"Meidän pitää tehdä jotain noille sun käsilles"

Sisun tiistain pentuagilitytreeni aloitettiin siten, että kouluttaja käski lätkimään putket kentälle ja kysymykseen "ai mihin?" vastaus oli "ihan sama, mihin haluutte" ja antoi rimat kouraan ohjeena "pistäkää jonnekin". Sen jälkeen saatiin vuorotellen numeroita käteen ja ripoteltiin ne miten tykättiin ja rata olikin valmis :) Eikä voi kunnianhimottomuudesta treeniryhmää syyttää, aikalailla laitettiin haastetta treeniin!

Sisu oli aivan superhyvä! Loistavasti luki niiston (2), pelasti maailman surkeimman vastaanottovalssin (5), ei kuollut persjättööni (7-8) ja luki hyvin samaan kohtaan myös vaihtoehtoisen takaaleikkauksen (7-8), tuli hienosti vastaanottovalssiin (11-12), mutta irtosi vähän heikonlaisesti hypylle (13) ja tuli täpäkästi vetoon (13-14) ja irtosi niin hyvin putkeen (15), että ehdin poimia sen kirsusta mukaan viimoiselle hypylle (16).

Ensimmäisen setin (1-16) vedin hyvin ottaen huomioon, että liitoparini on vielä kovin kokematon ja hieman jouduin paikoin varmistelemaan mikä aiheutti hitusen kiirettä jatkotilanteisiin, mutta kokonaisuutena saatiin huikeaa liitoa aikaiseksi. Toisella kierroksella (1-16) en ollut kummoinen. Ajattelin liikaa, harpoin, loikin koiran linjoille, hutkin käsilläni kuin hullu, nivelet olivat kylmän jumittamat ja aivot surkastuneet. Hieman myös väsymys näkyi pikkukoirassa ja hankalat paikat olivat toisella kierroksella hankalampia kuin ensimmäisellä, erityisesti minun edelle irtoaminen. Omatoimitreeneissä pitää nyt vähän poistua mukavuusalueelta ja vahvistaa eteen irtoamista piilopalkalle sekä tehdä jonkin verran takaaohjausta itsevarmuuden kasvattamiseksi. Niin ja miun käsien amputointi pitää myös suorittaa.

Rape jätti viikkotreenit välistä, koska tassuissa oli kutkaa. Itseasiassa Hape jäi nyt kokonaan pienryhmästään treenitauolle, koska en ottanut sille talveksi treenipaikkaa. Käydään keskenämme humputtelemassa, jos käydään. Riippuu allergioista. Tänään Rapsu kävi eläinlääkärillä kutkiaan tutkituttamassa ja hiivahan se siellä hillui. Koska se ei paikallishoidolla ole poistunut, sai Rapsu troppia jos jonkinlaista, niin ulkoisesti kuin sisäisestikin käytettäväksi. Ongelmiahan on takatassuissa, hännänalusessa ja oikeassa korvassa, eli vähän joka paikassa.

Aamujen ilot

Aamuisin leijuu pelloilla vielä sumuausvaautua, metsässä on  hiljaista ja jokapaikassa rauhallisen lempeää ulkoilla.

Kaunis.

Täällä myö juostaan! Tai syyään heinää.

Tarkkaavainen kelpie.

Söpöt punaiset.

Kolmikko päiväunilla.

Lauantai-illan ilot

Lauantai-illan ratoksi Sisu lähti velipojan kanssa aksaamaan. Tehtiin helppoa treeniä, jossa lapsoset saivat paahtaa täysillä kirsun edessä nököttäviä esteitä. Ekaan settiin (1-4) treenattiin erilaisia ohjauksia putkien väliin (3-4): valssi, persjättö ja perusohjaus. Valssi sujui kuin tanssi ja persjättö pelitti, mutta perusohjauksessa onnistuin kerran hirttämään kelpin käteen. Ollessani parempi ja hirttämättä, toimi Sisu hyvin. Toiseen settiin (4-9) kerrattiin linjaamista (7). Siinä sain huomata, että Sisun työskentelyetäisyys poikkeaa hitusen Rapsusta eli lähtee irtoamaan, jos pusken liikaa, mutta toisaalta se myös kääntyy yhtä uskollisesti kuin Rapsu, kun käännän, joten aivan mahdottoman hieno siitä tulee, kunhan saan ohjaussäädöt kohdilleen. Lopuksi vedettiin koko rata (1-9) ja oli lystiä!

Kolmanteen settiin otettiin vielä vauhtitreeniä pujotteluun. Avoin kuja ja täysiä palkalle. Hetsattuja lähetyksiä ja oma-aloitteisia aloituksen hakemisia viidestä sekä seitsemästä metristä.

Tokoa ja etsintää

Keskiviikkoiltana lähdettiin Topin & Viirun ja Zorron & Elenan kanssa metsään hiipparoimaan ja hitusen treenaamaan tokoa ja esineitä. Tosin olisi pitänyt ajatella omien elukoiden treenaaminen loppuun asti: jos ollaan oltu koko päivä maalla kyläilemässä ilman yhtiäkään päikkäreitä, niin onko meistä kukaan treenikunnossa? No ei. Mutta koska en ajatellut loppuun asti, jos ollenkaan, niin treenattiin.

Rapelon kanssa vahvistin ruutua samalla tavalla kuin viime treenissä. Tai siis tarkoitus oli, mutta ei se ihan niin mennyt. Huonosti hahmotti Rapsun väsynyt aivosolu ajatusta, ei kuulu toko metsäaukealle ei, mutta saatiin kuitenkin muutama oikein hyvä toisto, useampi semmoinen läpisormienhyvä ja sitten jokunen kehno. Lähinnä etureunaa tarjosi noissa heikommissa. Toisella kierroksella tehty esineosuus sisälsi helpon esineen, joka vietiin metsään Rapsun nähden, jotta saataisiin takuuvarma onnistuminen ja hyvä fiilis. Vauhdilla esineelle ja rivakasti takaisin, aivan loistosuoritus!

