Helppoa hillumista

Vuoden viimeisen päivän kunniaksi suuntasimme hallille ottaman ihan simppeliä muutaman esteen perustreeniä. Jotta homma ei vahingossakaan menisi liian pitkälliseksi hinkkaamiseksi, mukaan otettiin nameja hyvin rajallinen määrä, jos en muuten malttaisi lopettaa lyhyeen ;)

Aluksi treenattiin puomin kontaktia kuntoon, sillä molemmillehan on uusittu puomin kontaktin suoritustapa, koska Nuuskun virheprosentti alkoi kasvamaan, joten jotain oli tehtävä. Otin toistoja aluksi pelkällä alastulolla siten, että laitoin sen pöydän päälle, jotta vauhti ei kasvaisi liikaaa ja aivot pysyisivät kyydissä. Molemmat malttoivat painaa kosketusalustaa ja kimmota vasta sitten noin 7 metrin päässä olleelle namikupille.

Välillä hilluttin putkien ja keppien parissa alla olevan kuvion mukaan. Todella vaativaa :) Treenattiin putkesta keppien hakua avo- ja suljetusta kulmasta siten, että tein väliin joko valssia, persjättöä tai takaaleikkausta sekä pidin kepeille mukavaa sivuttaisetäisyyttä. Lisäksi keppien päässä odotti namikulho. Molemmissa putkissa ulostulokulmat oli aseteltu siten, että niistä painaisi väistämättä väärään väliin, jos luppakorva ei keskity hommaansa. Hyvin meni tämäkin, joskin Nuusku yritti kerran livistää namikupilleen etuajassa ja Rapsu haki avokulmasta tokan välin ensimmäisellä persjätölläni johtuen siitä, että jätin sille kehnosti tilaa keppien alkuun. Kun maltoin olla hönkimättä itse kepeille, onnistui homma hienosti. Rapsu on eri vekkuli reenikaveri, sillä kun treenataan keskenään, se ei yritä kirmata tyhjentämään namikuppia omin luvin, vaan tekee hommat keskittyneesti loppuun saakka. Mutta jos paikalla on muita, Rapsun keskittymisestä menee iso osa siihen, että sen pitää varmistaa olevansa varmasti se, jonka kitaan herkut menevät.



Loppuksi jatkettiin puomin parissa. Nostin alastulon paikoilleen ja otettiin koko puomia. Nuusku veti hurjaa vauhti, teki täpäkän alustan kosketuksen ja jatkoi sutena namikipolle. Täydellisiä suorituksia :) Rapsu ennakoi alastuloa, vauhti kävi hitaammaksi, kosketusalustaa kosketettiin varovasti ja varmistellen, mutta kimmottiin iloisesti kipolle. Toistoilla reippautta tuli lisää, mutta ei se mennyt koko puomilla vielä yhtä hyvin kuin pelkällä alastulolla. Virheettömästi kyllä, mutta ei nopeasti ja iloisesti eli siten kuten sen haluaisin menevän. Mutta eiköhän se tuosta.

Sarin opissa

Nuusku ja Rapsu mahtuivat molemmat mukaan Vähäniityn Sarin agilitykoulutukseen ja olipas taas niin opettavaiset treenit ohjaajalle että hui. Tollerit pelasivat hyvin, joskin Nupa käynnistyi hitaanlaisesti, mutta alkoi kiihtyä sitä mukaa mitä treeni eteni. Rapsu oli mukavasti tulessa hela tiden, mutta minä olin kertakaikkisen surkea. Oma liike oli kauttaaltaan heikkoa, olematonta ja liikkeen ajoitus ihan päin honkia.

Ensimmäinen pätkä eli pallerot 1-25 meni Nuuskun osalta kohtalaisesti ottaen huomioon, että vauhti oli kateissa. Nuusku taisi olla vielä jouluisissa lammaspaistifiiliksissä. Kuvittelin ensin, että joudun tekemään takaaleikkauksen kepeille, mutta Nuusku maleksi putkessa sen verran hartaasti, että ehdin kipittää ennen kasihyppyä korean persjätön. Kepeille tuli Nuuskun kanssa hieman ongelmaa, koska N olisi halunnut loikkia renkaalle jo toiseksi viimeisestä välistä johtuen omasta sekopäisestä hortoilustani. Saatuani kepeille oman liikkeen kuntoon eli en kiihdyttänytkään ensin hulluna ja py ähtynyt kuin seinään, jotta en ajautuisi renkaan taakse, vaan jäin alussa hieman taakse, jolloin pystyin ylläpitämään liikkeen loppuun saakka ajautumatta liian pitkälle. Yhdelletoista tein Nupan kanssa saksalaisen ja oikein hyvin pelitti. Siinä vaiheessa Nuuskukin oli löytänyt kaasun enkä ehtinyt valssaamaan 12-13 väliin vaan tein takaaleikkauksen hypylle 13. Se ei haitannut, koska välistävedot pelittää Nuuskulla minun ollessa taempanakin. Sylkkäri kepeille 22 taipui kivasti ja vekki muurilla 23 vei Nuuskuttimen sinne minne pitikin.

Samainen pätkä Rapsun kanssa toi mukanaan toisenlaiset haasteet. Ennakoiva valssi ennen muuria käänsi Rapsun ennen muuria, joten minun piti koettaa saada nuuskuohjaustyyli heti alussa pois päältä. Vähemmällä ennakoinnilla R teki muurin oivallisen pienellä kaarteella, joten saatiin toimimaan. Olin aivan varma, että Rapsu on putkessa 7 hypyn 5 sijaan, mutta olin väärässä. Rapsu oli siellä missä pitikin ja tsäpäkästi. R malttoi pujotella kepit loppuun saakka. Saksalainen ei pelittänyt Rapsun kanssa 11 hypyllä vaan takaakierto vastaanottovalssilla oli mycket bättre. Rapulin kanssa välistävetojen tekeminen on niin kivaa, kun se tulee herkästi juuri kuten pitää. Ihana elukka! Kepeille Rapsu sujahti hienosti, kunhan vein liikkeen tarpeeksi lähelle hypyn 9/19 siivekettä ja jätin sille tilaa. Loppu oli kaunista Rapsun osalta, minä jäin seisoksimaan omiani.

Tokana pätkänä oli neliöt 1-14. Nuuskuttimella oli kierrokset noussut kivasti ja minulla kunto loppunut, joten tulos alkoi olla sen mukaista. Putkea 6 Nuusku kirmasi repeatilla, koska tumpeloin siinä jatkuvasti. Saatuani omaan liikkeeseen jotain tolkkua alkoi homma toimia, mutta tarkkana piti olla ja Nuusku vaati ehdottomasti haltuunoton ennen hyppyä 7, jotta kasi ei olisi mennyt takaakierroksi. Sylkkärillä kepeille ja loppusuora kovaa.

Toisella pätkällä Rapsutin, tuo ohjausherkkä olio, paljasti minun surkean ohjauksen hypyllä 4. En voi vain roiskaista sitä sinne kuten Nuuskun voi, koska Rapsu ei hae esteitä vaan se lukee pelkkää ohjausta, joten piti ihan kääntää ja ohjata. Jatko oli Rapsulle helppoa kauraa, välistävedothan on sen bravuuri. Aivan mahtavasti haetut kepit, mutta sitten Rapsulle sattui työtapaturma ja pujottelurytmi sekosi toistuvasti kolmos-tai nelosvälissä, en muista enää. Hyvin hämmentävää eikä ole sattunut ennen, mutta nyt se jäi päälle. Tehtiin hiukkasen töitä, että homma alkoi taas pelittämään ja nätistä lensi loppusuorankin, tosin yhtä matkaa, mutta kuitenkin.

Sarilta tuli tosi hyvää palautetta minun liikkumiseen, ajoitukseen ja rytmitykseen liittyen. Asioita, jotka periaatteessa tiedän, mutta eipä tule kuntoon. Mukava oli saada tukea myös omille pohdinnoille noiden otusten erilaisuudesta ohjattavuuden suhteen ja vinkkejä siihen miten tästä etiäpäin. Niin parasta oli reenata taas!

Ennen ja jälkeen reenilöiden päästiin lämmittely- ja jäähdyttelylenkeille Pepin ja Vapun kanssa sekä Enzon. Kovin suurta hippasrallia ei aiheutunut, mutta selkeästi mukavaa yhdessä himmailua.

Lihavat liitää

Nuuskun ja Rapsun joulu meni herkutellessa. Pimeys, -25 asteen pakkaset sekä yleinen laiskuus johtivat siihen, että Nuusku aloittaa tulevan vuoden laihdutuksen merkeissä. Rapsu onnistuu kuluttamaan energiansa vaikka ei mitään tekisikään, mutta Nuuskutin lihoo jo ruokaa nähdessään.

Joulupukin mielestä luppakorvat olivat olleet kiltisti ja molemmat saivat aukoa kuusen alta löytyneet lahjansa. Tosin omien hirvennahkaluiden löytäminen ei ilmeisesti riittänyt, sillä molemmat olivat innokkaasti auttamassa myös muita pakettien aukomisessa. Mikäs sen mukavampi apu kuin iloiset lahjankuorijat.

