lauantai 31. heinäkuuta 2010

Siskopuoli ja sen velipuoli

Sirkun ottamia kuvia alkuviikkoiselta turkinkuivatuslenkiltä. Lisää otoksia löytyy täältä.

Topi ja Nuusku poseeraa pötköllään.


Mikä paljastaa apuna käytetyt makupalat?

Pihvitomaatti ja kirsikkatomaatti.


Nuusku-siskopuolikas, Topi-velipuolikas ja Rapsu-ylimääräinen.


Iso kiitos Sirkulle kuvista! 

perjantai 30. heinäkuuta 2010

Kohtaloonsa alistunut vaiko jalostunut venekoira

Vihdoinkin! Toissapäivänä soutelimme reilun kahdeksan kilometrin seikkailun ja tapahtui se ihme, että Nuusku matkusti hipihiljaa sekä suurimman osan matkasta veneen pohjalla torkkuen. Ajankohta olikin harkiten valittu, sillä lähdimme iltayösoutelulle. Muuten olisi ollut aivan liian kuuma. Nytkin oli mukana ja puolet matkasta käytössä märät pyyhkeet koiria viilentämässä. Tuohon aikaan Nuusku olisi mennyt nukkumaan muutenkin, joten torkut veneessä olivat ilmeisesti Nupastakin oiva idea. Nuusku on myös sopeutunut siihen, että nykyään sen paikka on veneessä minun jaloissani eikä siitä lähdetä minnekään hillumaan.

Rapsuhan matkustaa edelleen kuin paras venekoira ikinä. Se nukkuu selän takana keulassa kiepillä, välillä lepuuttaa kuonoa veneen reunalla, välillä retkottaa joku tassu tai häntä reunan yli roikkuen. Tasaista tuhinaa, tarvitsee vain tarkkailla, että se ei kiepsahda unissaan yli laidan. Enää sen ei tarvitse urpahtaa edes erään mökin rannassa lilluvalle tekojoutsenelle, vaikka salaa kyllä toivoin Rapsun pitävän siinä aina niin kovaa metakkaa, että asukkaat katsoisivat parhaaksi roudata moisen rumiluksen varastoonsa.

Kohteena meillä oli kartalla sekä kauempaa niin viehättävältä näyttävä Kaiskunniemi. Perillä se osoittautui aikamoiseksi muurahaishelvetiksi, mutta onneksi vesi oli sen verran matalalla, että harjun toiselle reunalle oli tullut esille mukava kiviranta, jossa pystyi hengailemaan ilman jalkoja pureksivia ötököitä ja uimaan pitkin poikin. Venereissu meni niin rattoisasti, että seuraavat on jo suunniteltu ja aloin vakavasti harkita mahdollisuutta lähteä koirien kanssa melomaan. Jos Nuusku pystyisi moiseen hillittyyn käytökseen myös kanootissa, vaikka rohkenen kyllä epäillä.

Eilen Rapsu oli mökillä varsin reppana. Uimme matkaa, jossa kääntöpaikkana on veden alta töröttävä kiven kärki. Eräällä kerralla sinne päästyämme N ja R kapusivat kivelle, josta N loikkasi uljaalla kaarella takaisin veteen. Mutta mitä tekee Rapsu? Jää nököttämään kivelle näyttäen lähinnä eksyneeltä lokinpoikaselta. Rapsu kykki siellä vaikka muut uivat pois, ei liikahtanutkaan vaan keskittyi näyttämään surkealta. Lopulta se piti käydä maanittelemassa ja houkuttelemassa takaisin veteen. Jostain syystä Rapsu ei tällä hetkellä uskalla hypytä veteen ollenkaan ja pitkällisen pohdinnan jälkeen luulen sen johtuvan siitä, että se pari viikkoa sitten loikkasi turhan urheasti laskeutumistaitoihinsa nähden ja painui uppeluksiin. Sen jälkeen sillä on ilmennyt huomattavasti enemmän nöhvelyyttä kuin ennen. Eihän se koskaan ole mikään rämäpää veteenloikkija ollut, mutta on kuitenkin tarvittaessa suoriutunut hommasta. Nyt sitä selkeästi pelottaa. Onneksi Rapsu kuitenkin tykkää rauhallisesta uimisesta ja kumipatjalla seilaamisesta, joten se ei lämpöhalvauksen uhriksi ajaudu näillä helteillä. Ainahan sille nyt semmoinen ranta löytyy mistä pääsee kahlaten uimaan.

Pitää kuitenkin varmaan ottaa ohjelmaan hyppyharjoitukset pelon voittamiseksi ja tähän lienee tennispallo oiva apu. Niitä Rapsu rakastaa niin paljon, että uskon inhojen sukelluskokemusten unohtuvan, kunhan vain ensin keksin miten saan sen oppimaan hallitun veteen laskeutumisen, kun sinnehän on mahdollista loiskauttaa ilman veden alle painumista. Hommasta ei taida olla paljoa apua, jos se hyppii pallon perään niin innoissaan, että kyntää pohjaa samalla. Tai sitten se oppii tykkäämään myös sukeltamisesta. Hmm.

Sunnuntain erkkariin ei olla vieläkään valmistauduttu muuten kuin keräämällä massaa lettuja syömällä, niin esittäjä kuin koiratkin. Ehkä näyttelykäytöstä olisi syytä treenata, niin esittäjän kuin koirienkin. Ja tehdä jotain niille harottaville korvakarvoille ja tassukarvoille, ainakin koirien. Ja ehkä ne voisi harjatakin, sekä esittäjän että koirat. Mutta ei sentään pestä, ainakaan koiria,  mutta ehkä esittäjä.

keskiviikko 28. heinäkuuta 2010

Tuulessa huojuvat korvakarvat

Nuuskun aerobicit ovat alkaneet hyvin. Alussa Nuusku oli hieman hämmentynyt siitä miksi ihmeessä pitää kiivetä lootan päälle kieppumaan, mutta huomattuaan, että "jaahas, tästähän saa namia" Nuusku kapuaa asemiinsa ennen kuin ehtii sitä edes ohjeistaa. Muut osuudet eli ryömintä, maassa pyöriskelyt ja ristinostot ovat entuudestaan tuttua kauraa, joten ne ovat käynnistyneet ilman alkuihmettyä. Puolierot ovat hyvin selkeät, joten mielenkiintoista nähdä tasoittuvatko ne tässä kolmen viikon aikana yhtään.

