torstai 31. joulukuuta 2009

Helppoa hillumista

Vuoden viimeisen päivän kunniaksi suuntasimme hallille ottaman ihan simppeliä muutaman esteen perustreeniä. Jotta homma ei vahingossakaan menisi liian pitkälliseksi hinkkaamiseksi, mukaan otettiin nameja hyvin rajallinen määrä, jos en muuten malttaisi lopettaa lyhyeen ;)

Aluksi treenattiin puomin kontaktia kuntoon, sillä molemmillehan on uusittu puomin kontaktin suoritustapa, koska Nuuskun virheprosentti alkoi kasvamaan, joten jotain oli tehtävä. Otin toistoja aluksi pelkällä alastulolla siten, että laitoin sen pöydän päälle, jotta vauhti ei kasvaisi liikaaa ja aivot pysyisivät kyydissä. Molemmat malttoivat painaa kosketusalustaa ja kimmota vasta sitten noin 7 metrin päässä olleelle namikupille.

Välillä hilluttin putkien ja keppien parissa alla olevan kuvion mukaan. Todella vaativaa :) Treenattiin putkesta keppien hakua avo- ja suljetusta kulmasta siten, että tein väliin joko valssia, persjättöä tai takaaleikkausta sekä pidin kepeille mukavaa sivuttaisetäisyyttä. Lisäksi keppien päässä odotti namikulho. Molemmissa putkissa ulostulokulmat oli aseteltu siten, että niistä painaisi väistämättä väärään väliin, jos luppakorva ei keskity hommaansa. Hyvin meni tämäkin, joskin Nuusku yritti kerran livistää namikupilleen etuajassa ja Rapsu haki avokulmasta tokan välin ensimmäisellä persjätölläni johtuen siitä, että jätin sille kehnosti tilaa keppien alkuun. Kun maltoin olla hönkimättä itse kepeille, onnistui homma hienosti. Rapsu on eri vekkuli reenikaveri, sillä kun treenataan keskenään, se ei yritä kirmata tyhjentämään namikuppia omin luvin, vaan tekee hommat keskittyneesti loppuun saakka. Mutta jos paikalla on muita, Rapsun keskittymisestä menee iso osa siihen, että sen pitää varmistaa olevansa varmasti se, jonka kitaan herkut menevät.



Loppuksi jatkettiin puomin parissa. Nostin alastulon paikoilleen ja otettiin koko puomia. Nuusku veti hurjaa vauhti, teki täpäkän alustan kosketuksen ja jatkoi sutena namikipolle. Täydellisiä suorituksia :) Rapsu ennakoi alastuloa, vauhti kävi hitaammaksi, kosketusalustaa kosketettiin varovasti ja varmistellen, mutta kimmottiin iloisesti kipolle. Toistoilla reippautta tuli lisää, mutta ei se mennyt koko puomilla vielä yhtä hyvin kuin pelkällä alastulolla. Virheettömästi kyllä, mutta ei nopeasti ja iloisesti eli siten kuten sen haluaisin menevän. Mutta eiköhän se tuosta.

tiistai 29. joulukuuta 2009

Sarin opissa



Nuusku ja Rapsu mahtuivat molemmat mukaan Vähäniityn Sarin agilitykoulutukseen ja olipas taas niin opettavaiset treenit ohjaajalle että hui. Tollerit pelasivat hyvin, joskin Nupa käynnistyi hitaanlaisesti, mutta alkoi kiihtyä sitä mukaa mitä treeni eteni. Rapsu oli mukavasti tulessa hela tiden, mutta minä olin kertakaikkisen surkea. Oma liike oli kauttaaltaan heikkoa, olematonta ja liikkeen ajoitus ihan päin honkia.

