Geohauvat ja aksahirmu

Sisun päivän kunniaksi suomalaiset vetivät liput salkoihin ja Sisun lauma lähti geokätköilemään. Hiukkasen hauska kätkö valittiin kohteeksi ja kyllä kannatti. Kovin on palkitsevaa löytää ajatuksella suunniteltu viritys. Matka oli semirankka, koska iso osa tarvottiin umpihangessa, mutta onneksi Sisu ja Rapsu aurasivat hyvää polkua Nuuskun ottaessa kevyemmin peräsimenä. Loppupäivän kaikki ovat ojennelleen ketaroitaan kohti kattoa, Sisulla tassuissa painaa lisäksi eilinen kisapäivä.

Geohauvat.

Kisamatka suuntautui Kuopioon. Mikkilän radat olivat vauhdikkaita, estevälit pitkiä ja estekulmat sekä sijoittelut sellaisia, että etenemislinjoja sai miettiä. Tykkäsin kovasti, oli haastetta, mutta kaikki oli myös tehtävissä. Sisu oli ennen ratoja viileä ja rento, ei kiihkoillut mihinkään suuntaan vaikka hengailtiin hallissa minien, medien ja maksien suoritusten ajan. Vasta rata-alueelle astellessamme kääntyi nupit kaakkoon ja siinä vaiheessa se oli ainoastaan toivottua :)

Tehtiin huikeita ratoja, parhaita kisaratoja ikinä! Tuloksilla ei juhlittu (5/3. ja 3xhyl), mutta fiiliksellä siitäkin edestä ja se on tärkeintä. Lohikäärmeen aksasydän sykkii maailman isoimpana. Ei jää epäselväksi rakastaako otus lajia vai ei, antaako se kaikkensa vai ei, ja sokerina pullassa, haluaako se aksata juuri minun kanssani vai ei. Kyllä kaikkiin. Kaikki tehdään täysillä. Kaikki tehdään niin hyvin kuin osataan. Maailman paras joukkeen jäsen.

Mentiin lujaa kaikki neljä rataa. Ihan hurja vauhti, jäätävä itsevarmuus ja tulinen asenne :) Murina kuului mutkissa ja kepeillä, kun kelpi painoi menemään. Kaikista sykähdyttävintä oli, että kisaradoilla loisti kaikki se mitä treeneissä ollaan haettu ja vahvistettu: estehakuisuus ylitti ohjaajahakuisuuden. Sisu irtoili ilmiömäisesti (ja vähän vielä lisää :P). Tein pieniä ohjausvirheitä, joihin Sisu reagoi hienosti: se luki ohjauksen ja painoi kyselemättä menemään. Ei polttanut käämejään minun huonoudelle vaan otti ilon irti; jos se ohjaa tuonne, niin sinnehän mennään ja mennään täysillä! Ei kysellyt, ei varmistellut vaan luotti siihen mitä luki. Hyllytettiin tyylillä :D Tosin rehellisyyden nimissä on todettava, että tuli se kerran reteästi myös ohjauksesta läpi, mutta pienet lipsahdukset hurjalle lentoliskolle suotakoon.

Ratojen jälkeen tuomari tuli juttelemaan ja ihastelemaan Sisun vauhtia sekä tekemistä. Onhan Sisun meno mehevää ja ainahan se mieltä lämmittää, että edistyminen näkyy myös muiden silmään kuin omaan. Radoilla loistanut itsevarmuus ja estehakuisuus eivät ole tulleet itsestään vaan niitä on treenattu. Se on kannattanut, koska pikkukelpi oli jopa possu! Ja hyvä niin. Sen sisällä asuu niin iso diplomi-insinööri ja tiimipelaaja, että tasapainon löytäminen hieman ohjaajafokusoituneempaan suuntaan ei tule olemaan ongelma. Mutta voi olla, että vielä tovi lyödään halkoa possurovion alle, on se vaan niin makea painaessaan tukka tanassa pärinällä ohi. Sitä hurmosta jokainen ohjaaja haluaa suoniinsa!

Jätteroligt!

Keskiviikon treeneissä oli oikein lystiä, milloinpa ei :) Lohikäärme sai mennä kovaa ja onnistuttiin eri pätevästi.