Rapsu on ollut kovin kateellinen Nuuskun aamu- ja iltajumpista, joten sekin on päässyt mukaan vaikka tarvetta ei olekaan, mutta eihän se haittaakaan. Vaikka Rapsu on tuommoinen kumikanakuikelo, on se paljon huonompi aerobictypy. Laatikon päällä pyörimisen heikkous tosin johtunee Rapsun ahneudesta. Se ei malta keskittyä niin hyvin vaikka palkaksikin on valittu kaikista ankeinta kuivaa känttyä, niin silti se jaksaa olla yliperso ja hamuta antimia kuono pitkällä välittämättä siitä missä e jalat nyt oikein olivatkaan. Ryöminnässä ja ristinostoissa Rapsu on Nuuskua parempi, mutta maassa pyörintää se ei osaa. Järkytyin hieman huomatessani, että Rapsu ei kykene, ei sitten millään, kierähtämään selkänsä kautta ympäri. Siis kyllähän se fyysisesti kykenisi, piehtaroi ja pyöriihän se itsekseen nurmella ja hangessa vaikka miten, mutta se ei ymmärrä ohjausta vaikka namilla vieminen ei tuon selkeämpää voisi olla. Toisaalta joskus muinoin maahanmenon opetteluhan oli Rapsun kanssa myös äärettömän pitkä prosessi juurikin sen takia, että Rapsu ei vaan hiffanut. Rapsu on epäilemättä maailman simppelein koira, mutta toisaalta opittuaan jonkun se sitten haluaa tehdä sen oikein. Toisin kuin Nuusku, joka haluaa aina tehdä omalla tavallaan.

Eilen oli vepen ryhmätreenit. Nuusku teki sitä mitä se tällä hetkellä pystyy tekemään eli vientiä. Lyhyellä matkalla, palkka veneestä, tarkoituksena saada varmuutta eri esineiden viemiseen. Ensin pelastusliivit, sitten dami ja viimeisenä poiju. Mikään ei lähtenyt rakettimaisesti vaan Nupa olisi halunnut tappaa kamat ensin, yritti niitä hieman retuuttaa mennessään ja muutenkin oli jonkin asteinen showmeininki päällä. Onneksi valpas avustaja kutsui sitä veneestä, joten viennit toimivat jotenkuten. Oli Nuusku silti enemmän rukkasmateriaalia kuin kunnon pelastaja.

Rapsun kanssa otin ensin veneestä hypyn ja sitten veneen haun. Reteästi sanoin soutajalle, että koematkalla vaan. Juuh. Sain huomata, että soven väliin jättäminen oli oikea päätös. Rapsu jäi paattiin istumaan, ei tehnyt elettäkään hypätäkseen. Lähdin puun taakse piiloon rannalla, mutta Rapsusta soutelu oli kivempaa. Mikäpäs siinä, hyvässä seurassa. Veneen livuttua hiljalleen kolmeenkymppiin Rapsukin rohkaistui ponkaisemaan. Toisaalta ei me olla otettu tuota liikettä aikoihin, mutta toisaalta eihän tuossa pitäisi olla mitän harjoiteltavaa. Mutta näköjään on. Veneen haku meni hyvin ja siihen otettiin pari toistoa. Tosin en edes yrittänyt koematkaa vaan ihan vaan onnistunutta suoritusta ja onneksi niin.

Nuuskulla en ottanut toista kierrosta, koska viennin jankkaaminen ei olisi tuonut ainakaan mitään hyvää treeniin. Rapsun kanssa otettiin toisella kierroksella hukkuvan pelastaminen ja se meni hienosti. Rapsu sinkosi pelastuspuuhiin heti hukkuvan veneestä tipahdettua, ilman käskyjä, ja hinasi ruhon rantaan takuuvarmasti keskelle maalitolppia. Loistosuoritukseen päättyivät treenit.

Vepeilyn jälkeen lähdimme Topin, Mörkön ja Susun kanssa turkinkuivatuslenkille Jamiskalle. Sirkku otti tollereista ja erityisesti puolisisaruksista Nuuskusta ja Topista yhteiskuvia, joista toivottavasti tuli hyviä vaikka Nuuskun korvakarvat olivatkin pöyristyttävät. Niille pitäisi tehdä jotain ennen sunnuntain Toller Showta. Niin, tervetuloa vaan ihailemaan Nuuskua ja Rapsua Laulurinteelle sunnuntaina :)

maanantai 26. heinäkuuta 2010

Jumppa-Nuusku

Nuuskutin kävi taas fysioterapiassaan. Vasen puolisko on edelleen ok, mutta oikeassa oli vielä jumia lannealueella. Huomattavasti kohta on parantunut viime kerrasta, mutta kipupiste siellä edelleen möllöttää. Seuraava kontrolli on kolmen viikon päästä ja  sillä välin Nuusku tulee noudattamaan saamaansa neliosaista jumppaohjelmaa. Kipua ei normaalioloissa ilmene, joten Nuusku voi alkaa lihaksiaan käyttää. Tässä vaiheessa on aiheellista rueta vahvistamaan pitkään levossa olleita lihaksia, jotta ne palautuvat aiempaan teräskuntoon. Nuusku siis kieppuu korokkeella, pyörii lattialla, ryömii maassa ja tasapainoilee ristiaskelin seuraavat viikot.

