Onnistumisen elämyksiä

Lomaviikkoni iloksi ollaan käyty metsälenkkeilemässä ja reenimässä ihan urakalla. Eilen kipaistiin hallilla testaamassa uusia keppiohjureita, jotka toimivat Rapsulla erinomaisesti. Nuuskun mielestä ne olivat aivan turhat ja päätä sekoittavat härpäkkeet, joiden yli tuli mieluummin hyppiä kuin välissä pujotella, joten Nuuskaus ei tule niitä jatkossa näkemään kuin korkeintaan keppien alussa hankalien keppikulmien treenauksessa. Rapsulle puolestaan ne otetaan heti aktiivikäyttöön, sillä Rapsuli pujottelee niiden kanssa niin nopeasti ja varmasti :) Lisäksi treenasin vauhtitreeniä, ja vahvistin upeita juoksukontakteja namialustalla.

Tänään tokoiltiin kera Akun ja Hinkuun. Kimppatreeniä useammalla koiralla pitäisi tehdä useammin, koska oman vuoron odottaminen kuulostaa olevan Nuuskulle tällä hetkellä erityisen hankalaa. Treenattiin ruutua, noutoja, kaukoja ja paikkamakuuta.

Treenasin Nuuskun ja Rapsun kanssa ruutua siten, että Nuuskulla oli ruudussa palkkana vetolelu ja Rapsulla pallo. Molemmat rynnivät ruutuun innolla. Lähetin myös molemmat kertaalleen tyhjään ruutuun, ja hyvin toimi sekin.

Noudot toimii Nuuskuttimella moitteettomasti, tosin metallikapulan kanssa en vielä vie liikettä loppuun asti vaan Nuusku saa luovuttaa kapulan ennen peruasentoa. Tämä siksi, että metallikapula ei ole Nuuskusta tällä hetkellä maailman ihanin, joten en halua vaatia siltä vielä muuta kuin palautuksen ja sen Nuusku tekeekin hyvin. Rapsun metallikapulaan kieputtelin hieman kangasta, ja se oli loistokas idea. Rapsun eka metallinouto oli aika koominen etuhampailla varovasti kantelu, mutta seuraavat kaksi noutoa tulivat hyvällä otteella. Rapsun kanssa heittelen vuorotellen puukapulaa ja metalllikapulaa, koska puukapulan nouto on Rapsuttimesta niin paljon kivempaa, että saapi sitten nauttia siitä välillä. Noudoista palkkana on tennispallon hakeminen mikä on ehkä hieman huvittavaa, mutta ilahduttaa molempia :)

Nuuskauksen kanssa otin muutamia kaukokäskyjä. Tällä kertaa naksuttelin ja palkkasin joka liikkeestä, jolloin Nuusku malttoi pysyä liikkumatta. Minun kuulemma kannattaisi ottaa käsimerkit mukaan, jotta ei käskyt hautaudu vahingossakaan muun melun alle koetilanteessa, joten ensi treeniin pitänee kehitellä moiset mukaan.

Paikkamakuu meni molemmilla hienosti. Valitettavasti Rapsu käyttäytyi törkeästi treenin lopussa ja alkoi uhoamaan Hinkulle mistä meinasi seurata aikamoinen joukkotappelu, mutta onneksi yksikään otus ei onnistunut edes toisten karvoihin koskemaan, ja tilanne oli ohi yhtä nopeasti kuin oli alkanutkin. Siitä huolimatta ikävä tilanne, ja toivottavasti ei tule Rapsun osalta tavaksi. Tokoilun jälkeen lähdettiin ammuskelemaan metsään ja lenkille. Illalla olisi vielä ohjelmassa Rapsun korva- ja tassukarvojen siistimistä lauantain näyttelyä varten.

Maailman parhaat treenikaverit

Rapsu pääsi tänään Ojansivun Katjan agilitykoulutukseen. Treenin tavoitteena oli oppia löytämään ne kuuluisat parhaat mahdolliset linjat koiran etenemiselle, ja minä opin paljon. Rapsu oli oivallisessa vireessä, ja Rapsun kanssa oli ihan älyttömän kiva treenata. Sain Katjalta kehuja siitä, että silloin kun minä ohjaan, ohjaan hyvin ja Rapsutin menee hienosti. Mutta, mutta... minähän en aina ohjaa. Tänään ohjaus kuitenkin pysyi kohtuullisen hyvin kasassa, tosin joissain kohdissa olisi voinut olla ennakoivampaa ja rohkeampaa. Vielä kun saisin saman vireen itselleni kisoihin.