Nuuskun kanssa koetin edetä tunnarissa Heidin ohjeiden mukaan ja ihan hirmu hyvin työskenteli heviletti yhdellä kapulalla. Kirsu kävi ja kauniisti palautti, mutta kun koetin siirtyä useampaan palikkaan, jotta se pääsisi onnistumaan tilanteessa, jossa on epäonnistumisen mahdollisuus, niin... Jep. Katosi rauha ja nenä, kohelsi kaikki kapulat kitaan ja oli hirveän tyytyväinen itseensä. Siis koira. Kai se on myönnettävä, että koko liike on leijaillut punakuonon sieraimista pihalle ja jos tämän meinaa kuntoon saada, niin pitää palata olohuoneeseen. Saapi nähdä onko motivaatiota aloittaa ihan alusta asiaa, joka on jo osattu superhienosti. Esinetreenissäkin alku meni pöpelikköön, kun tein sen liian vaikeasti. Nuusku ei nähnyt esineen vientiä, joten se lähti hakemaan ukkoa. Uusi aloitus ja tehtävän mieleenpalautus, niin jopas alkoi löytymään vieras kännykkä.

Sisun toko-osuus olisi sisältänyt myös ruutua, mutta koska se ekan toiston jälkeen alkoi räkyttämään, siirtyi se takaisin autoon pohtimaan miten sitä ohjaajaa kohtaan käyttäydytään. Hyvin oli kelpie asiaa pohtinut, koska esinettä etsimään tuli oikein mallikelpoisesti käyttäytyvä teini. Sisulle vietiin narulelu metsään Sisun nähden ja lähetin sen etsimään. Aivan nappisuoritus, veti täysillä suoraan, liinat kiinni lelun kohdilla, kirsu käyntiin ja esineen löydyttyä rivakka palautus. Tyytyväinen taisi olla otus itseensäkin, kun leikki sen jälkeen lelulla mahtavalla raivolla.

Torstain tolleritokossa Rapsun kanssa aloitettiin seuraamisilla. Tehtiin tosi hauskaa treeniä, Rape oli ihan satasella mukana. Semmoisia ihan pieniä pätkiä innostavalla palkkauksella ja nopeina toistosarjoina. Sopi Rapsulle tälläinen harjoitus loistavasti. Suorien lisäksi otin käännöksiä, joihin sain kotiläksyksi kääntyillä ilman koiraa ja huomasin sen kyllä itsekin, ei olleet ihan 90° kurveja miulla.

Toisella kierroksella harjoiteltiin liikkeestä seisomista. Siinä ollaan jumittu käsiapuun, jota en ole saanut vähennettyä. Nyt tuli hyviä vinkkejä siihen ja Rapsuttimen nohevuuden tuntien pitää tehdä sitä nyt tehokuurina, että edetään eikä se ehdi unohtaa oppimaansa taukojen aikana.

Linjaa ja kiitoa ja kiitolinjaa

Rapelo alkoi potemaan tassujaan, joten jätettiin treenit väliin, jottei vauhdikkaassa menossa anturoiden väliin tunkeva hiekka alkaisi ärsyttämään niitä enempää. Punaturkit jäivät siis kauneusunille ja Sisu lähti penturyhmäänsä liitelemään. Teemana oli linjaus (3, 5), jotta höpönassukka kääntyisi hypyltä oikeaan suuntaan. Perusohjauksella linjattiin, ei mithään valssiloita tahi muita saanut tuikkia sekaan. Luulin, että treeni olisi ollut minulle haastavampi ja mietin jo valmiiksi mitä lohtusuklaata kotimatkalla ostan, mutta hyvin sujuvasti meni meillä kelpin kanssa yhteen. Linjaustahan mie rakastan ja Rapelon kanssa viljelen aina, mutta Sisun kanssa haasteeksi ajattelin sen, että menen medikoiran linjoilla, mutta aikas kivasti mie olin oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Eihän tuossa rimat matalalla tarvinnut juuri erilaisia linjoja edes miettiä. Sisu oli aivan Supersisu, mitä lie pähkinöitä varastellut päivän aikana.

Lähdöt olivat eilen vaikeita. Sisun selkä oli kenttien väliseen aitaan päin, kovin lähellä aitaa, ja viereisellä kentällä kävi kova vilske. Liika jännää oli ja treenin lopussa antaumuksella koetin vahvistaa lähtöjä, jolloin niissä ei tietenkään ollut enää mitään jännää. Loppusuoralle irtoaminen oli meille haastavinta, kun minun kädet, ne villit ja itsenäiset ulokkeet, lähtivät vähän sfääreihin. Ärsyttävintä on se, että mie tiedostan niiden villiintyvän tuommoisissa paikoissa ja tiedän myös mihin se johtaa, mutta silti ne mokomat murtautuvat käskyjeni alta vapauteen ja alkavat riehumaan. Minä en enää tiedä mitä niiden kanssa tekisin, voisiko ne sheipata paikoilleen? Tai teipata?

Tehtiin myös ensimmäistä kertaa A-estettä. Aluksi alastulopaikalle kiepauttaen ja sen jälkeen kerran kokonaisena. Kosketusalusta oli käytössä. Samat puolierot kuin puomillakin tulivat esille. Ollessani koiran vasemmalla puolella, sen perä pysyy asennossa paremmin kuin ollessani oikealla puolella. Mutta eiköhän tuostakin vielä kelpo este tule, kunhan annetaan sen hieman muhia kaalissa ja palataan siihen joskus uudemman kerran.