©HeidiUtriainen/IraMikkanen

Niistopersjättö (3) toimi kuin häkä, putkea (4) ei edes katsottu kuin vasta kolmoshypyn jälkeen. En mennyt lähdössä jököttämään niistoasentoon vaan jäin tuohon kakkos- ja kolmoshyppyjen välimaastoon pystyäkseni rytmittämään tiukan takaakierron. Niisto oli semmoinen puolivillainen katseella ohjattu kieppi. Riittää Sisulle. Kepit (5) annoin ihan vaan hakea. Sylivekin persjätöllä (6, 7) huitaisin, olisi voinut niistääkin, mutta miulla kun ne kädet aina villiintyy, niin parempi pitää niiden vaikutus minimissä. Ennakoiva valssi (9), peruskääntö (11) ja poispäinkääntö (13). Poispäinkääntöön otettiin ensin pari palkattua toistoa ja sen jälkeen Lupsu sinkosi sinne iloissaan. Peruskääntö (15), heitto (19) ja loppusuoralla leijeröinti. Hauska oli huomata, että monet aiemmin hurjan suurilta tuntuneet treenihaasteet alkaa olla ihan sujuvia suorituksia nykyään.

Seniorijaostolle kuuluu juoksuista. Nuuskun juoksut alkaa olla takanapäin ja Rapsuttimella tekee tuloaan. Rapsulla on selvästi pipo turhan kireällä. Mitään rähäkkää ei ole ollut, mutta mielestäni Rapsu vähän hakee sellaista, välillä jää tuijottelemaan Nuuskua siihen malliin. Rapsun olemus on sellainen, että kaikki ottaa kupoliin ja tappelun mieli halajaisi, mutta valitettavasti kukaan ei anna siihen syytä. Nuusku ei jaksa provosoitua ja Sisu tekeytyy hetkessä olemattomaksi eikä sitä kyllä kukaan vakavasti ota muutenkaan ;P Sisu-parka on edelleen pentustatuksella, ei haasteen arvoinen narttu. Ihan hyvä niin :) Sillä on pikemminkin noissa tilanteissa semmoinen rauhanenkelin rooli, pieni vimpula saa orastavan tilanteen laukeamaan ennen kuin kukaan on edes tajunnut mitä tapahtuu. Kelpin ilmiömäinen tilanteenlukukyky.

Himotreenaajat

Jo toiset itsenäiset treenit tälle viikolle! Kerrassaan hurjaa :D Sunnuntai-illan ratoksi oli kivaa hurauttaa Pärnälle. Kukapa se ei tykkäisi lämpätä tuulessa ja tuiskussa sekä hangessa kahlaten. Yllättäen ei ollut taaskaan hallilla tunkua.

Otettiin treenin alle hieman tekniikkaa ja sen jälkeen hurjaa hurvittelua. Tekniikkapläjäyksessä (alla) alkuun kauko-ohjauksen vahvistusta siten, että olin valmiiksi vastaanottovalssissa (3) asemissa. Tosi kivasti Lupsu poimii kakkosen ja syöksyy nälkäisenä eteenpäin. Loppupätkällä treenattiin erilaisia yhdistelmiä, joissa vaihtelivat mm. takaakierto-valssi (5), takaakierto-päällejuoksu (5, 8), viskileikkaus (4, 8), backlap (8), pakkovalssi (4, 8) ja niistosokkari (8).

Lentolisko oli liekeissä ja tänään sujuivat jopa viskit! Lopuksi vedettiin ihan hulvatonta vauhtirallia ja kelpi oli niin tosissaan ja tulessa, että ei voinut kuin nauraa. Vauhtiralli loppui puomille enkä edes liioittele, kun sanon, että se lensi sen läpi. Tassut taisivat koskea tasan ylösmenokontaktille ja alasmenokontaktille, mutta eipä juuri siinä välissä. Se oli ihan kisavireessä!

Geohauvat

Aloitettiin nelijalkaisten kanssa lenkkipolkujen laajennus uuden harrastuksen parissa. Geokätköily saapui myös tähän tupaan ja kahmaisi kainaloonsa. Kerrassaan hauskaa!

Tipu pesässään!

Kätköjä on koluttu niin kotikulmilla, kylillä ja Jamiskalla. On ollut ilo huomata, että kaikille kätkön tekijöille ei riitä pelkkä kätkön teko vaan kätkössä on joku juju kuten vaikkapa kuvan kätkön yhteys kätköpaikkaan.