Ensin menimme pätkän 1-14. Minun ennakoiva valssi hypylle 2 olisi saanut olla ennakoivampi, ja valssia renkaan 12 jälkeen, linjausta hypylle 13 ja sylkkäriä puomille 14 pitää harjoitella lisää. Yrityksistäni huolimatta valssi ei pyrähtänyt tarpeeksi lähelle rengasta vaan ajauduin liian pitkälle, jolloin linjaaminen hypylle ei ollut tarpeeksi tiukka ja sylikäännöskin oli turhan peruuttava.

Toisena pätkänä oli 21-40. Siinä tehtiin myös sylikäännös hypylle 24 siten, että jäin lähelle hyppyä ja annoin Rapsulle vähän tilaa, jolloin ehdin hyvin ohjaamaan A-esteelle 25. Putkelta 28 hypylle 29 oli paras viedä siten, että jäin odottelemaan siivekkeen luo, jotta en vie Rapsua uudestaan putkeen omalla liikkeelläni. Putkeen 30 Rapsu sujahti sujuvasti yhden sivuttaisaskeleen siivittämänä. Välistävedot hypyillä 33-35 onnistuivat hienosti, mutta irtoaminen hypylle 37 oli heikompaa. Jouduin viemään Rapsun hypylle asti, joten irtoamistreeniä tiedossa siis. Lopuksi sylikäännöksellä putkeen 39, jotta Rapsutin tietäisi hypyllä 38 ollessaan mihin suuntaan mennään seuraavaksi.

Nuusku puolestaan sai tänään leikkiä tottelevaista koiraa. Mentiin kahdestaan pesiskentälle harjoittelemaan ruutua, noutoa, kaukokäskyjä ja sivuttaisaskelia. Nuuskuttimen into oli valtava, jollei suorastaan liikuttava. Ruutu sujui hyvin, ja huomasin, että Nuusku irtoaa ruutuun paljon vauhdikkaammmin lelupalkalla kuin namilla. Nouto oli innokas, mutta palautuksen perusasento jää hieman vinoksi enkä oikein saanut Nuuskutinta sitä korjaamaan ihan suoraan. Kaukokäskyissä Nuuskis oli keksinyt uuden kuvion ja alkoi valumaan koko ajan lähemmäs ja lähemmäs minua. Ovelus hivuttautui alussa niin pienin liikkein, että en ensin edes tajunnut mitään. Palasin siis hieman takapakkia ja otettiin käskyt lyhemmällä matkalla, jolloin Nupsuli pysyi hyvin paikallaan. Sivutaisaskelista Nuusku on niin innoissaan, että en olisi koskaan uskonut! Siitä ne on ihan mielettömän hauskoja ja niissä Nuuskis on varsin hyvä.

// lisätty ratapiirros (sinnepäin...) ja selostusta treenistä

Agiliitoa

Nuuskaus lepuutteli koipeaan tänään, joten vaihteeksi Rapsutin sai reenailla ilman Nuuskun seuraa. Treenin päätavoitteena oli saada Rapsutin irtoamaan sekä hakemaan esteitä, ja se onnistui ihan mukavasti. Sivutavoitteena oli oman muistin kehittäminen, ja siksipä treeni oli ratamainen vaikka sen Rapsun kanssa osissa otinkin, mutta opettelin silti ohjaamaan ensin ratana.

Ensin otin ekat esteet ratapiirroksen mukaisesti, mutta aika pian tempaisin alun mutkat suoriksi ja otin hypyn 2 suoraan, jolloin saatiin puomille huima vauhti. Rapsulla oli niin hyvä polte ja palo radalle, joten halusin palkata sitä siten, että se saa tykittää täysillä putkesta hypyn kautta puomille. Kontaktikahelille koiralle parempaa palkkaa voisi antaakaan!

