Sisu kipaisi hallilla treenaamassa irtoamista, suunnittelematonta hurjastelua, päällejuoksuja ja kaiken maailman höpörallatusta. Päällejuoksut sujuivat tänään moitteettomasti erilaisissa yhteyksissä ja vaikeustasoilla, ja uskoakseni asiaan vaikutti varmasti se, että tänään selkä oli yhteistyökykyinen kiertoliikkeen kanssa. Hieman myös vahvistelin lähtöjä, mutta en nyt sitten tiedä mikä siinä loppujen lopuksi vahvistui… Lystiä pidettiin lämmittely- ja jäähdyttelylenkeillä Roryn, Hipan ja Vapun kanssa. Jäähdyttelylenkiltä palattuamme päästiin vihdoinkin siihen pisteeseen, että Sisu otti kontaktia minuun eikä pelkästään koettanut puolustaa autoa kavereiltaan. Ihan hyvä, niin ei tule viikon päästä reppanalle niin rankkaa, kun joutuu jakamaan autokyydin Kuopioon :)
Juniorin treenatessa Nuusku ja Rapsu olivat nautiskelleet pitkästä nuorisovapaasta lenkkeilystä Aavarannan maisemissa. Niissä maisemissa niillä molemmilla sielut lepää ja kirsut nauttii, kun saavat vipattaa rauhassa.
tiistai 31. joulukuuta 2013
sunnuntai 29. joulukuuta 2013
Toissapäivänä, eilen, tänään ja huomenna
Perinteikäs "Mitäs tuli tehtyä ja mitä tullaan tekemään?"-pohdinta lienee ajankohtainen vaikka taisinkin viimeksi eilen Ilonalle ja Lauralle jäähdyttelylenkillä todeta, että onhan nuo lajit, kisat ja kokeet jo nähty ja alkaa ohjaajan mukavuudenhalu voittaa erityisesti aikaavievien lajien koeinnon. Puuhastelu ja harrastelu on hauskaa, mutta koko viikonloppu koepaikalla, jossa oman koiran suoritus kestää pientäkin pienemmän hetken? Hieman mietityttää, jos vaihtoehtona on leppoisaa oleilua koko lauman kanssa 24/7, mutta eihän sitä koskaan tiedä mistä sitä itsensä löytää.
2013
Kuluneelle vuodelle en tavoittamattomia haaveita kirjoitellut, joten ei liene yllätys, että toiveet toteutuivat: Nuusku pysyi terveenä ja sen kanssa huviteltiin verijäljellä, hakumetsässä ja tokossa, sekä uida polskuteltiin ja retkeiltiin eli vietettiin erinomaista koiranelämää. Rapsu pyörähti kerran pari agilitykisakentällä ja hieman aktiivisemmin aksatreeneissä, mutta allergiaoireet ajoivat pienen luppakorvan varhaiseläkkeelle. Mejää, hakua ja tokoa hupsuteltiin kesäkaudella mukavasti, mökkeiltiin ja retkeiltiin. Rapsulle mieleistä elämää. Suuri Mullistus alias Sisu asteli taloon alkuvuodesta, luppakorvat vastaanottivat kahvipapusen hyvin ja pikkukoirasta on tullut hyvin tärkeä ja rakas osa laumaa.
2014
Koska tutuilla koirilla on ollut kremppaa jos jonkinlaista pienistä sattumuksista vakaviin sairauksiin ja surua, murhetta ja kuolemaa on kohdattu, toivon nöyrästi, että kolmikko säilyy elossa, terveenä ja hyvinvoivana. Kehot kunnossa, mielet vireinä ja elämä elämisen arvoisena, siinäpä ne tärkeimmät.
Jos nyt kuitenkin irroitellaan, kuvitellaan ja haaveillaan, niin onnellinen olisin, jos Nuusku jaksaisi metsälenkkeillä nuorison seurassa kuten tähänkin asti ja kroppa pysyisi mielen mukana satunnaisissa harrasteluissa. Kesällä uintia, grillimaisterina hengailua ja hieman verijäljen nuuskutelua helpoissa maastoissa. Lisäksi retkeilyä seniorille soveltuvissa määrin. Nuusku Suuri Ensimmäinen, Maailmanvalloittaja ja Tutkimusmatkailija voisi esitellä Sisulle Suomujärven rannat, Kolin vaarat ja muut rakkaat paikat, joihin kahvipapunen ei vielä viime kesänä ehtinyt tutustumaan.
Rapsu siirtyy viralliseen seniori-ikään helmikuussa, ei uskoisi moisesta villikko hupsusta! Toivottavasti allergiat saataisiin kuriin ja luppakorva pääsisi vielä satunnaisesti hurvittelemaan rakastamissaan vauhtilajeissa. Kisakentille ei enää lähdetä, mutta mieli pidetään virkeänä, tunnelma katossa ja hauskuus elämässä humpsuttelemalla verijäljellä, kalsaritokossa ja höpöhaussa. Sadonkorjuutehtävät ovat Rapsun vastuulla sekä tähystäjän paikka veneessä.
Sisun osalta päätoive on hienoksi koirakansalaiseksi kasvaminen. Mörkökaudet alkavat olla takanapäin ja tasapainoinen höpönassu läsnä suurimmaksi osaksi aikaa ja toivottavasti tämä suunta jatkuu :) Ensi vuodelle paljon kavereiden kanssa hengailua, jotta hienot sosiaaliset taidot pysyvät yllä, uinnin nostaminen maisteritasolta tohtoritasolle ja hirmuisesti juoksemista metsässä. Harrastusrintamalla haaveena olisi korkata kesällä agilitykisaradat, koska pikkukoira on osoittanut lahjakkuutta ja nopeaa oppimiskykyä, joten siltä pohjalta on luonnollista asettaa kisakuntoon pääsy vuoden tavoitteeksi, mutta katsotaan rauhassa miten homma etenee. Tokossa ohjaaja on liian laiska, joten siihen ei ole minkäänlaista koetavoitetta ensi vuodelle, mutta tavoitteena olisi treenata liikkeet sellaiseen malliin, että joskus vuonna lentävät autot ja teleportit voitaisiin kokeisiin lähteä tavoittelemaan ylärajaamme. Mejää nuuskutellaan ja jo nyt jäljestystaitoa on tarpeeksi koejälkeä varten, mutta hieman itsevarmuutta kaipaan lisää yleiseen olemukseen, joten jos pikkukoira saa itsensä rohkeaksi, korkataan kokeet, mutta jos tuntuu, että pitää vielä kasvaa ja kehittyä, niin sitten keskitytään treenijälkiin, kasvuun ja kehitykseen.
Koko kolmikon kanssa reissuja, saaressa löysäilyä, maalla hillumista, retkeilyä, paljon seikkailuja ja hauskuutta. Niistä on hyvä elämä tehty.
2013
Kuluneelle vuodelle en tavoittamattomia haaveita kirjoitellut, joten ei liene yllätys, että toiveet toteutuivat: Nuusku pysyi terveenä ja sen kanssa huviteltiin verijäljellä, hakumetsässä ja tokossa, sekä uida polskuteltiin ja retkeiltiin eli vietettiin erinomaista koiranelämää. Rapsu pyörähti kerran pari agilitykisakentällä ja hieman aktiivisemmin aksatreeneissä, mutta allergiaoireet ajoivat pienen luppakorvan varhaiseläkkeelle. Mejää, hakua ja tokoa hupsuteltiin kesäkaudella mukavasti, mökkeiltiin ja retkeiltiin. Rapsulle mieleistä elämää. Suuri Mullistus alias Sisu asteli taloon alkuvuodesta, luppakorvat vastaanottivat kahvipapusen hyvin ja pikkukoirasta on tullut hyvin tärkeä ja rakas osa laumaa.