Lauantaiaamun ratoksi kipaistiin lentoliskon kanssa aamuaksat. Ihan parhautta hurauttaa aamulenkin ja seniorien huollon jatkoksi hallille treenimään teemalla "hallilla vika, hallilla eka". Yllättäen kukaan muu ei ollut treenaamassa lauantaiaamuna seiskalta :D

Koulutin eilen illalla aksakurssilla ja tuon kurssilaisille suunnittelemani vauhdikkaan ratatreenin vedin Sisun kanssa aamun iloksi ja siihen päälle hieman keppien avokulmia. Erittäin miellyttävää oli huomata Sisun kehitys! Helposti koiransa kehitykselle itse sokeutuu, kun sitä koko ajan katsoo, mutta tämä oli semmoinen treeni, jossa selkeästi huomasin Sisun estehakuisuuden ja irtoamisen vahvistuneen aika huikeisiin sfääreihin. Typy luukutti räkä poskella menemään ja poimi ahneesti kaikki kirsun eteen osuneet  esteet. Jouduin linjaamaan paikoissa missä kokemattoman Sisun kanssa en olisi joutunut ja parhautta oli nähdä pelkkä housukarvojen vilahdus, kun toinen painoi suoralla ohi ja luukutti menemään.

Keppien avokulmat sujuivat mallikkaasti, mutta vaativat minulta pienen rytmityksen. Sisu ei vielä ole harjaantunut säätelemään sisäänmenovauhtiaan sellaiseksi, että taipuisi 100% varmasti kakkosväliin, mutta siihen riittää avuksi ihan pieni oma rytminmuutokseni.

Rapsu 10 v.

Rapsu Hipsuvarvas, pieni isokorvainen tolleri täytti tänään 10 vuotta. Kuono ja kulmakarvat ovat ilahduttaneet harmaudellaan jo vuosia, mutta edelleen tassu nousee kuin nuorella hauvelilla. Ikinuori, iki-ihana. Juhlakalu juhli perhepiirissä, jolkotteli metsässä pupujen hajuista nauttien ja herkutteli kotosalla hyvällä ruualla.

Ihan pieni harmaahapsu kasvattajansa käsissä.

Sisun kanssa kirmattiin viikkotreeneihin. Paikalle ei näyttänyt saapuvan meidän ryhmästä ketään, joten laiskana siirryin treenaamaan naapurikentällä yksin treenaavan Tuomaksen seuraksi ja kaiken lisäksi valmiiseen pöytään. Olin kyllä suunnitellut kivan sikermän viikonlopun kisojen kehityskohteista, mutta jotenkin ei huvittanut rakentaa tai kehittyä vaan tehdä alla oleva hauska treeni!

 

©TuomasHaverila

No piti tässäkin treenissä kehittyä :) Alussa ihan perusohjauksella ja kylläpä lähti lohikäärme hurjana irtoamaan muurin ja pituuden. Hiveli mieltä. Toki vauhdinhurman seurauksena Silakka ryysi kepeille liian kovaa eikä taipunut väleistä oikeaan. Älyttyäni rytmittää omaa liikettäni pituudella, rytmitti Sisu oman vauhtinsa keppien aloitukseen eikä siinä ollut sen jälkeen mitään hankaluutta. Muutama toisto keppien päässä napottavalle suorapalkalle (vähän on tehty seinään päättyviä keppejä) ja sen jälkeen ilman palkkaa ja pystyin jättämään hyvin sivuttaisetäisyyttä sekä irtoamaan kohti A-estettä. Lupsun A-este on niin makea, että oksat pois. Pystyin siinäkin liikkumaan asemiin 10 hypylle, josta Sisu kääntyi sylivekkivalssilla kauniisti putkeen (11), samalla ohjauksella toistamiseen hypylle (12) ja sinkosi puomille (13). Kontakti-putkierotteluissa ei ole mitään häikkää, ovat tainneet toimia poikkeuksetta. Saksalainen (14) toimi ja putken jälkeiselle hypylle (16), joka oli hieman eri kulmassa kuin kuvassa, tein joko valssipersjättökombon tai sitten vippauspersjättösikermän. Molemmat toimivat, valssi käänsi paremmin ja minulla oli kivempaa ;P Keinun (18) suoritus oli äkäinen kuten aina ja saa ollakin.

Mutta olipa taas niin hunajaista huomata meidän kehitys koirakkona. Saatiin oikeasti sujuvaa kokonaisuutta ja tekniikkaa toimimaan osana rataa! Kovin oli hauskaa! Pikkuisen kelpi oli eri mieltä miun onnistumisessa saksalaisessa, kuulemma miun etenemä olis voinut olla parempi.