Piirinmestikset ja pentutreenit

Se on hauskaa aina palata vuoden välein kisakentille, joten lauantaina pyrähdettiin Rapsun kanssa agilityn piirinmestaruuskisoissa. Agilityradan profiilin nähtyäni meinasin jo riuhtoa koetoimitsijan liivin takaisin päälleni ja tyytyä ainoastaan koirien kanssa lenkkeilyyn, mutta sain lopulta laahattua itseni rataantutustumiseen, kun vaihdoin "liian vaikea, ei osata, epälooginen, epäreilu, ei kiva, nukuttaa, väsyttää, nälkä, mitä minä täällä edes teen"-asenteen hieman eteenpäinvievempään "tehdään parhaamme, pidetään hauskaa, ohjaa Rapsun arvoisesti, koska se antaa kaikkensa, se haluaa tuonne, joten ala haluta itsekin"-asenteeseen. Hirvittävän ylpeä olen henkisestä valmennuksestani, koska rataantutustumisessa keskityin 110% asiaan ja sen jälkeen olin aivan vakuuttunut siitä, että Rapsu osaa kaiken tarvittavan, miun pitää vain luottaa siihen ja luotsata rohkeasti. Mikä fiilis oli radalla! Se kulki sairaan hyvin, minä olin minuksi aivan törkeän hyvä ja tehtiin superhieno rata! Viitonen napsahti tulokseksi, koska Rapsu tipahti puomin ylösmenolta. En aikomuksestani huolimatta auttanut linjaamalla, joten Rapsu tuli kovaa ja vinosta, siltä luiskahti takajalka eikä se saanut enää tasapainoaan korjattua vaikka urheasti yritti, olisittepa nähneet sen ilmeen, kun se etutassuillaa koetti itseään pungata sinne missä se tiesti, että sen pitäisi olla. Otettiin puomille tulo uudestaan ja vedettiin täpöllä loppuun asti. Tuntui niin hyvältä, että ei se nyt vielä tainnut kisaeläkkeelle jäädä, pitää vielä lokakuun kisat kipitellä, kun oli niin lystiä.

Toinen rata, hypäri, oli Rapsulta edelleen loistavaa menoa, mutta ohjaaja olikin sitten aivan poikki. Ei riittänyt enää keskittyminen eikä tsemppi, jotenkin lataus oli kateissa ja tiesin jo rataantutustumisessa, että tämän tulen räpeltämään ja sen tein. Heti alussa ohjasin eri tavalla kuin olin suunnitellut ja sain Rapsun kaarrattamaan, itseni hutiloimaan ja humpsista vaan hyllyttämään. Tosin rohkenen epäillä, että olisin osannut ohjata kyseistä kohtaa edes hyvässä vireessä, oli se vaan hankala. Jatkettiin kuitenkin loppuun, yritin olla hyvä, mutta löysä olin. Rapsutin ei antanut sen kuitenkaan haitata vaan paineli innolla ja tuli mm. saksalaiseen ihan mahdottoman hyvin. Hauska elukka!

Sunnuntaina lähdettiin koko revohkalla Pärnälle lenkkeilemään ja samalla reissulla Sisu pääsi sisarustensa kanssa aksaamaan. Tehtiin alla olevaa treeniä teemoilla niisto (2) tai päällejuoksu (2), liikkuva valssi (6-7), persjättö (9-10), irtoaminen (10-12) ja putkiin irtoaminen (keltsut 1-3). Lisäksi otettiin hieman päähän juoksuja keinulla.

Sisu oli superhyvä, pieni täysillä tykittävä ipana. Niisto oli hieno, päällejuoksuissa miun rytmitys liian varmisteleva (tiedostan sen, mutta en saa tehtyä sille mitään, pitää jättää hautumaan ja hankkia itselle liikkumisrohkeutta), irtoamiset aivan mahtavan hienoja ja muutenkin pikkuhöpö kulki upeasti. Oikein hyvä fiilis, kertakaikkiaan.

Torstaitokot

Kuvittelin lähteneeni perjantai-illan ratoksi tokoilemaan Utraan, mutta tänään olikin torstai. Ihan vaan tiedoksi muillekin, jotka aloittivat jo mielessään viikonlopun vieton, ähäkutti eipäs alkanutkaan! Joka tapauksessa, seuraksi saatiin Heidin klaani.

Nuusku aloitti tunnarilla, jota se on nyt räpeltänyt jonkin aikaa. Aiemmin se teki sitä hyvin, mutta viime aikoina sillä ei ole ollut ajatustakaan siitä mitä se on tekemässä. Ei ollut tänäänkään. Arpoi kapuloita ja toi mitä toi, saattoi tulla tuurilla oma tai sitten ei. Ei käyttänyt nenää eikä aivoja, lähinnä vaan hampaita kapuloita jäytäessään. Heidin vinkistä siirsin oman kapulan nurmikolle, jolloin Nuusku ei nähnyt sitä ja jopas alkoi toimimaan. Kirsu avautui, meno rauhoittui, jäytäminen loppui ja Nuusku oli jälleen kartalla. Pitää ottaa sille nyt jonkin verran toistoja noin, että se ei näe kapuloita vaan sen on pakko haistella, niin jospa häsellys katoaisi lopullisesti ja kehiin palaisi vanha kunnon tarkkakirsu.

Rapsun kanssa aloitettiin ruudun naksuttelulla. Hyviä toistoja aivan hirveässä häiriössä. Frisbeen heittelijöiden ja kiroilevien teinien lisäksi paikalle tulivat mopopojat päristelemään ja ajelemaan kiekkoa, mutta Rapsuhan ei katsonutkaan sinne päin vaan keskittyi hommiin. Rape tarjosi ensin aika innokkaasti ruutunauhaa, törpön läppäisyä ja maahanmenoa, mutta alkoi lopulta hoksata ruudun tarjoamisen. Loppuun otettiin vielä vauhtiruutu suorapalkalle. Tehtiin myös hitusen kapulan nostoa ja Rapsutin teki hyviä nostoja ollessäni kyykyssä, mutta alkoi räpeltämään seisoessani. Enempi helppoja toistoja ja varmuuden hakemista ohjelmaan. Tähänkin otettiin loppuun vauhtinouto ja on sillä kyllä hyvä vauhti :)

Sisun kanssa aloitettiin ensin leikkimisellä, jotta "pöh pöh" saatiin katoamaan. Sisulle kentällä oli aivan liikaa häiriötä ja hämäryyttä, teinillä on mörkövaihe siinä mallissa, että kaikki epäilyttää. Leikin kautta Sisu kuitenkin unohti pöhinät ja siirtyi treenimoodiin. Alkuun muutama perusasento ja seuraamisen alkeita. Vielä se tarvitsee ulkokautta palkkausta, koska muutoin alkaa perä kääntyä, mutta muutoin seuraaminen on mallikasta, innokasta ja tiivistä. Tosin oman asennon kanssa saan olla supertarkka, Sisu väistää pienintäkin vasemmalla taittumistani. Ruutua tehtiin taputtamalla, siten kuten tokon alkeiskurssilla aloiteltiin, ja Sisu muisti kuviot, hienosti teki! Oikein mainioita toistoja ja loppuun vielä vauhtiruutu lelulle.