2014
Koska tutuilla koirilla on ollut kremppaa jos jonkinlaista pienistä sattumuksista vakaviin sairauksiin ja surua, murhetta ja kuolemaa on kohdattu, toivon nöyrästi, että kolmikko säilyy elossa, terveenä ja hyvinvoivana. Kehot kunnossa, mielet vireinä ja elämä elämisen arvoisena, siinäpä ne tärkeimmät.
Jos nyt kuitenkin irroitellaan, kuvitellaan ja haaveillaan, niin onnellinen olisin, jos Nuusku jaksaisi metsälenkkeillä nuorison seurassa kuten tähänkin asti ja kroppa pysyisi mielen mukana satunnaisissa harrasteluissa. Kesällä uintia, grillimaisterina hengailua ja hieman verijäljen nuuskutelua helpoissa maastoissa. Lisäksi retkeilyä seniorille soveltuvissa määrin. Nuusku Suuri Ensimmäinen, Maailmanvalloittaja ja Tutkimusmatkailija voisi esitellä Sisulle Suomujärven rannat, Kolin vaarat ja muut rakkaat paikat, joihin kahvipapunen ei vielä viime kesänä ehtinyt tutustumaan.
Rapsu siirtyy viralliseen seniori-ikään helmikuussa, ei uskoisi moisesta villikko hupsusta! Toivottavasti allergiat saataisiin kuriin ja luppakorva pääsisi vielä satunnaisesti hurvittelemaan rakastamissaan vauhtilajeissa. Kisakentille ei enää lähdetä, mutta mieli pidetään virkeänä, tunnelma katossa ja hauskuus elämässä humpsuttelemalla verijäljellä, kalsaritokossa ja höpöhaussa. Sadonkorjuutehtävät ovat Rapsun vastuulla sekä tähystäjän paikka veneessä.
Sisun osalta päätoive on hienoksi koirakansalaiseksi kasvaminen. Mörkökaudet alkavat olla takanapäin ja tasapainoinen höpönassu läsnä suurimmaksi osaksi aikaa ja toivottavasti tämä suunta jatkuu :) Ensi vuodelle paljon kavereiden kanssa hengailua, jotta hienot sosiaaliset taidot pysyvät yllä, uinnin nostaminen maisteritasolta tohtoritasolle ja hirmuisesti juoksemista metsässä. Harrastusrintamalla haaveena olisi korkata kesällä agilitykisaradat, koska pikkukoira on osoittanut lahjakkuutta ja nopeaa oppimiskykyä, joten siltä pohjalta on luonnollista asettaa kisakuntoon pääsy vuoden tavoitteeksi, mutta katsotaan rauhassa miten homma etenee. Tokossa ohjaaja on liian laiska, joten siihen ei ole minkäänlaista koetavoitetta ensi vuodelle, mutta tavoitteena olisi treenata liikkeet sellaiseen malliin, että joskus vuonna lentävät autot ja teleportit voitaisiin kokeisiin lähteä tavoittelemaan ylärajaamme. Mejää nuuskutellaan ja jo nyt jäljestystaitoa on tarpeeksi koejälkeä varten, mutta hieman itsevarmuutta kaipaan lisää yleiseen olemukseen, joten jos pikkukoira saa itsensä rohkeaksi, korkataan kokeet, mutta jos tuntuu, että pitää vielä kasvaa ja kehittyä, niin sitten keskitytään treenijälkiin, kasvuun ja kehitykseen.
Koko kolmikon kanssa reissuja, saaressa löysäilyä, maalla hillumista, retkeilyä, paljon seikkailuja ja hauskuutta. Niistä on hyvä elämä tehty.
lauantai 28. joulukuuta 2013
Tahmeat kengät ja vauhkot kädet
Sisu treenasi tänään Leinosen Niinan tarkan silmän alla. Alla olevassa pätkässä isoimpana hankaluutena oli turkasen vaikea putkikulma. Pimeitä putkia on treenattu, mutta ei noin hankalia. Harjoiteltiin kohtaan ensin pakkovalssiversio (2), jotta saisin Sisulle ajettua sisään ajatuksen putkesta. Se toimi hyvin, joskin ekassa yrityksessä hötkysin ja rynnin eli olin oma itseni, mutta kun enemmän tsemppasin, niin toimi. Pimeään putkeen lähetys (2) toimi myös. Siinä jäin kuitenkin vähän seisoskelemaan ja ihailemaan miten hienosti se kelpi sinne putkeen sujahtikaan ja tuli vähän kiire persjättöön (2-3). Ennakoiva valssi (3) käänsi mussukan hienosti. Sitten kun aloin valssiani hiomaan ja ajattelemaan liikaa, rytmitin turhan voimakkaasti ja onnistuin tahkoamaan kieltoja. Linjaus (4) sujautti murusen oikeaan putkenpäähän (5).
Hirmuisen hyvät treenit. Kovin suuria pätkiä 28 estettä sisältävästä treenistä ei tehty, mutta yhdessä käyty rataantutustuminen oli hyvin perusteellinen ja maksikoiran etenemislinjoja avaava, joten koko treeni tuli kyllä pohdittua. Niinalta tuli myös erinomaisia ohjeita ongelmakohtiin sekä yleiseen sujuvuuteen. Aika paljon tiedosta oli toki tuttua, mutta muistutuksen paikka niissä oli, koska unholaan olivat vaipuneet. Tänään oma liikkuminen oli takkuista ja dementoitunutta, mutta vetoan siihen, että juoksin eri lenkkareilla kuin yleensä. Näissä oli liian hyvä pito. Sain myös huomautuksen siitä, että kädet olivat tänään hurjan villit. Erityisesti vasen käsi eli omaa elämäänsä. Voiko adhd ilmetä ainoastaan käsissä?
Alla olevassa pätkässä ongelmaksi muodostui päällejuoksu (2). Hyvänen aika miten se oli tänään hankalaa, minun yläkroppa ei kääntynyt mihinkään (aivan jumissa) ja Sisu olisi halunnut hurvitella menemään ja kehiteli oikein hulvattoman leikinkin itselleen. Toisaalta hyvä, että moinen virhe tuli esille nyt, koska Niinalta tuli superhyvät ohjeet siihen miten moisen hupeltajan kanssa toimitaan ja se auttoi. Tai no on ne samat ohjeet joskus Katjaltakin tulleet, mutta olin jo ehtinyt unohtaa. Nyt taas muistan.
Hirmuisen hyvät treenit. Kovin suuria pätkiä 28 estettä sisältävästä treenistä ei tehty, mutta yhdessä käyty rataantutustuminen oli hyvin perusteellinen ja maksikoiran etenemislinjoja avaava, joten koko treeni tuli kyllä pohdittua. Niinalta tuli myös erinomaisia ohjeita ongelmakohtiin sekä yleiseen sujuvuuteen. Aika paljon tiedosta oli toki tuttua, mutta muistutuksen paikka niissä oli, koska unholaan olivat vaipuneet. Tänään oma liikkuminen oli takkuista ja dementoitunutta, mutta vetoan siihen, että juoksin eri lenkkareilla kuin yleensä. Näissä oli liian hyvä pito. Sain myös huomautuksen siitä, että kädet olivat tänään hurjan villit. Erityisesti vasen käsi eli omaa elämäänsä. Voiko adhd ilmetä ainoastaan käsissä?
perjantai 27. joulukuuta 2013
L-O-M-A
Joululomasta piti tulla kaikkien aikojen treeniloma, suuri huvitusrupeama, josta puhuttaisiin vuosia jälkikäteen, mutta siitä tulikin aivastuksia sisältänyt pötkötysloma. Hieman harmitti, koska epäjouluiset kelit paljastivat paikoin suuriakin metsä- ja peltoalueita, joista olisi voinut ottaa ilon ja hyödyn irti vetäisemällä verijäljet. Oikeasti, joulujäljestys olisi ollut vähintäänkin hupaisaa! Lykynlammelle ja Jaamankankaalle suuntautuneet pitkät metsälenkit olivat päivien aktiviteetteina, muutoin harrastettiin kotona hillumista kukin oman maun mukaan.