Joulukilojen karistamiseksi suuntasimme illalla tolleriporukan kanssa agilitytreeneihin. Ohjelmassa oli simppeli vauhtirata sekä irtoamisharjoitus.



Nuusku ja Rapsu suoriutuivat yllä olevasta radasta (pussi ja rengas vaihtoivat paikkaa, niin saatiin pimeä pussikulma ja suora linja renkaalle) leikiten, joskin Nuuskun hurmos esti korvia toimimasta hypyillä 14-15 ja ne tehtiin takaakiertona toistuvasti. Luulen, että siinä en ennakoinut tarpeeksi, koska olen yrittänyt iskostaa ohjaukseeni ennakoimattomuutta, jotta Rapsun kanssa saisin homman toimimaan.

Rapsu tekikin treenin loistokkaasti. Uusi puomin kontakti on tosin vielä hakusessa, Rapsutin ei taida oikein tajuta missä mennään, mutta eiköhän se siitä, kun päästään taas treenaamaan.

Lopuksi otettiin alla olevia irtoamistreenipätkiä lähetyksinä namialustalle.

Luppakorvat toivottavat maukasta joulua ja herkullista vuotta 2010!

Vuoden ilonaiheet ja utopistiset unelmat

Nuuskun ja Rapsun vuosi on kulunut iloista kotikoiran elämää viettäessä. Karvakorvat ovat osallistuneet innokkaasti laumansa arkisiin askareisiin, rantalomailleet ja retkeilleet niin koti- kuin ulkomailla sekä päässeet ikiomiin rakkaisiin harrastuksiinsa enemmän ja vähemmän säännöllisesti. Molemmat ovat olleet terveinä, voineet hyvin ja kaikki on mennyt muutenkin mukavasti. Luppakorvat ovat saaneet vuoden aikana tuttujen ja turvallisten asioiden lisäksi uusia ystäviä, uusia kokemuksia sekä uusia herkkuelämyksiä :)

Taisin mietiskellä vuosi sitten kuluneelle vuodelle jotain utopistisia unelmia. No kuinka ne nyt sitten toteutuivatkaan ja mitä muuta me saavutettiin?

Nuuskun kehitys vuonna 2009
Kaikista hienoin edistys Nuuskun elämässä on lisääntynyt halimussukkuus. Nuuskusta on muodostunut oikea kainaloinen. Aiemmin Nuusku tykkäsi halimisesta aamuisin ja iltaisin, mutta nykyään Nuusku käpertyy hellittäväksi pitkin päivää :) Agilityssa Nuusku kirmasi iloisen vauhdikkaasti radoilla, poimi mukaansa puuttuvat SM-nollat sekä suoriutui hienosti SM-finaaliin. Lisäksi Nuusku harppasi kohti valionarvoa napsauttamalla AVA-kellon käyntiin tammikuussa. Mejässä Nuusku mahtui muutamaan kokeeseen, nuuskutteli avoimessa luokassa kaksi ykköstulosta ja sai oikeuden osallistua voittajaluokkaan. Lisäksi luppakorva haali itselleen Vainumalja-kiertopalkinnon. Olisimme päässeet korkkaamaan voittajaluokan piirinmestaruuskokeessa, mutta ne jäivät väliin, koska samalle viikonlopulle osuivat vepekokeet. Vesipelastuksessa Nuusku aloitti vepen treenaamisen, läpäisi soveltuvuuskokeen kirkkaasti ja sai alokasluokasta ykköstuloksen täysin pistein.

Rapsun kehitys vuonna 2009
Rapsun kehityksessä olen ylpein suurentuneesta maltista ja sosiaalisesta älykkyydestä. Rapsu malttaa eri tilanteissa paremmin ja sosiaalisissa tilanteissa Rapsulla on nykyään hyvin pitkä pinna. Rapsu ei lähde mukaan vastapuolen hölmöilyyn ja silloin, jos on aiheellista nuorempia ojentaa tapahtuu se maltillisesti, hallitusti ja tehokkaasti eli juuri kuten pitääkin. Agilityssa Rapsu teki luokkanousun kuten toiveissa oli. Treeneissä Rapsu on ollut huikea ja välillä sama osaaminen on välähdellyt kisakentillä. Mejässä Rapsu mahtui vain yhteen kokeeseen ja sai kakkostuloksen voittajaluokasta. Olisin toivonut useampia mejästartteja, mutta jos kokeisiin ei mahdu, niin sitten niihin ei mahdu. No piirinmestaruuskokeeseen oltaisiin päästy, mutta se osui samalla viikonlopulle Nuuskun vepekokeen kanssa ja valintoja piti tehdä. Vesipelastus aloitettiin suunnitelmien mukaan ja Rapsu on edenyt siinä hyvin.

Lisäksi haaveilin, että molemmat osallituisivat tottelevaisuuskokeisiin, mutta tokon tavoite ei täyttynyt, koska ohjaaja oli liian laiska. Näyttelyille taisin asettaa Rapsulle jonkin tavoitteen, mutta käytiinkö me edes näyttelyissä? No käytiinhän me yhdessä ja se oli niin mielenkiintoinen kokemus, että sen jälkeen käytettiinkin viikonloput ihan muihin puuhiin ;) Ja lopuksi kirjataan ylös...

...haaveita vuodelle 2010

Nuusku
* agilityssa toivon Nuuskun saavan osallistumisoikeuden SM-kisoihin 2010
* mejässä olisi hienoa saada ykköstulos voittajaluokasta
* vesipelastuksessa tavoitteena on siirtyä alokasluokasta avoimeen luokkaan
* tokokokeeseen aiomme osallistua, jos ohjaaja voittaisi laiskuutensa ja saisi jotain aikaiseksi.

Rapsu
* agilityssa nousu kolmosluokkaan
* mejässä ykköstulos voittajaluokasta
* vesipelastuksesta soveltuvuuskoe läpi kunnioitettavin pistein
* tokokokeiden korkkaus
* näyttelyistä vaaleanpunainen muovinauha

Lunta, pakkasta, kavereita ja reeniä

Punaturkkiset pakkasen ystävät suuntasivat illalla treenaamaan kaikenlaisia leikkauksia, pääasiassa takaaleikkauksia, ja kertaamaan välistävetoja. Alla olevassa töherryksessä punaiset 1-5 (johon vaihdoinkin suoran putken aan tilalle, kun oli kovin paljon pakkasta) mentiin Mäntysalon treenissä oppimillani takaaleikkauksilla. Nuuskutin pyöri takaaleikkaukset varsin simpsakasti, mutta Rapsun kanssa sain olla tarkkana omien linjausten kanssa. Vedot ja vekkaukset piti osua kohdalleen just eikä melkein ja silloin Hapsutin tykitti upeasti. Mutta heti jos yritin ennakoida, niin Rapsulikin ennakoi. Koitin samaa pätkää myös Jenny Dammin valssi- ja takaaleikkausyhdistelmällä (tuo kuvion napsin joskus jostain CR:sta) ja molemmilla oli semmoisella ohjauksella paljon paremmat kurvit ja vauhti johtuen siitä, että se on minulle luontaisempi tapa huiskia radalla. Vihreät 1-5 oli pelkkää hurjastelua vailla sen suurempia kuvioita, ihan perusohjausta.

Alla olevalla pätkällä treenasin välistävetoja siten, että pidin aika reipasta etäisyyttä koiriin. Jäin hypyn 1 siivekelinjan taakse ja ohjasin välistävedot sieltä. Molemmat kestivät sivuttaisetäisyyden hyppyillä hyvin ja keppien aloituskin sujui simpsakasti.

Aamupäivällä Nuusku ja Rapsu pääsivät Akun ja Ellan kanssa pitkästä aikaa metsälenkille. Hiippailimme metsässä pari tuntia ja kuvia kuuraparroista löytyy Kaisan galleriasta. Alla muutama Kaisan ottama otos.

Julkkis-Nuusku

Koska omistajansa on karvapallerostaan maailman ylpein, kirjoitti hän Nuuskun vesipelastuksen soveltuvuuskokeesta sekä alokasluokan kokeesta jutun vallan rotuyhdistyksen lehteen. Jos et ole Novascotiannoutajat ry:n jäsen ja jäsenlehti Tolleri 4/2009 jäi siten ollen saamatta, voit lukaista huonosti skannatun jutun täältä.

Vuoden viimeiset hakutreenit

Tolleriporukan PK-hakuharkat olivat tänään uljaissa rotkomaisemissa. Aluetta aluksi läpi tallustessa ei enää naurattanut treenin alkuvalmisteluihin sisältyvä armeijamainen metsässä rivissä eteneminen, koska piti keskittyä siihen, että ei luiskahda montun pohjalle luut poikki kitumaan.

Nuusku ja Rapsu saivat etsiä neljä maalimiestä kumpainenkin. Molemmilla oli taas samanlaiset treenit ja aikalailla samantasoisesti luppakorvat selviytyivätkin.

