pätkiä. Lohikäärmeen henkilökohtainen osaaminen oli huippuluokkaa, aivan huikeat kontaktit ja murisevat pujottelut. Hienosti se myös pelasti kaikki myöhässä olleet persjätöt :P Joukkueen nelijalkainen osapuoli hoiti tonttinsa kunnialla vaikka roihusikin lähdöissä hurjassa poltteessa. Ei meinannut pylly painua maahan, mutta onneksi painuttuaan se pysyi siellä ja parhaimmillaan salli ohjaajan siirtymisen valmiiksi kentän toiseen päätyyn. No saattoi silloin vähän ennakoida nousemista, mutta ei me semmoisia lasketa, eihän? Ei nähdä sitä videolta, koska ei nähty sitä kisaradallakaan, siihen kohtaan laitetaan semmoinen musta sensuuripalkki. Löysä pipo, hyvä pipo.

Sisu koki jälleen hirveän kuumottavana siirtymisen hallin puolelta ulkokentälle. Odotettaessa lasketut kierrokset nousivat hallin ovesta ulkokentälle pujahdettaessa järkyttäviin mittoihin, mutta toisaalta tiesin sen entuudestaan. Samanlaista se on aina PoKS:n kisoissa ja samanlaista sen on myös Kuopiossa Viiksi-Areenan kisoissa, joissa siirrytään suoraan ulkoa sisällä olevalle kisaradalle. Vuoron odottaminen ja valmistautuminen tapahtuu eri paikassa kuin itse kisa, se ei vaan toimi meillä. Ei sillä, että ne lähdot juuri koskaan viileät olisivat, mutta sentään hallittavissa ilman ohjaajan kuupan kuumenemista. Mutta haittaaks se, jos on mukavaa? Njääh, ei!

Mukavuutta meillä oli myös perjantaisissa Kiteen treeneissä. Tällä kertaa vedettiin aluksi kolme nollaratayritystä ja sen jälkeen ruettiin treenaamaan. Treeni tuli tarpeeseen, kun parhaallakin yrityksellä nolla karahti kieltoon seitsemännellä esteellä. Juuri sellaiseen Heidin tyyppivirhekieltoon. Mutta treeneissä tuli hyvää settiä ja hyviä huomioita erityisesti laukanvaihdosta. Sisuhan ei vaihda laukkaa itse, sen viikkotreenien pohjalta tiesinkin, mutta se tuli uutena, että se on (päälleryysimiseni) ohella yksi takaaleikkauksia vaikeuttava syy. Monille koirille laukanvaihto on helppo juttu eikä sitä tarvitse edes ajatella, mutta vahvasti ohjaajafokusoituneelle Sisulle ei. Sen kanssa laukanvaihto pitää ajatella ja opettaa. Kuvittelin, että voin luistaa tästä(kin) tekemällä vaihtoehtoisia ohjauksia putkilla, joissa laukanvaihdonvaikeus on aiemmin ilmennyt, mutta kerran se vaikuttaa takaaleikkauksiinkin, niin kyllähän se on alettava googlettamaan ja treenaamaan.

torstai 4. elokuuta 2016

No nyt kulkee!

Elokuu on puutarhurikoirien parasta aikaa!
Nam, karviaisia! Nam, herukoita! Nam, herneitä! Nam, omenoita!
(ja sipuleita ja porkkanoita ja...)

Keskiviikon ohjatut viikkotreenit olivat illan sijaan iltapäivällä ja olipahan hauskuutta! Ainatorkun vire on parempi keskellä päivää kuin aamulla saati illalla. Pysyin hereillä :) Seniorijaosto oli mukana lenkkeilemässä, joten alkulämppä hoidettiin järven kautta, että ei mummeleille tule liian hiki. Itse treeni oli vanha tuttu vuoden takainen Soilin treeni :) No oli siellä muutama este hieman eri päin mikä toi treeniin uutta maustetta ja kepeille treenattiin eri puolen lähetys.

©SoiliMakkonen, koutsina HeidiUtriainen

Yhtä hyvin sujui kuin viimeksikin! Pikkukelpi oli vauhdikas ja sopivan villi. Alkuun flippi (2) ja parit valssit (3, 4), päällejuoksu (7), sylivekki/niisto (8), poispäinkäännös (13), leijeröintiä (16-17), sylivekkivalssi (17), päällejuoksu (20). Kovin olin mielissäni, kun sain ohjattua kisamaisesti ehjän kokonaisuuden (1-21) pitkästä aikaa treeneissä.

