Rostockin kaupunkiin emme tutustuneet vaan kipaisimme Lidlistä eväät ja lähdimme itään kohti rantsua. Tie oli mukava pikkutie, jota saksalaiset tykkäsivät ajaa kovalla vauhdilla. Autoja oli paljon, mutta ei meidän suuntaan vaan onnistuimme kulkemaan heti matkamme alusta alkaen vastavirtaa, joten vältyimme ruuhkilta. Vorpommersche Boddenlandschaft Kansallispuistossa sijaitsevaan Brerowin kylään saavuimme aamupäivästä, suuntasimme turisti-infoon ja saimme majoituksen oikein mukavasta koiraystävällisestä B&B-paikasta. Tällä suunnalla kukaan ei puhu englantia, joten saksan alkeet kannattaa opetella tai sitten hymyillä paljon ja heilutella käsiä.
Reippailimme päivän, oli aivan täydellinen sää: puolipilvistä, ei liian kuumaa vaan sopivaa luonnossa tallusteluun. Seikkailimme kansallispuiston läpi pohjoisrantaan tarkoituksena uida, mutta siellä oli niin kovat aallot, että tyydyimme pötkähtämään hienoon hiekkaan ihailemaan merta ja sen pauhua. Nuusku sulki silmät, antoi tuulen huojuttaa korvakarvojaan ja nautti merestä. Rapsu löysi ihania meren pehmittämiä kepukoita.
Rapsu Rantatyttö.
Seuraavana päivänä jatkoimme kansallispuiston kartoittamista. Tallustelimme rantaa pitkin kohti vanhaa majakkaa ja seikkailimme pitkospuilla. Ranta oli huikean leveä ja pitkä ja rannan hiekka oli niin hienoa, aivan kuin chinchillojen kylpyhiekkaa! Rannassa liehui punaisia lippuja, jolloin uiminen on sallittua vain päteville tyypeille, joten tyydyimme kahlaamaan ja juoksentelemaan hippasta. Aallot olivat voimakkaat, paiskautuivat rantaan murskaavan näköisesti ja vetivät hanakasti mereen. Lähemmäs majakkaa tullessamme aaltojen mukana rantaan tuli simpukoiden kuoria, joiden rouskuminen paljaiden jalkojen alla tuntui aluksi etovalta, mutta äkkiä siihen tottui. Vielä lähemmäs päästyämme rantaan ajautui myös medusoita, joiden päälle astumiseen ei tottunut. Lisäksi aallot kuljettivat rantaan Rapsun mielestä herkullista meriheinää.
Hiekkarannalta kasvillisempaan rantamaastoon siirryttyämme rannan kaislikossa näkyi ruskea elukka, joka paljastui käsittämättömän isoksi villisiaksi. Onneksi röhkijä ei huomnnut meitä eikä Rapsu sitä, koska jos Rapsu olisi havainnut sen, olisi sekin havainnut meidät. Ja jos se olisi havainnut meidät, olisimme luultavasti saaneet kyytiä, koska kukaan meistä ei ole Obelix. Rannan metsä oli ihan erilaista kuin täällä, välillä kovin vetistä ja välillä aivan kuivaa dyynipohjaa, välillä ties mitä jalopuita ja välillä käkkyrämäntyjä.
Röh röh. Tuo ruskea piste on villi villisika.
Iltaisin päiväretkien jälkeen unille painautuivat oikein tyytyväisettollerit. Tasaista tuhinaa aamuun saakka. Pari yötä Brerowissa vietyttyämme lähdimme aamiaisen jälkeen kohti Rügenin saaren Jasmundin kansallispuistoa. Matkalla oli lukuisia varoitusmerkkejä saksanhirvistä tai kauriista tai vilisiosta tai saukoista (?). Rügenissä alkoi satamaan, mutta sitä ei juuri metsässä huomannut, koska suurten puiden oksat suojasivat niin hyvin. Puusto oli minusta oikein kaunista, satumaista. Paljon vihreää eri sävyissä.
Rügeniläistä ryteikköä.
Kiipesimme ylös katsomaan kalkkikivirinnettä ylhäältäpäin ja olihan se hieno. Alhaalta rannan suunnasta se olisi ollut varmaan vielä hienompi, mutta sinne olisi pitänyt laskeutua sateen liukastamia puuportaita pitkin eikä se houkuttanut. Tyydyimme siis ulkoilemaan rantatörmän yläpuolisessa metsässä.
Kalkkikivinen rantatörmä.
Saksalaiset tykkäävät vohveleista ja vohvelikojuja oli joka puolella, myös kansallispuistojen luona, mutta otimme Nuuskun ja Rapsun suureksi pettymykseksi vohvelit vain ihmisille. Nämä olivat paremmat kuin Brerowissa, isommat ja enemmän täytettä. Sade ei ottanut loppuakseen, joten typistettiin Rügenin vierailu yhteen päivään ja lähdettiin eteenpäin. Ajettiin Greifswaldin hansakaupunkiin, jonne tultiin sen verran myöhään, että majoitukseksi saatiin hienompi hotelli.
Saksalaiset tykkäsivät kysyä Nuuskusta ja Rapsusta ovatko ne sisaruksia, ovatko ne pentuja ja mitä rotua ne ovat. Tolleri ei ollut tunnettu Saksassa, ihan muutama ihminen tiesi rodun, jotkut tunnistivat lintukoiraksi ja hokivat "duck, duck" kun muutakaan yhteistä kieltä ei löydetty.
Valokuvat
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti