Nuusku Festival 2014

Viikonloppu vierähti asiaankuuluvissa juhlamenoissa mökillä ja maaseudulla hengaillen. Juhlakalu koetti tavoilleen uskollisena päästä hengestään muutamaan otteeseen, mutta kaikkien iloksi optio ensi vuoden festareihin säilyi.

Sisu aloitti juoksun, joten ollaan hitusen treenitauolla (lue: treenijuoksuhousut on siellä kuuluisassa hyvässä jemmassa). Alkuviikosta hilluttiin hallilla viikkotreeneissä, joissa tehtiin teknisempää pläjäystä. Mitään muuta en enää muista kuin että hauskaa oli ja Sisu oli eri etevä! 

Muillakin tekee juoksut tuloaan tai ainakin merkit antavat niin ymmärtää. Rapsutin petailee joka paikkaan ja on oikea kyläpaikkojen ilo mytätessään matot rullalle. Nuusku puolestaan tykkää nukkua päikkärinsä ilman, että kukaan tunkee viereen hönkimään. Onneksi se on ajanut sisään diplomaattisen koskemattomuutensa jo heti alkuunsa, joten oma rauha on itsestäänselvyys.

11 vuotta tassutellut

Päivänsankarittaren tassu,

jolla sankaritar on tassutellut jo 11 vuotta eli melkoisen monta päivää.

Eläköön Nuusku Suuri Ensimmäinen!

Lohikäärme syöksi perhoset karrelle

Maanantain pikatreeneissä keskityttiin Lupukan kanssa keinuun ja keppilöihin. Keinu tuli kasaan ja pikkukoira veti makeita toistoja putken kautta keinulle. Seuran uusi keinu on loistopeli eikä potki eikä lyö vaan antaa suoritusrauhan. Kepeille avo- ja suljetun kulman aloituksia putkesta, hienoa settiä. Palkkaus keppien jälkeen eikä ryysinyt hauveli liian aikaisin näkyvälle palkalle eikä myöskään lopettanut, jos palkka tuli piilosta. Oikein mallikasta ja alkaa kisakunto häämöttää.

Kisakuntoa testattiin keskiviikkona seuran möllikisoissa. Hui kun jännitti! Yritin rataantutustumisessa hätistellä perhosia mahasta, mutta siellä ne sitkeästi räpistelivät. Suorastaan oksetti mikä oli jo vähän hupaisaa, kunhan onhan tässä melkoisen monet skabat takana lajissa kuin lajissa enkä edes muista milloin olisin viimeksi minkäänmoisissa kisoissa yhtälailla jännittänyt. Treenikaverit totesivatkin, että aina se on vaan sama jännitys käytävä uuden koiran kanssa läpi; ekat kisat on aina ekat kisat. Se oli parasta huomata, että Sisu ei minun panikoimisesta paineistunut vaan pikemminkin käänsi hurmostilaa suuremmalle. Muistuttaa siis kisaradalla enemmän Nuuskua kuin Rapsua ja se on hyvä se, koska silloin minun ei tarvitse keskittyä olemaan rento vaan sana olla ihan oma itseni. Toki haastetta tuo se, että pitää oppia tuntemaan se nelijalkaisen hurja kisavire eikä sitä pääse opettelemaan muualla kuin kisoissa.

Putkiralli oli hauska! Lohikäärmeen lähdettyä liikkeelle unohtui perhoset ja fiilis oli aivan mahtava. Sisu viiletti tohkeissaan ja mentiin sen verran reippaasti, että voitto tuli. Mikäs sen mukavampaa kuin olla paras? No vaikkapa se, että yhteistyö oli täydellistä, oltiin koko ajan samalla radalla ja molemmilla oli hirmuisen mukavaa! Ihan alkoi kisajalka vipattamaan. Osallistuttiin myös mölliradalle, johon koottiinkin sitten aika setti kommelluksia mm. ihanan tutun ratahenkilön bongaaminen ja sen myötä kesken suorituksen tervehtimiskiljumiseen intoutuminen sekä huonojen ohjausvalintojen kirvoittama totaalinen lapasesta lähteminen. Sinne jonnekin se huiteli vaikka oli minulla olevinaan joku ohjauskin. Vire nousi kisasfääreihin ja sehän näkyi siinä, että Lupuna, joka tekee puomin treeneissä oppikirja tassussaan, juoksi sen sujuvasti läpi. Ja kyllä, ihan itse valitsin ajatuksen, että opetan puomin suorituksen kokonaisuutena yhdellä käskyllä ilman erillistä pysähtymiskäskyä ja kyllä, myönnän, että olisin voinut kuunnella ohjeita ja viisaamminkin valita ;) Näin jo puomille noustessa, että olispa kiva, jos olis nyt käsky, jota voisin paukuttaa, kun sehän tulee painamaan tuosta läpi… mutta kaikesta huolimatta tai sen takia oli ihan loistofiilis! Niin hauskaa, niin armotonta, niin koukuttavaa.