Koska Rapsuli ei hae keppejä hyvin eikä varsinkaan noin kaukaa, käytettiin siihen apuohjaajan apua eli ekassa keppivälissä oli avustaja palkkaamassa ensin oikeaan väliin tulosta ja kun se alkoi sujua, niin sen jälkeen palkka tulikin vasta keppien jälkeen. Tämä toimi Rapsun kanssa, ja Rapsu lähti hakemaan keppejä vauhdilla neloshypyn jälkeen eikä jäänyt odottelemaan minua. Renkaalta keinulle otin ensin namialustalla, ja häivytin alustan pois heti kun Rapsu hoksasi, että tuonnekin asti voi juosta täysillä. Olipa kiva kun Rapsu juoksi eikä jäänyt roikkumaan käteen. Kymppihypylle treenasin saksalaistakäännöstä ja putkelta 16 kepeille 17 aluksi apuohjaajan kanssa.

Kokonaisuus hyvä. Rapsu pujotteli taas iloisesti ja vauhdilla. Minen tajua mikä niissä kisapujotteluissa tökkii. Möhlisi edes samalla tavalla treeneissä, niin asialle voisi koettaa tehdä jotain. Mutta toisaalta, nyt meillä on hienot keppiohjurit hankittu, joten ehkä Haperostakin tulee vielä maailman paras pujottelija :)

Rapsu ja Aku kuvauksellisina

Rapsu, upea ja uljas.

Akun kanssa.

Vierekkäin.

Poseerauksen jälkeen oli aika hippastella.

Aku-hippa jahtaa Rapsua.

Hännästä kiinni niin pysähtyy varmasti!

Poseerausta lammashaan kiviaidalla.

Kaverit.

Rapsu vai gepardi?

Ellei pikkuorava?

Akukin löysi sisäisen kurrensa.

Lisää Kaisan otoksia löytyy täältä. Nuusku ei ollut mukana riekkumassa, koska Nuusku toipuu tassuvammastaan. Nuuskutin onnistui eilen telomaan anturansa ilmeisesti liian kovaan ja repivään lumeen, joten muutama päivä menee Nuuskulla rauhallisimmissa merkeissä.

Tokoa tokomestarin seurassa

Pitkästä aikaa kimppatokoilua pesiskentällä. Nuusku ja Rapsu treenasivat tottelevaisuuskoeliikkeita tokomestari Akun kanssa ja ihan mukavasti meni. Otettiin aluksi ruutua, ja se on Nuuskun ja Rapsun lemppari liike. Treenattiin sitä siten, että ruudussa oli joko lelu, tällä kertaa tennispallo, tai sitten makupala. Pallo on Rapsusta niin ihana, että alussa Rapsutin varasti ja syöksyi ruutuun ilman lupaa, mutta vähitellen malttikin alkoi löytyä. Namilla Rapsu ei etene ihan ruudun keskelle, mutta lelun avulla oikea kohdan hahmottaminen on luonnollisesti helpompaa. Nuusku hahmottaa ruudun paremmin ja hakee suoraan keski- ja takaosaan.

Ruudun jälkeen kaivettiin noutokapulat esille. Nuuskun nouto on loistokas, ja siinä tarvitsee hioa ainoastaan palautuksen perusasento suoraksi. Rapsun noutoon lähtö kaipaa malttia, sillä Rapsuli meinaa varastaa. Rapsu myös tiputtaa kapulan minun eteen eli palautus pitäisi saada hiottua samalle tasolle kuin se on esim. pallon tai damin kanssa. Lainattiin myös Akun metallikapulaa ja Nuusku nouti sitäkin innolla. Rapsuhan ei metallille vielä ole lämmennyt, joten koetin saada Rapsua tarttumaan metallikapulaan kateuden avulla eli nakkelin sitä kentällä siten että nopein nappaa... No Nuusku sen aina toi, myös silloin kun Rapsu olisi mielestäni paremmin ehtinyt. Pitää siis teippailla keskikohdasta metalli piiloon, jospa se sitten.

Lopuksi otettiin paikkamakuuta, jonka jälkeen lähdettiinkin lenkille ja leikkimään.

Bye bye agility, agility goodbye

Hurautettiin Rapsun kanssa aamulla Mikkeliin kuluttamaan viime syksyn kisoista saadut ilmaiset startit. Tosin tämän päiväisen reissun olisi voinut jättää tekemättä. Rapsutin oli ihan passelissa vedossa keppejä lukuunottamatta, mutta heikolle ohjaukselle ei hyväkään otus mitään mahda. Lyhyesti voisin todeta, että en näköjään osaa kouluttaa koiraani, enkä ohjata koiraani enkä yllätyksekseni myöskään osaa agilityn sääntöjä.

