Vuosi 2012, entäpä vuosi 2013?

Vuorossa on perinteinen kuluneen vuoden paketointi. Vuosi takaperin ounastelin, että vuonna 2012...

..."Nuusku viettää palvotun kotikoiran eloa, leikkii ahventa kesäisin, virkistää mieltään näyttelemällä tottelevaista ja pitää kirsun kunnossa verijäljellä, kevyesti harrastellen, hauskaa pitäen, tuntien olevansa tärkeä pieni koira."

Vuosi alkoi katastrofaalisissa merkeissä, Nuuskun menettämisen pelossa. Onneksi Nuusku kuntoutui loppiaisaattona tehdystä välilevytyräleikkauksestaan hyvin ja on pystynyt elämään kotikoiran täysipainoista elämää, siitä iso kiitos Aistin pääneurologille ja Helille, Nuuskun luottoeläinfysioterepeuttille.  Kuntoutuja-Nuuskuttimen vuoteen on sisältynyt uiskentelua Pielisessä ja Pyhäselässä, veri- ja tossujälkien imuttelua, hakumetsässä hillumista ja tokotreeneiksi naamioituja jumppaliikkeitä. Maailman rakkain luppakorva on saanut kuvitella treenaavansa ja mikä tärkeintä; saanut olla tärkeä pieni koira.

..."Rapsu viettää rakastetun kotikoiran eloa, hassuttelee agility- ja tokotreeneillä, huoltaa kirsuaan verijäljellä, seilaa uimapatjalla, ja jos Rapsu siedättyy allergioilleen, niin silloin Rapsu saattaa piipahtaa mejäkokeessa, mutta pääasiassa kunhan ollaan vaan ja hengaillaan." 

Kauaa ei kisakentiltä pysytti pois vaan tehtiin comeback ja palattiin agilitybaanoille keväällä, kun sinne teki niin mieli :) Kisailo palasi ja treeni-into sitäkin isompana, joskaan kovin montaa kisastarttia ei vuoden aikana vedetty, mutta ne vähäiset sitäkin paremmalla asenteella eli laatu korvasi määrän. Yhtiäkään tokotreenejä ei saatu aikaiseksi, mutta haku- ja jälkimetsissä vietettiin tovi jos toinenkin. Allergiat päästivät Rapsun myös mejäkokeisiin ja sieltä mukaan tarttui jälkivalion arvo, joten Rakastetun-Rapsun vuosi meni suorastaan yläkanttiin ;)

Ja sitten katseet tulevaan. Toivottavasti vuonna 2013...

...Nuusku pysyy terveenä. Koska olennainen osa terveyttä on mielenterveys, Nuuskun kanssa jotain pientä humpsutellaan, jotta Nuusku kokee olevansa vakavasti otettava koira eikä toimeton sohvatyyny. Tavoitteena on suunnata jälkimetsään, polskia luonnonvesissä ja seikkailla Jaamankaalla eksyneitä löytämässä. Vuosi 2013 tulee olemaan Nuusku 10 vuotta maailmaa ihastuttamassa -juhlavuosi, joten kunnioittakaamme tätä suuren suurta merkkitapahtumaa pitkin vuotta ja elokuussa pitäkäämme megabileet asiaankuuluvine prenikoineen.

...Rapsu jatkaa kaikissa maailman lajeissa humputteluaan ja agilitykisakentillä pyörähtelyä. Tavoitteena on pitää hauskaa nupit kaakossa, ei mitään sen kunnianhimoisempaa. Mennään samalla sykkeellä kuin tänäkin vuonna :)

...molemmat kokevat Suuren Mullistuksen. Ai minkä? Se selviää viikolla 3, siihen asti saatte jännittää.

Joulutontut

Pikkutreenit

Pakkanen paukkui, mutta ei liikaa, joten lähdettiin treeneihin. Koska paikalla ei ollut kuin kaksi koirakkoa, ei rakennettu koko treeniä vaan irrotettiin siitä pikkuruinen viiden esteen harjoitus, johon lisähaastetta toi eilisten alkeiskurssilaisten halliin ripottelemat namit. Koska Rapsun megakirsu ei ohittanut yhtään kentällä lojuvaa herkkua, treeni ei lähtenyt käyntiin ihan niin uljaasti kuin olisi voinut, mutta onneksi ahne pikkupossu innostui palkkana olevasta herkkukupistaan siinä määrin, että huomio herpaantui hetkellisesti siivoustöistä myös itse treeniin. Teemana oli irtoaminen ja mie hilluin tuolla puomin alapuolella. Homma eteni jopa siihen pisteeseen, että Rape haki innoissaan kertaakaan minuun katsomatta hypylle (3), joten olin tyytyväinen. Rapsumaisempaa olisi ollut katsoa minuun putken (2) jälkeen tai jäädä napostelemaan putken ja hyyn väliin kylvettyjä makupaloja, mutta saatiin kuin saatiinkin focus eteen. Puomi oli myös Rapsun puomiksi hyvä.