Askartelujen, pötköttelyn ja hillumisten ohella herkuteltiin. Tavanomaisten herkkujen lisäksi mukana oli eksoottisempia antimia. Pikkukoira pääsi maistamaan mm. avokadoa, joka oli hieman epäilyttävää ilmeestä päätellen. Kuvitelkaa kuono, jonka sisällä on avokadopala ja ilme, joka kertoo, että "en haluu koskettaa tätä mikä miulla on suussa, pidän poskia tälleen pullollaan, että ne ei vaan koske tuohon limamöykkyyn, mikä ihme tää on mikä miulla on suussa, onko pakko pitää tätä suussa, syljen pois yäk". Lattialle syljettyä avokadoa lähestyi vauhdilla kaksi punanuttua, joten pikkukoira loppupeleissä hotkaisi avokadon sen suurempia miettimättä. Hyvin tollerimainen asenne sillä on ruuan suhteen: syön vaikka olis miten pahaa, pääasia, että muut ei saa. Lattialle pudonnut ruusukaali se vasta olikin eksoottinen. Kuului vain semmoinen ei-miulla-ainakaan-mitään-suussa-oo -tassujen hipsutus ja kelpie kipitti makuuhuoneeseen tutkimaan löytöään. Se oli ilmeisen hyvää (miusta ainakin just sopivasti keitettyä), koska ruusukaali katosi tyytyväiseen kitaan ripeää tahtia kerroskerrokselta kuorittuna. Hyvin sujuvasti kasvissyöjän koira tämäkin.
Perjantaina kömmittiin pysyvästi peittojen alta ja Sisu lähti Roryn, Hipan ja Vapun kanssa aksaamaan. Tehtiin alkuun vähän hyppysarjaa ja sen jälkeen hurjasteltiin vauhtirataa (alla piirros), jossa tavoitteena oli antaa Sisun irrota ja minun olla kaukana jossain. Nostin hypyt 45 cm ja puomi otettiin osaksi rataa. Ihan superhienolla sykkeellä teki pieni eläin, aivan mahti asenne! Ja taito :)
Mitään ihmeempiä ohjauksia en ottanut, lähinnä edelle irtoamista (1-4), puolivalssi (4-5) ja vastaanottovalssi (6-7). Puomin elukka haki erinomaisesti putkesta tullessaan, mutta puomilta esteelle lähtemistä pitää näköjään ihan treenata, se ei tule automaattisesti. Lähti kyllä hypylle, mutta vähän hissutellen.
Illalla Nuusku matkasi tokotreeneihin edustamaan. Korvakarvat vaan hulmusivat, kun seniori esitti parasta osaamistaan. Hirmuisen hauska oli iloinen tokotollerin kanssa treenata, on se vaan niin hassu otus :) Tehtiin alkuun paikkamakuu ja tein sen AVO-malliin. Kurkin kuitenkin hallin oven raosta, että miten menee. Nuusku köllötti vallan tyytyväisenä yli minuutin, kunnes kirsu sai hajun hiekkaan kätkeytyneestä nakista. Nuusku nousi paikallansa nuuhkimaan missä nakki on. Astuin halliin ja käskin takaisin maahan, pysyi hyvin loppuun asti ja nuohosi nakin hiekasta vasta vapautuksen jälkeen. Ekassa yksilösetissä pureuduttiin AVO-luokan jääviin ja niissä nimenomaan Nuuskun taipumukseen kääntyä minua kohti, kun kävelen ohi. Katjalta tuli vallan käypiä vinkkejä jatkoon. Otettiin loppuun vielä luoksetulo tunnelmaa nostamaan. Toisessa setissä tehtiin AVO-kaukoja ja ne olivat täydelliset. Lisäksi metallikapulan noutoa, joissa vauhti hyvä, kapulan nosto hyvä ja palautus hyvä eteen, mutta eihän se perusasentoon kapula suussa siirry. Hullun hommaa, jos Nuuskulta kysytään. Mietinkin, että ehkä mie huvikseni opetan sen palauttamaan eteen. Päästäisiin molemmat helpommalla ja sehän on aina hyvä se.
Sisun jouluaskartelu, liekö kotitehtävä insinöörikoulusta?
Askartelujen, pötköttelyn ja hillumisten ohella herkuteltiin. Tavanomaisten herkkujen lisäksi mukana oli eksoottisempia antimia. Pikkukoira pääsi maistamaan mm. avokadoa, joka oli hieman epäilyttävää ilmeestä päätellen. Kuvitelkaa kuono, jonka sisällä on avokadopala ja ilme, joka kertoo, että "en haluu koskettaa tätä mikä miulla on suussa, pidän poskia tälleen pullollaan, että ne ei vaan koske tuohon limamöykkyyn, mikä ihme tää on mikä miulla on suussa, onko pakko pitää tätä suussa, syljen pois yäk". Lattialle syljettyä avokadoa lähestyi vauhdilla kaksi punanuttua, joten pikkukoira loppupeleissä hotkaisi avokadon sen suurempia miettimättä. Hyvin tollerimainen asenne sillä on ruuan suhteen: syön vaikka olis miten pahaa, pääasia, että muut ei saa. Lattialle pudonnut ruusukaali se vasta olikin eksoottinen. Kuului vain semmoinen ei-miulla-ainakaan-mitään-suussa-oo -tassujen hipsutus ja kelpie kipitti makuuhuoneeseen tutkimaan löytöään. Se oli ilmeisen hyvää (miusta ainakin just sopivasti keitettyä), koska ruusukaali katosi tyytyväiseen kitaan ripeää tahtia kerroskerrokselta kuorittuna. Hyvin sujuvasti kasvissyöjän koira tämäkin.
Perjantaina kömmittiin pysyvästi peittojen alta ja Sisu lähti Roryn, Hipan ja Vapun kanssa aksaamaan. Tehtiin alkuun vähän hyppysarjaa ja sen jälkeen hurjasteltiin vauhtirataa (alla piirros), jossa tavoitteena oli antaa Sisun irrota ja minun olla kaukana jossain. Nostin hypyt 45 cm ja puomi otettiin osaksi rataa. Ihan superhienolla sykkeellä teki pieni eläin, aivan mahti asenne! Ja taito :)
Mitään ihmeempiä ohjauksia en ottanut, lähinnä edelle irtoamista (1-4), puolivalssi (4-5) ja vastaanottovalssi (6-7). Puomin elukka haki erinomaisesti putkesta tullessaan, mutta puomilta esteelle lähtemistä pitää näköjään ihan treenata, se ei tule automaattisesti. Lähti kyllä hypylle, mutta vähän hissutellen.
