Lennokasta irrottelua

Eilisiltaisissa tollerien agilitytreeneissä Rapsu kirmaili alla olevan Ruma-Rakin treenin.

Rapsukka oli oikein mainio ja irtosi kuin pieni eläin. Juurikaan putkille saatella tarvinnut vaan linjaamalla sujahti siihen päähän kuin pitikin. Ainoastaan puomin alastulolla ilmeni jonkinasteista hötkyilyä sillä Rapsu odotti palkkaa vähän turhan innoissaan. Rape otti hyvin kontaktin, mutta vapautti itsensä samantien. Joten pallo piiloon ja namilla hankittiin hieman kestävyyttä kontaktille, sillä nopeushan ei Rapsulla namista kärsi vaan se ainoastaan lisää tarkkuutta ja aivojen käyttöä.

Toisella kierroksella treenin Rapsun kanssa vielä keppien avokulmaa eli lähetin sen vihreältä putkelta 18 kepeille. Heikkoa oli ja aikalailla toista väliä haki. Tosin pienellä omalla sivuaskeleella se menee sinne minne pitääkin eli Rapsu helposti lukee minun jalastani oikean keppien aloitusvälin eikä niinkään kepeistä. Pitäisi siis vahvistaa tuota aloitusvälin hakemista vaikka toisaalta ehtiihän sinne yleensä ohjaamaan.

Nuuskuliini pääsi agilitykentälle sitten kevään. Pieni hurjimus sai tehdä putkea :) Olipa se innoissaan ja saatiin oikein hienoja ja vauhdikkaita lähetyksiä kaukaa. Niin pätevä. Putken lisäksi Nupa pääsi puomille. Tehtiin vallan kahden esteen treeniä eli putki 18 ja puomi. Hurjaa! Olin jo ehtinyt unohtaa siirtäneeni Nuuskun tuurikontaktista pysäytyskontaktiin, mutta huomasin sen eilen. Nuusku oli melkoisen pätevä, veti täyttä laukkaa puomin ja liinat kiinni kontaktille. Oikein oli hienoa. Muuta Nupatsu ei tehnytkään, että ei liikaa rasitu lihakset, jotka ovat vasta toimintaluvan saaneet.

Tänään typyt pääsevät kannustamaan kavereita vesipelastuskokeeseen ja sen jälkeen Zorron kanssa metsälenkille. Rapsunhan piti osallistua tänä viikonloppuna soveltuvuuskokeeseen, mutta se hanke peruttiin tovi sitten. Rapsuliinin kanssa katselleena soveltuvuuttaa ensi kesänä.

Ukkoja pakastimesta

Olipas huikean hauskat hakutreenit tolleriporukassa! Vesisade ei tahtia hidastanut vaan meno oli mukavaa. Nuusku ja Rapsu saivat neljä porolla ja lampaalla palkkaavaa maalimiestä kumpainenkin. Molemmille tehtiin treenit samalla kuviolla. Ensimmäinen maalimies oli valmiina piilossa pressulla peitetyssä kevythäkissä noin puolessa välissä vasenta etukulmaa. Toinen maalimies oli etukäteen piiloon mennyt haamu linjan oikealla puolella olevassa ryteikössä. Kolmas maalimies oli etukäteen piiloon mennyt ja äänimerkillä itsensä ilmiantava ukkeli vasemmassa takakulmassa, ja neljäs maalimies oli samaisessa pressun alla olevassa kevythäkissä kuin ekakin oli.

Nuusku lähestyi kevythäkkiukkelia aluksi hirmuisella vauhdilla, mutta häkin luo päästyään eteni varovaisesti, vähän niin kuin Nuusku etenee heikoille jäille mennessään eli ensin tilannetta tunnustellen. Häkin kätköistä maalimies päästi pienen äänen, jolloin N reipastui ja rynni eväille. Toinen maalimies oli helppoa peruskauraa ja kolmannelle Nuusku lähti myös salamana. Neljäs ukkeli löytyi myös reippaasti, koska keskellä metsää oleva pressulla peitetty kevythäkki oli jo tuttu ilmiö :)

Rapsu puolestaan syöksyi ensimmäiselle maalimiehelle täysillä, mutta oli varsin huvittava huomatessaan lähempää pressuvirityksen ja teki hienon sivuloikan ilmeellä, että mikäs pakastin tänne on tuotu. Kohtuu reippaasti R kuitenkin häkille paineli. Toinen maalimies oli vauhdikkaasti löydetty. Kolmannella R jo riuhtoi innoissaan, mutta pyysin ääniavun kuitenkin, koska eka maalimies oli niin uutta enkä halunnut liikaa vaikeutta yhdelle kertaa. Vaikka olisi se luultavasti yhtä hienosti suoriutunut ilman apujakin. Neljännelle maalimiehelle R viipotti innoissaan, koska pakastin oli nähty jo.