Ensimmäinen pätkä eli pallerot 1-25 meni Nuuskun osalta kohtalaisesti ottaen huomioon, että vauhti oli kateissa. Nuusku taisi olla vielä jouluisissa lammaspaistifiiliksissä. Kuvittelin ensin, että joudun tekemään takaaleikkauksen kepeille, mutta Nuusku maleksi putkessa sen verran hartaasti, että ehdin kipittää ennen kasihyppyä korean persjätön. Kepeille tuli Nuuskun kanssa hieman ongelmaa, koska N olisi halunnut loikkia renkaalle jo toiseksi viimeisestä välistä johtuen omasta sekopäisestä hortoilustani. Saatuani kepeille oman liikkeen kuntoon eli en kiihdyttänytkään ensin hulluna ja py ähtynyt kuin seinään, jotta en ajautuisi renkaan taakse, vaan jäin alussa hieman taakse, jolloin pystyin ylläpitämään liikkeen loppuun saakka ajautumatta liian pitkälle. Yhdelletoista tein Nupan kanssa saksalaisen ja oikein hyvin pelitti. Siinä vaiheessa Nuuskukin oli löytänyt kaasun enkä ehtinyt valssaamaan 12-13 väliin vaan tein takaaleikkauksen hypylle 13. Se ei haitannut, koska välistävedot pelittää Nuuskulla minun ollessa taempanakin. Sylkkäri kepeille 22 taipui kivasti ja vekki muurilla 23 vei Nuuskuttimen sinne minne pitikin.

Samainen pätkä Rapsun kanssa toi mukanaan toisenlaiset haasteet. Ennakoiva valssi ennen muuria käänsi Rapsun ennen muuria, joten minun piti koettaa saada nuuskuohjaustyyli heti alussa pois päältä. Vähemmällä ennakoinnilla R teki muurin oivallisen pienellä kaarteella, joten saatiin toimimaan. Olin aivan varma, että Rapsu on putkessa 7 hypyn 5 sijaan, mutta olin väärässä. Rapsu oli siellä missä pitikin ja tsäpäkästi. R malttoi pujotella kepit loppuun saakka. Saksalainen ei pelittänyt Rapsun kanssa 11 hypyllä vaan takaakierto vastaanottovalssilla oli mycket bättre. Rapulin kanssa välistävetojen tekeminen on niin kivaa, kun se tulee herkästi juuri kuten pitää. Ihana elukka! Kepeille Rapsu sujahti hienosti, kunhan vein liikkeen tarpeeksi lähelle hypyn 9/19 siivekettä ja jätin sille tilaa. Loppu oli kaunista Rapsun osalta, minä jäin seisoksimaan omiani.

Tokana pätkänä oli neliöt 1-14. Nuuskuttimella oli kierrokset noussut kivasti ja minulla kunto loppunut, joten tulos alkoi olla sen mukaista. Putkea 6 Nuusku kirmasi repeatilla, koska tumpeloin siinä jatkuvasti. Saatuani omaan liikkeeseen jotain tolkkua alkoi homma toimia, mutta tarkkana piti olla ja Nuusku vaati ehdottomasti haltuunoton ennen hyppyä 7, jotta kasi ei olisi mennyt takaakierroksi. Sylkkärillä kepeille ja loppusuora kovaa.

Toisella pätkällä Rapsutin, tuo ohjausherkkä olio, paljasti minun surkean ohjauksen hypyllä 4. En voi vain roiskaista sitä sinne kuten Nuuskun voi, koska Rapsu ei hae esteitä vaan se lukee pelkkää ohjausta, joten piti ihan kääntää ja ohjata. Jatko oli Rapsulle helppoa kauraa, välistävedothan on sen bravuuri. Aivan mahtavasti haetut kepit, mutta sitten Rapsulle sattui työtapaturma ja pujottelurytmi sekosi toistuvasti kolmos-tai nelosvälissä, en muista enää. Hyvin hämmentävää eikä ole sattunut ennen, mutta nyt se jäi päälle. Tehtiin hiukkasen töitä, että homma alkoi taas pelittämään ja nätistä lensi loppusuorankin, tosin yhtä matkaa, mutta kuitenkin.