Senioriosasto pääsi nuuskuttelemaan tunnelmaa ja varjoisalle jäähdyttelylenkille. Lämmittely hoidettiin rennosti polskimalla ja samalla teemalla on menty muidenkin päivien aktiviteetit. Ihanat helteet pitävät vedet uimalämpöisinä ja Nuuskun reidet pulleina.

Aksatuli roihuaa sydämessä

Pieni ruskea työmyyrä osallistui mahtavaan aksaviikonloppuun. Vietettiin Lupsun kanssa kaksi päivää Katjan koulutuksessa ja olipahan huisin hauskaa! Alkuperäinen suunnitelma sisälsi vain yhdelle päivälle osallistumisen ja sen jälkeen mökkeilyä, mutta ekan päivän jälkeen oli pakko muuttaa suunnitelmaa :D Juuh, ei voinut jättää treenejä väliin, joten mökkiloma muuttui uiskenteluksi Pyhäselässä ja treeneiksi.

Lauantaina ohjaajalla oli melkoisen paljon tekemistä oman liikkumisen kanssa silloin, kun tehtiin rytminmuutoksia, esimerkiksi vedettiin kolme suoraa putkea peräkkäin takaakiertoon, josta piti liikkua taas eri suuntaan. Tai jos piti juosta ja ajatella. Tai ajatella vähintään kahdella esteellä peräkkäin. Sisu oli hurja pikkukelpie, joka teki täydellä sydämellä ja hyvällä sykkeellä, ja voi miten hienosti se luki ohjausta, joka oli kaukana ohjaajan mukavuusalueelta. Murmeli väläytteli myös huikean hienoa osaamistaan kohdissa, joissa kuvittelin, että pitää vähän helpottaa. Juu, ei tarttenut vaan elukka painoi itsevarmana menemään.

Sunnuntaina ohjaaja oli lauantaita parempi ja osasi rytmittää! Kyllä, luit oikein! Ohjaaja ei rynninyt koko aikaa täysillä tai vaihtoehtoisesti unohtunut ihailemaan upeasti liikkuvaa koiraansa vaan juoksi ajatuksella! Olisi pitänyt videoida, koska tätähän ei usko kukaan, mutta ohjaaja rytmitti onnistuneesti! Ihan ite! Toistuvasti! Toki, jotta nyt ei ihan väärää kuvaa maalailtaisi, niin ohjaaja osasi myös ryysiä koiran linjoille sekä heilutella villejä käsiään tyrkkien koiraa kiertoradalle, mutta pitihän sitä nyt jotain treeninaihettakin saada ;) Silakka oli liekeissä, sillä ei painanut edellinen treeni reidessä vaan se pisteli menemään intensiivisellä meiningillä. Pieni tulisielu.

Tuntui kunnon tekemiseltä molempien päivien treenit. Paljon tuli treenivinkkiä ja esille asioita, joita pitää treenata ja ennen kaikkea hyvää mieltä siitä, että mennään koko ajan eteenpäin. Lupsusta huomaa, että siitä oli ihan parasta treenata kunnolla, kun aika lomailuahan tässä on vietetty. Pari päivää antaumuksella itsestään antamaan päässyt elikko kömpi koloonsa nukkumaan kotiuduttuamme ja nyt se mönkii välillä päiväunikolostaan lipaisemaan tyytyväisenä kädestä ja korvan takaa sekä puskemaan kuin kissa, ja sen jälkeen painuu takaisin pehkuihin. Hassu. Onnellinen. Tyytyväinen.