Kotimatkalle saatiinkin sitten kunnolla jännitystä, tai minä sain, koirathan eivät mitään tajunneet siitä, että moottoritielle siirryttyämme ei autossa ollutkaan enää mitään tehoja, hälytysvalot paloivat koetaulussa, vauhti hyytyi hyytymistään ja koko ajan piti laittaa pienempää vaihdetta silmään. Mietin jo hätäkolmion sijaintia ja kelvollista kävelyreittiä kotiin, mutta onneksi kosla jaksoi lipua hiljalleen pihaan asti. Saa nähdä meinaako volkkari vielä johonkin inahtaa, joka tapauksessa ikävä tuli luotettavaa Micraa. Ehkä se oli hitusen pieni, mutta ei siinä tarvinnut koskaan ahdistua siitä, että pääseekö perille. 

Enemmän Kinder-munia

Ensi pääsiäsiäisenä minun on syötävä ahkerammin isoja Kinder-munia, jotta saadaan nelijalkaisille toinen lammas. Suuri suosikkilelu on kuvan noin 10 cm korkuinen villaolio. Sisu ja Rapsu ovat siihen ihan höpönä, varastelevat sitä toisiltaan ja leuhkivat sillä toisilleen. Sitä mussutetaan ja kohdellaan hellästi, säästellen amputoidaan ja se on hyvin rakas. Jos jollain lojuu nurkissa tuollainen lammas, sille olisi hyvä koti tarjolla.

Tiistaina koko revohka lähti mukaan hallille. Lämmittely- ja jäähdyttelylenkeillä saatiin hepulit uusista puruista, erityisesti Suklaapatukka oli riemuissaan siitä miten hirmuisen mukavasti pöllysivät purut sivuslaideissa! Kierreltiin tasaisia polkuja, jotta Nuuskutin, joka on välillä ollut väsyneenoloinen, ei rasittuisi liikaa. Tosin veikkaan väsymisen olevan jonkinasteista valeraskautta eikä vammaisuutta, mutta mistäpä sen tietää varmaksi.

Rapsu treenasi alla olevan vähän-sinnepäin-ratapiirroksen koukeroita. Ira toivoi ohjaukseen mm. leijeröintiä (4-6) ja poispäinkäännöstä (12) mukavuusalueelta poistoina. Kohtaa 9-11 hinkattiin oikein urakalla, kun ei mennyt miulla ja Rapsulla ihan toteutukset yksiin, olin aika löysä (hirmuinen nälkä oli) ja Rapsu ihan hassu. Onnistuin ötökän pariin otteeseen (vähän lukuja kaunistelen...) aallekin laittamaan mikä oli sinänsä ihan kivaa, koska sain huomata, että se teki toistuvasti hienoja juoksareita vaikka etäisyyttä oli eteen ja sivulle ihan reippaasti.

Rapsun jäähdyttely- ja Sisun lämmittelylenkin jälkeen Nuuskun kanssa treenattiin ulkokentällä kapulan nostoja ja palautuksia sivulle. Hieman Nupalla kapula suussa vipattaa sivulle siirryttäessä, pitäisi varmaan damilla vahvistaa syvempää otetta, mutta erinomaisia toistoja se teki ottaen huomioon treenitiheyden olemattomuuden ja Nuuskun aiemman taipumuksen unohtaa kapulan olemassaolo perusasentoon siirryttäessä. Nyt kapula pysyi suussa ja luovutti käteen. Olihan se ihan ylitohkeissaan koko ajan, mutta minä tykkään semmoisesta enemmän kuin ajatuksesta alkaa hifistelemään sille sivistyneempää virettä, koska Nuusku ei kuitenkaan ole niin sfääreissä, että ääntelisi, joten näillä mennään.

Sisun treenejä oli vetämässä Heidi ja teemana oli persjätöt. Alla sinnepäin piirros. Kauhia kiirus persjättölöissä (2-3, 7-8, 10-11, 13-14) tuli ja aina ne yhtä paljon ahdistavat, mutta saatiin hyviä onnistumisia. Toimivat tosi hyvin, kun katseeni oli siellä missä piti ja yllättävän usein se oli :) Olisi pitänyt koittaa muistaa ohjata lopuksi vielä ilman käsiä, niin olisin keskittynyt vielä paremmin katseen siirtämiseen. Käsiä, kun saan käyttää, niin muille ohjaaville avuilleni käy samoin kuin muille aisteilleni silloin kun silmäni ovat auki eli en juuri käytä niitä.

Loppulenkille lähdettiin vielä Aikun seurassa ja olipa pimeää. Pitää käydä ostamassa pystykorvallekin heijastinliivi ja muistaa ottaa kaikille ne käyttöön, koska ei paljoa otsalamppu auta pilkkopimeässä metsässä, jos elukoilla ei ole heijastimet päällä. No eihän ne mihinkään livistä ja pysyvät näköetäisyydellä (jos näkisi jotain), mutta kyllä minä silti tykkään pimeässä suurinpiirtein tietää missä ne huitelee.

Valokuviin ikuistettu kesä 2013

Sirkku haastoi tiivistämään kesän seitsemään yhdellä sanalla kuvailtuun valokuvaan, joten olkaa hyvä:

Syntymäpäivät.