Sarilta tuli tosi hyvää palautetta minun liikkumiseen, ajoitukseen ja rytmitykseen liittyen. Asioita, jotka periaatteessa tiedän, mutta eipä tule kuntoon. Mukava oli saada tukea myös omille pohdinnoille noiden otusten erilaisuudesta ohjattavuuden suhteen ja vinkkejä siihen miten tästä etiäpäin. Niin parasta oli reenata taas!

Ennen ja jälkeen reenilöiden päästiin lämmittely- ja jäähdyttelylenkeille Pepin ja Vapun kanssa sekä Enzon. Kovin suurta hippasrallia ei aiheutunut, mutta selkeästi mukavaa yhdessä himmailua.

lauantai 26. joulukuuta 2009

Lihavat liitää

Nuuskun ja Rapsun joulu meni herkutellessa. Pimeys, -25 asteen pakkaset sekä yleinen laiskuus johtivat siihen, että Nuusku aloittaa tulevan vuoden laihdutuksen merkeissä. Rapsu onnistuu kuluttamaan energiansa vaikka ei mitään tekisikään, mutta Nuuskutin lihoo jo ruokaa nähdessään.

Joulupukin mielestä luppakorvat olivat olleet kiltisti ja molemmat saivat aukoa kuusen alta löytyneet lahjansa. Tosin omien hirvennahkaluiden löytäminen ei ilmeisesti riittänyt, sillä molemmat olivat innokkaasti auttamassa myös muita pakettien aukomisessa. Mikäs sen mukavampi apu kuin iloiset lahjankuorijat.

Joulukilojen karistamiseksi suuntasimme illalla tolleriporukan kanssa agilitytreeneihin. Ohjelmassa oli simppeli vauhtirata sekä irtoamisharjoitus.



Nuusku ja Rapsu suoriutuivat yllä olevasta radasta (pussi ja rengas vaihtoivat paikkaa, niin saatiin pimeä pussikulma ja suora linja renkaalle) leikiten, joskin Nuuskun hurmos esti korvia toimimasta hypyillä 14-15 ja ne tehtiin takaakiertona toistuvasti. Luulen, että siinä en ennakoinut tarpeeksi, koska olen yrittänyt iskostaa ohjaukseeni ennakoimattomuutta, jotta Rapsun kanssa saisin homman toimimaan.

Rapsu tekikin treenin loistokkaasti. Uusi puomin kontakti on tosin vielä hakusessa, Rapsutin ei taida oikein tajuta missä mennään, mutta eiköhän se siitä, kun päästään taas treenaamaan.

Lopuksi otettiin alla olevia irtoamistreenipätkiä lähetyksinä namialustalle.

sunnuntai 20. joulukuuta 2009

Luppakorvat toivottavat maukasta joulua ja herkullista vuotta 2010!

Vuoden ilonaiheet ja utopistiset unelmat

Nuuskun ja Rapsun vuosi on kulunut iloista kotikoiran elämää viettäessä. Karvakorvat ovat osallistuneet innokkaasti laumansa arkisiin askareisiin, rantalomailleet ja retkeilleet niin koti- kuin ulkomailla sekä päässeet ikiomiin rakkaisiin harrastuksiinsa enemmän ja vähemmän säännöllisesti. Molemmat ovat olleet terveinä, voineet hyvin ja kaikki on mennyt muutenkin mukavasti. Luppakorvat ovat saaneet vuoden aikana tuttujen ja turvallisten asioiden lisäksi uusia ystäviä, uusia kokemuksia sekä uusia herkkuelämyksiä :)

Taisin mietiskellä vuosi sitten kuluneelle vuodelle jotain utopistisia unelmia. No kuinka ne nyt sitten toteutuivatkaan ja mitä muuta me saavutettiin?