Muuten mitään ei olla treenattu, aiottu vaan treenata. Nuusku ja Rapsu ovat käyneet uimassa melkeinpä joka päivä, kun ollut niin kuumaa. Molemmat polskuttelevat hyvällä innolla ja Rapsusta on kehkeytynyt pitkän matkan uimari. Suunnaton vedessä läträäminen ei ole altistanut millekään hotspotille, koska uiskentelun jälkeen olemme hilluneet turkin kuivattelureissut metsässä.

Kroolaamisen lisäksi Nuusku ja Rapsu ovat päässeet kajauttamaan uljaita sotahuutojaan Noljakan perämetsän asukeille mm. supikoirille sekä metsäkauriille. Rapsu on myös kunnostautunut parvekepuutarhan antimien varastelussa: joka kerta parvekkeelta tulleessaan Rapsu narahtaa luvattomista puuhista, koska suupielestä roikkuu joko retiisin, porkkanan tai pavun jämät. Onneksi tomaatit ja kurkut ovat saaneet olla vielä rauhassa.

torstai 22. heinäkuuta 2010

Puli puli ja doing poing

Iltapäivän uimareissulla Rapsu osoitti aivan mahtavia saukon kykyjä. Lähdettiin polskuttelemaan Höytiäiselle koko lauman voimin ja Rapsuli oli aivan huikeassa uimaiskussa. Nuuskuhan nyt on aina vedessä kuin merenneito, mutta nyt Rapsullekin alkoi kasvaa räpylöiden kaveriksi pyrstöä. Koska kohta mistä veteydyimme oli melko kivinen, ajateltiin tempaista yksi pitkä uintireissu useamman lyhyemmän sijaan, jotta ei tarvitsisi useasti rantautua vähemmän miellyttävään kivikkoon. Tästä huolimatta onnistuin telomaan jalkapohjani auki, onneksi luppakorvien tassut säilyivät ehjinä. Rapsu sai pidettyä tekniikkansa kunnossa varsin hyvin vaikka uitiinkin reippaasti yli puoli tuntia, lähemmäs tunti. Muutaman kerran sillä lähti perä vähän vajumaan, mutta hyvin se nosti sen taas pinnalle. Paikallaan uintikin alkaa sujua, tosin kovasti roiskutellen, mutta ilman vajoamista. Kyllä siitä vielä delfiini tulee! Ja ensimmäistä kertaa koskaan Nuusku ui suu kiinni! Aivan käsittämätöntä, mutta totta. Joka potkulla ei tarvinnut maistaa vettä.

Illan agilityssä treenattiin alla oleva harjoitus. Vuoroin vieraissa periaatteella nyysin ratapiirroksen tamperelaisten blogista.


Koska keli oli melko lämpöinen, ajattelin jättää toistot minimiin, jotta Rapsun kehon lämpötila ei suotta nouse pilviin. Otin treenin siten, että vedin ensin kisamaisesti hommelin läpi ja sitten tarkoitus oli ottaa muutama toisto niihin kohtiin missä ongelmia ilmenisi. Tuolle pätkälle olisi sanut jos jonkinlaista ohjauskikkailua tungettua, mutta pidättäydyin perusohjauksessa, koska sitähän minä kisoissakin käytän. Rapsu kulki tosi hyvin ja vauhdilla eikä tehnyt virheitä. Ilokseni R kykeni vetämään keinunkin itsenäisesti vaikka olin toisella puolella puomia.

Otin toistoa kuitenkin välille 6-13 saadakseni Rapsun seiskalle ilman putken 12 vilkuilua. Tämä oli virhe, koska ekalla kerralla R sujahteli vallan mallikkaasti sitä putken vilausta lukuunottamatta, mutta toistolla R löysi kentältä joltain tipahtaneita nameja minkä seurauksena homma meni läskiksi. Rapsu viipotti kirsu kentässä herkkuja mussutellen eli kenttä palkkasi sekoilusta. Sitä vallattomuutta koetettiin sitten jatkaa radalla vetämällä ihan omia esteitä korvat narikassa. Ja siitä kun minä jouduin ääntä korottamaan, niin Rapsu-parka nöyrtyi liian kanssa ja alkoi sovitella. Onneksi se palautui kohtuullisesti melko pian ja saatiin mukavia irtoamisia putkeen ja syöksyjä keinulle.

Toisella kierroksella treenattiin lähinnä kontakteja ja muutamaa pientä kohtaa. Juoksemaan en jalallani enää oikein kyennyt. Otettiin pariin kertaan 15-17 ja 19-24, mutta tuosta jälkimmäisestä ei oikein mitään tullut, kun niitä namusia löytyi erityisesti väliltä 19-20.

Nooh, kivahan se on, että toiselle ruoka maistuu ja pitäisihän sen kyetä sulkemaan tuollaiset asiat mielestään, mutta kun se ei pysty niin se ei pysty. Oikeasti oli oikein hauska huomata, että Rapsun kanssa pystyy vetämään sujuvasti hankalaakin treeniä, nykyään sen voi ottaa tarvittaessa käteen ilman että irtoaminen siitä kärsisi. Antoisaa siis.

keskiviikko 21. heinäkuuta 2010

Tottelevainen tolleri

Nuusku jumppasi aivojaan kevyen tokon parissa. Käytiin pesiskentällä reenimässä Akun ja Ellan kanssa. Nuuskis makoili molempien kanssa paikkamakuut ja hyvin meni. Ellan kanssa otettiin koemaisesti ja Akun kanssa vähemmän koemaisesti. Molemmat versiot Nusba jaksoi tyytyväisenä köllötellä.

Lisäksi koetettiin hieman seuraamista. Nuuskun perusasento oli lähtiessä oikein korea ja tiivis, mutta liikkeelle lähdettäessä N alkoi hieman edistämään ja kun pysähdyin ehti Nupa jolkottaa pari kolme askelta eteenpäin ja pakitti takaisin perusasentoon. Seuraamisen tiiviys vaihteli, välillä N kosketti pohjetta koko ajan, välillä harotti väljemmin, mutta kuitenkin kohtuu etäisyydellä. Pitää siis palauttaa mieleen tätä hommaa uudestaan, mutta ei se ihan rappiolle ole päässyt lurahtamaan.