Ensimmäinen maalimies tehtiin näkölähtönä eli N/R näki maalimiehen (vaikka oikeasti kaikki olivat maalinaisia...) metsään lähdön, mutta ei nähnyt sitä mihin maalimies piiloutui. Eka maalimies piiloutui etukulman kuusen alle. Nuusku ampaisi hakuun upeasti ja päätyi ripeästi kuusen alle. Rapsu suoritti hakua hieman pidempään, mutta näyttävästi työskennellen. Ilmeisesti R kuitenkin koki etukulman olevan liian kaukana eikä tehnyt hakua tarpeeksi syvälle, mutta maalimiehen hieman kuiskatessa Rapsutin sinkosi edemmäs ja löysi eksyneen.

Toinen maalimies oli haamu. Maalimies oli hiippaillut toisen etukulman suuntaan piiloon salaa. Molemmat selvittivät tehtävän leikiten.

Kolmas maalimies oli ääniavusteinen. Jälleen maalimies oli hiipparoinut piiloon salaa, kohteena oli kuusikko takakulmassa. Molemmat olivat tarkkana jo lähetysasennossa ja uskon, etä olisivat sännänneet pelastustoimiin ilman ääniapuakin, mutta ei lähdetty kuitenkaan vaikeuttamaan treenejä liian paljon liian nopeasti vaan haettiin onnistuneita suorituksia. Tämän maalimiehen Rapsu löysi hyvin nopeaan. Nuusku juoksi innoissaan jyrkännettä alas, pysähtyi puoleenväliin kielekkeelle kuulostelemaan ja jatkoi itsenäisesti loppuun maalimiehen luo. Oikein kelpo suorituksia.

Neljäs maalimies oli ensimmäisen tapainen näkölähtöukkeli toiseen takakulmaan. Molemmat olivat varsin kiihkeitä lähetyksessä ja laukkasivat suoraviivaisesti maalimiehen tykö.

Kaikilla maalimiehillä oli namit palkkana ja lisäksi neljännellä maalimiehellä oli tennispallo. Vetolelu olisi Nuuskulle peruspalloa mieleisempi ja Rapsulle joku vingutin, mutta koska kaikki hienot treenivermeet pysyivät visusti lukkoon jäätyneessä peräkontissa, saivat typyt tyytyä tennispalloon. Ja tennispallohan on myös tosi pop, joten ei huonoon palkkaan nytkään tärvinnut tyytyä :) Tosin Rapsu vetäisi kitusiinsa melkein kaikki ekan maalimiehen namit ennen metsään pääsyä, koska on niin hyvätapainen otus ja treenien jälkeen R hotkelsi osan Zorron makkaroista. Siis tuo ruokamaanikkohan ruokitaan hyvin runsaasti ennen treeneihin lähtöä, jotta olisi vähemmän ahne, mutta ei auta ei.

Treenien jälkeen lähdettiin porukalla metsälenkille, mutta lopulta jakaannuimme kahteen retkueeseen. En uskaltanut ottaa riskiä lenkkeillä samassa porukassa parivuotiaan tollerineidon kanssa, koska neitonen koetti kovasti haastaa Rapsua kaksintaisteluun mm. nostamalla etutassunsa Rapsun niskan päälle, pörhistelemällä häntää ja tepastelemalla ympäriinsä jalat jäykkänä ja niskakarvat pystyssä. Yllätyin Rapsun pitkästä pinnasta moisessa tilanteessa, sillä vaikka Rapsu ei kärhämiä aloita, ei Rapsua tarvitse kauaa nuoremman koettaa yllyttää. Nyt minun pinnani kuitenkin katkesi Rapsua nopeammin (eikä se Rapsullakaan kaukana ollut hännän pörhelöisyydestä ja elekielestä päätellen), joten Nuusku, Rapsu ja Topi kiertelivät omaa lampeaan ja neljä muuta koiraa omaansa. Parempi ennaltaehkäistä mahdolliset kärhämät ennen niiden syntymistä, jotta yhdessä treenaaminen on jatkossakin yhtä mukavaa kuin tähän asti :)

Palikkatreeniä

Nuuskun jatkaessa juoksuaan pääsi Rapsutin jälleen ilman vakioseuralaistaan reenaamaan. Ohjelmassa oli ihan perustreeniä, lyhyttä pätkää tavoitteena pienet käännökset ja lennokas irtoaminen.

Rapsukka kirmasi ensin vihreät 1-5, jossa harjoiteltiin välistävetoa ja keppejä pussihoukuttimella. Niin ja toki puomilla uutta kontaktin suoritustapaa, josta pikkuhöpö ei kyllä tajua yhtään mitään. Mutta jospa se joskus hoksaisi mitä oikein meinaan, tai minä hoksaisin kertoa sen sille niin, että sillä olisi mahdollisuus tajuta. Mutta niin itse harjoitukseen, hankaluutta Haperolle tuotti malttaminen suorittaa kepit loppuun. Tai ehkä oikeammin ongelma olin minä, koska jostain syystä alan mölisemään Rapsulle hirveää kannustusta kesken kaiken, koska Nuusku tarvitsee sitä, mutta Rapsu ei. Rapsu pujottelee nopeasti, tarkasti ja loppuun saakka, kunhan vain olen hipihiljaa ja annan Rapsun tehdä työt rauhassa. Mutta enhän minä osaa olla hiljaa oikeassa paikassa oikeaan aikaan, joten lietson Rapsuun semmoisen draivin, että ei se reppana enää malta olla tykittämättä täysillä tulevaan, kun treenikenttä on kuuma ja tuli polttaa hännän alla.

Toisena pätkänä mentiin punaiset 1-6, joka oli pelkkää fiilistelyä. Huvikseni tungin selkäytimeeni myös jaakostusta jota treenasin hypylle 4, vaikka eihän tuohon kohtaan kukaan sinänsä jaakotusta tekisi. Mutta minäpä tein, kun leikin, että jos tää ei sit oikeesti jatkuskaan nuin vaan me mentäskii... Juu. Hienosti jaakottuu punaturkki, osaa tiukat kurvit.

Lopuksi otin irtoamista tuolla hyppy-putki-a-systeemillä. Kahden esteen palikkatreeniä siten, että lähetin Rapsun kultakin hypyltä joko putkehen tahikka aalle. Hienosti sujahti sinne minne pitikin ilman että itse tarvitsi juuri askelta ottaa. Taitava eläin. Jotta ei pelkkää onnistumista saataisi, harjoiteltiin välillä yksi vaikeampikin kuvio eli mentiin tuo keskimmäinen hyppy takaakiertona ja siitä hienolla lentokoneohjauksella putkeen. Hyvin sujui, kun maltoin siipeillä kunnolla, mutta vaatii kyllä rutkasti reeniä, jos sitä meinaan joskus kisakentillä väläytellä.

Liitokoira vauhdissa

Rapsuhapsu Haperoinen lakkasi juoksemasta eilen, joten pääsimme tänään liitelemään :) Nuuskun tihkuessa edelleen sai Rapsutin ihan ikiomat treenit. No oli siellä muut reenikaverit toki, mutta oman lauman ainoana edustajana olo on luppakorvasta aina hieno kokemus :)

Tehtiin ylläoleva tekniikkatreeni. Ensin mentiin punaiset 1-5 ja peilikuvana ne pallerot. Pätkä mentiin siten, etä lähdettiin sisäpuolelta ja vedettiin aidat takaakiertona. Perustreeniä, joka osoittautui kinkkiseksi kolmannen aidan kohdalla. Onhan me takaakiertoja tehty, mutta harvemmin kolmen rivinä ja se näkyi. Rapsu liikkui livakkaan ja olin kolmoselle mentäessä myöhässä ja koska Rapsu lukee liikettä käskyjä enemmän tungin sitä hypylle väärinpäin. Aikani vatkattuani sain ajoitusta paremmin kohdalleen ja homman toimimaan.

Seuraavaksi pääsimme tekemään vihreät 1-6 ja jälleen peilikuvana pallerot. Tämä treeni oli välistävetotreeni. Voi Rapsu-parkaa, joka yritti alkuun iloisesti irrota takaakiertoihin ja ihan pahaa teki pakottaa se käteen! Reppanapolo kerrankin olisi iloisesti irronnut... Nooh, kyllä se hienosti välistävetoihin taipui ja nätisti sylkkärillä vitoselle.

Lopuksi otettiin keltsut ja siniset 1-4 siten, että kolmonen oli takaakierto ja koira heitettiin eri siivekkeen ympäri kuin itse mentiin, onko tuo nyt sitten flippi vai mikä lie termiltään. Olin vallan yllättynyt, kun Rapsuliini taitoi kuvion kuin vanha tekijä vaikka ei olla moisia viskelyitä reenittykään. Yhden kerran olen Nuuskun kanssa tuon kuvion tehnyt, joten uutta oli minullekin.

Erinomaisen kivaa oli. Rapsu puhisi intoa mikä näkyi malttamattomuutena lähdössä sekä lievänä kuulovammana välistävedoissa, mutta minusta Rapsun ajoittainen kuurous on vaan niin hienoa! Aivan mahtavaa on nähdä silmissä kiiluva agilityhulluus ja antaa toisen paahtaa kaikki mitä edessä näkyy.