Treenin jälkeen lähdimme vielä Topin ja Mörkön kanssa samoilemaan sateiseen metsään.

Katkolla hukkaan

Raa-Raa-Rasputin nuuskutteli Koverossa mejän piirinmestaruuskokeessa tulokseksi VOI2. Harmillisesti Rapsu, mielestäni maailman paras katkotyöskentelijä, hairahtui katkolla hirvenjälkien lumoihin paljastaen olevansa tavallinen kuolevainen. Katkot ovat olleet Rapsun bravuuri ja vahva on ollut myös kyky palata hirvenjälkitarkastuksilta oma-aloitteisesti jäljelle. Tänään eivät nämä vahvuudet pelittäneet, mutta muuten työskentely oli upeaa, tarkkaa, varmaa ja niin kaunista. Rapsusta paistoi työn ilo :) Erityisen iloiseksi minut teki tuomarin kauniit sanat Rapsun työskentelystä ja osaamisesta jäljen jälkeen sekä koearvostelun viimeinen lause.


Tuomari Kari Mujeen koeselostus: Rapsu ohjataan huolellisesti alkuun. Jäljestys on lähinnä maavainuista ja vauhti maastoon sopivaa. Kaksi osuutta aivan tarkasti, vain toinen makaus ohitetaan. Katkokulmalla Rapsu huomaa veren lopun; tekee laajan kaaren jatkon yli tulojäljelle, kokeilee saapasjälkeä, mutta jatkaa kulman ulkopuolelle ojalle, jossa tehtävä unohtuu vanhoja hirvenjälkiä ihmetellessä. Palautus ja loppuosuudet tarkasti. Kolmas makaus läheltä ohi. Kaato haltuun pysähtyen ja nuuhkien. Näin tarkalta jäljestäjältä yllättävä katkohukka vei huipputuloksen.


Nuuskukin olisi päässyt piirinmestaruuskokeeseen ties kuinka monennelta varasijalta, mutta koska sain tämän tietää vasta lauantaina neljän jälkeen jo kaksi VOI-jälkeä tehneenä, ei oma turnauskestävyys enää riittänyt kenkien kiskomiseen kipeisiin jalkoihin ja metsään paluuseen. Joten Nuuskutin nuuskuttelee VOI-luokan avauksensa joskus toiste.

Jee mikä epeli!

Alkuviikko on ollut mukavaa hiljaiseloa. Ohjelmassa on ollut lähinnä rentoja metsälenkkejä omalla kokoonpanolla sekä kavereiden kanssa, intohimoisia naapurin kissan tappoyrityksiä, antaumuksellista uiskentelua ja lettuloihen syömistä mökillä, innokasta puutarhurointia sekä päiväunia. Oli siis aivan paikallaan lähteä välillä treenaamaan.

Illan agilityssa oli teemana ohjaajan haastaminen. Pakotin itseni treenaamaan asioita joita välttelen, koska ne menisivät kuitenkin aivan pieleen. Hyvä, että pakotin, koska treenit olivat aivan huikaisevan loistokkaat :)

Pätkällä pallerot 1-8 haasteellista oli keppikulma sekä irtoaminen putkelle kontaktin sijaan. Rapsu haki kepit hyvin, jos jäin keppien oikealle puolelle, mutta sehän ei toiminut tuon lopun kanssa sujuvasti, koska silloin jäin auttamattomasti jälkeen välillä 6-7. Jouduin siis opettamaan (kyllä vain, me vallan harjoiteltiin harjoituksissa...) Raspuliinia hakemaan oikeaa aloitusväliä sekä etenemään siitä tiukalla kurvilla kakkosväliin siten, että olin itse kepukoiden vasemmalla puolella. Hyvin se alkoi menemään ja loppupätkää ajatellen pääsin siten itse oivallisiin asemiin. Olin täysin vakuuttunut, että en koskaan saa Rapsua irtoamaan putkeen 6, mutta hienosti se sinne irtosi ja pääsin itse jo vitoshypyltä kiihdyttämään seiskalle.

Vaaleilla neliöillä 1-7 treenasin suljettua keppikulmaa. Rapsu oli niin hauska syöksyessään matalana kepeille ja niin mahtava jatkaessaan loppupätkällä samaa iloista irtoamista putkeen. Tummat neliöt 1-4 olivat keinutreeniä; hieman helppoja keppejä alkuun ja hyppyjen kautta vauhtia keinulle. Hyvin meni sekin. Rape oli mainiossa iskussa. Tiukkaa menoa, niin ohjaajaherkkää ja irtoavaa. Tykkäsin. 