Illalla Nuusku matkasi tokotreeneihin edustamaan. Korvakarvat vaan hulmusivat, kun seniori esitti parasta osaamistaan. Hirmuisen hauska oli iloinen tokotollerin kanssa treenata, on se vaan niin hassu otus :) Tehtiin alkuun paikkamakuu ja tein sen AVO-malliin. Kurkin kuitenkin hallin oven raosta, että miten menee. Nuusku köllötti vallan tyytyväisenä yli minuutin, kunnes kirsu sai hajun hiekkaan kätkeytyneestä nakista. Nuusku nousi paikallansa nuuhkimaan missä nakki on. Astuin halliin ja käskin takaisin maahan, pysyi hyvin loppuun asti ja nuohosi nakin hiekasta vasta vapautuksen jälkeen. Ekassa yksilösetissä pureuduttiin AVO-luokan jääviin ja niissä nimenomaan Nuuskun taipumukseen kääntyä minua kohti, kun kävelen ohi. Katjalta tuli vallan käypiä vinkkejä jatkoon. Otettiin loppuun vielä luoksetulo tunnelmaa nostamaan. Toisessa setissä tehtiin AVO-kaukoja ja ne olivat täydelliset. Lisäksi metallikapulan noutoa, joissa vauhti hyvä, kapulan nosto hyvä ja palautus hyvä eteen, mutta eihän se perusasentoon kapula suussa siirry. Hullun hommaa, jos Nuuskulta kysytään. Mietinkin, että ehkä mie huvikseni opetan sen palauttamaan eteen. Päästäisiin molemmat helpommalla ja sehän on aina hyvä se.
tiistai 24. joulukuuta 2013
sunnuntai 22. joulukuuta 2013
Tanssihin neitoset käy
Kipaistiin taas Sisun kanssa sunnuntaiaksaamassa Katrin ja Martan seurassa. Tehtiin ensin pakkovalsseja jotakuinkin alla olevan töherryksen mukaisesti. Sisu valssautui vallan kivasti nuo helpommat vedot (2, 3 6), mutta hankalampi kulma (5) oli aluksi haasteellinen, mutta hyvin saatiin sekin sujumaan, kun maltoin itse olla räpeltämättä. Sisu tulee ohjauksiin niin huikealla sykkeellä, että omiin koipiin pitäisi saada jostain lisäpotkua.
Toiseen settiin oli tarkoitus tehdä hieman keinua, mutta koska se oli aikamoista räpeltämistä, jätettiin se odottamaan aikoja keskittyneempiä. Sen sijaan palauteltiin mieleen rengasta ja tehtiin vauhtirallatusta. Jäähdyttelylenkillä Sisu pääsi kaveeraamaan Martan kanssa ja aikas kivasti Martta lämpeni hippasille.
Toiseen settiin oli tarkoitus tehdä hieman keinua, mutta koska se oli aikamoista räpeltämistä, jätettiin se odottamaan aikoja keskittyneempiä. Sen sijaan palauteltiin mieleen rengasta ja tehtiin vauhtirallatusta. Jäähdyttelylenkillä Sisu pääsi kaveeraamaan Martan kanssa ja aikas kivasti Martta lämpeni hippasille.
lauantai 21. joulukuuta 2013
Treeniä, lunta ja kakkajäätelöä
Perjantain tokotreeneissä teemana oli seuraaminen. Hävetti, kun ei olla Sisun kanssa treenattu seuraamista aikoihin vaikka hirmuisen hyviä ohjeita on saatu. Ohjeistahan olisi enemmän hyötyä, jos ne toteuttaisi käytännössä sen sijaan, että aina toistuvasti kuuntelee niitä. Pikkukoira oli kuitenkin työstänyt teemaa tauon aikana, koska päästiin jopa toteuttamaan asioita, joita minun on pitänyt toteuttaa ajat sitten ja nyt ne sujuivat oikein helposti. Avuthan meillä on edelleen käytössä, mihinpä ne itsekseen poistuisivat, mutta nyt Sisu kesti tosi hyvin käden ajoittaisen noston pois kirsusta, aiemminhan se on ollut, että "mitäääh??". Hienoa settiä.
Toisena liikkeenä otettiin luoksetulon pysäytystä ja siihen otin Tiian kehoituksesta käsimerkin mukaan. Olen käyttänyt siinä pelkästään sanallista käskyä, koska en ollut asiaa loppuunasti pohtinut. Jos olisin pohtinut, olisin ottanut kädenkin mukaan, koska käsimerkkiähän aioin kyseisessä liikkeessä käyttää. Toimi kuin häkä, superhienot pysähdykset! Otettiin loppuun vielä oikein vauhdikkaita vetoja putken kautta ja hiekka vaan pöllysi, kun kahvipapu veti liinat kiinni.
Loppuun tehtiin kimppaliikkeenä paikkamakuu. Sisu ei sisäistänyt maahan-käskyä perusasennossa eikä vastaanottanut sitä helpotettuani eteen menemällä. Jouduin käyttämään käsiapua mikä oli aika hassua, kun en ole sille maahanmenoa siten edes opettanut vaan naksulla. Ei olla kyllä kimppapaikkamakuuta aikoihin tehty, joten ehkä pikkukoira oli hämmentynyt eikä ihan parhaimmillaan käskyä vastaanottaessaan. Pysyin lähellä ja palkkailin tiuhaan. Sisu köllötteli paikoillaan, mutta avo-luokan koirien ohjaajien palatessa piilosta, ponkaisi Sisu salamana makuulta ja syöksyi häntä heiluen halliin tulevien ohjaajien luo "jee, onpa kiva nähdä taas!". Noh, saivatpa muut koirat paikoiltaan lähtevän koiran häiriön ja hyvin kestivät. Pitää treenata perusasennosta maahanmeno varmaksi ennen seuraavia treenejä, jos nyt edes tässä vähän ryhdistäytyisin.
Punaturkit ovat keskittyneet ulkoiluun eikä olla treenattu edes kalsaritokoja. Rapsu on aika väsynyt lääkityksestään ja Nuusku tykkää nukkua muuten vaan. Maastossa kaksikko on kuitenkin reippaasti elementissään ja nautiskelee talven parhaudesta eli lumesta täysin siemauksin, mikäs sen mukavampaa kuin kirmata täysillä hanki pöllyten, kaivella lumen alta jäätyneitä pupun papanoita ja nuuskutella maailman viestejä. Viikolla käytiin myös Arvon kanssa kimppalenkillä ja se reissu tallentui tollereiden sydämiin puhtaana ihanuutena, koska metsä kuhisi jäätynyttä hevosenpaskaa!
Toisena liikkeenä otettiin luoksetulon pysäytystä ja siihen otin Tiian kehoituksesta käsimerkin mukaan. Olen käyttänyt siinä pelkästään sanallista käskyä, koska en ollut asiaa loppuunasti pohtinut. Jos olisin pohtinut, olisin ottanut kädenkin mukaan, koska käsimerkkiähän aioin kyseisessä liikkeessä käyttää. Toimi kuin häkä, superhienot pysähdykset! Otettiin loppuun vielä oikein vauhdikkaita vetoja putken kautta ja hiekka vaan pöllysi, kun kahvipapu veti liinat kiinni.
Loppuun tehtiin kimppaliikkeenä paikkamakuu. Sisu ei sisäistänyt maahan-käskyä perusasennossa eikä vastaanottanut sitä helpotettuani eteen menemällä. Jouduin käyttämään käsiapua mikä oli aika hassua, kun en ole sille maahanmenoa siten edes opettanut vaan naksulla. Ei olla kyllä kimppapaikkamakuuta aikoihin tehty, joten ehkä pikkukoira oli hämmentynyt eikä ihan parhaimmillaan käskyä vastaanottaessaan. Pysyin lähellä ja palkkailin tiuhaan. Sisu köllötteli paikoillaan, mutta avo-luokan koirien ohjaajien palatessa piilosta, ponkaisi Sisu salamana makuulta ja syöksyi häntä heiluen halliin tulevien ohjaajien luo "jee, onpa kiva nähdä taas!". Noh, saivatpa muut koirat paikoiltaan lähtevän koiran häiriön ja hyvin kestivät. Pitää treenata perusasennosta maahanmeno varmaksi ennen seuraavia treenejä, jos nyt edes tässä vähän ryhdistäytyisin.
Punaturkit ovat keskittyneet ulkoiluun eikä olla treenattu edes kalsaritokoja. Rapsu on aika väsynyt lääkityksestään ja Nuusku tykkää nukkua muuten vaan. Maastossa kaksikko on kuitenkin reippaasti elementissään ja nautiskelee talven parhaudesta eli lumesta täysin siemauksin, mikäs sen mukavampaa kuin kirmata täysillä hanki pöllyten, kaivella lumen alta jäätyneitä pupun papanoita ja nuuskutella maailman viestejä. Viikolla käytiin myös Arvon kanssa kimppalenkillä ja se reissu tallentui tollereiden sydämiin puhtaana ihanuutena, koska metsä kuhisi jäätynyttä hevosenpaskaa!
keskiviikko 18. joulukuuta 2013
Putkesta putkeen
Tiistain treeneissä oli yllätyskouluttajana Katri ja olipas hauska treeni! Hupaisa vauhtirata, josta alla sinnepäin töherrys.