Nuusku on nykyään sataprosenttinen karhu, jääkarhua ei ole jäljellä enää yhtään. Jääkarhu-Nuusku nukkui vedossa; mitä kylmempi unipaikka, sitä paremmat unet, mitä tiuhemmin veto heilutteli karvoja, sitä sikeämmin uni vispasi tassuja. Jääkarhu-Nuusku oli karski ja asenne huusi "minä itse". Karhu-Nuusku nukkuu talviunta, käpertyy kahden peiton alle, tiukasti kerälle ihmisen polvitapeeseen, ehkä kirsu pilkistää peiton alta, mutta muuta ei näy. Vetoisassa paikassa Karhu-Nuusku ei nuku, vaan pitää olla lämmintä, mielellään peitto tai lämpöpatteri, minimivaatimuksena lattiatasosta koholla oleva peti. Karhu-Nuusku ei valita avusta, ei pahastu palvelusta ja delegoi. Siinä missä Jääkarhu-Nuusku eli täysillä hetkessä, Karhu-Nuusku voi jättää hommat ihan huoleti huomiseen.

Viikonlopun himinät

Perjantaina Rapsutin pääsi liihottamaan Sari Vähäniityn koulutukseen. Olipa taasen hyvät treenit, vaan ainahan ne Sarilla on. Alla jotain sinnepäin ratapiirros:

Ei tehty mitään ihmeellisyyksiä vaan peruskuvioilla mentiin ja keskiössä oli ohjaajan rytmitys, se ikuinen murheenkryyni. Alussa kunnon keilaus takaakiertoon (2), tajutonta juoksemista, linjaus (7), pakkovalssijaakotus (9), vastakääntö jarrulla (11), pimeään kulmaan lähetys (14), puolivalssilla välistä (15-16), valssi (19) jarrulla liikkuen oikeaan suuntaan, poispäinkäännön ja sylkkärin sekamelska (21) ja loppu iloista juoksemista. Jostain syystä sain kehitettyä Rapella muuriongelman. Rapsu kovasti muurista ohi hönki ja suoritti muurin luotettavasti ainoastaan silloin, kun sain aivan törkeän etumatkan putkelle (4). Jos olin hypyltä (3) lähdössä yhtään myöhässä, kääntyi Rape putkesta (4) tullessaan minua kohti ja linjautui ohi muurin. Aivan käsittämätön ratkaisu, kun se muuri kuitenkin oli siinä kirsun edessä, mutta minkäspäs sille voi, jos toisesta tuntuu, että lähempänä olis parempi... Ysillä, yhdellätoista ja kahdellayhdellä minulla oli pahimmat rytmitysongelmat, mutta saatiin niihinkin onnisuneita toistoja. Ehkä joskus 25 vuoden päästä osaan rytmittää oikein, koska jo nyt tiedän missä ja miten kehoni pitäisi olla, mutta silti kädet ja jalat ja muu ruho tekee ihan omiaan, hilluu väärässä paikassa väärään aikaan. Luotan siihen, että jossain vaiheessa vartaloni kyllästyy kapinointiin ja tekee kiltisti niin kuin aion. Luotan väsytystaktiikkaan.

Nuusku pääsi reenilöihin seuraneidiksi. Hieman ajattelin sen kanssa väliajoilla viereisellä kentällä tokoa ottaa ja yritinkin, mutta viereisen kentän agility nosti Nupan kierrokset kaakkoon, että ei siitä oikein valmista tullut. Vähän jotain räpellettiin ja älyttiin lopettaa ajoissa. Lämmittely- ja jäähdyttelylenkit olivat onnistunein osuus :)

Viikonloppu on mennyt kavereiden kanssa lenkkeillessä. Lauantaina seurana lumisessa metsässä kahlaili Topi, Mörkö ja Viiru. Sunnuntaina edellisten lisäksi mukaan tulivat Zorro ja Elena. Oikein oli rattoisaa, vammainenkin jaksoi keulassa kahlata.