Hakua kirkkain silmin

Maailma on kyllä siitä hieno paikka, että vaikka juoksuisilta nartuilta on koulutuskentillä hengailu kielletty, niin metsään saa mennä reenimään niin paljon kuin sielu sietää. Suuntasimme siis tänään tolleriporukka pk-hakua harrastamaan ja Nuusku & Rapsukin saivat etsiä ukkoja metsästä muiden jälkeen. Jee!

Molemmat otukset pääsivät pelastamaan metsän uumenista neljä maalimiestä. Teetin kummallekin samantasoiset treenit kun samalla alkeellisella tasollahan nuo tässä lajissa ovat. Kaksi ensimmäistä ukkoa meni motivoidusti eli N ja R näkivät maalimiesten metsään hiipparoinnin. Kolmas ja neljäs maalimies olivat puolestaan haamuja eli pommpasivat piiloistaan hetkeksi esille juoksemaan.

Nuusku ja Rapsu suoriutuivat tehtävistään tosi hyvin. Innokkuus oli tuttua erinomaista laatua ja molemmat tiesivät koko ajan mikä on homman nimi. Lähetyksestä lähdettiin kohti maalimestä hippulat vinkuen.

Palkkausta minun pitää vaan edelleen miettiä. Nyt otin Nuuskulle namipalkkauksen kolmella ekalla ukolla ja viimeisellä oli sekä namit että tennispallo pitkillä fleecenaruila höystettynä. Rapsulla oli namipalkka ekalla ja kolmannella maalimiehellä, toisella nami sekä vinkupallo ja neljällä namit sekä samainen vetonauruilla höystetty tennispallo. Nuuskun kohdalla palkkaus oli kohdallaan muuten paitsi ekan maalimiehen löydettyään Nuusku yritti karata heti takaisin minun luo, joten ehkä niitä leluja pitää antaa kaikille maalimiehille lisukkeeksi. Rapsua taas ei vetolelu kiinnostanut vieraan ihmisen kanssa yhtään, joten Rapsu saa jatkossa palkkansa herkkuina ja viimeiselle vinkupallo.

Treenien jälkeen Nuusku ja Rapsu pääsivät jolkottelemaan metsään Topin, Mörkön ja Susun kanssa. Topi ja MÖrköhän eivät juoksuisita tytöistä välitä.

Nuusku kävi eilen silmäkontrollissa ja silmä oli parantunut täysin terveeksi. ELL ihmetteli, kun siinä ei näkynyt enää yhtään mitään haavaa tai edes jälkeä parantuneesta haavasta. Eivät kuulemma yleensä parane noin hyvin, joten kannatti näköjään ravata ruokatunnilla kotona tiputtelemassa silmätippoja ja hoitaa se huolella kuntoon.

Suunnittelin kiimaisten ystävieni iloksi ensi viikolle mejätreenejä, koska eihän täällä ole lunta saatikka pakkasta. Ihan hyvin voidaan ottaa vielä katkotreenit hautumaan talven yli :)

Juoksua koko elämä

Nyt se sitten tapahtui. Luulin, että saman talouden narttukoirien yhtäaikaiset juoksut ovat legendaa, mutta eipä se näköjään niin olekaan. Ihmettelin tovin, että miten veritippoja löytyy keittiön lattialta vaikka Rapsu ei ole liikkunut olohuoneen sohvalta mihinkään... Nooh, Nuuskuhan se kävi keittiössä eikä saanut jälkiään kauluri päässä siivottua. Molemmat juoksevat siis yhdessä tuumin, mielenkiintoista.

Nuusku käyttää enää kauluriaan ainoastaan yksinollessaan. Nuusku on sen verran siisteysfanaatikko, että sen pitää päästä pitämään itsensä puhtaana juoksun aikaan. Hyvin Nuusku onkin käyttäytynyt, ei ole koettanut hinkata silmää ollenkaan, joten luultavasti pahin on jo takanapäin ja kutka ohi.

Kuulumissii

Nuuskun silmä paranee hyvää vauhtia. Kutina on jo ohi eikä silmä punoita ollenkaan. Mitään vammaahan siinä ei ole paljaalla silmällä näkynyt alunperinkään, joten hankala on sanoa onko se oikeasti parantunut vai vasta parempaan suuntaan. Pitää siis odottaa viikon päästä olevaan kontrolliin. Nuusku joutuu kuitenkin edelleen hengailemaan kauluri kaulassaan silloin kun se ei ole huomion keskipisteenä, sillä pitää varmistaa, että Nupsuli ei pääse salaa silmäänsä hinkkaamaan ja pahentamaan tilannetta. Nuusku on sopeutunut kauluriinsa hyvin ja osaa jo tulla tökkimään kaulurillaan jalkaan silloin kun sitä pitää rapsuttaa korvan takaa tai muusta sellaisesta paikasta mihin se ei tällä hetkellä itse yllä.

Jos Nuuskun silmä paranee eläinlääkärin arvelujen mukaan, saattaa olla, että Nuusku osallistuu JoAn itsenäisyyspäivän kisoihin. Silloin on dopingvaroaikakin ohi, joten mikä jottei. Vaikka eihän meillä sinne alunperin ollut Nuuskun kanssa aikomus mennä. Aikomus oli loikkia silloin Rapsun kanssa, mutta Rapsusta ei ole kisaamaan, sillä Rapsu aloitti eilen juoksun. Siispä Rapsun itsenäisyyspäivän skabat jää väliin. Tai no aloitti ja aloitti, vaikutti siltä, että nyt se juoksee, mutta kovin on niukkaa. Mutta kai se juoksee. Tai sitten ei. Mutta luulen, että kyllä. Ja niin luulevat noljakkalaiset uroskoiratkin.

Joka tapauksessa lähiaikoina elellään hiljaiseloa, kun ei sairaslomalaisella ja juoksuisella ole mitään asiaa liitelyihin, nomepäiviin tahikka hakutreeneihin. Joten me keskitytään pitkiin metsälenkkeihin, antoisiin päiväuniin ja herkutteluun :)

Liitoa ja tötteröilyä

Rapsu liiteli illan viikkotreeneissä ylläolevia Jaanan kuvioita. Rapsulla meni oikein mainiosti, vauhti oli hyvä ja mieli reipas. Viikonlopun Kemin tunaroinnit johtuivat varmaan uudesta paikasta, Rapsuli-polo paineistuu helposti varsinkin, jos minä olen ihan paineessa. Mutta treeneissä meillä on hirmuisen kivaa :)

Mentiin ensin nuo vihreät 1-16. Keppikulma oli kohtuu haastava, mutta Rapsis haki sen sylkkärillä/ takaaleikkauksella (mikälie välimuoto) hienosti, kun annoin tilaa enkä vienyt sitä liian pitkälle. Rapsua ei saa kepeillä hirttää käteen vaan sen pitää saada porhaltaa.

Punaiset 1-18 liideltiin myös hilpeästi. Kiinnitin erityistä huomiota ennakoiviin valsseihini muurilla 8 ja hypyllä 15 eikä ne huonosti menneet. Rapsun kanssa en vaan saa oikeasti ennakoida, koska muuten se kääntyy ennen hyppyä. Myöhästynyt ennakointi toimii parhaiten sillä Rapsu pystyy kääntymään tiukasti hypyn jälkeen. Tämä ennakoimattomuus on suurin asia mikä minun pitäisi Rapsua ohjatessa muistaa. Se on vaikeaa, koska Nuuskua pitää ohjata hyvissä ajoin. Vaikeinta tässä pätkässä oli kuitenkin oman ohjauksen ajoitus välillä 13-14. Tuntui, että olin joko etuajassa, jolloin Rapsu sujahti sisään keskimmäisestä putkenpäästä tai sitten oin myöhässä ja mentiin kaikista putkista ohi.

Nuuskutin ei ollut mukana treeneissä sillä Nuusku on sairaslomalla. Nuusku teloi vasempaan silmäänsä haavan, joten Nupa hengaa tötterö päässä ja tipat silmässä poissa pölystä ja tohinasta pari viikkoa.

Kaamosrallissa rallaamassa

Nuusku ja Rapsu viettivät viikonlopun Kemin Kaamosrallissa liidellen. Molemmilla oli viikonloppuna kuusi starttia, joten ihan kiitettävästi sain itse kirmata. Tuomareina olivat Rauno Virta ja Tuomo Pajari. Tykkäsin kovasti molempien radoista, niissä riitti vauhtia ja haasteita.

Nuuskun kisasaldoksi tuli kolme nollarataa, kaksi hyllyä ja yksi 15. Nollaradoista kaksi oli hienoja ja viimeinen hyppäri kaikkea muuta. Siinä Nuusku teki ihan järkyttävät kaarrokset ja menetti niihin aikaa sekuntitolkulla. Hyllyistä toinen oli megahieno rata ja toinen perinteistä turhan rehvakkaasti irtoavaa Nuuskua, joka liihottaa kaikki näköpiirissä olevat esteet satalasissa. Tosin minusta se meno on ihan älyttömän hauskaa, mutta tulostahan sillä ei saa ;) Tuo 15 rata oli myös aivan mahtava, mutta tunaroin siinä pitämällä Nuuskua kädessä aavistuksen liian kauan, jolloin ajauduttiin ohi puomilta ja kompastuin siihen ja otettiin siinä rytäkässä kieltoa ja ties mitä kosketusvirhettä... mutta muuten se oli radoista paras ja sisälsi huikeita osuuksia mm. nautin kun pääsin ohjaamaan Nuuskua juoksemalla puomin oikealla puolella samalla kun Nuusku hyppeli hyppyjä ja sukelsi putkeen puomin vasemmalla puolella.