Mielenkiinnosta katsoin miltä liikkeestä maahanmeno näyttää ja se oli vallan kiva. Nuusku tykkäsi siitä kovasti ja meni makuulle häntä viuhuen. Saatiin hyviä toistoja, tarpeeksi nopeat maahanmenot. Joskin loppuvaiheessa, kun Nuusku oli kuumissaan ja väsynyt kuolat rinnuksilla, tuli muutama huonompi toisto, mutta oma vika. Olisi pitänyt osata lopettaa ajoissa.

Luoksetulon otin ehkä viiden metrin matkalla. En halunnut vielä ottaa sitä täydestä vauhdista, koska pitkällä matkalla Nuusku perinteisesti vetää täydellä laukalla suoraan sääriluuhun. Tämä osoittautui hyväksi ideaksi, sillä nyt Nuusku keskittyi tekniseen sujuvuuteen vauhdin sijaan ja suoriutui liikkeestä priimasti.

Kivaa oli, vaikka meillä molemmilla loppui turnauskestävyys aika äkkiä.

tiistai 20. heinäkuuta 2010

Nuuskun paluu - Return Of The Nuusku

Nuuskuli pääsi mukaan vesipelastustreeneihin ties kuinka pitkän tauon jälkeen. Tosin Nupatin ei päässyt tekemään mitään rankkaa vaan teemaksi otettiin erilaisten esineiden vienti. Palkkaus tuli veneestä, Nuuskusta kovin herkullista savulammaspaistia, jotta Nuuskis saisi nimenomaan hankalan pelastusliivien viennin sekä damin viennin kohdalleen. Mitään takaisin uintia veneeltä ei ollut tarkoitus treenata.

Ajattelin palautella vientiliikettä Nupan mieleen ensin oman esineen viennillä. Nuuskun mölinä ja huuto rannassa teki kyllä pian selväksi, että Nuuskulle ei ole yhtään epäselvää mitä ollaan tekemässä. Köysi suuhun ja vauhdilla veneelle. Seuraavaksi nappasin esille pelastusliivit. Niitähän Nuusku ei ole juurikaan vienyt, koska niiden kanssa ei ole tuommoisen pikkukoiran kiva uida, kun näkökenttä peittyy. Olin asennoitunut jopa kahlaamaan mukana, mutta vielä mitä. Nupa sinkosi veneelle liivit suuhun saatuaan, ei mitään epäröintiä tai heikkoa. Lähinnä aloin miettimään, että toivottavasti se ei reuhdo itseään tohjoksi, kun se ei oikein malttanut kahlata sinne veteen vaan piti loikkia mahaplätskyjä. Liiveillä pari huikean hienoa toistoa ja lopuksi ilotteluna vielä poijun vienti, koska Nuusku sen viemisestä niin kovasti tykkää. Aivan parhautta oli tämä pätkä!

Rapsun treenin tarkoituksena oli päättää mennäänkö me sunnuntaina soveltuvuuskokeeseen vaiko eikö ja tulokseksi tuli, että ei. Ilma oli tuulinen ja Rapsulla oli selkeästi epävarmuutta tuulesta ja aalloista. Olin ihan kummissani, mutta toisaalta tänä kesänä on ollut niin hyvät treenikelit, että eihän se ole aaltoja edes nähnyt.  Ensimmäiseksi otettiin veneestä hyppy. Rapsu tuli sieltä ehkä neljännellä kutsulla, kuikuili vaan tassut reunalla roikkuen, että tuonne aallokkoonko minun pitää hypätä. Hyvin se sieltä lopulta rantaan ui, mutta huomasin, että ei sillä ole kunnollista aallokossa uimistekniikkaa. Nuusku huimapää on aina nauttinut tyrskyistä, mitä isompi vaahtopää niin sen onnellisempana se aallonharjalla keikkuu, mutta Rapsu on ollut nössömpi eikä se nyt osannut lukea veden liikettä ollenkaan vaan näytti melkein hautautuvan aallokkoon.

Pääteemana oli Rapsullakin vienti. Jos se onnistuuu hyvin, niin soveen, jos ei, niin saveen. Aikamoista räpellystä. Alussa kahlasin hieman mukana, jotta saatiin hommaan vauhtia. Yksi kohtuullinen vienti, mutta liian monta surkeaa yritystä sekä rannalla juoksentelu lällätystä vientiesine suussa. Onnistumisprosentti oli ehkä 23.

Sitten oli taas Nuuskun vuoro ja pääsin nauttimaan onnistumisen ilosta. Ajattelin uhmata kohtaloa ottamalla damin viennin! Nuusku ei ole ikinäkoskaan suostunut viemään damia edes maalla vedestä nyt puhumattakaan, koska kunnon noutaja tuo damin eikä vie. Ilmeisesti toimettomuus pursuaa Nuuskusta käsittämättömänä osaamisena, koska heti kun annoin sille rannalla damin suuhun, se syöksyi veteen ja veneelle. Ei epäröinyt yhtään. Toistojahan siihen piti ottaa, että palautuisimme maan pinnalle, mutta Nuusku toisti damin vientiä täydellisesti, joten jäätiin sitten pilvenreunalle notkumaan. On se vaan maailman pätevin, parhain ja innokkain vesipelastaja.

Rapsulle koetettiin vielä toisella kierroksella saada onnistunut vienti, mutta aikamoista kuraa sieltä tuli. Meni se ehkä kerran sinne paatille, mutta minulta kastui varpaat. Lopun veneestä hyppy sentään onnistui ihan ensi kutsusta. En nyt oikein tiedä miten tuota Rapsun heikkoa vientiä lähtisi kehittämään, kun ei siinä oikein ole mitään nousujohdannetta vaan pelkkää alamäkeä. Välillä joku pieni pilkahdus, hieno vienti, mutta ei sillä varmuudella, että oikeasti voisi puhua osaamisesta.