Tämän lisäksi viritin toiselle kentälle pienen setin, jossa halusin testata pari kisahaastetta ja eipähän niissä ollut haastetta treeneissä. Tosin olin työstänyt haasteen henkisen puolen siihen jamaan, että se taisi auttaa. Ai mikä auttoi? No luotto! Aivot narikkaan ja isolla sydämellä.

Ongelmanahan noissa putkeen lähetyksissä on silloin, kun mie olen tuolla ulkokaarella ja erityisesti silloin, kun alla on kontaktieste, jolta lentolisko lähtee pysähdyksistä. Silloin vääränpään houkutus on ylitsepääsemätön. Mutta nyt onnistui joka toisto. Takaakiertoon laitto putken jälkeen oli vähän tuskainen, mutta meni se.

Vuoden ekat!

Vuoden ekat kisat takana! Jyväskylään ei viikko sitten päästy, mutta onneksi eilen päästiin Iisalmeen. Kisareissuseuraksi saatiin Riikka ja Watti, joiden riemukkaita ratoja seurasin ennen meidän luokkamme alkua. Sisu oli hyvässä vireessä. Se hillui lenkeillä ja hallissa omana itsenään, kisakierrokset nousivat vasta sitten, kun panta napsahti kaulasta ja asteltiin keinonurmelle. Lähdössä se oli kuuma, mutta ei liian kuuma. Ei tarvinnut istuttaa koko kaupunkia, pylly laskeutui ilman äänen korotusta. Radoilla se oli tiukka insinööri, pipo kireällä kiitävä perfektionisti. Se on niin tosissaan huvittavuuteen asti :)

Ensimmäisellä radalla insinööri oli unohtanut diplomin kainalostaan. Toisen esteen takaakiertopäällejuoksussa mokoma pieni eläin oli villi! Joku voisi sanoa, että tuhma, mutta mie sanon, että ihan villi vaan. Vaikka miulla oli siihen katsekontakti, se sujahti tyynesti selän takaa putkeen. Miun kiltti pieni. Sinne meni. Muutoin rata oli sujuvaa menoa, mitä nyt olin arvioinut itseni melko paljon nopeammaksi mitä olin, mutta eipä se haitannut, kun Sisu osasi kuviot ilman minun apuanikin. Tosi hyvä fiilis jäi radasta ja tuntui, että tauon aikana ei ole tullut takapakkia vaan voidaan jatkaa siitä mihin syksyllä jäätiin.

Toisella radalla oli nolla jo taskussa, mutta sitten itse villiinnyin enkä pitänyt puomin kriteeristä kiinni. Sisu pysähtyi hienosti, mutta etutassut olivat puomin reunalla, eivät nurmella. Päästin sen silti putkeen. Mutta mitä tekee perfektionisti? Vetää herneet nenään, koska SE MENI VÄÄRIN! Juu, ei mennyt eläin putkeen vaan kääntyi tuijottamaan minua, kiroili minulle ja sitten vilahti tasan siihen päähän putkea mihin en sitä ohjannut. Jälkikäteen ajatellen en tiedä mitä edes ajattelin. Sisu ei pidä siitä, että siltä ei vaadita sitä mitä se osaa vaan huolitaan joku puolivillainen räpellys. Se on onnellinen silloin, kun tehdään oikein eikä sinne päin. Otinpa onkeeni. Jatkossa vaadin. (joo ei tartte sanoa, että olen tehnyt saman virheen ennenkin enkä ole silti oppinut ;P). Kokonaisuutena kuitenkin ihan mahtirata, kaikki muu onnistui ja fiilis oli mitä parhain.

Kolmannella radalla oltiin villejä ja väsyneitä molemmat. Sisu tuli ekan riman ali ja minä hyydyin siihen. Sen jälkeen testasin kokeellisia ohjausvaihtoehtoja ja huomasin miksi ne eivät olleet vaihtoehtoja nro 1. Radalle mahtui hyviäkin pätkiä ja osaamista, mm. persjättö keppien jälkeen onnistuneesti osana kisarataa. Inhokkiohjaus inhokkikohtaan, mutta osattiin!

Mahdottoman hauskaa oli! Ei kannata hätkähtää, kun seuraavissa skaboilla rallattelen menemään uimalakki päässä! Koetan hakea samaa pipon kireyttä kuin parivaljakollani enkä aio antaa milliäkään periksi! Missään! Ikinä!