Tempaisin treeneissä myös pari helpompaa pätkää Hymyn kanssa. Hauskaa oli, joskin Rapsu ulvoi siihen malliin, että minulla oli ilmeisesti väärä koira radalla.

Luppakorva vai paralupatin

Pikku-Untamo kävi jälleen eläinfysioterapeutin tsekattavana toipumisensa suhteen. Ilokseni sain kuulla, että revähtymät ovat historiaa, Unskuli ei aristellut lannelihaksiaan ollenkaan eikä lanteiden syvyyksistä minkäänlaisia kipupisteitä enää löytynyt. Itseasiassa Unskis nukkui onnellisena läpi hieronnan ja lopussa mikrovirtahärvelin poiston jälkeen kotiinlähdön koittaessa Unskaus kiepsahti tyytyväisenä kyljeltä selälleen önähtäen unissaan. Unskuttimen sai herättää lähtemään, niin sillä oli nautinnollista.

Aika ja ahkera jumppaaminen näyttänevät kuukauden päästä mihin suuntaan lopullisesti mennään, tuleeko siitä vielä ihan oikea luppakorva vai pieni paralupatin. Niin tai näin, Untamoinen voi kuitenkin tällä hetkellä oikein hyvin.

Valontuoja

Seitsemän vuotta parhautta. Maailman sulostuttaja, kaiken hyvän alku ja juuri, päivänpaiste ja aurinko, punainen pikkupupu ja kaunis kenguru eli tuttavallisemmin Nuusku juhlii tänään merkkipäiväänsä.

Biletys aloitettiin ruhtinaallisella aamiaisella ja sitä jatketaan metsälenkillä karvaisessa kaveriporukassa, kiipeämällä Kolin vaaroille, paistamalla Nuuskun suuria herkkuja eli kauralettuja mökkirannassa, pulikoimalla yhdessä Pielisessä... Koko päivä koiramaista menoa koiramaisella asenteella päiväunia unohtamatta.

Nukkumatin uhri

Tarkoituksena oli ilahduttaa Nuuskua älyllisellä toiminnalla ottamalla kimppatokotreenit miellyttävästi illalla lämpötilan viilennyttyä. Jos olisin miettinyt asiaa tarkemmin, olisin ehkä tajunnut, että luppakorva, jonka mielestä nukkumaanmenoaika on viimeistään yhdeksältä, ei välttämättä ole parhaassa treeni-iskussa puolikymmenen jälkeen. Into ei ollut se mikä uupui vaan lähinnä äly.

Aloitin hommelin lyhyillä seuraamisilla. Niistä näki heti parhaan terän puuttumisen, liian väljää ja edistävää, joten lopetin sen lyhyeen, että ei takapakkia aleta menemään. Ehdittiin ottaa paikkamakuuta ennen treeniseuran saapumista ja siinä ilmeni aikamoinen ongelma. Typeryyksissäni testasin joskus alkuviikosta miten näpsäkästi Nupa nousee makuulta perusasentoon. Virhe! Tiesinhän minä, että ei liikkeitä kannata loppuun asti treenata, jotta ei ilmene ennakointia, mutta niin. Nyt Nuusku ennakoi koko ajan. Heti palattuani Nuuskun viereen typy ponkaisi istumaan kovin ylpeänä itsestään.

Liikkeestä seisomisia otettiin sisällä joskus viikolla ja nyt ulkona pitkästä pitkästä aikaa. Sen huomasi. Nuusku oli kuin ei olisi koskaan seisonut. Hirveää valumista ja hiippailua. Ilme oli kuitenkin koko ajan lammasmainen enkelimöllötys eli kyse ei ollut mistään Heidin 6-0 vedättämisestä vaan Nuuskuli ei yksinkertaisesti pystynyt prosessoimaan käskyä. Järki ei luistanut, joten palattiin perusteisiin ja otettiin toistoina palikkaseisomista, mutta eipä niissäkään ollut kehumista.

Paikkamakuu Ellan kanssa meni siinä mielessä hyvin, että Nuuskuhan makaa vaikka puolitoista vuotta paikallaan. Ei sillä ole mihinkään kiirettä, pötköttely on mukavaa. Mutta sama ennakointiongelma jatkui, joten keskityin siihen ja kävelin aina pari askelta pois, palasin viereen, palkkasin jos pysyi, palautin jos ei pysynyt. Sitä jankattiin ja alkoi se pysymään ehkä 70 %, joten vielä riittää työsarkaa ennakoinnin poistamisessa.

Ellan paikkamakuuhäiriöksi otettiin Nupatsun kanssa istu-maahan-kaukoja siten, että Ella makoili siinä välissä. Nuusku meni ne mallikkaasti, heiluuhan se ja heittää lonkalle, mutta se on aina ollut semmoinen enkä minä siitä jaksa nipottaa. Olkoot, ei me niihin liikkeisiin kokeissa tulla koskaan kuitenkaan pääsemään, kunhan treenataan iloksemme jotain alokasluokan liikkeitä viihdyttävämpää.