Nuuskun kehitys vuonna 2009
Kaikista hienoin edistys Nuuskun elämässä on lisääntynyt halimussukkuus. Nuuskusta on muodostunut oikea kainaloinen. Aiemmin Nuusku tykkäsi halimisesta aamuisin ja iltaisin, mutta nykyään Nuusku käpertyy hellittäväksi pitkin päivää :) Agilityssa Nuusku kirmasi iloisen vauhdikkaasti radoilla, poimi mukaansa puuttuvat SM-nollat sekä suoriutui hienosti SM-finaaliin. Lisäksi Nuusku harppasi kohti valionarvoa napsauttamalla AVA-kellon käyntiin tammikuussa. Mejässä Nuusku mahtui muutamaan kokeeseen, nuuskutteli avoimessa luokassa kaksi ykköstulosta ja sai oikeuden osallistua voittajaluokkaan. Lisäksi luppakorva haali itselleen Vainumalja-kiertopalkinnon. Olisimme päässeet korkkaamaan voittajaluokan piirinmestaruuskokeessa, mutta ne jäivät väliin, koska samalle viikonlopulle osuivat vepekokeet. Vesipelastuksessa Nuusku aloitti vepen treenaamisen, läpäisi soveltuvuuskokeen kirkkaasti ja sai alokasluokasta ykköstuloksen täysin pistein.

Rapsun kehitys vuonna 2009
Rapsun kehityksessä olen ylpein suurentuneesta maltista ja sosiaalisesta älykkyydestä. Rapsu malttaa eri tilanteissa paremmin ja sosiaalisissa tilanteissa Rapsulla on nykyään hyvin pitkä pinna. Rapsu ei lähde mukaan vastapuolen hölmöilyyn ja silloin, jos on aiheellista nuorempia ojentaa tapahtuu se maltillisesti, hallitusti ja tehokkaasti eli juuri kuten pitääkin. Agilityssa Rapsu teki luokkanousun kuten toiveissa oli. Treeneissä Rapsu on ollut huikea ja välillä sama osaaminen on välähdellyt kisakentillä. Mejässä Rapsu mahtui vain yhteen kokeeseen ja sai kakkostuloksen voittajaluokasta. Olisin toivonut useampia mejästartteja, mutta jos kokeisiin ei mahdu, niin sitten niihin ei mahdu. No piirinmestaruuskokeeseen oltaisiin päästy, mutta se osui samalla viikonlopulle Nuuskun vepekokeen kanssa ja valintoja piti tehdä. Vesipelastus aloitettiin suunnitelmien mukaan ja Rapsu on edenyt siinä hyvin.

Lisäksi haaveilin, että molemmat osallituisivat tottelevaisuuskokeisiin, mutta tokon tavoite ei täyttynyt, koska ohjaaja oli liian laiska. Näyttelyille taisin asettaa Rapsulle jonkin tavoitteen, mutta käytiinkö me edes näyttelyissä? No käytiinhän me yhdessä ja se oli niin mielenkiintoinen kokemus, että sen jälkeen käytettiinkin viikonloput ihan muihin puuhiin ;) Ja lopuksi kirjataan ylös...

...haaveita vuodelle 2010

Nuusku
* agilityssa toivon Nuuskun saavan osallistumisoikeuden SM-kisoihin 2010
* mejässä olisi hienoa saada ykköstulos voittajaluokasta
* vesipelastuksessa tavoitteena on siirtyä alokasluokasta avoimeen luokkaan
* tokokokeeseen aiomme osallistua, jos ohjaaja voittaisi laiskuutensa ja saisi jotain aikaiseksi.

Rapsu
* agilityssa nousu kolmosluokkaan
* mejässä ykköstulos voittajaluokasta
* vesipelastuksesta soveltuvuuskoe läpi kunnioitettavin pistein
* tokokokeiden korkkaus
* näyttelyistä vaaleanpunainen muovinauha