Sisu oli aivan liekeissä, irtoili kuin villiintynyt apina ja oli eri pätevä pikkuelukka. Kaikki onnistui, tehtiin hienoja toistoja ja oli hauskaa. Sisu sai paahtaa, työskennellä kaukana ja irtoilla. Tavoitteet täyttyivät: agility oli supermukavaa! Ekalla yrityksellä Sisu haki pimeän putken (3) ohi, mutta toistoilla se imeytyi sinne livakkaan. Hyvin työntyi putkeen (4), kesti sivuttaisetäisyyttä (6), irtosi (8), suoritti vaikeita esteitä osana rataa (10-11), tuli vastaanottovalssiin (13) vaikka virvelöin sitä aikalailla, kesti etäisyyttä (14-15).
Ihan mahdottoman liukas on maailma, jopa metsäpolut ovat livakat. Aika paljon saa käyttää mielikuvitusta, että löytää Nuuskulle soveltuvat lenkkiväylät eli ei liian liukkaat, jotta sen ei tarvitse jäkittää pysyäkseen pystyssä. Onneksi jäätymisen sivutuotteena lumihanget kutistuivat, joten liukkautta pääsee pakoon umpihankeen ilman, että siellä liikkuminen olisi eläkeläiselle turhan rankkaa. Mutta umpihankien huono puoli on se, että supermetsästäjä Rapsutin vetelee epäkuntoisten korviensa kanssa pitkin jänisten jälkiä… onneksi se tyytyy tyytyväisenä papanasaaliiseen eikä tuo ruhoja kotiin.
Sisu oli aivan liekeissä, irtoili kuin villiintynyt apina ja oli eri pätevä pikkuelukka. Kaikki onnistui, tehtiin hienoja toistoja ja oli hauskaa. Sisu sai paahtaa, työskennellä kaukana ja irtoilla. Tavoitteet täyttyivät: agility oli supermukavaa! Ekalla yrityksellä Sisu haki pimeän putken (3) ohi, mutta toistoilla se imeytyi sinne livakkaan. Hyvin työntyi putkeen (4), kesti sivuttaisetäisyyttä (6), irtosi (8), suoritti vaikeita esteitä osana rataa (10-11), tuli vastaanottovalssiin (13) vaikka virvelöin sitä aikalailla, kesti etäisyyttä (14-15).
Ihan mahdottoman liukas on maailma, jopa metsäpolut ovat livakat. Aika paljon saa käyttää mielikuvitusta, että löytää Nuuskulle soveltuvat lenkkiväylät eli ei liian liukkaat, jotta sen ei tarvitse jäkittää pysyäkseen pystyssä. Onneksi jäätymisen sivutuotteena lumihanget kutistuivat, joten liukkautta pääsee pakoon umpihankeen ilman, että siellä liikkuminen olisi eläkeläiselle turhan rankkaa. Mutta umpihankien huono puoli on se, että supermetsästäjä Rapsutin vetelee epäkuntoisten korviensa kanssa pitkin jänisten jälkiä… onneksi se tyytyy tyytyväisenä papanasaaliiseen eikä tuo ruhoja kotiin.
maanantai 16. joulukuuta 2013
Ipanatreeniä
Sunnuntai-iltana Sisu kipaisi pikkuisen Martan kanssa treenaamassa päällejuoksuja (1-4) ja siihen päälle vedettiin vielä vauhtirallia (1-6), jossa helpotettiin hyppyjen (2-3) kulmat suoraan juoksuun. Katri oli suunnitellut mukavan treenin, josta alla jotain sinnepäin treenipiirros. Päällejuoksutreenissä hypyt 2 & 3 hiloutuivat vähitellen helpotetuista kulmista (vihreä) lopullisiin asentoihin (sininen).
Päällejuoksut (2) sujuivat ongelmitta, mutta kolmoshyppy oli haasteellinen putken (4) houkutellessa uumeniinsa. Muutaman kerran palkkaus kolmosen jälkeen toi pikkukoiralle ajatuksen, että suoritetaanpa nyt tää hyppykin tähän väliin. Hienosti sinkoili vauhtirallissa, mutta edelleen juoksevan ohjaajan ohittamisessa on pientä haastetta. Sehän onnistuu helposti suorapalkalle pitkälläkin baanalla, mutta radanomaisessa treenissä yhtä huikeaa itsevarmuutta ei vielä ole. Mutta siihenhän ei auta kuin treeni :)
Seniorikaksikko kävi jossain välissä viime viikolla lihashuollossa. Molemmat olivat passelissa jamassa ja Rapsuttimelta ei enää löytynyt kipeitä kohtia, joten Nuuskutin jatkaa omaa ikuista huoltosarjaansa soolona. Tosin Sisulle on varattu ensi vuoden aluksi huolto Nuuskun hoidon yhteyteen, joten ihan ikiomaa laatuaikaa Nuusku ei vielä saa.
Päällejuoksut (2) sujuivat ongelmitta, mutta kolmoshyppy oli haasteellinen putken (4) houkutellessa uumeniinsa. Muutaman kerran palkkaus kolmosen jälkeen toi pikkukoiralle ajatuksen, että suoritetaanpa nyt tää hyppykin tähän väliin. Hienosti sinkoili vauhtirallissa, mutta edelleen juoksevan ohjaajan ohittamisessa on pientä haastetta. Sehän onnistuu helposti suorapalkalle pitkälläkin baanalla, mutta radanomaisessa treenissä yhtä huikeaa itsevarmuutta ei vielä ole. Mutta siihenhän ei auta kuin treeni :)
Seniorikaksikko kävi jossain välissä viime viikolla lihashuollossa. Molemmat olivat passelissa jamassa ja Rapsuttimelta ei enää löytynyt kipeitä kohtia, joten Nuuskutin jatkaa omaa ikuista huoltosarjaansa soolona. Tosin Sisulle on varattu ensi vuoden aluksi huolto Nuuskun hoidon yhteyteen, joten ihan ikiomaa laatuaikaa Nuusku ei vielä saa.
torstai 12. joulukuuta 2013
Alkuviikko kasaan
Treenit on jääneet minimiin. Sisun kanssa käytiin pentuaksassa (tosin se alkaa olla enempi jo teinikoiraryhmä), jossa vedettiin hupaisaa vauhtirataa. Hyvin veti kelpie ja irtoili iloisesti. Ohjauksina ujuttelin mukaan persjättöä, takaaleikkausta, joku valssikin siellä taisi olla ja sylkkäri oli tarkoitus räpeltää, mutta siitä luovuttiin, kun pikkukoiralla oli niin paljon vauhtia tassuissaan ja irtoamisfiilis, että sylkkärin onnistumiseksi olisi ensin pitänyt opettaa putkijarru, mutta sen aika taitaa olla vasta paljon myöhemmin. Antaa lentää vaan toisen lujaa kerran se on niin hauskaa :) Lisäksi tehtiin puomia, jossa pikkukoira alastulopaikan muistutuksessa sähelsi kuin sekopää, mutta kokonaista puomia teki mallikkaasti. Perä edelleen toispuoleisesti viskoutuu, mutta mihinpä se olisikaan muuttunut, kun ei sille olla tehty mitään.