Lopussa otettiin vielä perusasentoja, koska ne on jostain syystä Nuuskusta maailman parhautta. Niihin treenattiin malttia ja ne olikin priimaa. Vaikka treenit kokonaisuutena olivat melkoisen heikkotasoiset, täytyy myöntää, että harjoittelemalla Nupasta tulee vielä ihan kelpo tokoilija, mutta ei ehkä yötokoilija.

Hyppelemässä

Illan agiliidoissa oli vuorossa alla oleva Annen hyppytreeni.

Rapsu kirmasi ensin vaaleat pallerot 1-12. Pätkä oli oikein maittava vauhtiralli, jossa koetin välille 4-5 vaihtoehtoisesti takaaleikkausta tai persjättöä sekä putkeen 7 erilaisia vientejä ja kääntöä jarrulla sekä ennakoinnilla ja ties millä. Oikein mukavasti pelitti Hapero ja kääntyili okserilla 9 mainiosti.

Toisena pätkänä mentiin neliöt 1-16. Tämä rata toi huomattavasti ohjaushaastetta, koska olin jotenkin nuupahtanut ja tahmea eikä juoksu juuri kulkenut. Myöhässä koko ajan. Välille 3-4 ehdin parhaiten tekemään takaaleikkauksen, mutta se oli tosi ontuva ja Rapsu luki silloin renkaan jälkeisen hypyn. Valssia tai persjättöä en siihen ehtinyt sitten millään ilman, että olisin toikkaroinut Rapsun tiellä. Välille 8-9 sain näpsäkän puolenvaihdon, mutta yllätyksekseni takaaleikkaus hypylle 15 oli vallan ponneton. Rapsuliini oli vauhdikkaassa vedossa ja omalla innollaan korosti sitä, että minulla ei nyt vaan irronnut tsäpäkkä ohjaus.

Sain kunnian ohjastaa walesinspringerspanieli Hymyä ja olipas hauskaa :) Hymppä on niin hauska persoona ja pätevä liitokoira. Jotenkin rentouttavaa ohjaja hyvin etenevää humpattelijaa ja itsetuntoa kohottavaa ehtiä tekemään radalla se mitä oli aikonutkin. Tarkoitus olisi Hymyn kanssa hillua JoA:n kisoissa ensi kuun alussa, tuskin maltan odottaa :)

Haamuista poroa

Pitkästä aikaa tolleriporukan hakutreenit! Koolla oli vanha tuttu kopla höystettynä uusilla tulokkailla, yhteensä yhdeksän elikkoa. Tolleristien lisäksi mukaan tulivat värivirheelliset tollerit Aku ja Ella, joiden kanssa käytiin ennen treeniä metsälenkillä. Lenkin tavoitteena oli tasoittaa Nupattimen mieltä, koska pikkuinen punainen meinasi haljeta jo kotipihalla liitoksista tajutessaan pääsevänsä treenikamojen kanssa autoon. Eihän Nuusku tosiaan ole viime aikoina (lue: yli kahteen kuukauteen) juuri treenaillut, joten hinku toimintaan oli kova ja ajattelin, että tohkeissaan riuhtoo vielä liian rajusti vaikka toisaalta onhan se Nupatsu ollut metsässä hillunta kunnossa jo tovin.

Koska viime treeneistä oli tosiaan hujahtanut aikaa, otettiin ihan peruskuvioita, joilla palauteltiin lajia mieleen. Nuuskulle ja Rapsulle tehtiin molemmille kolmen ukon treenit. Ensimmäinen oli näkölähtö ja toinen sekä kolmas haamuja. Molemmat sinkosivat aivan intona maalimiekkosille. Maalimiehet palkkasivat otukset poronlihapalleroin sekä leluin. Nuusku oli tänään vahvasti namiorientoitunut eikä lypsinkumi tahi tennispallo niin innostanut, mutta Rapsuli vingutti pehmolelujaan onnessaan. Eilinen lahna oli uinut Rapsun sisuksista jonnekin kauas huis pois.

Niin oli mukavaa taas. Makoillessani pressun alla Topille piilossa aloin jo haaveilemaan luppakorvieni treenien vaikeuttamisesta. Vähänkö olisi hilpeää laittaa niitäkin etsimään piilossa olevia ihmisiä, antaa niille mahdollisuus samaan pätevyyttä puhkuvaan olemukseen kuin Topilla, mutta toisaalta eipä parane hötkyillä, koska molemmat selvästi tarvitsevat vielä näköhavaintoa lähtöihin. Mutta jospa saisimme syksyyn mennessä jotain edistystä aikaan.