Rapsun suorituksista ei ole paljoa kerrottavaa. Mielenkiintoisinta varmaan oli se, että Rapsu sijoittui jollain radalla kolmanneksi vaikka sai kaikilta radoilta oikeasti hyllyn. Jompikumpi tuomari taisi ottaa nokoset kesken meidän suorituksen tai sitten ummisti silmänsä kun ei kestänyt enää katsella. Ajoittain Rapsu väläytti radoilla rapsumaista iloista ja vauhdikasta menoa, mutta yhtä rataa lukuunottamatta Rapsu vetäisi joko renkaan tai muurin ohi enkä minä niitä korjannut, koska Rapsu ei kestä korjaamista vaan muuttuu epävarmaksi lapaseksi, jos huomaa virheen tulleen. Ja sillä yhdellä radalla, jolla Rapsu osui renkaalla ja muurille minä tunaroin ennakoimalla pituudella ja ottamalla Rapsulle kiellon pituudella. Tosin on todettava, että Rapsu on varmaan maailman taitavin vetämään liinat kiinni täydestä vauhdista sekunnin tuhannesosassa ihan minkä tahansa esteen edessä, jos minulla silmämunatkaan värähtää käännöstä ennakoivasti, joten taitohan se on sekin :)

Tuomaksen opissa ja ilveksen jäljillä

Tuomas Haverila piti tänään koulutuksen, jossa mentiin yllä oleva B-maajoukkueen treeni pienin muutoksin. Esimerkiksi hyppy 18 mentiin takaakiertona, joten tuo numero on tuossa piirroksessa vika puolella estettä. Meidän treenihalli on myös sen verran lyhyt, että treeni oli alkuosaltaan tiivistetymmin sijoiteltu, mm. hyppy neljä oli enemmän samoilla leveysasteilla hypyn 20 kanssa.

Osallistuin koulutukseen Rapsun kanssa ja Rapsu liiteli tosi hyvin. Oman valintani mukaan ohjasin radan takaakierroilla ja ne toimivat Rapsun kanssa hienosti. Rapsu tykkää niistä ja vauhti pysyy hyvänä. Rapsu kääntyi putkelta tiukasti kepeille, oikein optimaalinen suoritus :)

Mutta koska olimme nimenomaan kouluttautumassa, opettelimme pari vaihtoehtoista kuviota. Kohdan 15-17 opettelimme tekemään myös siten, että tein valssin hypyn 16 taakse, jolloin sain etumatkaa hypylle 18. Toimi, mutta minusta Rapsulla oli hieman parempi vauhti perustakaakierroilla ja vastaanottovalssilla. Toisaalta voi olla, että siinä vaiheessa kun uusia juttuja alettiin kokeilla, paras vauhti oli Rapsulta jo kulutettu. Myös hyppyä 18 koetettiin siten, että vedin Rapsun mukanani hypyn toiselle puolelle ja nakkasin hypyn yli. Tämä oli myös toimiva ratkaisu, joskin minun ohjaus oli hieman ontuvaa. Oikein oli antoisa koulutus!

Päivällä käyvimme maaseuturetkellä ja Nuusku & Rapsu pääsivät ilvesjahtiin. Metsästä löytyi ilveksen jäljet, joita Nuusku rohkeana tyttönä jäljesti. Rapsulta meni ilves ohi kuonon, sillä Rapsu oli kiinnostuneempi pupun jäljistä ja mahdollisista papanasaaliista.

Punaisessa seurassa leikkiä ja liitoa

Nuuskun ja Rapsun pääsivät päivällä pitkästä aikaa Siiri-ystävänsä kanssa treffeille. Kävimme parin tunnin lenkillä Jamiskalla ja olipa lystiä. Tosin kolmikko ei enää kummoisemmin rieku ja kirmaile kuten aiemmin vaan meininki on enemmän aikuistuneiden koirien yhdessä nuuskuttelua ja hengailua, mutta ei yhtään vähemmän kivaa :)

Illalla oli vuorossa tolleriagility, jossa liitelimme alaolevia kuvioita. Nuusku ja Rapsu suorittavat tuon vaikeamman treenin eli neliöt. Pointtina noilla otuksilla oli se, että minä voin hengailla kauempana enkä himmaile vieressä, erityisesti välillä 5-8. Nuuskulle koko hoito oli helppo eikä siinä ollut mitään treenimistä, toisin ekan yrityksen kaarrokset oli melkoiset, mutta pienenivät toisella kerralla. Rapsulle teki ensin tiukkaa malttaa pujotella loppuun asti putkensuun sulokutsujen vuoksi, mutta onnistuihan tuo, kun hieman hinkkasi. Sylkkäri kepeiltä 8 putkeen 9 kääntyi namisti, mutta putken 9 jälkeen Rapsu pyörähti joka ikinen kerta itsensä ympäri. Otin siihen hieman toistoja pallon avulla ja saatiin se menemään kohtuullisesti, mutta tuota pitää taas alkaa treenamaan.


Treenien jälkeen lähdimme vielä jäähdyttelylenkille kuutamon valaisemalle pellolle Zorron kanssa, joten päivä oli varsin tolleripitoinen. Hangessa piehtaroinnin ja nuuskuttelun ohella Rapsu ja Zorro intoutuivat hippasille, ja Nuusku teki jotain tärkeitä kyntöpuuhia.

Kuvia PK-hakuharkoista

Alla muutama Sirkun ottama kuva tollereiden PK-hakuharkoista. Kuvista näkyy Susulta lainassa olleet hienot liivit, joita typyt saivat käyttää. Nuusku on topakkana lähetyksessä, saa herkkuja metsästä löytämältään maalimieheltä ja yhden maalimiehen kanssa Nuuskutin pääsi leikkimään lypsinkumilla. Rapsu puolestaan ehtii poseerata kameralle ennen metsään menoaan ja palaa sieltä onnelisena maalimiehen kanssa.

Sylkkäriä, valssia, takaaleikkausta ja muuta kivaa

Annen tuomassa treenissä oli vauhtia kivasti. Tein molempien kanssa ensin pätkän 1-17. Ohjaus oli perusohjausta eli ennakoivia valsseja hypyille 2 ja 7. Tosin Rapsutin haki renkaan 6 jälkeen putkea 12, outo eläin, mutta pelitti lopulta hyvin. Minun piti olla erityisen tarkka haltuunotossa renkaan jälkeen, siinä oli sellainen oltava, mutta se ei saanut olla liian vahva, koska muuten Rapsu jätti hypyn väliin ja haki kepit. Koetin siihen ohjauskuviota ilman valssia hypylle 7, mutta siinä tyylissä Rapsun vauhti hidastui kuten arvelinkin. Valssailin Rapsun kanssa myös muurille 11, mutta Nuuskulle piti tehdä siihen kääntö ilman valssia, muuten se loikki ihan omia ylimääräisiä hyppyjään. Treenasin sivuttaisetäisyyttä esteille 13-16 ja molemmat kestivät hengailuni kaukana erinomaisesti. Kentällä oli suora putki puomin vasemmalla puolella houkuttimena, mutta neitoset eivät siihen vilkaisseetkaan vaan painoivat uljaasti puomille.

Seuraavaksi mentiin 21-33. Sen vedin ensin sylkkäreillä harjoituksen vuoksi ja sen jälkeen uudestaan valssaten, jotta saatiin kunnon kisafiilis. Valssaukset sopii paremmin, tosin ne ovat myös tutumpia, joten siksi niillä ei vauhti hidastu ollenkaan. Puomin ja keppien väliin harjoittelin myös takaaleikkausta ja se sujuu molemmilla niin upeasti. En ymmärrä miksi olen kuvitellut monta vuotta, että kumpikaan ei kestä sitä. Siinä ei ole ollut mitään heikkoa treeneissä, en vain ole koskaan tehnyt sitä vaan pitänyt takaaleikkausta kepeillä automaattisesti vaikeana.

Muuten typyköille ei kuulu ihmeempiä. Metsälenkeillä ollaan hilluttu otsalamput päässä ja Rapsu on leikkinyt suurta noutajaa tuodessaan minulle metsästä löytyneen, päivänsä jo tovin aikaa sitten päättäneen, metsäkanalinnun, jolta Nuusku olisi halunnut syödä pään.