Veneretket.

Päiväretket.

Rantaleikit.

Päiväunet.

Peruslenkit.

Treenit. ©HeidiUtriainen

Ja minä haastan sinut!

Koevalmis

Kaunis aurinkoinen perjantaipäivä (ja hieno liikkuva minkkitarha) houkutti yhdistämään lohenhakureissuun ruskaretken. Tosin ruska oli vielä kateissa, mutta retki hyvä. Mitä nyt Nuusku meinasi tipauttaa itsensä kalliolta järveen, kun ei ihan koordinaatio riittänyt viettävässä rinteessä, Rapsu astui maa-ampiaispesään ja Sisu sanoi "pöh pöh, tuolla on mörkö", johon Heidi sanoi "höpö höpö, mennään reippaasti vaan, ei täällä oo muita kuin me" ja kohta kuuluikin takaa rytinää ja ryskettä, töminää ja katkenneita oksia, kun joku hirvikarhu paineli menemään.

Perjantai-illalla lähdettiin Topin ja Viirun kanssa mejäilemään. Laiskimuksena tein laumalleni yhden jäljen, jonka ruskuainen pääsi korkkaamaan ja punaturkit saivat nuuskutella second hand jälkeä. Tein kolme suoraa, joista jokaisella oli makaus ja makaukset köllöttelivät myös kulmissa. Kaikki makuut oli namitettu ja pikkukoiralla oli loppupalkkana herkkuja, vanhuksilla sorkka ja nameja.

Sisu jäljesti superhyvin, oli keskittynyt, jarrutettavan ripeä ja tarkka. Tutki makuut ja teki mahtavat kulmat. Pikkukoira on kesän aikana syttynyt jäljelle, sillä on suuri into tehdä hommia ja se on itsenäinen. Ei kysele ohjeita vaan luottaa, menee ja tekee. Erinomainen jälkielukka. Sorkkaa Sisu tutki jäljen jälkeen erikseen ja rakasti sitä kovin, olisi syödä halunnut. Seuraavaksi pitää tehdä taas yön yli uinunut jälki ja jos se menee samalla sykkeellä, niin eikun kokeeseen hakemaan täydet pisteet.

Rapsu pääsi Sisun kuluttamalle jäljelle. Minä niin tykkään sen hurjasta jäljestyksestä, siinä on menoa ja meininkiä, paloa ja poltetta, aivan hirveää huumaa ja roihua suoraan sydämestä. Raakaa ja aitoa. Toki kriittisempi voisi todeta, että "ei oo sitte oppinut makuille kunnolla pysähtymään", mutta blaablaa sanoo Heidi. Aivan parasta.

Nuusku on myös loistava. Tosin sille ei sovi käytetty jälki, koska veren lisäksi se haluaa haistella muiden tekemiset. Mutta hienoa työtä, tarkat makuut ja ripeää menoa. Ensimmäisen kulman Nuusku muokkasi katkokulmaksi, mutta toinen kulma oli hyvä. Jäljestyksen jälkeen käytiin vielä hieman tepastelemassa porukalla.

Lauantaina hurautettiin viikonloppuretkelle Jyväskylään. Majoittauduttiin perinteiseen tapaa Albassa, josta pääsee kivasti ulkoilemaan, koiramaksuakaan ei mene erikseen joka elukasta ja muutenkin ilmapiiri on koiraystävällinen. Seikkaltiin läpi Nuuskun rakkaat paikat Harjulta Haukanniemeen, hengailtiin, ulkoiltiin ja syötiin käsittämättömä paljon. Pikkukoiralla on vielä opettelemista reissukoiran roolissaan; hirveä kiire oli koko ajan ja paljolle piti pöhistä. Välillä se kuitenkin sai koottua itsensä ja käyttäytyi oikein mallikkaasti, ja onneksi Nuusku ja Rapsu tasoittivat tilannetta jatkuvalla erinomaisella käytöksellään. Ehkä Jyväskylä vielä toipuu.

Kiri ennen eläkettä

Rapsuttimen kanssa käytiin eilen aamulla reenimässä kädetöntä ohjausta ja kontakteja. Aloitettiin puomilla ja Raipe teki oikein hienoja toistoja, toivottavasti muistaa saman ensi viikon kisoissa. Kyllä, nämä lähtevät kisaamaan vuoden tauon jälkeen, kun tuli tuo kisalisenssi tälle vuodelle hankittua. Kai sitä on käytettävä. Kädetön ohjaus on aina vain yhtä hupaisaa! Rapsu rullasi kuin unelma, pyörittelin sitä hyppysikermässä käyttäen linjauksia, takaakiertoja, vastaanottovalsseja, twistejä, ihan mitä vaan ja kaikki ilman käpäliä. Onhan minulle sanottu lukuisia kertoja, että ohjaisin paremmin, jos laittaisin ne villiintyneet kädet pois ja pakottaisin itseni keskittymään kroppaani ja kehittämään sen hallintaa, ja sen jälkeen lisäämään siihen hallitut käpälät, mutta en mie ole sitten loppupeleissä jaksanut vahvistaa kropan kuunteluani alkuhuumaa pidemmälle ja kädetkin ovat jääneet kesyttämättä. Tein lisäksi kädetöntä ja kädellistä erottelua pyörittelemällä elukkaa ensin tiukoilla kurveilla putkiansan edessä ilman käsiä ja siitä sitten hetken päästä laitoinkin käsiliikkeellä putkeen. Toimi hyvin. Ei Rabies miun ansaesteitä kädettömällä ohjauksella edes tajunnut, mutta irtosi niihin kuin tykin suusta ottaessani ansoille hallitun käsiohjauksen mukaan.