Harjoitusten jälkeen lähdettiin vielä loppujäähdyttelynä samoilemaan metsään koikkereiden sekä Zorron kanssa. Joskin Nuuskua kiinnosti lähinnä Riitan taskuista leijailevat makupalojen tuoksut ja Rapsu marjasti.

Ystävämme anaalit

Eilisen ohjaajan suohon upotuksen seurauksena Rapsu joutui hurjan kopeloinnin uhriksi, sillä syy järvikalamaisuuteen oli löydettävä. Ei Rapsu ole lahna! Ei sillä polte ole noin koskaan hiipunut, joten käplin, koplin, hiplasin, kiskoin, vääntelin, puristelin, painelin, venytin, survoin ja kaikin tavoin kidutin pikku koiraa koettaen löytää jonkin kipeän paikan. Lopulta arka kohta löytyi: peräaukko.

Harvoin olen koirani peräaukon olemassaolosta yhtä paljon ilahtunut. Se oli selvästi kosketusarka, mutta ei punoittanut tai muutenkaan näyttänyt omituiselta. Löydöksen jälkeen kyttäsin Rapsua neuroottisena ja tulin siihen tulokseen, että Rapsu syynää ja puunaa peräänsä normaalia enemmän. Tarkka aromianalyysi myös paljasti, että haju oli epänormaali. Yleensähän Rapsu haisee joka paikasta kukkasille, perhosille ja auringolle, kuten kaikki kunnon tytöt, mutta nyt hanuri lemahti aika äpäkälle.

Asiantuntijan analyysihän tähän oli saatava, joten elukkalääkäri (tai opiskelija, kun omaläääkäri oli kiireinen ja hoitaja oli sitä mieltä, että anaalit pitää saada heti kuntoon eikä odottaa omalääkärin aikaa) tutki ahterin ja tyhjensi anaalit. Ensimmäinen rauhasista oli täynnä mönjää ja toinen täynnä mönjää sekä todella kirpeä. Rapsu yritti takakoivellaan monottaa lääkäriä päähän, jotta se ei ronkkisi kipeää paikkaa. Erite ei kuitenkaan viitannut tulehdukseen, joten lääkekuurille Raspuliini ei joutunut, mutta joku oikosulku rauhasiin kuitenkin oli tullut, koska olivat kuulemma sen verran pulleat ja kipeät, että niiden olisi pitänyt tyhjentyä ajat sitten itsestään. Pitää nyt toivoa, että hellä ahteri aiheutti liikkumishaluttomuutta ja ongelman poistuttua elämänilokin palaisi.

Huku vaan

Vuosi sitten en uskaltanut ilmoittaa Rapsua vesipelastuksen soveltuvuuskokeeseen, koska Rapsu osasi neljästä vaadittavasta liikkeestä vain kolme. Ajattelin soven olevan liian riskialtis yritys ja uskoin, että kunhan seuraava kesä treenataan, niin jopas vain ovat kaikki liikkeet lapasessa. Mitähän oikein kuvittelin.

Rapsu osallistui tänään möllivepekokeeseen ja sai siitä pisteitä hurjat 0/100. Rapsun silmistä puuttui kaikki palo ja olemus oli löysä. Joko sillä on joku masennus, hermoromahdus, dementia tai joku muu henkinen ongelma tai sitten se on fyysisesti kipeä. Tosin mihinkään sitä ei tunnu sattuvan vaikka sitä miten vääntelee ja painelee eikä siinä näy mitään vammoja.

Rapsu ei hypännyt veneestä vaan tyytyväisenä istuskeli paatin kyydissä ja ihaili maisemia. Esineen vienti ei käynnistynyt. Venettä Rapsu ei hakenut vaan vikisi rannassa. Vedessä sätkivää hukkuvaa Rapsu tuijotteli aimo tovin, mutta ilokseni lopulta hiippaili veteen ja haki hukkuvan. Tosin keskeytin sen liikkeen noin 15 metriä ennen maalilinjaa, koska minusta Rapsu toi hukkuvaa niin huonossa asennossa (oli hukkuvan alla), että pelkäsin Rapsulin vahingoittuvan.

Ennen omia vuorojaan Rapsuli oli meiningissä mukana, piippaili ja tempoi rantaan. Mutta aina suoritusvuoroon päästyään vire laski ja Rapsu näytti vierastavan vettä. Suorituksen oltua ohi, Rapsu olisi tahtonut takaisin rantaan tekemään hommia. Liian kummallista. Jos Rapsu ei olisi koskaan osoittanut intoa ja iloa vepen parissa, ajattelisin, että eipä se lajille syty, mutta koska se on siitä kuitenkin pitänyt, en uskalla aivan suoraviivaisesti moista johtopäätöstä vetää. Totta kuitenkin on se, että jostain syystä tällä hetkellä Rapsu ei veteen kykene menemään ja syy on selvitettävä. Toivottavasti kyseessä ei ole mitään oikeaa ja vakavaa syytä vaan ilahtuisin, jos Rapsusta laji olisi pidemmän päälle vaan hanurista.