Heinäkuun soveltuvuuskoe on siis peruttu. Katsotaan josko elokuussa tai sitten ei. Ehkä Rapsun sisäinen vesipelastaja ei ole tarpeeksi vahva, ehkä se haluaa vaan etsiä kuolleita hirviä metsästä.

sunnuntai 18. heinäkuuta 2010

Hupia ja reeniä

Kuuma päivä ei ollut aivan niin kuuma kuin lähiaikoina on ollut, joten suuntasimme kera koikkereiden kanavanrantaan uimaan ja lenkkeilemään. Alla muutama Kaisan ottama kuva ja täältä löytyy niitä lisää.

Kaunottaret Pikku-Norppa ja Neiti Saukko.


Joukkoon liittyi ihana Ella.


Ja komeaakin komeampi Aku. Tollereista poseeraus on vakava asia, koikkereista hupia.


Nuuskutin.


Ella ihailee Nuuskun peräsintä.


Pikku-Norppa, Hassu Hapsutin, Heidin Rapsutin.


Aku, Nuusku ja Ella.

Illemmalla Rapsu pääsi vepeltämään Topin ja Susun sekä Maijan kanssa. Otin Rapsulle ensin veneestä hypyn pitkällä matkalla ja lennokkaasti se loikkansa leiskautti sekä ui upeasti juuri siihen missä rannalla seisoin. Melkeinpä yhtä komeasti kuin kotiin jäänyt vesien kuningatar.

Hypyn jälkeen otettiin vientiä melko lyhyellä matkalla tavoitteena saada lähdöstä lennokas. Palkkana oli lelun sijasta  makupalat. Rapsu lähti vientiin hyvin, mutta ensimmäisillä kerroilla epäröi uimaan siirtymisvaiheessa ja tarvitsi kannustusta veneestä. Viemään lähdettyään vei hienosti loppuun saakka. Parin toiston jälkeen viennit alkoivat sujua paremmin ja loppuun saatiin oikein mukava suoritus. Toisella kierroksella en ottanut kuin veneestä hypyn, jotta treeneistä jäi oikein hilpeä mieli.

Kivaa oli, mutta jos vientiin ei tule ensi viikolla samaa varmuutta mikä välähteli aiemmin, niin taitaa jäädä soveltuvuuskoe elokuulle. Meneehän sove toki läpi vähemmilläkin kuin täysillä pisteillä, mutta jos keli on tuulinen painaen tuonnit sivuun, sorsat tulee uimaan viereen kilpaa sekoittaen pään, ohjaaja kompastuu mätkähten veteen tms. niin en uskalla ottaa sitä riskiä, että lähden koettamaan onnea kolmella toimivalla liikkeellä neljästä. Mieluummin niin, että onnistumisen todennäköisyysprosentti on kaikissa liikkeissä vähintään 90, mieluiten 100, niin on sitten varaa hasardeihin.

lauantai 17. heinäkuuta 2010

Nuusku sanoi vuh

Nuusku on haukahtanut kahdesti elämässään. Ensimmäinen kerta tapahtui joskus vuonna viikate ja kaskinauris, olisiko ollut kesä 2005, kesämökillä. Silloin Nuusku tuli ulkoa tupaan, asettui viereeni kun tiskasin ja sanoi vuh. Haukahduksen jälkeen Nuusku johdatti minut ulos ja siellä seistä tönötti labradorinnoutaja.

Toinen vuh kuului tällä viikolla, jälleen kesämökillä. Paistoimme rannalla lettuja. Rapsu huomasi kauempana uivan koiran, jolle Rapsu sanoi vuh, vuh, urh, vuh, ui kaemmas rannastani vuh. Nuusku pötkötteli lettupannun kupeessa odotellen maistiaisia eikä ollut kiinnostunut koirasta ollenkaan. Jossain vaiheessa molemmat saivat maistaa lettuja: kauralettuja mulperryhillolla, vadelmilla ja kermavaahdolla. Rapsu kävi välillä pomppimassa rantakivillä, sanoi vuh urh ja palasi lettujen ääreen. Aivan yllättäen Nuusku ponkaisi kerjäysasemistaan ylös, loikkasi rannalle kunnon hevimieshaara-asentoon ja kajautti ilmoille hurjan ulvonnan ja sen jälkeen täyteläisen vuhin. Olin kovin ylpeä itsestäni, koska tiesin heti, että tontilla on tunkeilija! Ja sieltähän se hiippaili paikalle kultainennoutaja, samainen kaveri, joka oli aiemmin uimassa. Rapsu aloitti hurjan haukunnan, jota se kipitti nopeasti sisältä jatkamaan. Nuusku puolestaan eteni kanssani tasaisessa rintamassa tunkeilijaa kohti ulvoen samalla veret seisauttavasti. Tunkeilija haisteli pusikoita ja ilmapatjaa ennen kuin se ohjattiin pois paikalta. Tämän jälkeen Nuuskua kiinnosti taas letut, mutta Rapsun piti välillä päästää muutama matala vuh urh liiterin suuntaan, jos se koira vaikka palaisikin.

Nuusku on jossain määrin pätevämpi vahtikoira kuin Rapsu. Rapsu laajentaa reviirinsä turhan laajaksi eli niin kauas kuin näkee ja vielä vähän pidemmällekin, Rapsu valvoo myös ilmatilaa sekä vesistöjen turvallisuutta. Nuusku puolestaan älähtää silloin kun on oikeasti aiheellista eikä poistu paikalta pakoon ensimmäisenä. Ehkä tähän on syytä tarkentaa, että ei nyt pidä kuvitella, että Nuusku olisi hiljainen ja äänetön olio vaikka se ei haukukaan. Kyllä Nuusku osaa kiljua, ulvoa, jodlata, röhkiä, urista, korista, öristä ja mölistä. Röyhtäillä, haukotella, önistä, ynistä ja muutenkin äännellä. Mutta ei se hauku.