Leikkikoulussa

Eilen illalla Nuusku ja Rapsu osallistuivat tollereille järjestettyyn leikkikouluun. Paikalla oli kuusi tolleria ja neljä wannabetolleria. Leikkikoulun veti luonnetestituomari Wilhelmiina Virolainen eli tuttavallisemmin Miimi.

Ensin kuuntelimme teoriaa koirien kielestä, koirien keskinäisestä leikkimisestä sekä ihmisen keinoista leikkiä koirien kanssa, tai minä kuuntelin Nuuskun & Rapsun nukkuessa Akun kanssa autossa. Teoria oli minulle suurimmalta osin tuttua asiaa, mutta tuli siellä myös uusia oivalluksia ja tietoa. Mukava oli huomata, että olen osannut tehdä asiat järkevästi, vaikka nämä ovat ensimmäiset koirani. Tosin jäin kaipaamaan teoriaa pelkän koiran ja ohjaajan leikin merkityksestä, ilman leluja siis. Minun mielestäni koiran pitää pystyä leikkimään ensin pelkästään ihmisen kanssa ja kun se onnistuu, niin sitten otetaan lelut kuvioihin, jolloin yhteistyön merkitys korostuu leluja enemmän.

Teorian jälkeen siirryimme ulos leikkimään. Kukin koira esitteli ohjaajansa kanssa leikkitaitojaan, Miimi testaili koiria ja kertoi miltä yhteistyö vaikuttaa sekä miten sitä voisi kehittää. Hauska oli seurata miten koirien leikki-innossa, leikkitavassa ja motivaatiossa on huikeita eroja.

Nuuskun ja minun osalta Miimi totesi, että meillä ei ole mitään ongelmaa yhteistyössä, ja molemmat osaavat lukea toista hyvin. Tämä pitääkin paikkansa. Nuusku rakastaa minun kanssa leikkimistä, olipa se sitten vetoleikkiä, repimistä, painia, noutoa, etsimistä, jahtaamista, nameja... Kaikki menee eikä Nuuskua tarvitse leikkii houkutella. Nuuskun kanssa on leikitty paljon pienestä pitäen, joten se tietää mistä on kyse :)

Myös Rapsutin on kasvanut leikkikulttuurissa :) Rapsu innostui heti pallosta ja muista leluista. Miimi totesi myös Rapsun ja minun yhteistyön olevan erinomaista, ja tottahan se on. Yritin kuitenkin epätoivoisesti uikuttaa, että Rapsu ei oikein halua leikkiä vetoleikkejä kanssani, tai vetää se narupalloa ym. mutta ote on aika kevyt eikä siinä ole samanlaista voittamisen raivoa kuin Nuuskulla. Rapsu vetää minun kanssani aika varovasti, kun taas Nuuskun kanssa Rapsu intoutuu vetämään voimakkaammin, joskaan ei silloinkaan Nuuskun sfääreihin yllä. Tähän Miimi totesi, että Rapsusta muut leikkitavat ovat palkitsevampia ja minun kannattaisi suosia niitä Rapsun rakastamia leikkitapoja eikä koettaa tyrkyttää omiani. Tottahan se on, mutta tuntuu, että silloin Rapsulta jää osa elämän nautinnosta kokematta, jos se ei löydä patukassa roikkumisen ihanuutta... No, ehkä Rapsun ei tarvitse roikkua patukasta ilmassa kuten terrierimäinen Nuusku voidakseen nauttia siitä, ehkä se patukan jahtaus, kiinnisaanti ja vetäminen tassujen pysyessä maassa on ihan kivaa ;)

Leikkikoulu oli oikein mukava tapa viettää iltaa, ja voin suositella muillekin. Erityisesti pentukoirien omistajien kannattaisi viedä mussukkansa leikkikouluun, sillä siellä on hauskaa, ja sieltä saa hyvät ohjeistukset hyvän yhteistyön kehittämiselle.