Kataisen Sannan koulutuksessa

Olipahan mukava ja antoisa koulutus. Alla oma ratapiirros, sillä skanneri siirtyi kesälomalle, jos ei autuaammille skannausapajille, mutta tarkasti mallista apinoitu eli kuta kuinkin noin se meni.

Hirmuisen hauska ja antoisa treeni sekä erittäin mukava kouluttaja. Uutta opin ja tuli paljon harjoiteltavaa. Erityisesti jarrujen käyttö pitää opetella sekä vastakkaista käpälää käyttää jatkossa rohkeammin.

Jarruja käyttämällä mm. hypyillä 2, 8, 15 ja 29 Rapsuttimen kaarrokset olivat olemattomat. Olen aina kuvitellut jarrujen vievän vauhdinkin pois, mutta niin ei suinkaan käynyt vaan meno oli tsäpäkämpää, koska Rapsu pystyi valmistautumaan tiukempaan kurviin ajoissa.

Oman liikeradan hahmottaminen ja ajoitus olivat myös hieman hakusessa, mutta alkoivat lopulta toimimaan. Erityisesti välillä 3-5 oma juoksulinja ja valssin ajoitus sekä siitä eteneminen vaativat hieman hinkkausta, mutta luotettuani Rapsun itsenäiseen takaakiertoon kolmosella ja osattuani juosta nenu edellä hypylle 4 ja siitä napsakasti valssata hyppyjen väliin ja kipittää kohti putkea 5 vauhdilla, meni kohta oikein kivasti.

Hypylle 10 tuli saksalainen ja puomilta Rapsutin vipattiin vastakkaisella putkeen. Se oli ihan uutta meille ja ensin otettiinkin siten, että kun vippasin niin Sanna heitti samalla vinkupallon putkeen, jolloin Rapsu tajusi mitä siltä odotetaan. Toistoilla se alkoi hakea putkea hyvin. Yritin hätäillä putkeen 18 viennissä ja sain koko elukan ihan omille kuvioilleen, mutta maltettuani ohjata rauhassa se meni näpsäkästi. Minulla on harmillinen tapa koettaa haalia etumatkaa paikoissa joissa sitä ei tarvita. Loppu oli helppoa peruskauraa.

Keli oli melkoisen lämpsäkkä, joten turhaa toistoa pyrin välttämään eikä hinkattu suorituksia turhaan. Kuivaharjoittelua kiepuin melko kauan, että itse tietäisin mitä teen eikä Rapsun tarvitsisi suotta sekoilujani hikoilla. Rapsu jaksoi kuumassa hyvin, mutta siitä huolimatta en halua sitä kuumalla suuremmin juoksuttaa, koska eihän se ole mikään jeesus ja ihan yhtälailla sen kehon lämpötila nousee ja lämpöhalvaus voi yllättää vaikka se ei sitä näyttäisikään vaan juoksisi pallon voimalla maailman ääriin. Käytiin treenin jälkeen vielä Pepin ja Vapun kanssa uimalla viilentymässä.

Asento, lepo ja peuraa kitaan

Nuuskuli tokoili tänään pesiskentällä. Otettiin hieman jotain pientä, tavoitteena lähinnä aivojen aktivointi ja kahden keskinen aika. Treenit eivät kestäneet kauaa, koska oli sen verran kuuma, että en viitsinyt itseäni enkä Nuuskutinta helteessä kiduttaa.

Aloitettiin aluksi seuraamisella ja se on Nuuskuksi oikein mallikasta, mutta saisi se silti olla tiiviimpi. Perusasennot se vetää ihan sääreen kiinni, mutta seuraamisessa on noin puoli metriä sivuttaisetäisyyttä. Heikointa siinä on kuitenkin se, että pysähtyessäni Nupatin kipittää pari kolme askelta edelle ja peruuttaa kiireesti perusasentoon. Joka kerta. Minun pitäisi ilmeisesti sitä jotenkin valmistella pysähdykseen tai jotain. Pitää miettiä.

Liikkeestä maahanmenot olivat tosi hienoja, nopeita ja varmoja. Luoksetulot vauhdikkaita ja tiiviiseen perusasentoon. Paikallamakuu Nupalla on ollut aina varma ja niin oli nytkin, tosin siinä ei paljoa häiriötä ollut, jotain lenkkeilijöitä koikkelehti ohi. Liikkeestä seisomisia en ottanut, kun niin hienosti meni ne maahanmenot enkä halunnut pientä päätä sekoittaa. Samalla idealla kuin että ei vientiä ja noutoa vepessä samaan treeniin.