Mitään ei olla edelleenkään treenattu vaan lomailtu vaan. Rapsun uimakoulu on jatkunut. Rapsu on siitä aivan innoissaan ja syöksyy veteen hurjalla innolla heti kun rantaan mennään, että pääsisi yhdessä uimaan. Hauska huomata, että siitä yhdessä uiminen on hauskaa, taitaa olla hauskempaa jopa kuin noutaminen. Miksi en ole tätä ennen älynnyt? Ehkä siksi, että viimeiset 10 vuotta vesi on ollut niin kylmää, että ei ole juurikaan tullut itse uitua.

torstai 15. heinäkuuta 2010

Rapsun uimakoulu

Nupsutin kävi alkuviikosta fysioterapiassa ja vointi on kohennut jälleen. Nuuskun vasen puoli oli jo varsin hyvässä kuosissa, mutta oikealla puolella oli lannelihaksessa vielä pienoinen kipukohta. Nuusku on uinut paljon, koska tasaisiin ravilenkkeihin ei oikein näillä helteillä ole kyennyt ja uiminen on tainnut auttaa toipumisessa.

Rapsu on viettänyt viime ajat henkilökohtaisessa uimakoulussaan. Rapsuhan ei ole juuri harrastanut huviuintia kuten Nuusku vaan Rapsu on uinut silloin kun sillä on tärkeä tehtävä. Siispä Rapsu on joutunut opettelemaan uimaan myös omaksi ilokseen ilman tehtävää. Tämä sen vuoksi, koska Nuusku ei vielä saa innostua mistään ranta-aktiviteeteista, jotta se ei itseään riuhdo, niin niitä ei yhteisillä uimareissuilla ole Rapsullekaan tarjolla.

Pitkänmatkanuintiharjoittelu on lähtenyt hyvin käyntiin, koska uimaretkistään Rapsu saa herkkuja ja mitäpä pieni herkkusuu ei herkutteluhetken eteen tekisi. Näiden pitkien uintirupeamien aikana Rapsu on löytänyt uimisen ilon ja jäänyt polskuttelemaan muiden seuraksi namit saatuaankin. Mielenkiintoista on ollut huomata myös se miten paljon parempi uimatekniikka Nuuskulla on. Tämä johtuu varmaan siitä, että Nuusku on aina harrastanut pitkiä uintireissuja (yli 30 min) pelkkien suoritusten (noudot, viennit jne) lisäksi, joten sille on kehittynyt suorastaan evät. Rapsulla alkaa selkeästi tekniikka heiketä pitkän yhtämittaisen pulikoinnin aikana, mutta ilokseni se on alkanut saamaan sitä kasaan myös useita kymmeniä minuutteja kestävillä uinneillaan eli uintikunto on kohentunut. Rapsutin ei kuitenkaan vielä kovin hyvin osaa polkea vettä paikallaan vaan pidemmän paikallaolouimisen aikana se alkaa vajoamaan. Onneksi Rapsu sentään tajuaa omat puutteensa ja hoksaa lähteä liikkeelle hukkumisen sijaan. Mutta pitää opetella tuotakin hyödyllistä taitoa. Onneksi säät suosivat :)

sunnuntai 11. heinäkuuta 2010

Helteessä hohdokkaina

Olipas kiva yllätys lukea tuloslistasta, että Rapsu kirmasi eilisen jälkimmäisen radan puhtaasti alle ihanneajan. Saatiin vallan kolmas palkintokin.

Tänään Maaningalla tuomaroi Jalosen Kari yhden agilityradan ja yhden hyppyradan. Agilityrata oli ihan älyttömän hauska ja Rapsu kulki kuin unelma. Tosi hyvällä fiiliksellä vedettiin ja vedettiin kovaa. Puomin alastulon roiskaisu tipautti meidät vitosella kolmosiksi, mutta tosi hyvä tunnelma radasta jäi, kun Rasputin oli niin iloinen ja innoissaan. Vauhti oli voittajaa kovempi, joten tänään mentiin hyvällä sykkeellä. Olisin luultavasti voinut pelastaa puomin napakammalla käskyllä (nyt se oli aika lörpsö), mutta minulla on paha tapa pehmentää otetta sitä mukaa mitä paremmin Rapsu kulkee, jotta en vaan sanoisi sille vahingossakaan liian tiukasti, että se reppana ei luulisi tehneensä väärin ja alkaisi sitten hyvittelemään loppurataa. Olin turhan aneeminen ja Rapsu otti siitä kaiken irti.

Luulen, että tämä puomin lahnamaisuuteni jopa kostautui hyppyradalle mentäessä, sillä Rapsuhan otti ja varasti lähdössä. Radan alussa oli aika makea pitkä vauhtisuora, jossa minulla oli tarkoitus mennä kolme-neljä estettä eteenpäin, jotta olisin ehtinyt hyviin asemiin, mutta enpä ehtinyt yhtään mihinkään, koska Rapsu huijasi olevansa lähdössä kuulolla ja tempaisi kaasun pohjaan heti kun silmä vältti. Välillä oli radalla hyviäkin hetkiä, mutta pääosin räpellystä. Kaksi viimeistä estettä meni erityisen hienosti ja haastavalla kuviolla :)

Eilen ajattelin, että ehkä nämä kesäkisat ei toimi meillä, kun molemmat ollaan lämmössä aika sumeita, mutta tänään oltiin kyllä aika iskussa. Ja Rapsusta taukouiminen oli niin kivaa.

lauantai 10. heinäkuuta 2010

Taaksepäin ja vauhdilla väärin

Takapakkia ja peruutusta ilmenee vepessä. Aamun vientitreeni meni huonoiten pitkään aikaan. Rapsu lähti rannasta hyvin, mutta jäi himmailemaan välille ja kerran jopa leikkimään köydellä veteen. Minun työmyyräni! Eh, tähän asti homma on kuitenkin suunnilleen pelittänyt, kun tekemään on lähdetty, mutta nyt meni aika puihin. Pitää miettiä miten tästä oikein jatkaa. Heli mietti, että olikohan Rapsun saama pallopalkka liian villitsevä, sehän lähtee sen kanssahillumaan pitkin poikin, joten jatkossa pitää ottaa kehiin hallittu palkkaaminen. Jospa sillä sitten pysyisi pakka paremmin kasassa.