Kotitokoina tollerikaksikko on kisaillut maahanmenon nopeudessa. Kisalla olen hakenut Rapsulle enemmän älyä hommaan, maahanmenohan sillä on hyvä, mutta piuhat pitkät. Toimii siis pienellä viiveellä, jota ajattelin koettaa lyhentää Nuuskun fanaattisuudella. Todettava on, että asenne (ja räpellys) tarttuu! Kelpie on harjoitellut istumista häiriössä. Häiriönä on ollut mm. selän takana pauhaava telkkari sekä pään päällä oleva pyykkiteline, josta pyykit roikkuu korvissa. Telkkarin kanssa sain esille kotioloissa treenihalli-ilmiön eli sen, että vähän jänskättää, kun selän takana jotain huisketta tapahtuu. Mitä vipattavampi ohjelma, sitä hallimaisempi meno. Tämä oli oikein hyvä löytö, koska kotonahan tätä on helppo treenata tehokuurina. Roinan keskellä istuminen sen sijaan oli kotona ihan jees eikä sukat paljoa korvia kutittele.
Pääasiassa on reippailtu Noljakan metsäpoluilla urakalla ja jopa poistuttu marsumaisesta menosta ja vallattu ihan uusi polku. Hauskaa! Jaamankankaallakin otettiin muuan päivä seikkailumieliala mukaan ja sukellettiin metsään ennenkokemattomasta kohdasta ja lähdettiin ihan uutta reittiä pitkin. Suureksi yllätyksekseni olin ensimmäiset 40 minuuttia ihan pihalla siitä missä kohtaa tarkkaan ottaen edes liikun, mutta lopulta männyt alkoivat näyttää tutuilta männyiltä. Hauska löytö ottaen huomioon, että onhan siellä jo seitsemän vuotta ulkoiltu, mutta silti pystyy löytämään kaluamattomia kankaita.
Metsäjuntteilun lisäksi Sisu on kipaissut Roryn kanssa kaupungilla. Ensin hieman painia kirkon mailla, sitten tepastelua kylillä ja sen jälkeen lisää hippaa ja painia. Seikkailtiin joen yli ja takaisin, kiipeiltiin hurjia ristikkorappusia ja vastaan tuli ufoja lukuunottamatta kaikki maailman ilmiöt mm. vieraita koiria, lapsia, vanhuksia rollaattoreilla, kummallisesti äänteleviä vammaisia, pyörätuolilla liikkuvia, sokea kepin kanssa, polkupyöriä, pulkanvetäjiä, hiihtäjiä, autoja jne. Sillan sykkeessä (ruuhkaa, autoja, kävelijöitä, pyöriä, virtaava vesi, valoja jne) Sisu oli näennäisesti ok, mutta kun koettelemus oli ohi, oli sillä selvästi kuuppa kireällä eli pikkukoira otti siitä hieman painetta. Toinen silta meni rennommin, mutta siinä otinkin Sisun kävelemään viereen/taakse enkä antanut sen huidella yksin keulassa kerran se ei ottanut sitä niin rennosti kuin kuvittelin.
Kotitokoina tollerikaksikko on kisaillut maahanmenon nopeudessa. Kisalla olen hakenut Rapsulle enemmän älyä hommaan, maahanmenohan sillä on hyvä, mutta piuhat pitkät. Toimii siis pienellä viiveellä, jota ajattelin koettaa lyhentää Nuuskun fanaattisuudella. Todettava on, että asenne (ja räpellys) tarttuu! Kelpie on harjoitellut istumista häiriössä. Häiriönä on ollut mm. selän takana pauhaava telkkari sekä pään päällä oleva pyykkiteline, josta pyykit roikkuu korvissa. Telkkarin kanssa sain esille kotioloissa treenihalli-ilmiön eli sen, että vähän jänskättää, kun selän takana jotain huisketta tapahtuu. Mitä vipattavampi ohjelma, sitä hallimaisempi meno. Tämä oli oikein hyvä löytö, koska kotonahan tätä on helppo treenata tehokuurina. Roinan keskellä istuminen sen sijaan oli kotona ihan jees eikä sukat paljoa korvia kutittele.
Pääasiassa on reippailtu Noljakan metsäpoluilla urakalla ja jopa poistuttu marsumaisesta menosta ja vallattu ihan uusi polku. Hauskaa! Jaamankankaallakin otettiin muuan päivä seikkailumieliala mukaan ja sukellettiin metsään ennenkokemattomasta kohdasta ja lähdettiin ihan uutta reittiä pitkin. Suureksi yllätyksekseni olin ensimmäiset 40 minuuttia ihan pihalla siitä missä kohtaa tarkkaan ottaen edes liikun, mutta lopulta männyt alkoivat näyttää tutuilta männyiltä. Hauska löytö ottaen huomioon, että onhan siellä jo seitsemän vuotta ulkoiltu, mutta silti pystyy löytämään kaluamattomia kankaita.
Metsäjuntteilun lisäksi Sisu on kipaissut Roryn kanssa kaupungilla. Ensin hieman painia kirkon mailla, sitten tepastelua kylillä ja sen jälkeen lisää hippaa ja painia. Seikkailtiin joen yli ja takaisin, kiipeiltiin hurjia ristikkorappusia ja vastaan tuli ufoja lukuunottamatta kaikki maailman ilmiöt mm. vieraita koiria, lapsia, vanhuksia rollaattoreilla, kummallisesti äänteleviä vammaisia, pyörätuolilla liikkuvia, sokea kepin kanssa, polkupyöriä, pulkanvetäjiä, hiihtäjiä, autoja jne. Sillan sykkeessä (ruuhkaa, autoja, kävelijöitä, pyöriä, virtaava vesi, valoja jne) Sisu oli näennäisesti ok, mutta kun koettelemus oli ohi, oli sillä selvästi kuuppa kireällä eli pikkukoira otti siitä hieman painetta. Toinen silta meni rennommin, mutta siinä otinkin Sisun kävelemään viereen/taakse enkä antanut sen huidella yksin keulassa kerran se ei ottanut sitä niin rennosti kuin kuvittelin.
sunnuntai 8. joulukuuta 2013
Viikon huipennus
Luminen metsä, luminen polku, luminen kelpi ja lumeton otsalamppu. Siinäpä hyvä sekoitus. Jatkettiin metsästä halliin ja treenittiin ensin kertauksena aiemmin syksyllä ollutta takaakierto-ja sylkkäritreeniä (vaaleat 1-12) ja sen jälkeen tempaistiin poispäinkäännösharjoitus (tummat 1-4, jossa aluksi helpotettu vihreä kolmoshyppy). Sisu oli aivan liekeissä ja supertaitava. Eka treeni vedettiin kerran läpi ja toiseen otettiin jokunen toisto ihan vaan sen vuoksi, että kertaus on opintojen äiti. Pieksämäellä poispäinkäännökset olivat aivan hakusessa, mutta nyt, kun oltiin molemmat hereillä, ei niissä ollut mitään heikkoa. Tosin varmistelin aluksi onnistumisen eli ylimääräisen piruetin puuttumisen tuolla hyppykulman helpotuksella.
Lopuksi harjoiteltiin rengas kuntoon. Joskus aiemmin, millon lie keväällä/kesällä/syksyllä pentuaksassa, on renkaaseen tutustuttu tarjoamisen kautta, mutta se ei Sisun kanssa juurikaan edennyt, koska ei Sisu maksirengasta ruennut tarjoamaan vaikka alle laitettiin korokkeitakin, jotta ei olisi tarvinnut niin korkealle hypätä. Koska kukaan ei ollut päältä katsomassa, valitsin tyytyväisenä koulutusmenetelmäksi perinteisen houkuttelun ja rengas tuli kasaan muutamassa minuutissa. Ensin laitoin renkaan alle pari rimaa ristiin, jotta alituksia ei tule ja otin pari toistoa toiselta puolen kutsumalla, sen jälkeen otettiin renkaalle lähetyksiä, joista pallo lensi palkaksi, sitten poistin rimat yksitellen ja jatkoin lähetyksiä ja se oli siinä. Virheetöntä settiä. Hyvin sinkoili.