lauantai 19. joulukuuta 2009

Lunta, pakkasta, kavereita ja reeniä

Punaturkkiset pakkasen ystävät suuntasivat illalla treenaamaan kaikenlaisia leikkauksia, pääasiassa takaaleikkauksia, ja kertaamaan välistävetoja. Alla olevassa töherryksessä punaiset 1-5 (johon vaihdoinkin suoran putken aan tilalle, kun oli kovin paljon pakkasta) mentiin Mäntysalon treenissä oppimillani takaaleikkauksilla. Nuuskutin pyöri takaaleikkaukset varsin simpsakasti, mutta Rapsun kanssa sain olla tarkkana omien linjausten kanssa. Vedot ja vekkaukset piti osua kohdalleen just eikä melkein ja silloin Hapsutin tykitti upeasti. Mutta heti jos yritin ennakoida, niin Rapsulikin ennakoi. Koitin samaa pätkää myös Jenny Dammin valssi- ja takaaleikkausyhdistelmällä (tuo kuvion napsin joskus jostain CR:sta) ja molemmilla oli semmoisella ohjauksella paljon paremmat kurvit ja vauhti johtuen siitä, että se on minulle luontaisempi tapa huiskia radalla. Vihreät 1-5 oli pelkkää hurjastelua vailla sen suurempia kuvioita, ihan perusohjausta.

Alla olevalla pätkällä treenasin välistävetoja siten, että pidin aika reipasta etäisyyttä koiriin. Jäin hypyn 1 siivekelinjan taakse ja ohjasin välistävedot sieltä. Molemmat kestivät sivuttaisetäisyyden hyppyillä hyvin ja keppien aloituskin sujui simpsakasti.

Aamupäivällä Nuusku ja Rapsu pääsivät Akun ja Ellan kanssa pitkästä aikaa metsälenkille. Hiippailimme metsässä pari tuntia ja kuvia kuuraparroista löytyy Kaisan galleriasta. Alla muutama Kaisan ottama otos.






tiistai 15. joulukuuta 2009

Julkkis-Nuusku

Koska omistajansa on karvapallerostaan maailman ylpein, kirjoitti hän Nuuskun vesipelastuksen soveltuvuuskokeesta sekä alokasluokan kokeesta jutun vallan rotuyhdistyksen lehteen. Jos et ole Novascotiannoutajat ry:n jäsen ja jäsenlehti Tolleri 4/2009 jäi siten ollen saamatta, voit lukaista huonosti skannatun jutun täältä.

sunnuntai 13. joulukuuta 2009

Vuoden viimeiset hakutreenit

Tolleriporukan PK-hakuharkat olivat tänään uljaissa rotkomaisemissa. Aluetta aluksi läpi tallustessa ei enää naurattanut treenin alkuvalmisteluihin sisältyvä armeijamainen metsässä rivissä eteneminen, koska piti keskittyä siihen, että ei luiskahda montun pohjalle luut poikki kitumaan.

Nuusku ja Rapsu saivat etsiä neljä maalimiestä kumpainenkin. Molemmilla oli taas samanlaiset treenit ja aikalailla samantasoisesti luppakorvat selviytyivätkin.

Ensimmäinen maalimies tehtiin näkölähtönä eli N/R näki maalimiehen (vaikka oikeasti kaikki olivat maalinaisia...) metsään lähdön, mutta ei nähnyt sitä mihin maalimies piiloutui. Eka maalimies piiloutui etukulman kuusen alle. Nuusku ampaisi hakuun upeasti ja päätyi ripeästi kuusen alle. Rapsu suoritti hakua hieman pidempään, mutta näyttävästi työskennellen. Ilmeisesti R kuitenkin koki etukulman olevan liian kaukana eikä tehnyt hakua tarpeeksi syvälle, mutta maalimiehen hieman kuiskatessa Rapsutin sinkosi edemmäs ja löysi eksyneen.

Toinen maalimies oli haamu. Maalimies oli hiippaillut toisen etukulman suuntaan piiloon salaa. Molemmat selvittivät tehtävän leikiten.

Kolmas maalimies oli ääniavusteinen. Jälleen maalimies oli hiipparoinut piiloon salaa, kohteena oli kuusikko takakulmassa. Molemmat olivat tarkkana jo lähetysasennossa ja uskon, etä olisivat sännänneet pelastustoimiin ilman ääniapuakin, mutta ei lähdetty kuitenkaan vaikeuttamaan treenejä liian paljon liian nopeasti vaan haettiin onnistuneita suorituksia. Tämän maalimiehen Rapsu löysi hyvin nopeaan. Nuusku juoksi innoissaan jyrkännettä alas, pysähtyi puoleenväliin kielekkeelle kuulostelemaan ja jatkoi itsenäisesti loppuun maalimiehen luo. Oikein kelpo suorituksia.