Iltapäiväksi suuntasimme Rapsun kanssa Maaningalle helteeseen agilitya kisaamaan. Kisapaikka on siitä kiva, että siinä on oikein mukava uimapaikka, jossa Rapsutin kävi saukkoilemassa moneen otteeseen. Kisareissun tavoitteena oli hyvä fiilis ja ampiaskammon voittaminen. Nämä tavoitteet täyttyivät. Rapsu ei sinkoillut pörisijöitä pakoon. Ainoastaan kerran ampiaiskauhun huomasi, kun Rapsu kieltäytyi menemästä koppiinsa tirsoille ja paljastuikin, että siellä oli amppari.

Ensimmäinen rata oli varsin simppeli ja juokseva. Se ei sisältänyt mitään yllättävää tai erityisen haasteellista, mutta onnistuin siitä silti vitosen ohjaamaan. Keppien aloitus oli Rapsulle hankala avokulma, jonka olin päättänyt ohjata huolella ja hartaasti, mutta jätin kuitenkin niin tekemättä, joten R sujahti kakkosväliin. Vauhti oli reipas, koko ajan etenevä ja loppusuora luukutettiin niin, että koin repeäväni. Sujuvasta menosta huolimati tuli muutama sekunninkymmenys aikavirhettä, joten ilman keppien tunaroimista olisimme menneet vain nippanappa ihanneajan alle. Järkytyin tästä, koska meno ei todellakaan ollut hidasta.

Toiseen rataan, jonka rataantutustumisesta osittain myöhästyin nukahdettuani, tuomari olikin sitten sijoittanut kaikki haasteet. Alku oli perusmulkkumainen vauhtipoiskieputus, mutta sen jälkeen hommaan tuli hyvää vauhdikkuutta. Paljon oli putkiansaa ja muutakin pommia, mie tykkään. Pari pelastusta tuli tehtyä, kun omat linjat hieman lurahtivat pitkiksi. Iloiseksi yllätyksekseni Rapsu haki hyppyjä! Ikinäkoskaan Rapsu ei ole osoittanut moista innokkuutta syöksyä hypyille ja erityisesti vielä väärille sellaisille. Olipas hauskaa! Ratavirheetön suoritus tuli tulokseksi, mutta koska meno ei ollut yhtä jouhevaa kuin ekalla radalla, niin en usko, että meni päivän ihanneaikoihin. Kuumuuden vuoksi en jaksanut jäädä odottamaan viipyileviä tuloksia, joten pitää huomenna lukea tuloslistasta miten kävi.

torstai 8. heinäkuuta 2010

Veden loiskuttelua ja liitoa

Pikaiset vepellykset vedimme myös tänään. Aluksi otin Rapsulla vientiä neljä toistoa lähettämällä joka kerta rannasta kuivin varpain. Aivan mahtavaa! Rapsu lähti vienteihin hyvin, muutamalla kerralla oli pientä epäröintiä uimaan siirtymisessä, mutta Rapsu voitti itsensä ja polskutteli veneelle. Heli vinkautti parilla kerralla vinkupalloa veneestä kannustukseksi. Oikein olen tyytyväinen Hapen suorituksiin, varsinkin kun rantsu kuhisi paarmoja, joita Rapsutin pelkää.

Toisena liikkeenä huvittelimme hukkuvan pelastuksella, koska Jussi oli tullut paikalle hukkumaan. Kanavassa kävi aika virtaus, sillä juoksutus oli juuri alkamassa, joten Rapsu joutui todella ponnistelemaan. Otimme kaksi toistoa, jotka menivät oikein mukavasti. Rapsu lähti pelastustoimiin räväkästi ja toi uhripolon rantaan saakka.

Nuuskukin pääsi tänään pulikoimaan. Kävimme aiemmin päivällä erillisellä uintireissulla toisaalla kanavassa ja Nupa kroolasi oikein antaumuksella. Nuusku myös kannusti Rapsun mallikkaita vesinoutoja sekä olisi kovasti halunnut pelastaa uimaan tulleen miehen.

Iltamyöhällä Rapsu kipaisi pitkästä aikaa agilitykentällä katselemassa miltä ne esteet näyttivätkään, jotta niitä ei tarvitse ihmetellä viikonlopun kisoissa. Otettiin ihan lyhyttä treeniä. Kuvioina olivat kolmiomuodossa keinu-puomi-kepit molemmin puolin ohjaten sekä salamamuodostelmassa keinu-puomi-a. Varsin mukavasti kipitti pikkuinen. Kontaktit olivat somat vaikkakin kovasti varmistellut sekä kepit meni tsäpäkästi. Vaikeammalta puolelta tuli kerran 10-välistä ulos, mutta pidettyäni sillä puolen oman liikkeen Rapsulle kello yhdessätoista homma pelitti hyvin.

Porukassa on kivempaa

Alla Kaisan ottamia kuvia erinäisistä tollerikoikkerihillumisista Lykiksellä ja Jamiskalla. Lisää löytyy täältä.

Rapsu jahtaa Ellaa.

Ella ja Rapsuli painii.


Ellaa juoksentele Akun ja Rapsun painiessa.


Nuuskulla on kuuma.


Rapsullakin on kuuma.


Yhdessä ain', käymme aina rinnakkain.


Rapsuli hoitaa hipiäänsä hiekkakylvyssä.