Illalla Hampuusilla oli ohjelmassa tolleritoko. Vähän Rapelo oli väsähtänyt ja se ilmeni lisääntyneenä kirsun käyttönä tilanteissa, joissa paremmassa vireessä oleva Rapsis olisi kyennyt hajut ohittamaan. Nyt aiempien koirakoiden herkkujen hajujäljet ruudussa olivat pienelle sinikirsulle liikaa eikä suoritukset olleet kovin järisyttäviä. Joka tapauksessa tehtiin ensin ruutua, jossa en muistanut ollenkaan miten ollaan Rapsun kanssa lähdetty ruutua rakentamaan. Nuuskulle se tehtiin lelulla, Sisulle taputtamalla, mutta Rapsulle? En pystynyt muistamaan. Taputus ei toiminut, se lähti vaan nuuskimaan. Kosketusalusta oli parempi, mutta ei se siihenkään kyennyt keskittymään kuin lyhyeltä matkalta. Kauempana autisti unohti jo mitä oli tekemässä ja siirtyi omiin maailmoihinsa pohtimaan treenikassini sisällä köllivää apinakarhua (Rapsun suosikkilelu) tai vaihtoehtoisesti maassa olevia makkaran hajuja. Kotona muistinkin miten olin edellisellä kerralla ajatellut ruudun rakentaa: tarjonnan kautta. Eli ennen seuraavia treenejä pitää ryhdistäytyä ja naksutella sille ruudun alkeet, sen olen ajatellut sopivan villikirsulle parhaiten. Tai sitten vahvistaa kosketusalustaa toimimaan pidemmältä matkalta. Mutta jos kuitenkin naksutan vaan. Varmat on suunnitelmat :P

Toisena liikkeenä otettiin kapulan nostoa. Sitä olen ahkerasti kotona ja lähikentällä Rapsulle vahvistanut, joskaan suuri työ ei eilen välittynyt kentällä. Toistojen myötä Rape rupesi kuitenkin petraamaan ja alkoi toimia suurinpiirtein sillä tasolla millä ollaan, jolloin päästiin saamaan ohjeita jatkossa etenemiseen. Edelleen pitää vahvistaa käteen asti nostoa minun seisoessani (sätin itseäni, kun olen Rapsun luontaisen täydellisen palautuksen puolitietoisesti täysin pilannut), perusasentoa ja kapula suussa istuskelua. Nythän pikkuotus lähtee heti juoksentelemaan kapulan kanssa, jos annan sille kapulan perusasennossa suuhun. Olisiko vepen vientiin lähdössä? Ken tietää, ei varmaan edes Rapsu ;)

Lopussa tehtiin vielä ryhmäliikkeenä luoksepäästävyys ja paikkamakuu. Luoksepäästävyydessä namitin Rapsua, koska sehän on aikamoinen morjenstaja, mutta yllätyksekseni se ennemminkin ajatteli väistämistä. Vaatii treeniä. Paikkamakuuta tein ihan vain vieressä olemalla, koska Rapsu oli ahdistunut reunimmaisena haukkuvasta koirasta. Rapsun paikkamakuu on vielä aivan vaiheessa yksin ja ryhmässä, joten katsoin parhaaksi vaan palkkailla siitä, että korvat eivät mene luimuun pötkötellessä.

Raipe oli ainoa treenieläin eilen, kämppikset pääsivät ainoastaan metsäretkille Pärnälle ja Jamiskalle.

Minkit jäljellä

Leirin jälkeen on vain lekoteltu ja käyty maastossa rentoutumassa. Agilitystäkin lomailtiin eilen. Tänään kuitenkin heräiltiin henkiin, kun lauman seniori ja juniori kävivät jäljestämässä ja keskimmäinen jätti jälkensä väliin. Sen verran kovaa sarjatulta vetivät rajavartion poijjaat jo metsälenkin aikana, että Rapsutin viipotti metsässä vähemmän rennon näköisenä. Katsoin parhaaksi laittaa sen leikkimään tarhaminkkiä muiden mennessä jälkimetsään, että ei reppana liitä jäljestykseen huonoa fiilistä.

Sisun jälki oli avoimen luokan jäljen muotoinen, mutta lisäherkuilla höystetty. Jäljellä oli kolme suoraa, joilla oli makaukset ja kaksi makauksellista kulmaa. Kaikki makuut oli namitettu. Pieni kelpustiini jäljesti hirmuisen hienosti. Jäljestys oli tarkkaa työtä, makaukset merkattiin huolella (se mitään nameja syönyt, mutta nuuski ja tutki makuut, joihin olin hölvännyt verta oikein urakalla) ja edettiin hyvää vauhtia. Pitihän sitä jarruttaa, mutta ei sentään takakenossa. Haastetta toi kaksi sienestäjää, joista tampiompi hortoili siksakkia jäljen päällä. Sisu bongasi sen tampiomman jo kaukaa, pöhöhti kerran, mutta kiellettyäni typeryydestä ja kehoitettuani parempiin hommiin jatkui jäljestys hienosti. Hieman se viimeisellä suoralla tarkisteli sienestäjän seikkailuja, mutta ei siltikään poikennut edes liinan mitan vertaa jäljeltä.

Nuuskun jälki sisälsi kolme suoraa, joista jokaisella oli makaus ja kaksi makauksetonta kulmaa. Nuuskutin jäljestää tasan niin hyvin miten hyvä ohjaaja sillä on perässään. Jos Nuuskuun pitää hyvän tuntuman, se on tarkka pieni epeli, joka etenee kuin juna, mutta jos sille antaa löysää, alkaa se tarkistella ja puksutella vähän sinne päin. Makaukset otti hyvin ja kulmat Nuuskulle epätyypilliseen tapaan erinomaisesti. Oli kyllä lystiä olla Nupan perässä, sillä on vaan niin hyvä jälkidraivi!

Illan ratoksi Sisu sai vielä treffikutsun Rorylta ja Hipalta, joten lähdettiin bordercollieiden seurassa pelloille ja metsiin viilettämään. Pennut saivat jotain leikin tynkääkin aikaiseksi, mutta pääasiassa ne hilluivat ja tutkivat maailmaa yhdessä.