PK-hakuun tutustumassa

Olimme tänään tolleriporukalla PK-hakuun tutustumassa. Lajin saloihin meitä opastivat Satu ja Sirkku, jotka treenaavat hakua Topin ja Susun kanssa. Alkuvalmisteluina tallustelimme metsässä noin 50 m x 50 m kokoisen alueen, jolla koirien tuli toimia. Läpi alueen kulki merkattuna ns. keskilinja, jolta koiraa sitten lähetettiin haluttuun suuntaan maalimiehen luo ja tarkoituksena oli, että löydettyään maalimiehen koira tulee maalimiehen kanssa ohjaajan luo. Aluksi otettiin makkararinkiä, jotta koirat oppivat hakeutumaan vieraiden luokse ja pitävät niitä kivoina namiautomaatteina. Nuusku ja Rapsu skippasivat tämän osuuden, koska molemmilta löytyy halua ja uskallusta tunkea oma kuono ihan kenen tahansa taskuun herkkujen toivossa.

Nuuskun ensimmäisessä harjoituksessa metsään laitettiin kaksi maalimiestä siten, että Nuusku näki niiden sinne menevän. Maalimiehet menivät eri puolille keskilinjaa. Lähetin Nuuskun ekalle maalimiehelle ja Nuusku meni sinne hienosti. Maalimies palkkasi Nuuskun nameilla ja lypsinkumilla. Toiselle maalimiehelle lähteminen oli Nuuskulle vaikeampaa, koska Nuusku oli tainnut jo unohtaa, että sinne toiselle puolelle keskilinjaakin meni joku. Kuultuaan maalimiehen kutsun Nuusku sinkosi hakuun innolla, sai palkan ja tuli maalimiehen kanssa minun luo.

Rapsulle tehtiin samanlainen harjoitus, joskin Rapsun palkkana olivat vinkupallot. Rapsu kirmasi ketterästi ensimmäiselle maalimiehelle ja tuli hyvin onnelliseksi vinkupallosta. Myös Rapsulle toiselle maaalimiehelle meneminen oli vaikeampaa. Rapsu ei selvästikään tajunnut mihin olin sitä lähettämässä vaan koetti ottaa maasta hajua, jota seurata. Luulen, että Rapsua hieman hämmensi myös se, että jo löydetty vinkupallo meni taskuuni, joten miksi ihmeessä Rapsu haluaisin lähteä pallon luota pois...

Toisessa harjoituksessa otin Nuuskun kanssa saman kuvion kuin ensimmäisellä kerralla. Palkaksi laitettiin patukka sekä kettu. Nuusku lähti taas hienosti ensimmäiseen hakuun ja toi maalimiehen minulle hyvin. Toinen haku oli taas hankalampi, Nuusku lähti hienosti hakuun, mutta kääntyikin sitten kysymään ohjeita. En sanonut sille mitään, jolloin Nuusku lähti hienosti jatkamaan hakua ja löysi maalimiehen. Olipa hienoa! Nuuskun kanssa pitääkin olla tuossa tarkkana, että en ala neuvomaan sitä silloin kun siihen ei oikeasti ole aihetta.

Rapsun toiseen harjoitukseen laitettiin kolme maalimiestä ja palkaksi samat vinkupallot sekä viimeiselle maalimiehelle vinkupossu. Ensimmäinen maalimies löytyi helposti, toiselle maalimiehelle Rapsu sinkosi kutsusta ja kolmas maalimies oli ns. haamu, joka nousi piilosta ja juoksi uuteen piiloon eli oli ihan älyttömän kivaa Rapsusta!

Molemmilla otuksilla oli tosi kivaa ja taidetaan rueta harrastelemaan tätä ihan huvittelu mielessä. Kokeisiin asti ei, mutta omaksi iloksi kyllä. Jatkossa minun pitää vain ottaa selkeämpi alkulähetysasento ja pitää se erilaisena kuin mejässä, jotta luppakorvat eivät ala jäljestää vaan pitäytyvät ilmavainussa. Täytyy myös ottaa tässä vaiheessa enemmän noita haamuhakuja, koska ne saivat ainakin Rapsun suorastaan hihkumaan :)

Takaaleikkausta ja tekniikkaa

Eiliset trenit aloitettiin hyppytekniikkaharjoituksilla. Viisi hyppyä oli asetettu peräkkäin siten, että hyppyjen välinen etäisyys kasvoi koko ajan. Medeillä ensimmäisen ja toisen hypyn väli oli 4 kengänmittaa, seuraava väli 5, sitten 6 ja viimeinen väli oli 7 kengällistä. Rimojen korkeus oli 25 cm. Koira lähetettiin hyppyjen takan olevalle palkalle ja ohjaajan tuli olla paikallaan. Molemmilla oli tekniikka kunnossa, ja tällä kertaa älysin laittaa hyppyjen taakse palkaksi namikupin lelun sijaan, niin Rapsukin malttoi keskittyä loikkimiseen lelulle säntäämisen sijaan.

Varsinaisena treeninä oli pari lyhyttä pätkää, joissa treenasin takaaleikkausta sekä sivuttaisetäisyyttä. Nuuskun kanssa takaaleikkausvaihtoehdolla tuli käännöksiin huomattavasti isommat karteet kuin valssilla vetäen, mutta Rapsu taipui takaaaleikkauksilla ihan uskomattoman koreasti. Rapsu kesti hienosti myös sivuttaisetäisyyttä joka esteellä, aivan mahtavaa irtoamista ja vauhtia. Ainoa miinus Rapsuttimelle tuli namialustalle karkaamisesta, sitä Rapsu ei ole yleensä harrastanut ja toivottavasti ei ota tavaksi.

Ai mikä hakuruutu?

Eilisestä innostuneena painelimme tänäänkin metsään damikassin kanssa. Ei olisi pitänyt, niin olisi säilynyt illuusio ilmiömäisistä noutajista pidempään. Ohjelmassa oli taasen hakuruutua ja markkeerauksia.

Nuuskutin tyhjensi hakuruutunsa hienosti, joskin ensimmäisen damin kanssa piti kirmata muutama kunniakierros pitkin ruutua ja tsekata samalla missäs ne muut damit ovat. Loput tulivat suoraviivaisesti käteen. Otin väliin kaksoismarkkeerauksia ja ne Nuusku hoiti niin hienosti. Muutamien noutojen jälkeen tein vielä uuden hakuruudun, jotta saisin suorituksen ilman ekan damin kanssa laukkailua ja se menikin hyvin. Nuusku malttoi tuoda kaikki neljä damia suoraan minulle.

Rapsu puolestaan oli ihan käsittämätön otus. No ehkä olisi pitänyt lenkkeillä ennen treeniä tai jotain, eikä tempaista päivän koisannutta ja autosta kaverin noutoja katsellutta elukkaa suoraan treeniin. Oli aikamoiset kierrokset :) Jätin Rapsun istumaan ja katselemaan kun vien damit. Palatessani Rapsun viereen, Rapsu tärisi innosta ja räjähti hakuun ennen kuin ehdin hae-käskystä päästä hoota pidemmälle. Rapsu laukkasi hakuruudun takareunaa edestakaisin kuin heikkopäinen ja malttoi lopulta tuoda kaksi damia, mutta kaksi lähempänä ollutta damia jäi tuomatta, koska ei se malttanut katsoa onko niitä siinä lähellä vaan syöksyi aina horisonttiin... Markkeeraukset olivat samaa sekopäistä sarjaa. Rapsu toi upeasti yhden damin, mutta ei innokkuudeltaan malttanut painaa mieleen missä se toinen on. Kun lähetin Rapsun oikeaan suuntaan, palautui toinenkin dami hienosti. Koetin loppuun vielä toista hakuruutua siten, että kaikki damit jää lähemmäs, jospa se sitten älyäisi, että ei tarvitse aina juosta niin kauas kuin pääsee. Tämä toimi ja Rapsu palautti hienosti kaikki neljä.

Jatkossa pitää varmaan jättää Rapsun damit lähemmäs, koska ei sillä ole ongelmaa irrota kauas työskentelemään vaan pikemminkin vaikeaa huomata lähellä olevat. Pitänee myös palata vanhoihin kunnon muistiharjoituksiin mitä tein joskus Nuuskun kanssa paljon, mutta Rapsun kanssa olemattoman vähän. Tässä se sitten näkyy. Dami taskuun lenkille siis.

Treenin jälkeen lähdimme Topin ja Mörkön kanssa metsälenkille. Topi oli sen verran kiinnostunut Rapsun hännänalusesta, että taitaa olla kohta juoksu tulossa. Yleensä Topi himmailee Nuuskun seurassa eikä juuri Rapsu noteeraa, mutta nyt oli toisinpäin.

Damien kaa

Pitkästä aikaa kaivoin damit esille suunnitelmallisen harjoituksen kanssa. Yleensä noutotreenit on jotain epämääräisiä kuvioita lenkin ohessa, mutta tällä kertaa vaivauduin jopa miettimään hieman missä treenataan, mitä ja miten. Otin molempien kanssa ensin muutaman markkeerausnoudon yhdellä damilla ja sitten siirryttiin kaksoismarkkeerauksiin. Nuusku suoriutui molemmissa näpsäkästi ja damit palautuivat vauhdilla ja suoraviivaisesti käteen asti. Rapsu toi ensimmäiset noudot käteen, mutta sen jälkeen alkoi innoissaan hutiloimaan ja tipautti damit jalkoihini uuden suorituksen toivossa.

