tiistai 19. tammikuuta 2016

Vain viitta puuttuu

Rapsu kotiutui tänään kauniissa sinisessä jumppa-asussa. Tai Super-Rapsun kalsariasussa, vain viitta puuttuu. Ajattelin näppärän bodyn olevan enemmän Rapsuttimen mieleen kuin kaulurin pitämisen, Hape ei ole kaulurista koskaan niin paljoa tykännyt, että olisi se päässä vaikkapa juomaan kyennyt. Nyt ei ole moisia rajoittimia ja jumppa-asu on aikas hellyttävän näköinen.

Iho siis rauhoittui vihdoinkin ja päästiin poistattamaan nisäkasvaimet. Inhakkeet lähtivät patologin tutkittavaksi ja tulokset tulevat kolmen viikon sisällä. Siihen saakka elämme jännityksessä ja toivottavasti sen jälkeen iloisina. Rapsuliini voi hyvin. Hyvät on lääkkeet.

Muutoin ei kuulu ihmeempiä. Pakkastahan tuo on pidellyt. Fiksu ajoittaa talven agilitytauon mentaliteetilla "sit pietään tauko, kun on pakkaset". Joten ei ole yhtään kivuliasta, kun kivasti treenattiin ennen pakkasia :) Meidän treenaamisen puolesta lauhemmat kelit voipi tulla sitten joskus helmikuussa, mutta toisaalta oishan sitä kiva kunnon lenkille päästä. Lenkkeilyt ovat olleet pyrähdyksiä ja sisällä nukuttaa. Ruokaa ei ole tarvinnut keneltäkään keventää yhtään vaan pikemminkin lisätä. Vaikka ulkoilut eivät ole kummoisia, kuluu kehon lämmitykseen ilmeisen paljon energiaa.

2 kommenttia:

Sirkku kirjoitti...

Huippua, että kaikki meni hyvin! Parantavia rapsutuksia potilaalle <3

Edelliseen kirjoitukseen viitaten, mitä elukkaa Rapsuliini nyt sitten popsii? :)

Heidi kirjoitti...

Parantavat rapsutukset välitetään :) Olen ihan yllättynyt miten hyvävointinen se on :)

Sydäntä raastaa myöntää, että Rapsuttimen kuppiin tupsahtaa maailman älykkäintä ja kauneinta eläintä. Semmoista, jolla on pitkät korvat ja töpöhäntä. Ei niitä pitäisi syödä, niille pitäisi poimia varjossa kasvaneita voikukanlehtiä.