Hyllyjä oikein urakalla

POKS:n pitkäperjantain kisoissa Rapsuli korkkasi kakkosluokan iloisesti. Tulokset eivät olleet mairittelevia, mutta into ja vauhti aiheuttivat jo ylpeyttä. Minun murmeli ei ollut tahmatassu ollenkaan vaan alkoi muistuttaa omaa itseään. Tuomo Pajarin radat olivat tosi mukavia ja sujuvia.

Ensimmäiseltä radalta (video, puuttuu alku)nappasimme jo tutuksi tulleen hylätyn. Rapsu lähti innokkaasti radalle, pysyi hyvin käpälässä, pujotteli sujuvasti, suostui takaaleikkauksiin ja otti kontaktit kivasti, joten minä innostuin hieman liikaa kohdassa, jossa ei ollut mikään kiire ja vedin Rapsun hypyn ohi eli kielto napsahti. Korjasin tilanteen ja päästiin livakasti eteenpäin, mutta jäin sitten kuitenkin mielessäni pyörittelemään mokaani ja olin myöhässä tulevissa valsseissa, joita en sitten tehnyt vaan sössin koko homman, ja me juoksimme täysillä maaliin hienon hylyn tehneinä :)

Toisella radalla (video) ryhdistäydyin ja ohjasin huolella, kerrankin viisastuin edellisen radan mokista. Erityisen ylpeä olen Rapsun keinusta, joka näytti siltä, että tuosta tulee aikamoinen lentokeinu, sillä Rapsu kaahasi keinulle hurjaa ylinopeutta ja Rapsusta näki, että puomille luulee menevänsä. Sain kuitenkin pysäytettyä Rapsuttimen keinun päähän, joten suoritimme keinun erinomaisen tyylikkäästi ja vauhdilla. Rapsulla oli vauhtia niin paljon, että suurin osa suunnittelemistani valsseista jäi pois. Valitettavasti sitä vauhtia oli myös niin paljon, että Rapsu teki aikamoisen kamikaze aan. Juu, ei juostu alas treenien tapaan vaan loikattiin harjalta eteenpäin. Samalla hurmoksella Rapsu meinasi jatkaa puomille keppien sijaan, joten toinen vitonen tuli siitä, eli saaliiksi saimme 10 virhepistettä ja sijoituimme kolmanneksi.

Nuusku puolestaan nautti täysin siemauksin Marja Lahikaisen radoista. Maneesille tullessa Nuuskusta näki, että tänään mennään kovaa ja hyvällä mielellä. Ensimmäinen rata oli ohjauksellisesti ihan kamala, hävettää suorastaan. Olin kroonisesti myöhässä ja homma meni viime hetken pelasteluksi ääntä käyttämällä. Kaikkea en kuitenkaan ehtinyt pelastaa vaan Nuuskis leiskautti yhden ylimääräisen hypyn matkalla.

Toinen rata oli onnistunut, tai no hylätty siitä tuli, mutta hyvä sellainen. Nuusku veti täysillä ja minä pysyin mukana. Ohjaus oli parempaa, kaarrokset pieniä, yhteistyö toimi, mutta kyllä sinnekin se jo perinteeksi muodostunut ylimääräinen loikka mahtui.

Jotta tuloksilla ei juhlittu tänään vaan hyvällä fiiliksellä :)

//lisätty Rapsun kisavideot, kiitos Katjalle kuvaamisesta.

Tiia Vitikaisen treenit osa 2

Nuusku ja Rapsu osallistuivat tänään Tiia Vitikaisen pitämään agilitykoulutukseen. Teemoina olivat mm. ennakoivat valssit, sivuttaiset takaakierrot, saksalaiset käännökset, flipit ja jaakotukset. Paljon opin uutta tekniikkaa ja uusia ohjausvaihtoehtoja. Alla ratapiirrokset ja sekavat selitykset uusista mahdollisuuksista :)

Ensimmäisellä radalla heti lähdössä pyrittiin välttämään sitä, että mennään napottamaan hypyn 2 taakse ja kutsutaan koiraa. Sen sijaan lähdettiin itse liikkeelle oikealta puolen hyppyjen 1 & 2 välistä ja tehtiin ennakoiva valssi, jolloin koira sujahti A-esteelle maksimaalista vauhtia. Hyppyltä 5 hypylle 6 koira kierrätettiin takaa siten, että hypyltä 6 koira otettiin vastaan selän takaa vetäen. Hyppy 8 takaakierrätettiin koiran liikerata huomioiden. Hypyt 10 ja 11 ohjattiin omalla liikkeellä koiran juoksurataa linjaten siten, että saatiin lähetys kepeille 12 sujuvaksi sen sijaan, että koira haikailisi hypyn 2&19 suuntaan. Takaaleikkaus kepeille, jaakotus hypylle 14 ja samanlainen takaakierrätys hypylle 19 kuin hypylle 6.

