Vauhtia ja veriroiskeita

Rapsu on herättänyt vipinää urospuolisissa koirakavereissaan jo jonkin aikaa ja syyksi paljastui alkaneet juoksut. Yllätyin hieman, sillä odottelin juoksua ensin Nuuskulle. Nuusku-reppana on tiputtanut jo kaikki karvansakin, mutta näköjään Rapsu ehti ensin. Rapsu ei karvoja tiputa eikä siitä oikein muutenkaan huomaa, että on juoksuaika. Ainoastaan häntäkarvoille astuminen saa aikaan vähintään mulkaisun, astujasta riippuen ehkä myös ärähdyksen.

Viikonloppuna otimme ohjelmistoon hiihtämisen. Tämä vaatii hiihtäjiltä rohkeutta ja positiivista asennoitumista, sillä Nuuskun kanssa hiihtäminen on jossain määrin haasteellista. Nuusku yrittää koko ajan syödä suksien tuiskuttamaa lunta, tykkää jolkotella hiihtäjän jalkojen välissä sekä vasemman jalan ja sauvan välissä. Rentouttavaa hiihtoseuraa ;) Onneksi Nuusku alkaa normalisoitua viimeistään paluumatkalla eli kun hiihtää tunnin järvellä yhteen suuntaan, saa hiihtää tunnin paluumatkalla rauhassa... Rapsu puolestaan on synnynnäinen hiihtotoveri. Sitä ei suksimiset hetkauta vaan Rapsu juoksentelee tavalliseen tapaansa mukana. Ehkä Rapsun kanssa voisi joskus koettaa jopa vetohiihtoa, mutta tähän asti on vapaana mukana juoksemiseen tyydytty.

Tänään Nuuskua ja Rapsua odotti mukava yllätys Pyhäselän jäällä. Siiri-tolleri oli tullut vierailemaan Joensuussa ja kolmikko pääsi juoksentelemaan järvellä. Nuusku, Rapsu ja Siiri löysivät verkkojen avantokohtia, kalanjämiä ja upeita tuoksuja, joissa piehtaroida. Hauskaa oli, ja toivottavasti nähdään pian uudestaan.

Päivänsankaritar Rapsu

Rapsu Hapsu Haperoinen alias Luikku Luikeroinen eli Heidin Pikku-Murmeli täyttää tänään kolme vuotta. Hui! Vastahan tapasin tuon kuvassa näkyvän marsun, joka kasvoi pikku riiviöksi ja sen jälkeen muokkautui vallattomaksi raggariksi. Onkohan se jo seestynyt? Toivottavasti ei koskaan!

Rapsu toivottaa parhainta syntymäpäivää kaikille sisaruksilleen! Painitaan kun tavataan :)

Jäällä juoksentelemassa

Nuusku, Rapsu ja Aku kävivät tänään kirmailemassa Höytiäisen kanavan reunamilla ja jäällä. Kivaa oli! Alla kuvia, kiitos Kaisalle.

Rapsu, Nuusku ja Aku poseeraavat. Rapsu tietää, että siitä saa nakkia ;)

Nuusku-poliisi valvoo, että Rapsu-raggari ei syö Akua.


Kohta on Rapsun vuoro olla hippa.


Nuusku ei ole varma onko meno jo liian railakasta...


Kimpassa on kiva juosta.


Ja Akua on kiva ahdistella.


Joo!


Leikitäänkö lisää?


Lisää poseerausta.

Väärällä jalalla

Olipas kyllä taas semmoinen kisareissu, että ei houkuttele uusien kisailmoittautumisten lähettämiseen tai edes treenihallille palaamiseen. Taidetaan keskittyä jatkossa ihan vaan olemiseen ja jätetään harrastamiset muille. Rähmä, räkä ja pöh. Tympii.

Rapsu liihotteli omalla planeetallaan enkä minäkään tainnut olla tässä maailmassa. Että siltä pohjalta sitten radalle ;) Väyrysen radat olivat oikein mukavia, vaudikkaita, selkeitä ja ykkösluokkaan soveltuvia. Radoilla ei ollut yhtään kohtaa mitä Rapsu ei olisi voinut selvittää, mutta siitä huolimatta tuloksiksi tuli kymppi ja hylky. Ja masentavalla tavalla.

Ekalle radalle mennessä huomasin jo, että Rapsua jänskättää. Tai no itseasiassa huomasin sen jo aiemmin, sillä Rapsuliini kävi perinteisen aamukakkansa lisäksi kisapaikalla neljä kertaa kakilla, joten ihan normaalissa vireessa ei ollut hän. Radalla vauhti oli poissa, Rapsu tapitti minua eikä hakenut esteitä ja muutenkin meininki ei ollut iloista ja riehakasta Rapsua vaan ihan kökköä ja masentunutta seurakoiraa. Saatiin kepeiltä vitonen ja yksi kielto, kun Rapsu käteen liimautuneena hönki hypyn ohi. Tai tuo hönkiminen on liioittelua, lähinnä lönkytyksestä oli kyse.

Toinen rata olisi useine putkineen ollut Rapsulle täydellisesti soveltuva. Siis sille Rapsulle joka miulla on ollut eiliseen saakka, mutta tämänpäiväinen otus ei saanut siitä mitään irti. Kepeiltä vitonen ja loppusuoralla esteen ohitus, jota en jaksanut korjata, joten hylky.

Eniten harmittaa Rapsun olemus. Mitä ihmettä sille on tapahtunut? Intoa maneesiin menoon löytyi ja vuoroa odottaessa halu radalle oli kova, mutta heti startissa Rapsu lässähti ja minä siinä mukana eikä menossa ollut mitään riemua. Tahtoo ilon takaisin!

Jäätä, kavereita ja agilitya

Viime aikoina Nuusku ja Rapsu ovat viettäneet aikaansa lumisessa metsässä kahlaillen ja järven jäällä juoksennellen. Kalastajien jättämät kalat pilkki- ja verkkoavantojen reunoilla ovat Nuuskun ja Rapsun mielestä erityisen mukavia. Kalojen päällä on ihanaa kieriskellä ja jos kalat ovat oikein maukkaan oloisia, on ne myös antoisaa syödä. Njam.

Agilitytreeneissä olemme keskittyneet takaaleikkauksiin sekä hurjiin vauhtisuoriin. Torstain treeneissä Nuusku vipelsi varsin upeasti, mutta Rapsu oli ihan reppana, minuun liimattu otus. Irtoamista ei ilmennyt yhtään. Tämän päiväisessä tolleriagilityssa Rapsu irtosi hiukkasen paremmin, mutta ihan väärään suuntaan... Oikein luottavaisin mielin viikon päästä kisaamaan siis ;)

Alla on muutama Kaisan ottama kuva aamuiselta metsään, järvelle ja pitkospuille suuntautuneelta retkeltä Aku-koikkerin kanssa. Jonkin verran kaverukset leikkivätkin, mutta aika paljon vain hiimailivat yhdessä. Kiitos Kaisa kuvista!

Nuusku, Rapsu ja horisontissa siintävä Aku.

Rapsu jyrsii lumipaakut irti tassukarvoista. Tassukarvoille sanottiin hei hei lenkin jälkeen.

Nuusku, Rapsu ja Aku.

Aku johtaa porukkaa pitkospuilla, Rapsu keskellä ja Nuusku pitää perää.

Aku ja Rapsu.

Pitkospuitten alta tulvi ihania tuoksuja...

... joita Aku ja Rapsu tutkivat erityisen innokkaasti ja paljon.