Markkeerausten jälkeen treenattiin hakuruutua neljällä damilla. Molemmat tyhjensivät ruutunsa hienosti eivätkä käyneet vaihtamaan dameja vaan toivat suoraviivaisesti juuri sen minkä ensin löysivät. Rapsun hakutyöskentely oli erityisen tsäpäkkää.

Sieniä, karpaloita ja reeniä

Syksyisin Nuuskun ja Rapsun lempipuuhiin kuuluvat marjastus ja sienestys. Tänä vuonna typyt pääsivät laajentamaan marjarepertuaariaan, sillä suppilovahverometsällä ollessamme kipaisimme hieman suolle karpaloita mutustelemaan. Rapsu rakastui karpaloihin ensi silmäyksellä, kuten kaikkiin muihinkin marjoihin, ja imuroi niitä kuonoonsa antaumuksella. Nuusku yllätti myös karpalomyönteisyydellään, sillä Nuuskutin harvoin poimii marjoja itse. Nuuskun mielestä marjojen syönti on kivempaa valmiiksi poimittuna joko suoraan kädestä tai sankosta, mutta karpalot olivat sen verran nameja, että niitä arvon Nupatinkin vaivautui keräämään itse.

Viikon agitreenilöissä mentiin alla oleva treeni, ja tuon ratapiirroksen nyysin Akun treeniblogista. Molemmat punaturkit liisivät oikein taidokkaasti eikä paranneltavaa juurikaan jäänyt. Vauhti oli hurja ja irtominen hienoa. Erityistä iloa tuotti molempien sinkoaminen putkesta 12 hypyn 13 kautta aalle 14 siten, että sain fiilistellä takaaleikkauksen hypylle ja heittää ne aalle. Niin kaunista :)

Pimeitä putkikulmia

Tänään puhalsivat sitten uudet tuulet ja treeneihin oli ympätty viime aikoina kinkkisiksi osoittautuneita pimeitä putkikulmia, käsittämättömiä ohjausvaatimuksia ja uljasta irtoamista. Ajattelin, että noita kuvioita saadaan hinkata ja takoa, mutta kuinkas kävikään...

Otimme aluksi pätkän 1-12. Hankaluutta tuotti kolmantena ollut putki, koska se oli aivan piilossa, mutta yllättävän hyvin sinne kuonot pitkällä mentiin, kun sain oman käännöksen kuntoon. Rapsun aan alastulot olivat aikamoisia roiskaisuja, no ei Nuuskukaan niillä loistanut. Erityistä ilon aihetta aiheuttivat kepit sillä treenasin niile takaaleikkausta. Nuuskulle se ollut vaikeaa kepeillä ja Rapsun kanssa en ole uskaltanut edes koettaa. Molemmat kestivät sen hienosti, ei korvatkaan heilahtanut vaan kepitys jatkui rytmikkäästi vaikka puolta vaihdoinkin! Niin hienoa :) Loppu pätkä meni makeasti, joskin Nuuskutin haki keppejä putken 11 jälkeen, mutta Nuuskulta, tuolta vanhalta keppien karttajalta, se on loisto suoritus. Taivuttelin sen pussiin lopulta sylkkärillä mikä toimi myös Rapsulle.

Sitten mentiin 12-24. Tässä tarkoitus oli jäädä itse puomin toiselle puolelle ja koira suorittaa itsenäisesti pituuden ja menipä upeasti! Putki 19 oli Nuuskulle hankala, Rapsu paineli sinne leikiten. Ja loppu oli simppeliä edellisen toistoa.

Olin aivan mykistynyt, koska Rapsu oli kokonaisuutena treenissä paljon paljon Nuuskua parempi. Ihan mahtava elukka :) Ja Nuuskuhan ei ollut huono ollenkaan vaan erinomaisen hyvä. On ne niin parhaita :)

Muuten viikkoon ei kuulu ihmeempiä. Nuusku ja Rapsu ovat käyneet perinteisesti metsälenkeillä Akun ja Ellan kanssa. Hassu Ella kaivaa kepit Rapsun kidasta, ja se jos mikä näyttää hämmentävältä, että omaisuudestaan tarkka Rapsutin antaa Ellan tunkea päänsä Rapsun suuhun ja ottaa sieltä haluamansa.

Nuusku on lentokone

Nuuskutin liiteli tänään erinomaisen hienosti. Ensimmäinen rata oli Rantamäki-Lahtisen hyppyrata ja se oli varsin suoraviivainen. Nuusku kirmasi radalla kuin heikkopäinen ja kaarrokset olivat sen mukaiset. Muuten rata meni oivallisesti ja saimmekin siitä merkinnän kisakirjaan.


Toinen rata oli agilityrata ja Eija Berglund jatkoi takaakiertolinjaansa. Saatiin Nuuskun kanssa kolme ensimmäistä estettä upeasti, mutta sitten alkoi alamäki. Nuuskun jarrut olivat epäkunnossa ja korvatkin tipahtaneet, joten Nupa pinkoi täysillä kaikki näköpiirissä olevat esteet ja minä juoksin perässä myöhässä ja ihailin Nuuskun lennokkaita irtoamisia mm. putkesta 11 okserille 15 väärinpäin.


Kolmas rata ei sisältänyt yhtään vähempää takaakiertoja, joten odotin täyttä katastrofia. Nuusku olikin tällä radalla oikein kuuliainen ja hirveässä vauhdissa. Rata oli todella vaikea, ja sainkin huomata, että treeneihin pitää saada monipuolisuutta ja vaikeustasoa nostaa, jos radat oikeasti sisältävät paljon kohtia, joita olla koskaan edes harjoiteltu. Saimme vitosen kepeiltä, kun päätin testata miten Nuusku sylkkärillä sinne taittuu, jolloin Nuusku haki kakkosvälin. Hylky tuli loppuosassa, kun oltiin vaikeimmat kohdat selätetty ja ajattelin, että nythän sujuu... Nuusku jätti hypyn 16 välistä, kun oli puomille niin kiire. En ollut moista vaihtoehtoa rataantutustumisessa edes ajatellut, joten en ollut skarppina ollenkaan. Mutta oikein hyvä meno oli muutoin.


Oikein mukava kisapäivä. Nuuskun irtoaminen oli ihanaa katsottavaa ja vauhti huippua. Mutta tosiaan treenikavereille tiedoksi, että jatkossa minun vetämissä treeneissä puhaltaa uudet tuulet!

Hirmuista liitoa ja joku palkintokin

Rapsuli kisaili tänään Siilinjärvellä kolme kisaa. Tuomarina oli Eija Berglund. Radat olivat melkoisen kimurantteja pyörityksiä, pursuivat takaakiertoja ja kummallisen vaikeita estekulmia.

Ensimmäinen rata oli hyppäri. Rapsulla oli vauhtia ihan käsittämättömästi ja senpä takia ohjaukseni meni ihan harakoille. Jo toisella esteellä jouduin siirtymään suunnitelmaan C, jota minulla ei ollut. En ehtinyt millään ottamaan Rapsulia valssilla takaakierrolta vastaan, joten testattiin sitten miten takaaleikkaus toimii okserilla ja hyvin toimii :) Hutiloin viidentenä olleella hypyllä ja vedin Rapsun siitä ohi. Muuten rata meni virheettömästi, joskin kaoottisesti minun osalta. Olin myöhässä joka ikisellä esteellä, mutta Rapsu luki ihailtavasti tumpelointiani. Ja suoritti täydelllisesti kepit väärältä puolelta :) Taidettiin sijoittua kolmosiksi tällä radalla mikä tuntuu niin hassulta vitosella.


Toinen rata oli agilityrata ja aloitus oli samanlainen takaakierto heti tokalla hypyllä. Hyvin meni tämäkin rata, Rapsu näköjään nauttii takaakierroista, sillä se oikein kiihdyttää ja revittää niihin, joten siinä mielessä meille sopivaa kieppumista. Valitettavasti olin keppien jälkeen muurin takaakierrolla liian varmisteleva ja myöhästyin seuraavasta ohjauskuviosta, joten saatiin kielto hypyltä, koska Rape joutui muuttamaan linjaansa hassusti. Minun moka tämäkin. Erityisen ylpeä olen Rapsun kyvystä hakea ihan kummallisessa kulmassa oleva A-este vaikka siinä joutui juoksemaan putkenkin ohi.

Kolmas rata oli myös agillityrata ja siinäkin oli takaakiertoa, huikean haastavaa keppikulmaa ja muuta jännää. Rapsun kanssa selviydyttiin hienosti kierroista ja kepeistä, mutta tiesin kyllä jo rataan tutustuessani, että keppien jälkeen Rapsu rynnii tyrkyllä olevaan putken väärään päähän. Sinnehän se mennä sujahti, mutta ei annettu menoa häiritä :) Tuo on hankala pommi meille, koska en uskalla ottaa Rapsua haltuun kesken keppien, koska silloin se tulee haltuun kesken keppien ja sitähän en halua, mutta jos odotan pujottelun loppuun, niin aivan myöhässähän minä silloin olen, kun se on lukinnut ja takonut väärää putkenpäätä kaaliinsa koko pujottelun ajan. Nooh, hieno kepitys, hyvät kontaktit ja hurja meno :)


Tyytyväinen taas päivään vaikka olisihan se kiva joskus joku merkintä kisakirjaankin saada. Mutta toisaalta, hienoa on se, että päivän mokat olivat puhdasta ohjaus möhlintää. Rapsuli on ihan paras :)

Ratapiirrokset jotenkin sinne päin, kinkkisimmät kohdat koetettu muistaa oikein treeniä varten...