Vuosi sitten ohjasin kepit hypyn (12) ja keppien (13) välistä rytmittämällä, nyt hypyn (12) ulkokautta poispäinkäännöllä. Molemmat toimivat, mutta rytmitys tuntuu omemmalta. Poispäinkäännössä omat jalat vauhkoontuvat turhan helposti. Pitää siis ottaa treenilistalle, joka alkaa olla jo niin pitkä, että se ei mene enää taskuun, oman kantokassin tarttee.

Treeniin jälkeen lähdettiin jäähdyttelemään pihisten Uffen ja Jumpen sekä Simo-bassetin kanssa uiden ja metsälenkille. Rapsutinkin polski onnessaan, kun pojille lensi ihana pinkki pallo!

tiistai 2. elokuuta 2016

Kisat, palauttavat ja kirsuttelut

Parasta kisareissulla: lämmittelyt ja jäähdyttelyt polskutellen.

Lauantain kisat olivat aikamoiset. Rataprofiilit eivät olleet nopean koiran kanssa ihanteelliset; olisi pitänyt ehtiä pisteestä A pisteen B kautta pisteelle C nanosekunnissa. Ensimmäinen rata olisi kuitenkin ollut tehtävissä ja siinä homma kosahti lähinnä omaan kiireen tuntuun, jota en osannut naamioida itsevarmuudeksi. Ei semmoinen hätäinen höseltäminen mene Sisulle läpi. Toinen rata puolestaan oli profiililtaan kohtuuton, ei ollut kyllä kakkosluokkaa ollenkaan, ja sisälsi kohtia, jotka eivät avautuneet. Mitä ihmettä niillä oikein haettiin? Radalla ei ollut mitään jakoja mihinkään, koska en radalle mennessä tiennyt mitä onnistuminen minulta edellyttäisi. Mutta jos jotain hyvää, niin tulipahan treenin aihetta.

Maanantaina suunnattiin Marin ja Binjan kanssa hallille ottamaan Se Kaamea Toinen Rata haltuun. Viriteltiin alla olevat radan oleelliset kuviot halliin kisamitassaan ja sitäpä sitten pähkäiltiin. Mutta hei, puolitoista päivää ajattelua ja useamman vaihtoehdon testaaminen tuotti tulosta: kylläpä vaan löytyi oikeat kuviot ja otettiin rata haltuun! Sisu oli ihan hurja ja tuli kovalla kisa-asenteella. Aivan huikeat treenit ja onnistumisen fiiliksiä! Edelleen olen sitä mieltä, että se ei ollut kakkosluokan rata, mutta se oli tehtävissä nopean koiran kanssa sujuvasti ja vauhdikkaasti, mutta ei ihan sillä viiden minuttin rataantutustumisella :D Ihan törkeän uljaasti lensi kelpi vaikka itse sanonkin! Rata on erinomaisen hyvä treeniprofiili, suosittelen.

Keppien jälkeen oli vielä loppusuora, jota en jaksanut tuhertaa.

Eilen illalla vedettiin Satun kanssa soiseen metsään jäljet muhimaan. Aamulla (jälkien ikä noin 14 tuntia) paineltiin nuuhkimaan jäljet. Hieman minua jännitti yöllisen rankkasateen vaikutukset Sisun jäljen suolle vedettyyn osuuteen, mutta ihan suotta. Sisu selvitti vaikeaan ja vaihtelevaan maastoon tehdyn jälkensä erinomaisesti; ei antanut huumaavasti tuoksuvien suopursujen sekoittaa kirsua saati ojiin kompuroivan ohjaajan hidastaa menoa. Nuusku ja Rapsu nuuskuttelivat oman helppoon maastoon tehdyn seniorimittaisen jälkensä erinomaisesti. Tosin Rapsutin pettyi jäljen lyhyyteen, joten ensi kerralla pitää tehdä sille hieman pidempi. Kaatona majaillut sorkka ilahdutti kaikkia :) Myös treenikaverit nuuskuttelivat erinomaisesti, joten olipa erinomaista! Erinomainen jengi kävi vielä loppulenkillä kimpassa ja dippautumassa suolampeen.

Nuusku Suuri I jäljestää