Neljäs maalimies oli ensimmäisen tapainen näkölähtöukkeli toiseen takakulmaan. Molemmat olivat varsin kiihkeitä lähetyksessä ja laukkasivat suoraviivaisesti maalimiehen tykö.

Kaikilla maalimiehillä oli namit palkkana ja lisäksi neljännellä maalimiehellä oli tennispallo. Vetolelu olisi Nuuskulle peruspalloa mieleisempi ja Rapsulle joku vingutin, mutta koska kaikki hienot treenivermeet pysyivät visusti lukkoon jäätyneessä peräkontissa, saivat typyt tyytyä tennispalloon. Ja tennispallohan on myös tosi pop, joten ei huonoon palkkaan nytkään tärvinnut tyytyä :) Tosin Rapsu vetäisi kitusiinsa melkein kaikki ekan maalimiehen namit ennen metsään pääsyä, koska on niin hyvätapainen otus ja treenien jälkeen R hotkelsi osan Zorron makkaroista. Siis tuo ruokamaanikkohan ruokitaan hyvin runsaasti ennen treeneihin lähtöä, jotta olisi vähemmän ahne, mutta ei auta ei.

Treenien jälkeen lähdettiin porukalla metsälenkille, mutta lopulta jakaannuimme kahteen retkueeseen. En uskaltanut ottaa riskiä lenkkeillä samassa porukassa parivuotiaan tollerineidon kanssa, koska neitonen koetti kovasti haastaa Rapsua kaksintaisteluun mm. nostamalla etutassunsa Rapsun niskan päälle, pörhistelemällä häntää ja tepastelemalla ympäriinsä jalat jäykkänä ja niskakarvat pystyssä. Yllätyin Rapsun pitkästä pinnasta moisessa tilanteessa, sillä vaikka Rapsu ei kärhämiä aloita, ei Rapsua tarvitse kauaa nuoremman koettaa yllyttää. Nyt minun pinnani kuitenkin katkesi Rapsua nopeammin (eikä se Rapsullakaan kaukana ollut hännän pörhelöisyydestä ja elekielestä päätellen), joten Nuusku, Rapsu ja Topi kiertelivät omaa lampeaan ja neljä muuta koiraa omaansa. Parempi ennaltaehkäistä mahdolliset kärhämät ennen niiden syntymistä, jotta yhdessä treenaaminen on jatkossakin yhtä mukavaa kuin tähän asti :)

lauantai 12. joulukuuta 2009

Palikkatreeniä


Nuuskun jatkaessa juoksuaan pääsi Rapsutin jälleen ilman vakioseuralaistaan reenaamaan. Ohjelmassa oli ihan perustreeniä, lyhyttä pätkää tavoitteena pienet käännökset ja lennokas irtoaminen.

Rapsukka kirmasi ensin vihreät 1-5, jossa harjoiteltiin välistävetoa ja keppejä pussihoukuttimella. Niin ja toki puomilla uutta kontaktin suoritustapaa, josta pikkuhöpö ei kyllä tajua yhtään mitään. Mutta jospa se joskus hoksaisi mitä oikein meinaan, tai minä hoksaisin kertoa sen sille niin, että sillä olisi mahdollisuus tajuta. Mutta niin itse harjoitukseen, hankaluutta Haperolle tuotti malttaminen suorittaa kepit loppuun. Tai ehkä oikeammin ongelma olin minä, koska jostain syystä alan mölisemään Rapsulle hirveää kannustusta kesken kaiken, koska Nuusku tarvitsee sitä, mutta Rapsu ei. Rapsu pujottelee nopeasti, tarkasti ja loppuun saakka, kunhan vain olen hipihiljaa ja annan Rapsun tehdä työt rauhassa. Mutta enhän minä osaa olla hiljaa oikeassa paikassa oikeaan aikaan, joten lietson Rapsuun semmoisen draivin, että ei se reppana enää malta olla tykittämättä täysillä tulevaan, kun treenikenttä on kuuma ja tuli polttaa hännän alla.