Pursuava ilo ilmenee kiljuntana

Voi pientä Nuusku-koiraa miten onnelliseksi se eilen tuli, kun Rapsun treeneihin lähdön aikaan sanoin Nuuskulle, että Nuusku lähtee kanssa. Ilme oli epäuskoinen ja ilosta pahkahtuva, pieni koira pääsisi treeneihin! En kyllä raaskinut sanoa, että seuraneidin rooliin, koska Nuuskis suorastaan lensi autoon.

Perillä lämmittelylenkille lähti maailman onnellisin Nuusku Rapsun ja Akun kanssa, joista Nuusku kirmasi yli-innoissaan, jotta olisi varmasti hyvin hyvin lämpöinen eikä jäisi treenit nyt ainakaan sen takia väliin. Suureksi pettymyksekseen Nuuskutin päätyi unille autoon ja Rapsutin kävi treenaamassa. Mutta yhtä suurella tarmolla Nuusku lähti mukaan väliaikajäädyttelylenkille ja voi sentään mikä riemu syntyi, kun Rapsun seuraavan treenikierroksen jälkeen Nuusku pääsi kuin pääsikin halliin! Ei pysynyt kita ummessa, ei lopettanut häntä vispaamasta, tuli roihusi silmissä niin että minun pipo meinasi syttyä tuleen.

Pieni suuri treenikoira sai tokoilla hieman, perusasentoja, seuraamista ja kaukokäskyjä, ja sen jälkeen agiliitää! Se sai Nuuskun aivan hämilleen, "mitä ihmettä, saanko ihan oikeesti?" Joo, kyllä se sai mennä putkea, mutkallista ja suoraa. Ja sitten hieman vielä tokoa, vähän vielä niitä kaukoja. Ihan vähän vaan, sen verran, että Nuusku sai tuntea oman treenivuoronsa. Jäähdyttelylenkille lähdettäessä Nuusku oli tosin sitä mieltä, että olisi voinut treenata vielä lisää ja paljon, perinteiseen tapaan harasi hieman vastaan hallista poispäin mentäessä, jäi istuskelemaan paikoilleen muiden mennessä eteenpäin, mutta kyllä se sieltä lopulta nöyrtyi mukaan. Takaisinpäin tullessa Nuusku hamusi keulapaikkaa, häntä viuhui ja fiilis oli huipussaan, koska sitähän ei voi tietää, jos treenit vielä vaikka jatkuisivat. Hassu otus, nukkui illan kuin tukki.

Rapsusta oli oikein lystiä, kun Aku oli mukana. Akun kanssa leikkiminen on aivan parasta, koska Aku osaa leikkiä juuri niin kuin Rapsu tykkää: vähän hippaa, hillittyä painia ja lisää hippaa. Itse treeneissä Rapsutin oli aivan huikea! Olipas kivaa treenata, jotenkin kauhean hyvä fiilis. Alla jotain sinnepäin ratapiirros.

Alkuun (2) tein jonkun pakkovalssijaakotushöpöhöpön siten, että olin valmiina tuolla kakkosella ja Rapen piti hakea silti eka hyppy väliin, pidin rutkasi sivuttaisetäisyyttää aahan (4) ja pakkovalssasin hypylle (5), siitä kipitin kuin heikkopäinen itsetuhoiseen persjättöön (7-8), valssilla tuli tiukempi kääntö kuin persjätöllä (10-11), persjättö (14-15) ja saksalainen (15), koetin myös niistosokkaria (15), mutta persjättö ja saksalainen oli paljon kivempi, persjättö (17-18) vaikka hieman hirvitti jättää Rapsua itsekseen selän taakse keinulle (17), mutta hyvin pelitti, sitten taas joku semmoinen jaakotusvimpsutus (20) minkä rytmittäminen oli minulle kovin vaikeaa, hypyn leijeröinti putkeen (22) mennessä, ennakoiva valssi (23).