Viikon vipellykset

Viime viikonlopun kisareissu kariutui minun sairastamiseen. Ei ollut mielekästä lähteä Jyväskylään saakka semmoisessa jamassa, että vartin kävelyn jälkeen heikottaa. Siinä ei paljoa koiraa lämmitellä ja jäähdytellä. Ylihuomenna paremmalla onnella :)

Keskiviikoksi toivuin aksakuntoon, tosin treeneissä en ollut siitä ihan vakuuttunut, kun viiden minuutin jälkeen tuntui siltä, että oltais vähintäänkin vartti jo vedetty. Treeni oli vauhdikas ja hauska. Päästiin treenimään alkuun kauko-ohjausta ja matkalla villiä vauhtia ja irtoamista. Silakka oli hyvässä vedossa ja räki iloisesti menemään heti, kun ohjaus unohtui. Tykkäsin! Liian kiltti ei saa olla :)

Muutoin ei kuulu poppoolle ihmeempiä. Teiden lumi on vaihtunut sohjoksi, mutta onneksi metsäpoluilla pääsee liikkumaan mukavasti. Tai koirat pääsee, itse uppoaa. Rapsuttimen masu näyttää tosi nätiltä, arvista erottuu heikot viivat vaan enää.

Keskiviikon aksat

Vakoilin verkon syövereistä, että viikonlopun tuomarilla on taipumusta pakottaa ohjaajat laittamaan kakkosluokan koirat putken väärään päähän hirttämällä. Sen vuoksi ajattelin hirttoja viikkotreenissäkin vahvistaa vaikka olisihan nuo kohdat voinut muutoinkin ohjata (ja itsetuntoani vahvistaakseni tein ne helpommatkin versiot). Tosin huomisiin kisoihin lähtö on hitusen epävarmaa, koska hillun toista päivää kuumeessa. Puolikuntoisena en taida jaksaa Jyväskylään asti lähteä vaikka lääkekoomassa perinteisesti ohjaankin parhaiten :P

©HeidiUtriainen

Hirtot olivat yhtä vaikeita kuin muistelinkin. Lohikäärme edelleen livahtaa viime hetkellä sinne minne tykkää :P Onnistumisia tulee, kun vien tarpeeksi pitkälle ja pidän tarpeeksi sivuttaisetäisyyttä, semmoisista tavisirrotuksesta se irtoaa haluamaansa päähän. Saatiin onnistumisiakin, mutta enemmän vahvistui olo, että jos vaan on mahdollista ohjata muulla tavalla niin…

Ohjaukset erikoisesteille oli treenin virallinen teema. Päällejuoksu onnistui renkaalle (4) ja takaaleikkaukset onnistuivat hyvin niin renkaalle (9) kuin okserillekin (15). Eivätkä edes ahdistaneet ohjaajaa. Kepeille (6) käytettiin viime viikon tapaan törkkäystä. Kontaktiesteosaaminen oli taatua SuperSisua. Kaikkinensa hyvät treenit, mitä nyt miun pitäisi koettaa muistaa se, että nykylisko paukuttaa täysillä putkesta ensimmäisenä näkyvälle esteelle eikä etsi katseellaan ohjaajaa (kuten tekin vielä viime vuonna). Sellaisissa kohdissa pitää siis opetella ohjaamaan. Tämä sinkoilu on erittäin toivottua kehitystä ohjaajafokusoituneelta hauvelilta, mutta hitusen oli vaikeuksia saada elukka haltuun esimerkiksi ennen keppejä :D Siellä se veteli muuria ja rengasta tukka putkella.

Rapsuttimen vointi on priimaa. Viime viikonloppuna haava-alueelle nousi sama nestepallo mikä siitä viime perjantaina poistettiin, mutta ei kasvanut isommaksi ja alkoi sunnuntai-iltana kutistua. Kuluvan viikon keskiviikkoon mennessä turvotus oli jo poissa ja lääkärissä kävi tikinpoistossa varsin kelvosti parantunut luppakorva. Nyt Raipe on onnessaan, kun saa taas elää täysillä! Patologin tulokset eivät olleet vielä tulleet, joten niitä odotellaan edelleen.

Nuuskutin aloitti puolestaan juoksun, joten eiköhän muutkin kohta aloita. Vähän haaveilin, että Silakan kanssa olisi päästy JoA:n 10-vuotisjuhlakisoihin liitelemään, mutta saa nyt nähdä. Katsellaan kuinka käy.