Lopuksi harjoiteltiin rengas kuntoon. Joskus aiemmin, millon lie keväällä/kesällä/syksyllä pentuaksassa, on renkaaseen tutustuttu tarjoamisen kautta, mutta se ei Sisun kanssa juurikaan edennyt, koska ei Sisu maksirengasta ruennut tarjoamaan vaikka alle laitettiin korokkeitakin, jotta ei olisi tarvinnut niin korkealle hypätä. Koska kukaan ei ollut päältä katsomassa, valitsin tyytyväisenä koulutusmenetelmäksi perinteisen houkuttelun ja rengas tuli kasaan muutamassa minuutissa. Ensin laitoin renkaan alle pari rimaa ristiin, jotta alituksia ei tule ja otin pari toistoa toiselta puolen kutsumalla, sen jälkeen otettiin renkaalle lähetyksiä, joista pallo lensi palkaksi, sitten poistin rimat yksitellen ja jatkoin lähetyksiä ja se oli siinä. Virheetöntä settiä. Hyvin sinkoili.
lauantai 7. joulukuuta 2013
Päätön hangella
Nuusku, Rapsu ja Sisu matkasivat itsenäisyyspäivän iloksi Liperin kylille reippailemaan Pepin, Hipan ja Roryn kanssa. 50-50 joukkiolla oli vallan hauskaa, joskin lintukoiraosasto keskittyi enemmän nuuskuttelupuuhiin siinä missä paimenkoiraosasto viipotti aivot narikassa pitkin peltoja. Sisun ja Roryn yhteistä menoa on aina yhtä ilahduttavaa katsella, ne ovat niin samanlaisia ja yhdessä leikkiminen on mutkatonta, tasavertaista ja iloista. Retkellä kaupunkilaishauvelit törmäsivät maaseudun ihmeeseen eli päättömään jänikseen keskellä peltoa. Yllätyksekseni kelpie ei piehtaroinut siinä eivätkä tollerit syöneet sitä, joskin Nuuskun sai pakottaa jatkamaan matkaa, Rapsu nuohosi pitkin pellonreunusta päätä etsimässä ja Sisu hotkelsi veristä lunta… Nuusku jaksoi nuorison matkassa hyvin vaikka pellot olivat välillä muhkuraisuudessaan ja lumisuudessaan hieman raskaita kulkea ja tiet paikoin liukkaita, mutta ei ne Nuuskutinta haitanneet ollenkaan. Se oli mielissään päästessään uusia kulmia tutkimaan, maailmanvalloittajaluonne kun on.
Ulkoilun päätteeksi Sisu pääsi kurkistamaan lampolaan ja tapitti lampaita kiinnostuneena, mutta sen verran ne kuitenkin jänskättivät, että kahvipapu luikahti muutaman kerran ulos vähän puhaltelemaan ennen kuin palasi takaisin jatkamaan lampaiden tarkailua. Hassu elukka. Tosi vakuuttava? Noh, ainakin söpö.
Ulkoilun päätteeksi Sisu pääsi kurkistamaan lampolaan ja tapitti lampaita kiinnostuneena, mutta sen verran ne kuitenkin jänskättivät, että kahvipapu luikahti muutaman kerran ulos vähän puhaltelemaan ennen kuin palasi takaisin jatkamaan lampaiden tarkailua. Hassu elukka. Tosi vakuuttava? Noh, ainakin söpö.
torstai 5. joulukuuta 2013
Höpö
Se on ihan höpö, mutta se ei suutu leikistä vaan liitää kuin heikkopäinen! Olipahan taas mahtitreenit Sisun kanssa tiistaina. Kaisa oli suunnitellut hauskan vauhtiradan, jossa ohjattiin ennakoivaa valssia, takaakiertoa, takaaleikkausta ja persjättöä sekä irtoiltiin mukavassa suhteessa. Olisi voinut muitakin ohjausvalintoja vetää, mutta mie ajattelin lähteä meille haasteellisimmalla linjalla. Alla sinnepäin treenipiirros.
Otin ekan vedon suoraan kakkosesteeltä, koska halusin katsoa onko meidän lähtötreenit edistyneet. Edelleen Sisu ottaa jotain painetta istumisesta ryhmätreeneissä. Siellähän se napotti lähdössä kiltisti, mutta myös lähti liikkeelle tavallista kiltimmin ja oli jotenkin ylikiltti liitäessään. Tosin miekin olen enempi asenteella mukana lentävissä lähdöissä ja ero molempien menossa oli silminnähtävää, kun aloitettiin ykkösesteeltä. Kelpi tuli räkä lentäen ja ohjaaja käskytti kunnon taisteluasenteella.
Minä olen aina ajatellut, että Rapelo se on maailman herkin ohjattava, mutta niin se on Sisukin. Reagoi kaikkiin ohjaajan tekosiin, joten tarkka saan olla ennakoivien ohjauksien kanssa, mutta voi maailma sentään, kun kaikki natsaa kohdilleen, niin onpa melkoista kyytiä! Lähdin vaikeimman kautta eli halusin tehdä takaaleikkauksen putkelle (10), koska Sisulle putkeen irtoaminen on vähemmän helppoa ollessani ulkokurvissa. Saatiin siihen aivan megahieno veto, pystyin irrottamaan sen niin, että ei tarvinnut ylittää ysihypyn linjaa ja ehdin persjättöön (12-13). Höpönassulla oli treenien jälkeen maailman hauskinta, kun jäähdyttelyseuraksi lähtivät Aikku-cockeri ja Ulpu-aussie kämppiksineen. Treenikaveritytöillä menee leikit niin mukavasti yhteen.
Eilen tapahtui semmoinen maailman ihme, että Nuusku joutui ojentamaan kämppistään, tai ylipäätään ketään, fyysisesti. Ikinä koskaan ei ole Nuuskun tarvinnut alentua kuin mulkoilemaan ja toivottavasti ei tarvitse jatkossakaan vaan pikkukoira ymmärtää siinä missä maailman kaikki muutkin koirat, että Nuuskulle ei urpoilla, sen oikeutta koskemattomuuteen ei rikota, sille ei uhota, sitä ei yritetä näykkiä eikä sille olla röyhkeitä. Teiniurpoilusta tuli nopea ja ilmeisesti perille mennyt palaute (Nuusku oli tehokas, mutta asiallinen, ei liioitellut, mutta ei jättänyt sanomaa epäselväksikään), sillä tänään vastaavassa tilanteessa esiintyi hyvin nöyrä kelpie, jolla ei ollut minkäänlaista aikomustakaan olla julma toista kohtaan.
Rapsuttimen kutkuttimet lähtivät taas lapasesta ja päädyttiin elukkalääkäriin. Sinänsä kiva ajoitus, koska vastaanotossa odotti joululahja :) Rapsuliini sai kaverin suosikkilelulleen, vinkuvalle apinakarhu-pehmolelulle, sillä paketista löytyi samaa sarjaa oleva pässi ja luppakorva tuli erittäin onnelliseksi. Muutoin käynti oli perinteinen: ensin notkuntaa vaa'alla, sen jälkeen tutkimukset, labranäytteet, tulokset ja kasa lääkkeitä mukaan. Tosin hieman hämmennystä aiheuttivat valtaisat siitepölyoireet ja perusteellisen mietinnän jälkeen tajusimme, että syksyllä sain uuden kukan, jolle Rapsutin on ilmeisesti allerginen. Kukka muutti samantien uuteen kotiin, joten toivotaan, että iho-oireet häipyvät ja korvat rauhottuvat.