Agilityleiriläiset

Rapsu ja Sisu hilluivat perjantaista sunnuntaihin superhauskalla agilityleirillä Villa Taivaannastassa. Majoitusta hyvässä seurassa, agilitya kahdella aurinkoisella nurmikentällä ja reippailua metsäteillä. Jänesniemen Elinan ja Ojansivun Katjan agilitykoulutusten lisäksi ohjelmaan sisältyi mm. Sisun sisarusten tapaamista (Arvo, Hekla ja Korppu), muiden tuttujen kivojen koirien kanssa ulkoilua sekä Lukkarisen Heinin vetämät fysiikkatreenit ohjaajille.

Perjantai alkoi Katjan vetämillä pikkuruisten Kauheiden lohikäärmeiden pentutreeneillä. Sisu opetteli innokkaana ensin niistoa (2) ja sen jälkeen niistosokkaria (2), joka yhdistettiin alla olevaan harjoitukseen (1-5), jossa loppujen lopuksi mutkaputki (5) ulkokautta ohjauttuna oli pienelle eläimelle kaikista vaikeinta. Vastaavaa ongelmaa ei ole omalla hallilla esiintynyt, mutta pitää ottaa silti treenin alle, koska ei se näköjään itsestäänselvyyskään ole.

Rapsu osallistui kisamaiseen treeniin, jossa oli oikein vinha ja vauhdikas rata (jota en jaksa piirtää). Juoksukalsarit veivät tollerilta pois parhaan terän ja aiheuttivat hieman häröilyä alkuun, jonka seurauksena rapsu tavoistaan poiketen otti kiellon ekalta hypyltä (ohitti). Lisäksi Raipe otti kiellon A-esteeltä (ei tainnut tajuta koko estettä vastavaloon), mutta muuten meno oli oikein kivaa eikä teknisesti ollut liian vaikea ollenkaan.

Lauantaiaamu avattiin Katjan vetämillä lohikäärmepentutreeneillä auringon herätellessä nurmikenttää ja höyrytellessä kosteutta kauniisti ilmaan. Sisulla oli ohjelmassa alla olevat kuviot, joihin kokeiltiin erilaisia ohjauksia.

Ensin huitaistiin vaaleat pallerot siten, että menin putken yläpuolelle kutsumaan, viipotin persjättöön (2-3), takaakierto (3) ja valssi (3-4). Sen jälkeen lähtö edelleen putken yläpuolelta ja poispäinkääntö (3). Loppuun vielä ohjaus niin, että lähdin melkein yhtä matkaa Sisun kanssa ja irroitin putkeen (2), vihreän hypyn leijeröinti, takaakierto (3) ja valssi (4). Toisella kierroksella kirmattiin tummat pallerot (1-4), joissa teemana oli vastakääntö (2). Tekniikat menee Sisun kanssa helposti, se lukee minua hyvin ja tekee hommia tunnollisesti. Eteen irtoaminen on kuitenkin hieman päässyt heikkenemään, joten sitä pitää muistaa ottaa joka treenien yhteyteen.

Aamupäivällä Rapsu osallistui Katjan treeniin. En tiedä oliko Rapsu väsynyt vai muuten vaan omalla juoksuplaneetallaan, mutta välillä se lueskeli ohjauksiani melko villisti ja tulkinnat olivat hieman erikoisia. Toki ohjauksessakin olisi saattanut olla petrattavaa ;) Nopeasti Rapelo väsyi, mutta teki tosi hyvin ekan setin, jossa kinkkisin kohta meille oli alla oleva ote (8-12). Yleensä meille aivan kakunpala koko kohta, mutta nyt toistuvasti onnistuin kääntämään Rapsun kymppihypyltä väärään suuntaan. Hassu ilmiö, se luki ohjaukseni (ihan tavallista käännöstä yritin...) viskiksi, joten pysyin sitten kaukana koko kymppihypystä, linjasin vaan ysille ja annoin Rapsun vaan lukea kaukana olevaa liikettäni, niin alkoi sujumaan.

Toisessa setissä näkyi Rapsun otteissa väsymystä ja se väsymys näkyin mm. siten että irtoaminen oli hyvin hankalaa. Esimerkiksi alla oleva kohta, jossa Rapen olisi pitänyt leiskauttaa pituus (16) oli hyvin hyvin vaikea. Takana oli vain tyhjää, joten ei ollut suurta imua siihen suuntaan ja aika pitkälle sain saatella, jotta se lähti pituudelle eikä ottanut kieltoa. Rapsun tahmeus sekoitti omaa ohjausta aika lailla, mutta parhaamme yritettiin ja otettiin loppuun iloista irtoamista ja yllätyksellisesti lennähtävää vinkupalloa.

Iltapäivällä Sisu aksasi Elinan treenissä pieniä otteita kinkkisestä ratatreenistä. Ekassa setissä tehtiin alla olevia vaaleita palleroita (1-6), jossa Elina hyvin pian kielsi minulta käsien ja äänen käytön ja laittoi ohjaamaan pelkillä jaloilla, rintamasuunnalla ja katseella. Paljon paremminhan se pikkukoira kulkikin, kun ulokkeeni eivät vispanneet miten sattuu ja ohjasin itsekin keskittyneemmin, kun en voinut huiskia menemään ja huudella vaan piti ihan miettiä miten liikun. Kotiläksyksi Sisun kanssa tuli ennakoiva valssi (2), välistäveto (2-3), pakkovalssi (3) ja päällejuoksu (5). Aika kivasti kaikki mitä tehtiin ;) Erityisesti päällejuoksuun Elina neuvoi verkkojen käyttöä, jotta voin pitää koko ajan oman vauhdin maksimissa eikä minun tarvitse rytmittää ja varmistella vaan koira oppii tulemaan sen ilman avustavaa rytmitystä. Muutenkin saisin kuulemma ohjata Sisua rohkeammin, samalla tavalla kuin Rapsua enkä varmistella, joten pitää ryhdistäytyä. Myös hypyn tarjontaa pitäisi vahvistaa pidemmältä matkalta, miehän olen tehnyt sitä läheltä, mutta en kaukaa enkä eri kulmista, jotenkin unohtunut puolitiehen koko homma.