Nuuskusta tokoilu oli hirmuisen hauskaa, joten jos se saa syksyllä hyppelyluvan, niin voitaisiin jopa mielenkiinnosta koettaa alokasluokkaa.

Pikkusenko pätevä pimu

Pitkästä aikaa agilitytreeneissä. Rapsuttimen ohjelmassa oli helppoa hillumista ja olipa hauskaa! Rapsu kulki niin hyvin ja nopeammin kuin valo.  Tehtiin alla olevia simppeleitä kuvioita ilman sen suurempia toistoja.

Olipahan uljaat kepit, joka kerta niin makeat. Rapsutin on aivan mahti pujottelija. Tiukkaa menoa matalana, aloitukset haetaan oikein hirveästä vauhdista. Pikku slalommurmeli :)

Erityistä hauskuutta aiheutti lisäksi huomio, että Rapsu kestää nykyään minun omien virheideni korjaukset, esim. olin käskyjeni kanssa totaalisen myöhässä vaaleilla palleroilla välillä 5-6. Rape oli lukinnut jo putken, mutta kauniilla käskytyksellä kurvasi kuuliaisesti hypylle ja puomille ilman, että sen ilmekään olisi värähtänyt sen oloisesti, että "teinköhän nyt väärin". Se osaa olla ottamatta korjauksista itseensä. Aivan mahtavaa :)

Mitään tekniseti haastavaa tai muutakaan hankalaa treenissä ei ollut, kunhan vaan fiilisteltiin ja otettiin taas lajiin tuntumaa, jotta ensi lauantain Kataisen Sannan koulutuksessa ei tarvitsisi pitkän treenitauon jälkeen sentään esteitä ihmetellä ;)

Kuvia Nuuskusta Toller Showssa

Kiitoksi Sirkulle Nuuskun kuvaamisesta Toller Showssa 1.8.2010. Lisää kuviä täällä.

Nuusku tuomarin arvosteltavana.

Kiekkoa lönkyttämässä.

Nuusku on kaunis myös sivulta.

Liikkeet.

Lähempi tarkastelu ja hampien ihailu.

Hymy herkässä.

Niin kaunis.

Nuuskusta tuli ROP-X (rotunsa paras) ja vieressä olevasta uroksesta VSP-X (vastakkaisen sukupuolen paras).

Nuuskun faneille on luvassa vielä tyylikkäitä poseerauksia palkintojen kanssa, kunhan saan aikaiseksi lisätä. Hmm, pitäisiköhän tehdä vallan fanikortti tassunjäljellä varustettuna tosifaneille. Olihan tämä epäkelpojen voitto kuitenkin niin huikea saavutus ;)

Köydestä lihapulla ja treenarista sohvaperuna

Rapsuliini vaihtoi päivän vesipelastustreeneissä köyttä lihapullaan. Otettiin vaihteeksi pelkkää vientiä omalla esineellä eli köydellä. Ensimmäisellä kierroksella otin hurjat kolme toistoa. Ensimmäinen lähetys vedestä meni hienosti. Toisen ja kolmanen lähetyksen tein rannalta ja ne menivät myös mukavasti, veneestä tuli Rapsulle kannustusta ja kehuja. Jokaisella kerralla Rapsu pudotti esineen veneen viereen, mutta se nyt oli aivan yhdentekevää, koska tällä hetkellä treenattavana on nimenomaan lähdöt eikä lopetukset. Niitä ruetaan hiomaan sitten, kun lähtö tapahtuu kuin tykin suusta. Kahden asian samanaikaisessa korjauksessa kun ei mielestäni ole kovin suurta järkeä.

Toisella kierroksella jatkoin lähetyksillä rannasta. Otettiin kaksi toistoa, joista jälkimmäisellä taisi esinekin pysyä kidassa loppuun asti. Olin treeniin oikein tyytyväinen, koska kertaakaan Rapsu ei käynyt esineellä vedessä lutraamaan eikä myöskään koettanut lähteä rannalle rälläämään. Rapsuli oli keskittynyt tekemään ne viennit ja hyvin tekikin. Tällä hetkellä se tarvitsee siihen veneestä rohkaisua ja matka on lyhyt, mutta pikku hiljaa siitä hyvä tulee. Ilmeisesti palkkana mehevä koko kidan täyttävä lihapulla oli onnistunut valinta.

Vepellyksen jälkeen Rapsutin treffasi Zorron jamiskalla. Kävimme puolentoistatunnin metsälenkin ja Zorro kävi myös hieman polskuttelemassa. Kovin suurta leikkiä ja rallia ei esiintynyt vaan yhdessäolo oli enemmän hengailua.