Nuusku ja Rapsu suoriutuivat tästä pätkästä oivallisesti. Olisin itse vienyt välin 5-6 aivan eri tavalla, mutta huomasin uuden tavan toimivaksi ja ehkä jopa varmemmaksi kuin oma suunnitelmani vetää koira hypylle 6 ja valssata. Nuuskun ja Rapsun kanssa pitää treenata kepeille takaaleikkausta sekä vauhdikasta keppien hakemista avustajan avulla. Nuuskua imi sivulla ollut hyppy keppejä enemmän. Jaakotus hypyllä 14 toimi valssia paremmin, tosin Rapsu kääntyy jaakotuksella niin tiukasti, että tuli useasti hypyn 15 ohi, joten Rapsuttimen kanssa pitää olla tarkkana linjoista.

Toisella pätkällä tehtiin ennakoiva valssi hypylle 3 tiukan kepeille viennin saavuttamiseksi. Jaakotus hyppyjen 8 & 9 väliin, jolloin koira kääntyy tiukasti A-esteelle eikä edes huomaa putkea. Hypylle 11 tehtiin joku ihmeellinen kiepautus, jossa koira heitettiin vasemmalla kädellä hypylle ja otettiin vasemmalla kädellä vastaan. Takaaleikkaus hypylle 13 ja saksalainen käännös tai flippi hypylle 16, jolloin koira linjautuu hyvin puomille. Hypylle 18 koira vedettiin siten, että koira jäi vasemmalla puolelle ja siitäpä sitten loppusuora.

Uudet kuviot toimivat molemmilla tosi hyvin. Koetin aluksi viedä otuksiani hypyltä 9 puomille 10 perinteisesti ennakoivalla valssilla, mutta siinä oma pakitusliikkeeni vei luppakorvat putkeen. Jaakotuksella molemmat vetivät kohdat tiukalla käännöksellä eivätkä vilkaisseetkaan putkea. Ihmeellinen pyöriminen hypyllä 11 toimi myös, vaikka se olikin minulle hankalaa hahmottaa. Hypyn 16 saksalainen käännös alkoi sujumaan pienen jankkaamisen jälkeen ja se tuntui sen verran toimivalta vaihtoehdolta, että pitää treenata se sujuvaksi. Siinä siis koira kierrätetään oikealla kädellä hypyn 16 taakse, vedetään hypyn yli siten että vaihdetaan koira selän takana oikeasta kädestä vasempaan, jolloin koira on ohjaajan vasemmalla puolella ja hyppy oikealla. Minulla oli hankaluuksia hakeutua tarpeeksi tiiviisti siivekkeen viereen, mutta kyllä se siitä.

Oli oikein kivaa, joskin koin hankalaksi erottaa sen kumpaa koiraa kulloinkin ohjaan. Rapsu saa kärsiä siitä, että kuvittelen sen osaavan asioita, joita olen opettanut Nuuskulle. Pitää siis panostaa Rapsulin tekniikkatreeniin ja saada se samalla tasolle, niin sitten miun ei tartte tajuta enää mitään :)

Poseerausta keväthangilla

Akun kanssa pellolla, kanavanrannassa ja kukkuloilla. Valitettavasti aurinko piiloutui välillä pilvien taakse ja kuvat ovat hiukkasen hämäriä.

Rapsu, Aku ja Nuusku tietävät kenellä namit ovat.

Ei jaksa odottaa enää...

Rapsua ei haittaa alimmaisena oleminen.

Nuusku, Rapsu ja Aku vauhdissa.

Rapsu koettaa puskea keskeltä läpi.

Rapsu, Aku ja Nuusku.

Lentävä Rapsu.

Nuuskun, tuon maailman kauneimman koiran, vasen puoli.

Ja oikealta...

Ja loput Kaisan otokset löytyvät täältä.