Toisessa setissä tehtiin nuo tummat pallerot (1-3), jossa harjoiteltiin poispäinkäännös (2). Tosin tapa, jolla se tehtiin muistutti ennemminkin miun sylkkäriä, koska sen mie teen vastakkaisella kädellä. Hienosti Sisu siihen lähti, miulla oli pieniä ongelmia ranneliikkeeni kanssa. Elina kehoitti myös vahvistamaan takaaohjausta ja käyttämään sitä rohkeasti pennun kanssa, jotta aloitteleva koira saa enemmän itsevarmuutta. Voin jo nyt todeta, että seuraavassa Elinan treenissä saan saman ohjeen, koska en vain tykkää ohjata takaa vaikka tiedän kyllä, että sekin pitäisi osata.

Ja ilman käsiä hypylle. ©HeidiUtriainen

Sunnuntaina jätettiin Sisun kanssa aamuiset Kauheen pentutreenit väliin, jotta pääsin tekemään Rapsunkin kanssa päivän aikana jotain. Koska Rapsuli oli tehnyt aamupäivällä olevan Katjan treenin jo aiemmin kesäkaudella, siirsin Rape aamupäivän treenistä iltapäivän Elinan treeniin ja Sisun aamupäivän Katjan treeniin. Pentutreenin ja aamupäivän treenin väliin ei olisi jäänyt Sisulle lepohetkeä, joten karsin pentutreenit pois ohjelmasta.

Ensin harjoiteltiin Sisun kanssa päällejuoksu (neliöt 1-2) rytmityksen kanssa ja toistojen myötä alkoi kelpikin tulemaan hypyn yli. Sen jälkeen otettiin valssiharjoitus (tummat pallerot 1-3), joissa Sisu haki erinomaisesti ekan hypyn vaikka se oli vaikeassa kulmassa ja putkien välissä pyöriminen meni rutiinilla. Lisäksi tehtiin niistopätkä (vaaleat pallerot 1-3), josta alla Kristan ottama kuvasarja. Sisu vastasi upeasti ohjaukseen ja paljasti laskeutumispaikallaan myös, jos niisto jäi puolitiehen. Ruskeamurmeli menee siis juuri kuten ohjataan.

Hetsattu lähtö, jotta pentunen jaksaa vielä viikonlopun viimeisen rutistuksen.  ©KristaLehto

 ©KristaLehto

 ©KristaLehto

Hyvin kääntyy. ©KristaLehto

 ©KristaLehto

Iltapäivällä Rapsu nautiskeli Elinan treenistä. Mentiin minirimoilla, kun miusta Rapsun juoksut näkyi löysyytenä ja ajattelin, että matalemmilla rimoilla se jaksaisi vaivautua liikkumaan kovemmin, jolloin päästäisiin lähemmäs normaalia vauhtia. Tosin Elina totesi aika nopeaan, että ei se vauhti ole kyllä juoksujen takia kateissa vaan ihan ohjauksesta se johtuu... Se pitikin osittain paikkansa, koska tehtyäni kuten etevämpi sanoi, Rapsu liiti kuin viritetty orava.

Heti alkuunsa Elina poisti miulta kädet ja äänen, aivan kuin lauantaina Sisun kanssa. Piti siis ohjata ilman käsiä ja ääntä, ainoastaan omaa liikettä, jalkoja, rintakehää ja katsetta käyttäen. Alla muutama (1-6, 13-18) käsien kanssa hankala, mutta ilman käsiä ja ääntä onnistunut radanpätkä muistissa ja aikas hienosti Rapsu kääntyi (2, 14-15, 17) ja ohjautui saksalaisen (4) ilman käpäliäni. Erityisesti 14-15 kohdassa käsien kanssa laitoin Rapsun aina putkeen vaikka omasta mielestäni en kädelläni huiskinut vaan hienosti laitoin takaakiertoon (15), mutta Rape luki ohjauksen heti poispäinkäännöksi putkeen, jos käsi yhtään irtosi vartalosta. Kädet pois, ääni pois ja jopa aikoi kulkemaan sinne minne piti.

Kädettömyyteni taisi olla aika koomisen näköistä, koska kaimani kysyikin, että paljonko pitää maksaa, että ohjaan toisen piirinmestaruusradoista ilman käsiä. Ja minähän ohjaan, jos joku tuopi miulle palkaksi itseleivottuja korvapuusteja :) Pullasta tehdään mitä vaan. Alla Heidin ottamia kuvia.

Ja tässä saksalaisessa (ja treenissä ylipäätään) Heidi ei saanut käyttää käsiään eikä ääntään ollenkaan vaan ohjaus piti hoitaa ainoastaan jaloilla, rintakehällä ja katseella. Rapsulla on tosi katu-uskottava palkka. ©HeidiUtriainen

Tollerin väreihin sopivat juoksupökät. ©HeidiUtriainen

 ©HeidiUtriainen

Jos nivoo yhteen viikonlopun opit, niin miun pitää muistaa, että miun kädet ovat enempi haitaksi kuin hyödyksi radalla, ihan sama mitä koiraa ohjaan, niin ulokkeeni torpedoivat koko homman. Ne ovat liian villit, hallitsemattomat eikä niitä saa käyttää ennen kuin ne on kesytetty. Lisäksi viikonlopun reissulle olisi pitänyt ottaa mukaan enempi limpparia ja koiriakin olisi voinut olla yksi enempi, että ei olisi tullut kaksikolle niin väsy. Nyt saavatkin olla molemmat liito-oliot lomalla useamman päivän ja kodinvartijana olleen Nuuskuttimen kanssa vaan tehdä humputellaan. Ainakin Nuuskun tunnari palautetaan kuntoon.

Lisää aivan mahtavia Heidin kuvia löytyy täältä ja Kristan kuvia täältä.