Toisena pätkänä mentiin punaiset 1-6, joka oli pelkkää fiilistelyä. Huvikseni tungin selkäytimeeni myös jaakostusta jota treenasin hypylle 4, vaikka eihän tuohon kohtaan kukaan sinänsä jaakotusta tekisi. Mutta minäpä tein, kun leikin, että jos tää ei sit oikeesti jatkuskaan nuin vaan me mentäskii... Juu. Hienosti jaakottuu punaturkki, osaa tiukat kurvit.

Lopuksi otin irtoamista tuolla hyppy-putki-a-systeemillä. Kahden esteen palikkatreeniä siten, että lähetin Rapsun kultakin hypyltä joko putkehen tahikka aalle. Hienosti sujahti sinne minne pitikin ilman että itse tarvitsi juuri askelta ottaa. Taitava eläin. Jotta ei pelkkää onnistumista saataisi, harjoiteltiin välillä yksi vaikeampikin kuvio eli mentiin tuo keskimmäinen hyppy takaakiertona ja siitä hienolla lentokoneohjauksella putkeen. Hyvin sujui, kun maltoin siipeillä kunnolla, mutta vaatii kyllä rutkasti reeniä, jos sitä meinaan joskus kisakentillä väläytellä.

torstai 10. joulukuuta 2009

Liitokoira vauhdissa


Rapsuhapsu Haperoinen lakkasi juoksemasta eilen, joten pääsimme tänään liitelemään :) Nuuskun tihkuessa edelleen sai Rapsutin ihan ikiomat treenit. No oli siellä muut reenikaverit toki, mutta oman lauman ainoana edustajana olo on luppakorvasta aina hieno kokemus :)

Tehtiin ylläoleva tekniikkatreeni. Ensin mentiin punaiset 1-5 ja peilikuvana ne pallerot. Pätkä mentiin siten, etä lähdettiin sisäpuolelta ja vedettiin aidat takaakiertona. Perustreeniä, joka osoittautui kinkkiseksi kolmannen aidan kohdalla. Onhan me takaakiertoja tehty, mutta harvemmin kolmen rivinä ja se näkyi. Rapsu liikkui livakkaan ja olin kolmoselle mentäessä myöhässä ja koska Rapsu lukee liikettä käskyjä enemmän tungin sitä hypylle väärinpäin. Aikani vatkattuani sain ajoitusta paremmin kohdalleen ja homman toimimaan.

Seuraavaksi pääsimme tekemään vihreät 1-6 ja jälleen peilikuvana pallerot. Tämä treeni oli välistävetotreeni. Voi Rapsu-parkaa, joka yritti alkuun iloisesti irrota takaakiertoihin ja ihan pahaa teki pakottaa se käteen! Reppanapolo kerrankin olisi iloisesti irronnut... Nooh, kyllä se hienosti välistävetoihin taipui ja nätisti sylkkärillä vitoselle.

Lopuksi otettiin keltsut ja siniset 1-4 siten, että kolmonen oli takaakierto ja koira heitettiin eri siivekkeen ympäri kuin itse mentiin, onko tuo nyt sitten flippi vai mikä lie termiltään. Olin vallan yllättynyt, kun Rapsuliini taitoi kuvion kuin vanha tekijä vaikka ei olla moisia viskelyitä reenittykään. Yhden kerran olen Nuuskun kanssa tuon kuvion tehnyt, joten uutta oli minullekin.

Erinomaisen kivaa oli. Rapsu puhisi intoa mikä näkyi malttamattomuutena lähdössä sekä lievänä kuulovammana välistävedoissa, mutta minusta Rapsun ajoittainen kuurous on vaan niin hienoa! Aivan mahtavaa on nähdä silmissä kiiluva agilityhulluus ja antaa toisen paahtaa kaikki mitä edessä näkyy.