Otin ekan vedon suoraan kakkosesteeltä, koska halusin katsoa onko meidän lähtötreenit edistyneet. Edelleen Sisu ottaa jotain painetta istumisesta ryhmätreeneissä. Siellähän se napotti lähdössä kiltisti, mutta myös lähti liikkeelle tavallista kiltimmin ja oli jotenkin ylikiltti liitäessään. Tosin miekin olen enempi asenteella mukana lentävissä lähdöissä ja ero molempien menossa oli silminnähtävää, kun aloitettiin ykkösesteeltä. Kelpi tuli räkä lentäen ja ohjaaja käskytti kunnon taisteluasenteella.
Minä olen aina ajatellut, että Rapelo se on maailman herkin ohjattava, mutta niin se on Sisukin. Reagoi kaikkiin ohjaajan tekosiin, joten tarkka saan olla ennakoivien ohjauksien kanssa, mutta voi maailma sentään, kun kaikki natsaa kohdilleen, niin onpa melkoista kyytiä! Lähdin vaikeimman kautta eli halusin tehdä takaaleikkauksen putkelle (10), koska Sisulle putkeen irtoaminen on vähemmän helppoa ollessani ulkokurvissa. Saatiin siihen aivan megahieno veto, pystyin irrottamaan sen niin, että ei tarvinnut ylittää ysihypyn linjaa ja ehdin persjättöön (12-13). Höpönassulla oli treenien jälkeen maailman hauskinta, kun jäähdyttelyseuraksi lähtivät Aikku-cockeri ja Ulpu-aussie kämppiksineen. Treenikaveritytöillä menee leikit niin mukavasti yhteen.
Eilen tapahtui semmoinen maailman ihme, että Nuusku joutui ojentamaan kämppistään, tai ylipäätään ketään, fyysisesti. Ikinä koskaan ei ole Nuuskun tarvinnut alentua kuin mulkoilemaan ja toivottavasti ei tarvitse jatkossakaan vaan pikkukoira ymmärtää siinä missä maailman kaikki muutkin koirat, että Nuuskulle ei urpoilla, sen oikeutta koskemattomuuteen ei rikota, sille ei uhota, sitä ei yritetä näykkiä eikä sille olla röyhkeitä. Teiniurpoilusta tuli nopea ja ilmeisesti perille mennyt palaute (Nuusku oli tehokas, mutta asiallinen, ei liioitellut, mutta ei jättänyt sanomaa epäselväksikään), sillä tänään vastaavassa tilanteessa esiintyi hyvin nöyrä kelpie, jolla ei ollut minkäänlaista aikomustakaan olla julma toista kohtaan.
Rapsuttimen kutkuttimet lähtivät taas lapasesta ja päädyttiin elukkalääkäriin. Sinänsä kiva ajoitus, koska vastaanotossa odotti joululahja :) Rapsuliini sai kaverin suosikkilelulleen, vinkuvalle apinakarhu-pehmolelulle, sillä paketista löytyi samaa sarjaa oleva pässi ja luppakorva tuli erittäin onnelliseksi. Muutoin käynti oli perinteinen: ensin notkuntaa vaa'alla, sen jälkeen tutkimukset, labranäytteet, tulokset ja kasa lääkkeitä mukaan. Tosin hieman hämmennystä aiheuttivat valtaisat siitepölyoireet ja perusteellisen mietinnän jälkeen tajusimme, että syksyllä sain uuden kukan, jolle Rapsutin on ilmeisesti allerginen. Kukka muutti samantien uuteen kotiin, joten toivotaan, että iho-oireet häipyvät ja korvat rauhottuvat.
maanantai 2. joulukuuta 2013
Melkein osallistuttiin
Sisu melkein starttasi epävirallisissa agilitykisoissa! Hah, aika surkuhupaisa asia repiä hupia, mutta jos sunnuntaiaamuna ei olisi paiskoutunut lunta vaakasuorassa naamaan ja piha sekä tiet peittyneet lumihangen alle, olisin lähtenyt sen kanssa korkkaamaan epikset. Putkiluokkaan olisi osallistunut koko revohka, koska se olisi sopinut kaikille kuin kirsu kuonoon :) Mutta koska olen laiskansutjakka ja mukavuudenhaluinen enkä innostu ajatuksesta rytyyttää autolla lumihangessa ilman näkyvyyttä aura-autoa leikkien, niin mentiin aamulenkin jälkeen jatkamaan unia. Siispä kuonot kohti seuraavia epiksiä, jospa sitten olosuhteet olisivat niin täydelliset, että ohjaajakin saisi itsensä liikkeelle :)
Viikonlopun iloihin sisältyi Viirun ja Zorron seurassa lenkkeily. Lähdettiin vaihteeksi Stokikselle ja hirmuisen hauskaa oli. Rapsulla ja Nuuskulla harrastivat antaumuksellista keppisavottaa ja Sisu hillui innoissaan. Viikonlopun aikana lumi on vain lisääntynyt ja nietokset ovat huikeat mikä on kolmikosta aivan parasta. Rapsu piehtaroi hangessa minkä ehtii, Nuusku nuuskuttelee tärkeänä ja välillä intoutuu pukkihyppelyihin ja iloloikkiin kuin musikaaleissa konsanaan ja Sisu on aivan pähkinöinä. Ei se taida muistaa viime talvesta paljoakaan ja nyt lumi on käsittämättömän suuri riemu.
Hieman myös treenattiin. Koulutusvuoroni jälkeen jäin ottamaan Sisun kanssa pari irtoamissuoraa, joskin lämmittelylenkillä, tarpoessani otsalampun valossa hikeä valuen ja oksennus kurkussa Pärnän umpihangessa tuulen vihmoessa naamaan niin, että kipeää teki, mietin, että olikohan se nyt niin fiksu veto. Mutta kelpi loikki lumessa kevyesti kuin aropupu ja olihan meille tullut Viiru ja Arvo seuraksi, joten oli se ihan fiksua. Tehtiin alla olevat suorat ja hienosti kulki hauveli. Yhtään kertaa ei vilkuillut minua ohittaessaan vaan paahtoi täysillä palkalle. Supertaitava!
Viikonlopun iloihin sisältyi Viirun ja Zorron seurassa lenkkeily. Lähdettiin vaihteeksi Stokikselle ja hirmuisen hauskaa oli. Rapsulla ja Nuuskulla harrastivat antaumuksellista keppisavottaa ja Sisu hillui innoissaan. Viikonlopun aikana lumi on vain lisääntynyt ja nietokset ovat huikeat mikä on kolmikosta aivan parasta. Rapsu piehtaroi hangessa minkä ehtii, Nuusku nuuskuttelee tärkeänä ja välillä intoutuu pukkihyppelyihin ja iloloikkiin kuin musikaaleissa konsanaan ja Sisu on aivan pähkinöinä. Ei se taida muistaa viime talvesta paljoakaan ja nyt lumi on käsittämättömän suuri riemu.
Hieman myös treenattiin. Koulutusvuoroni jälkeen jäin ottamaan Sisun kanssa pari irtoamissuoraa, joskin lämmittelylenkillä, tarpoessani otsalampun valossa hikeä valuen ja oksennus kurkussa Pärnän umpihangessa tuulen vihmoessa naamaan niin, että kipeää teki, mietin, että olikohan se nyt niin fiksu veto. Mutta kelpi loikki lumessa kevyesti kuin aropupu ja olihan meille tullut Viiru ja Arvo seuraksi, joten oli se ihan fiksua. Tehtiin alla olevat suorat ja hienosti kulki hauveli. Yhtään kertaa ei vilkuillut minua ohittaessaan vaan paahtoi täysillä palkalle. Supertaitava!
Kotiuduttiin joskus kymmenen aikoihin ja vastassa oleva Rapsu oli aivan tokofiiliksissä, mutta minä huono ihminen aivan liian väsynyt. Hienoa maahanmenon tarjoamista Hapero tyrkytti minkä ehti ja noutoakin yritti esitellä, joten tänään lienee paikallaan aktivoida punaturkkeja.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)