Oikein hienosti sujui kaikki niin kauan kun sain vain juosta, silloin oli helppoa olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan, mutta ne hetket, kun olisi pitänyt osata rytmittää, hieman odottaa ja taas liikkua, vaativat vielä hiomista, jos kauniisti sanotaan. Oma fiilis oli kyllä koko ajan hirmuisen hyvä, aina pitäisi olla Nuusku-maskotti mukana. On se vaan hyvääoloa levittävä otus :)

Värjöttelijät

Itsenäisyyspäivän kisat jäivät väliin kovan pakkasen vuoksi. Sekä minun että Rapsun pakkasensietokyky on heikentynyt iän myötä ja koska Hapsulin tassuja palelsi aamu- ja päivälenkeillä, arvelin, että ei sillä lämmin kisapaikalla odotellessa tai lenkkeillessä tule olemaan. En luottanut siihen, että päästään radalle lämpimillä lihaksilla, joten jäätiin kotiin ja keksittiin uusia jumppaliikkeitä Nuuskulle, joita Rapelokin pääsi tekemään. Hitusen paljon harmitti, olisi ollut ekat kisat uudessa hallissa!

Sunnuntaina lenkkeiltiin oikein rattoisassa kuuden tollerin värikoodatussa porukassa. Nuusku & Rapsu oransseissa huomioliiveissään, Zorro & Elena keltaisissa huomioliiveissään ja Dori & Nessa pinkeissä huomioliiveissään. Hassun näköisiä olivat koko kuusikko, mutta hyvin erotti metsässä omien viiletyksen. Nuuskutin ei paljoa nuorisosta perustanut vaan haahuili omiaan, nuuskutteli ympäriinsä ja laukkaili keulaan tarvittaessa eli silloin, kun eteen tuli risteys, koska Nuuskulla oli vahva näkemys siitä mihin sitä ollaan menossa. Rapsukaan ei nuorison kanssa juuri intounut leikkimään, vähän spurttaili, mutta keskittyi enemmän omiin tutkimuksiinsa. Vanha ja hapan on tullut siitäkin ;)

Nuusku reenaa, Nuusku on onnellinen!

Nuuskuttimen kotijumppiin on lisätty laatikkoon meno. Palmikkokorva on saanut ihan itse tarjota takajalkojen sullomista Risk-lautapelin kansilaatikkoon. Nuuskutin, jolle ei tosiaankaan ole naksuteltu pienestä pitäen, tajusi jutun juonen omasta mielestään välittömästi: Nuusku treenaa! Nuuskulla on räkä poskella! Nuusku tarjoaa kaikki tokoliikkeet, jotta naksutin laulaisi! Nuusku on onnellinen! Kun koko tokoliikearsenaali oli käyty läpi, joutui Nuusku puolisekuntia miettimään, että mitähän se Heidi oikein tahtoo, kun mikään ei kelpaa ja mieleen muistui kosketusalustatreenit, joten eikun etutassua lootaan :) Siitä se sitten lähti, pian siellä oli kaksi etutassua, yksi takatassu ja kaksi takatassua. Seuraavaksi voisi koettaa kaikkia tassuja yhtä aikaa, tiedä häntä meneekö liian akrobaattiseksi vammaiselle. Rapsu ei toki jäänyt kämppistä pahemmaksi vaan pääsi sekin tekemään takapäänkäyttötreeniä ja hyvin se meni silläkin, joskin onnistuin ehdollistamaan Rapsun ensin kiertelemään laatikkoa kuin pantteri ja vasta sitten laittamaan tassua sisään. Ilmeisesti Rapsu oli vähän tarkempi naksautuksen ajoituksen kanssa, Nuuskullehan mikään ei ole niin nöpönuukaa :)

Eilen käytiin agilityn viikkotreeneissä, alla Kaisalta pöllitty treenipiirros.