Eilen Nuusku ja Rapsu jolkottelivat Akun ja Ellan kanssa lykiksellä ja Rapsusta oli erityisen hauskaa, kun löysimme mustikka- ja vadelma-apajat. Rapsu imuroi mustikoita ja vattuja suoraan mättäistä ja puskista. Polkua pitkin etenevä mustikkaimuri on melkoisen hauska näky. Nuuskis tykkää myös marjoista, vadelmista mustikoita enemmän, mutta Nuuskulle marjat pitää poimia valmiiksi. Puskista suoraan riipiminen on ilmeisesti liian rahvaanomaista.

Nuuskuttimen jumpat ovat jatkuneet mallikkaasti. Puolierot ovat kaventuneet melkein olemattomiin. Tosin huomasin, että poropaisti jumppapalkkana on liian hyvää ja aiheuttaa hieman hötkellystä liikkeisiin. Edelleen rappusten yläosassa huomaa väsymystä Nuuskun nousussa, muutoinhan siinä ei vammautuminen ole näkynyt enää aikoihin. Tuo kuitenkin kielii siitä, että Nuusku ei ole parantunut ennalleen enkä oikein enää jaksa uskoa, että se täysin toipuu, koska aikaa on kulunut jo kaksinkertaisesti alkuperäisestä ennusteesta. Sinänsä harmillista, koska Nuusku rakastaa harrastuksiaan, joista suurimmalle osalle se joutunee sanomaan hei hei.

Neitosista ken on kaunein, ken on isokorvaisin...

Koska Toller Show järjestettiin tänä vuonna Joensuussa, niin tokihan sinne oli koirat ilmoitettava. Tututtuun tapaan jätimme harjoittelun väliin ja lähdimme koitokseen kylmiltään, mitä nyt korvakarvoja hieman sipisteltiin. No eilen hoidimme hipiää metsälenkillä ja suolammessa sekä sen jälkeen otimme epätoivoiset viimeisen illan treenit, joiden jälkeen toivoin tuomareilta lähinnä hyvää huumorintajua. Nuuskun mielestä seiso tarkoitti istu-maahan-istu-seiso-maahan-istu -sikermää ja Rapsu puolestaan halusi ujutella takakoipiaan leikkituomarille, leikkiä sekä esitellä masuaan.

Toller Showssa Nuusku edusti perinteiseen tapaan x-luokassa, eli epävirallisessa luokassa, johon ovat tervetulleita jonkin hylkäävän virheen sisältävät otukset (X-luokan säännöt). Luokan tuomaroi erittäin mukava Saija Juutilainen. Nuusku esiintyi aivan loistokkaasti vaikka eilinen lupasikin vallan muuta. Nuuskis seisoi ryhdikkäästi ja hymyili kilpaa auringon kanssa. Nuusku menestyi myös yli odotusten ja tuli valituksi x-luokan rotunsa parhaaksi.

Nuuskun arvostelu:

" 7 vuotta. Kaunislinjainen mittasuhteiltaan erinomainen narttu, jolla sopusuhtainen raajaluusto. Hyvin kaunis nartun pää ja ilme. Hyvä purenta. Hyvä korvien koko. Kauniisti kulmautunut. Hyvin kaunis kevyt askel. Hieno väri. Karvapeite vaihtumassa. Miellyttävä tollerin olemus." ROP-X

Rapsu puolestaan osallistui ihan normaalien koirien avoimeen luokkaan. Rapsun esiintyminen oli vähemmän loistokasta johtuen osittain kehään kylvetyistä nakeista, joita Rapsu poimi kitaansa. Seisominen oli myös ihmeellistä könötystä, Rapsu näytti enemmän buldogilta kuin tollerilta. Rapsuli myös kyllästyi seisoskeluun melko pian ja päästeli tyytymättömyyttä kuvaavia ölinäitään. Vekkulia luonnettaan Rapsu esitteli tuomari Rune Fagerströmille minkä kerkesi ja ilmeisesti tuomari piti tästä, koska kerjäsi Rapsulta kontaktia koko ajan ja Rapsustahan se oli ihanaa. Arvostelu ei ole kovin mairea, mutta epäilemättä todenmukainen, joskaan ihan kaikkea en allekirjoittaisi.

Rapsun arvostelu:

"4,5 v. Hyvin feminiininen narttu, joka antaa melko matalan vaikutelman. Hyvä kuono-osa. Selvä otsapenger. Isot raskaat korvat. Hyvä kaula. Eturinta saisi olla leveämpi. Hyvä rintakehä. Lyhyt lantio. Kokoon sopiva luusto. Pehmeät ranteet. Käpälät saisi olla tiiviimmät. Liikkuu kapeastu takaa, muutoin ok. Hyvä punainen väri. Ihastuttava luonne." AVO EH