Rapsu on piilossa linssiluden takana.

keskiviikko 7. heinäkuuta 2010

Rapsu vie kuin viestinviejä

Olipas maailman parasta vepellystä tänään pikku Rapsuttimelta. Lähdettiin Helin kanssa ottamaan viennin pikatreenit ja kyllä kannatti. Ensi alkuun tuntumaa rantaa parilla veneen noudolla, jotka menivät hyvin. Joskin Rapsun veneenhakuun lähtemistyyli on varsin persoonallista koikkelehtimistä, mutta onneksi tyylipisteitä ei jaeta.

Mutta se vienti. Ensimmäiseen vientiin lähetin Rapsun vedestä. Vettä noin nilkkaan asti ja tarkoituksenani oli kulkea mukana ainakin Rapsun uimasyvyyteen, jos ei pidemmällekin, koska uintiin siirtyminen esine suussa on ollut Rapsulle vaikeaa. Mutta mitä tekee minun Rapsuli? Ampaisee veneelle esine suussa, minun ei tarvitse liikkua askeltakaan vaan Rapsu kahlaa terhakkaasti uimasyvyyteen ja lähtee epäröimättä uimaan esineen kanssa vieden sen suoraviivaisesti veneeseen. Tästä huumaantuneena otan seuraavan viennin kokonaan rannalta ja sekin menee aivan täydellisesti. Kolmatta kertaa en uskaltanut ottaa, koska en olisi kestänyt epäonnistumista ;) Meni niin huikean upeasti! Tiedän kyllä, että toistoja pitää saada ja pidemmältä matkalta, mutta niitä mennään huomenna ottamaan. Mutta oikeasti, aivan vieras ranta eikä Helinkään kanssa olla vepeä ennen treenattu, joten vieraassa rannassa vieraalle vieminen loistokkaasti... Niin parasta.

Muuten ei olla tehty ihmeempiä. Toko on taas hautautunut johonkin, kun helteellä ei kiinnosta treenata muuta kuin vepeä. Uimassa ollaan käyty paljon, niin paljon, että Nuusku on muuttunut melkein merenneidoksi. Ellan kanssa on myös lenkkeilty ja riehuttu.

maanantai 5. heinäkuuta 2010

Normalisoitumista auringossa

Rapsun juoksut jatkuvat vaikka ne näyttivät kertaalleen jo loppuneen. Joten viikonlopun aktiviteetit eli agilitykisat Varkaudessa sekä Topran koulutus peruuntuivat. Olemmekin keskittyneet siihen minkä parhaiten osaamme eli hengailuun.

Nuuskuttimen yleisvointi on jo sen verran priimaa, että uskaltauduimme yhteislenkeille koirakavereiden kanssa. Akun ja Ellan kanssa viipotimme Jaamankankaalla eikä Nuuskulla ollut mitään ongelmaa hiimailla perässä. Tasaista maastoa tasaiseen tahtiin. Rapsu intoutui hieman leikkimään Akun kanssa, mutta pääasiassa Rapsu keskittyi tyrkkyttämään itseään Akulle. Tämä oli aika mielenkiintoista, koska ikinä koskaan aiemmin kumpikaan ei ole tyrkyttänyt itseään yhtään kenellekään, joten tulipahan nähtyä moinen ilmiö.

Topi, Mörkön ja Susun kanssa lenkkeilimme Pyhäselän rantapolkuja ja koirat pääsivät ohessa myös uimaan. Nuusku veteli kahdeksikkoaan pitkin järveä, oli niin onnellinen. Rapsuhan ei juuri ui, jos sille ei heitetä mitään, ja koska mitään ei voi heittää Nuuskun ollessa paikalla, harjoittelimme Rapsun kanssa herkuttelua vedessä. Hellettä oli niin rutkasti, että pikkukoira piti lahjoa uimaan. Tällä reissulla Nuusku intoutui hieman riekkumaan rantakivillä, koska vesi nyt vaan on niin ihanaa. Onneksi se riekkui sopivissa rajoissa eikä kipeytynyt jälkeenpäin. Rapsu ei koettanut tyrkyttää itseään Topille tai Mörkölle. Ilmeisesti vain koikkeri kelpaa.

Lisäksi Nuusku ja Rapsu ovat viettäneet kokonaisia rantalomapäiviä. Ulkona aamusta iltaan, ohjelmassa pelkkää uimista ja grillausta. No Rapsulla myös uimapatjalla makaamista ja auringonottoa. Yllätyksekseni Nuuskukin löysi auringonlämmön ilon ja asettautui uimapatjalle masu kohti taivasta, sulki silmät ja otti unet.

torstai 1. heinäkuuta 2010

Terapiapäivitys

Nuusku kipaisi jälleen fysioterapiassaan. Muut lihakset ovat vallan priimakunnossa, mutta revähtäneet lannelihakset ovat edelleen kivikovat mollukat. Tuo ei yllättänyt, sillä niiden jäykkyys näkyy ihan silmään. Nuuskun arkihillunnassa revähtäneitä lihaksia ei huomaa enää ollenkaan, ainoastaan portaiden nousemisessa ilmenee hirmuinen tönkköys. Mutta jos pikkuepeli jotain pääsee salaa spurttaamalla suorittamaan, tulee kipu vastaan nopeasti.

Pinkeys pitäisi saada pois ja levollahan se lähtisi. Nuuskua lepo ei vaan enää kiinnosta. Jotta se olisi lauhkea lammas ja passiivinen lahna, tulisi se köyttää kiinni irtaimistoon tai sulkea häkkiin. Koska semmoinen ei ole koiran elämää, Nuuskuli pääsee aika vapaasti säätelemään itse liikkumistaan ja välillä se tapahtuu vähemmän järkevästi. Nuusku esimerkiksi piehtaroi joka päivä nurmikolla vähintään pariin otteeseen ja järkikin sen sanoo, että semmoinen nytkyminen ei ole tuossa tilassa parasta toimintaa. Mutta toisaalta Nuuskua ei innosteta mihinkään eikä se edelleenkään pääse kavereiden kanssa riekkumaan, joten jos se itse onnistuu itseään innostamaan niin siinäpähän innostuu. Toipumisaika tulee olemaan pidempi, mutta henkisesti helpompi.