Heti alkuun homma hajosi siihen, että Rape painui aalle putken (3) sijaan. Sinänsä hassua, kun aiemmin minulla on ollut vaikeuksia saada sitä kontaktille eikä putkeen, mutta nyt puhalsivat toiset tuulet. Koska minun piti varmistella putkeen menoa, ei minulla ollut mitään jakoja ohjata Rapea nelosen takaakiertoon (hyppy oli hieman enemmän oikealla kuin kuvassa) saatikka tehdä putken ja hypyn (4) väliin persjättöä. Otin siis alun siten, että olin putken (3) vieressä ja vedin Rapsun sinne ja viipotin ohjaamaan hypylle (4). Siihen saatiin ensin hyviä toistoja, joihin olisi varmaan pitänyt lopettaa, koska pian sekin homma alkoi hajoamaan. Nooh, tietääpähän, että tuotakin pitää treenata. Välistävedossa (8-9) hieman hätiköin ja sain Rapsun kääntymään ennen kasia ja kun yritin olla hätiköimättä, en ohjannut vaan oletin ja sain Rapsun menemään ysin väärältä puolen. Mutta hyvällä ohjauksella kohta onnistui, yllätys yllätys ;) Kepit R aloitti joka kerta hyvin, se lämmitti mieltä. Alussa olin hieman hidas saksalaisessa (15), mutta saatuani hieman asennetta tuli siihen oivia toistoja. Puomi oli hidas, tosin se oli pakkasesta liukas ja Rapsu nyt on aina varovainen. Niisto (21) oli aivan hakusessa, olin yhtäaikaa sekä hätäinen että hidas, ja noista yrityksistä olisi tuomittu varmaan kielto jokaisesta. Treenissä oli hyviä pätkiä, mutta enemmän taisi olla niitä vähemmän hyviä. Jotenkin ei lähtenyt sujumaan. Jospa huomenna menisi ohjaajalla paremmin tai ainakin reippaammalla asenteella.

Jäi vielä hiottavaa

Lähdettiin melkoisen punaisella porukalla torstaina hallille treenaamaan. Miulla oli tarkoitus hioa Rapsun kontakteja, lähtöjä ja keppikulmia. Kontaktit olivat hyvät kuten aina silloin, kun niitä asiakseen treenataan eli niissä ei ollut mitään treenaamista, mutta katsotaanpa vaan torstaina, niin Rape ei ole omasta mielestään ikinä koskaan ennen kontaktiesteitä nähnytkään tai ainakaan ei olla samalla kartalla sen suhteen mitä niillä pitäisi tehdä.

Lähdöt olivat ihan kehnoja ja niihin saatiin hyvää treeniä. Kentällä oli koiria, joiden kanssa Rapsu ei tavallisesti treenaa ja sen huomasi. Jos vieras koira oli Rapsun selän takana, oli Rapsulla hieman vaikeuksia jäädä istumaan, mieluummin Rapsu viipottaisi miun luo. Hyvin sain vahvistettua tähän paikallaolemista. Myös kiihkeän vauhtirallin jälkeen lähdöt olivat vaikeita ja niihinkin saatiin hyviä toistoja. Malttoi se, mutta ei ne kyllä pommin varmoilta tuntuneet. Aika hazardit. Mutta hyvin pääsin kuitenkin treenaamaan kisatunnelmaa, eli vieraita Rapsun lähellä ja kierrokset kaakossa, ja vahvistamaan onnistumisia.

Keppikulmatreeni sai aikaan masennusta. Suljetut kulmat olivat oikein jees, mutta avokulmista Rape veti aina toiseen väliin. En ollut itse kepeillä päinkään vaan jäin taakse, jotta Rape joutuisi itse hakemaan oikeaa väliä eikä yrittäisi lukea minua, mutta eipä sillä ollut minkäänlaista mielikuvaa siitä mistä välistä sisään mennään. Aivan käsittämätöntä räpellystä. Hyvin se paineli avokulmista sisään, kun helpotin, mutta ilman apuja vaikeat avokulmat olivat liian vaikeita.

Huoh. Ikinä koskaan ei kannata mennä treenaamaan kuin yhtä hankalaa asiaa kerrallaan ja sen tasapainoksi pitäisi ottaa ainoastaan helppoja treeninkohteita, juttuja, joita tarvitsee vain ylläpitää. Nyt treenattiin vaan vaikeita juttuja ja kolmas vaikea teema oli jo ihan liikaa, ilmeisesti Rapen paukut menivät kontakteihin ja lähtöihin keskittymiseen. Hauskuutta pujotteluun toi kuitenkin testi miten Rapsu pujottelee mutkalla olevat kepit ja hienosti meni :)

Nuuskutin voi mainiosti. Lumiset kelit inspiroivat Unskia ja aamulenkitkin venähtävät tunnin mittaisiksi, koska Nuuskun mielestä lumisessa metsässä ja pelloilla nyt on vaan niin kiva viipottaa. Nuuskuhan ei tunnetusti ole aamukoira, vaan yleensä tykkää aamuisin ainoastaan piipahtaa pikaisesti tarpeilla, imuroida aamuruuat kuonoon ja painua takaisin kauneusunille. Talvisin Nuusku kuitenkin herää eloon, talvisin aamulenkki on koiraa :)