Kulmat kuntoon

Suuri Jälkikoira treenasi keskiviikkoaamuna samoihin aikoihin kuin pikkulintuset haukottelivat nokkiaan aamunavauskuntoon ja hienosti treenasikin. Tein Rapsuttimelle edellisenä iltana kulmatreenin, L-kirjaimen muotoisen jäljen hirmuiseen rytelikköön, jossa kulman lisäksi oli molemmilla suorilla yhdet makaukset.

Treenin aloitin ammunnalla: Rapelo puuhun kiinni, ruokakuppi yhteen käteen, pyssy toiseen ja pamauksesta  muonat kuonon eteen. Rapelo otti tilanteen oikein tyynesti eikä vaikuttanut ollenkaan jännittyneeltä. Ajattelin sitten, että ammun vielä toisen kerran silloin kun se syö, mutta nostaessani käden uudestaan ammunta-asentoon meni Rapsu maihin, joten jätin ampumatta ja laskin käpälän. Rapsu jatkoi syömistään, mutta mennessäni Rapsun luo haistoin anaallirauhasten tuoksahduksen eli toisen laukauksen ajatus oli saanut Rapsun reagoimaan haisunäädän lailla. Johtopäätös: Rapsu kestää yhden pamauksen, mutta ei kahta. Tavoite: Rapsulle pitää palauttaa rakkaus ensimmäistä laukausta kohtaan, jotta sen voi saada sietämään toisen. Eteneminen: Yhden paukun treeniä niin kauan, kunnes häntä heiluu innosta samalla tavalla kuin ammoin muinoin. Koska sitä on tapahtunut aiemmin, se on mahdollista, joten siihen tähtäämme nytkin, mutta kaikessa rauhassa. Yhtään turskahtanutta anaalirauhasta en halua vaan koetan edetä niin, että Rapsu ei pääse paineistumaan missään vaiheessa.

Palkkioksi urheudestaan Rapelo pääsi ensimmäisenä jäljelle ja pyrrit jäivät odottamaan vuoroaan. Innolla nuuskuteltu alkumakaus, hyvin jäljestetty ensimmäisen suoran, tosin ekan makauksen sivuutus kiireessään, kulma ihan hirmuisen hieno, toisen suoran makauksen oppikirjamainen merkkaus ja löydetty kaato. Oikein hyvää työskentelyä ja seuraavaksi ohjelmaan makaustreeni palkalla. Nythän Hapella ei ole ollut aikoihin palkkaa merkkauksista, joten pitää ensi treenissä korjata asia.

Nuuskutin pääsi myös eilen jaamiskalle iltalenkille. Olipa seniori yhtä hymyä hölkytellessään vapaana ja nautti antaumuksella metsän aromeista. Nuuskutin löysi omasta mielestään viehkeän linnunraadon, jonka se merkkasi linnun päälle lirauttamalla ja sen jälkeen meinasi käydä siihen vielä piehtaroimaan, mutta onneksi oli kuuliaisuutta mukana sen verran, että ei ehtinyt poskeaan siihen hieraista. Oli meinaan ihan kunnon raato, jossa möyri jo ties mitä mönkiäisiä. Yäk.

Juosta hölkyttävät

Ne juoksee. Molemmat. Nuuskutin aloitti joskus viime viikolla ja Rapsuttimen juoksun havaitsin eilen aamulla siinä vaiheessa, kun auto oli jo pakattu ja Rapsu istui turvavöissään valmiina aloittamaan matkan kohti Mikkelin kisoja. Oli tarkoitus käydä hakemassa ulkokisatuntumaa, mutta eipä nyt sitten käyty vaan syötiin kisaeväät luonnonhelmassa. SM-joukkuekisaan osallistumista pitää hieman miettiä, koska juoksut ovat valloillaan vielä silloinkin ja en ole ihan vakuuttunut siitä, että kannattaako lähteä arvokisoihin juoksuisella koiralla suoraan treenitauolta ilman, että on edes treenannut ulkokentällä kevään aikana, kisaamisesta nyt puhumattakaan. Jotenkin on semmoinen tutina, että ihan ei parhaimpaan yllettäisi ;)

Juoksutauko onkin oivaa aikaa saada mejässä laukaukset kuntoon ja kulmat varmemmiksi, agilityssa ujuttaa puomin uudet alkeet pieneen päähän ja lisätä haku lajivalikoimaan, koska metsässä saa haista. Vesipelastuksen heitin Rapsun harrasteista huispois, koska Rapsun allergiatilanne on tällä hetkellä hirmuisen hyvä enkä uskalla riskeerata sitä lilluttamalla Rapsua siitepölyisessä vedessä ilman mahdollisuutta välittömään suihkuun. Saapi otus uiskennella omalla porukalla, niin saa allegeenitkin iholta nopeasti pois.

Nuuskusta juoksuaika on hirveän mukavaa, koska juoksuaikana Nupukalla perinteisesti riittää mielenkiintoa rauhalliseen eloon. Mikäs sen rattoisampaa kuin hartaasti nuuskutella auringossa kasvaneita voikukkia ja merkkailla kylän koirille viestejä. Nuuskun kanssa on pidennetty lenkkejä ja käyty kahlailemassa ja hyvin se on jaksanut. Ei ole ollut uupuneen oloinen jälkikäteen vaan jaksanut hyvin vammaisen eläkeläisen elämän sykkeessä.

Hyvät liidot

Eilen liito-orava oli oikein vauhdissaan. Rapelolla oli hirveän hyvä fiilis, niin hyvä, että varaslähdön makua leijui ilmassa. Rapsun kanssa tehtiin treeniä 22 esteelle saakka, koska pelkäsin viikonloppuna vammautuneen nilkkapohjeyhdistelmäni (siis jalan...) hajoavan liian hurjassa treenissä.

 

Alussa Rapsukka koetti kaartaa sylivekkivalssin (2) jälkeen selkäni taakse, koska valuin kuin jääpuikko helteellä. Ihan oli holtitonta liikehdintää, mutta parani hieman toistoissa. Neloselle Rapsu irtosi hirmuisen kauniisti ja saksalainen (6) osoittautui paremmaksi kuin valssi (5-6), koska valssilla Rapelo sinkosi kohtii aata ja tuli muurista (5) ohi. Valssi keppien (8) aloitukseen oli hankala sijoittaa ja aloittaa, mutta toimi hyvin silloin kun sen osasin siihen tehdä. Valssi ja persjättö eli jaakotus (9) oli toimivampi kuin pelkkä valssi, koska valssilla peitin aan Rapsun näkökentästä ja sain Rapen hypylle (23), paitsi jos osasin valuttaa valssia sopivasti mitä en oikein osannut. Persjättö (13-14), veto (16) ja persjättö (19-20) loppuun.

Oikein oli mukavat treenit, ei niin vaikeat, etteikö olisi onnistumisen tunteita saanut, mutta ei niin helpotkaan, että kuvittelisi jotain osaavansa. Rapsutin jaksoi kuumuudesta huolimatta työskennellä hyvällä sykkeellä eli ilmeisesti otus alkaa sopeutua kelien lämpenemiseen.