Takaakiertoja ja kiertoja takaa

Eilisessä Jaanan treenissä harjoiteltiin takaakiertoja MM-tyyliin. Mentiin rata kahdessa pätkässä, ensin 1-9 ja sitten 9-19.

Ekalla pätkällä molempien kanssa toimi alussa parhaiten sylkkäri hypylle 2, jolloin käännökset olivat tiukemmat enkä joutunut ahtaalle hyppyjen väliin. Koetin siihen niin takaakiertoa valssilla kuin saksalaisellakin, mutta aika ontuvilta tuntuivat. Neloshypyn jälkeen putki 12 oli aika innostava pommi molemmille, mutta pienellä vekillä/puolivalssilla/ihmekeekoilulla sain lopulta siihenkin tiukan käännöksen. Koska viidentenä oli putki, jouduin viemään molempia aika pitkälle minkä seurauksena olin auttamattomasti myöhässä putken jälkeen enkä ehtinyt tehdä puolen vaihtoa vaan takaaleikkauksen hypylle 6. Se ei ollut tarpeeksi tiukka, paremmin siihen tuli käännös, jos teinkin persjätön putkelle ja juoksin kuin heikkopäinen A:n toiselta puolelta, mutta se vaihtoehto ei kyllä ollut itselle kovin antoisa. Kepit haettiin hienosti :)

Toisella pätkällä takaakierrot sujuivat mallikkaasti puomille asti. Erityisen ylpeä olin Rapsun menosta, sillä oli niin pienet kaarteet ja hirveä vauhti. Loppukuviossa koetin erilaisia versioita, koska se perinteinen eli takaakierto hypylle 17, valssi ja kierrättäminen Nuusku hypyn 18 siivekkeen ympäri hyppyjen välistä tuntui hidastavan menoa. Paremmin vauhti pysyi kun tein sylkkärin hypylle 17 ja vedin Nuuskun hypyn 18 yli ja kierrätin toisen siivekkeen kautta. Koetin myös Riepun uljaan menon innoittamana flippiä (?) hypylle 18 ja se olisi ollutkin paras vaihtoehto, joten sitä pitää vielä treenata, nyt molemmat hakivat sellaisen ohjauksen hieman kysyen. Rapsulla pysyi vaihti paremmin millä tahansa kuviolla.

Oikein oli kivat treenit :) Rataan tutustuessa tuntui, että tuleekohan tuosta mitään, mutta ilo oli huomata, että molemmat otukset taitavat takaakierrot tyylikkäästi ja hienolla vauihdilla. Hauskaa!

Siivekäs Rapsutin

Kisailimme Rapsun kanssa tänään kolme rataa. Kaksi ensimmäistä tuomaroi Johanna Wüthrich ja kolmannen Marja Lahikainen. Tulokseksi saimme sitä samaa mitä ennenkin, mutta suoritukset olivat kerrassaan mahtavia. Haperon kanssa oli kivaa radalla, ja minulla oli tunne, että se oikeasti osaa ja on valmis vaikka miten hurjiin liitoihin.

Ensimmäisen radan hylly napsahti käskyn myöhästymisen seurauksena. Rapsu ampaisi keppien jälkeen edessään häämöttävään putkeen ennen kuin ehdin edes tajuta mitään. Ihailtavaa irtoamista läheisriipuvaiselta. Itseasiassa yhdelläkään päivän radoista Rapsuli ei kaipaillut minua vaan haki esteitä ihan innoissaan itse. Olipa parasta!


Toinen rata oli hyppäri ja se oli upea aina toiseksi viimeiselle esteelle saakka. Jostain syystä (luulen, että ihmeellinen koikkelehtimiseni ja omituiset liikeradat olivat osasyyllisiä...) Rapsu suoritti 18. esteenä olleen renkaan päin honkia, joten hylätty tuli. Sinänsä outoa, koska ei Rapsu moista harrasta vaan rengas on ollut ihan simppeli juttu ja olen tuon rengasvarmanrekun uskaltanut laittaa renkaalle ties miten. Mutta rata oli muuten täydellinen. Hurja vauhti, pienet kaarrokset ja mahtavaa kepitystä!


Kolmas rata meni plörinäksi kepeillä. Hape ei malttanut pujotella loppuun saakka, koska edessä oli liian ihana putkensuu. Kun kepit sitten maltettiin uusintojen myötä tehdä loppuun, annoin Rapsu palkaksi porhaltaa seuraavat esteet suoraviivaisesti väärin eli suoraan putkeen ja kympille, koska nollahan oli jo menetetty, mutta koiran iloa ja motivaatiota ei ;) Loppurata vedettiin sitten täysillä ja oikein.


Rapsun yksityistreenit ovat tuottaneet hyvää tulosta. Rapsu irtoaa paremmin, hakee esteitä ja on kykeneväinen radalla sellaisiin kuvioihin kuin haluan. Starttaaminen on kivaa, kun voi yrittää tehdä sitä mitä haluaa eikä sitä mihin juuri ja juuri kykenisimme tai sitten emme. Eiköhän me joskus nappisuorituskin saada. Ehkä.

// lisätty jotenkin sinnepäin olevat ratapiirrokset

Tuplanolla plakkarissa

Olipas aika mahtavat liitelyt Nuuskun kanssa tänään Mikkelissä. Molemmilta agilityradoilta nappasimme nollatulokset. Ensimmäisellä oli tuomarina Sisko Pulkkinen ja toisella Johanna Wüthrich. Nuuskutin oli oikein vauhdikkaalla ja kuuliaisella tuulella. Tosin molemmilla radoilla olisin voinut päästää Nuuskun etenemään enemmän itse, nyt pidin sitä aika tiukassa otteessa.



Senpä vuoksi ajattelin, että otetaan sitten viimeinen rata, Wütrichin hyppis, hieman höllemmin; annan Nuuskun hakea esteet ja pistän vaan vauhtia... Nooh sehän alkoi katastrofaalisesti Nuuskun varaslähdöllä, yht'äkkiä huomasin, että punaturkki painaa minusta ohi kohti kolmoshyppyä. Onneksi Nupa oli poiminut oikeat esteet ennen sitä ;) Sekin rata meni hienosti, Nuusku kieppui takaakierrot tyylillä, mutta sitten olin myöhässä, väärinsijoittunut ja lepsu, joten Nuusku poimaisi hypyn 14 jälkeen yhden ylimääräisen putken matkalla mukaan :) Mutta hienoa menoa se silti oli. Olipa kivaa!


//Ratapiirrokset ja höpinää lisätty

Liitelyä

Eilisissä viikkotreeneissä otimme Ninkan suunnitteleman irtoamistreenin. Treenissä oli pituuttaa enemmänkin, mutta minä tein Nuuskun ja Rapsun kanssa tuon kuvion mukaisesti hieman lyhempinä, koska oltiin käyty reenimässä jo tiistaina. Ensin mentiin nuo pallukat 1-10. Siinä pätkässä tavoitteenani oli ohjata hypyt 6-8 siten, että jään itse putken toiselle puolelle. Molemmat irtosivat hypyille hienosti. Erityisen ylpeä olen tällä pätkällä Rapsun suoritukseen kepeillä, R painoi kepeille täysillä, haki oikean aloituksen ja pujotteli vauhdilla vaikka olin "väärällä" puolella. Ehkä nyt rohkenen jo todeta, että Rapsulla ei ole enää väärää puolta kepeillä :)

Seuraava pätkä oli neliöt 1-10. Nuusku meni jälleen varmasti kuin juna. Ja Rapsutin! Voi pientä elukkaa miten se haki hienosti vauhdista avokulman ilman avustusta (itse asiassa sillä menee pieleen, jos menen siihen jotain ronkkimaan, joten kunhan pysyn poissa, niin typy pujottelee uljaasti). R huitaisi ekalla kierroksella kuutosputkeen väärään päähän, koska olin myöhässä, hehkuttelin mielessäni keppien aloitusta ;) Toisella kerralla sekin saatiin onnistumaan. Rapsu meinasi tykittää vika päähän, mutta kääntyi viime hetkellä, tosin ei käskyllä Rapsu vaan Nuusku. Mielenkiintoista.


Tiistaina käytiin keskenämme hinkkaamassa hieman keppejä ja kontakteja yllä olevalla simppelillä kiekolla. Koiruuksien ei tarvinnut keskitttyä mihinkään muuhun kuin vauhtiin :) Aivan mahtavia suorituksia molemmilta. Kontaktivirheitä nolla ja pujottelutkin menivät nappiin. Viime aikaisten treenien perusteella mie uskallan ensi sunnuntain kisoissa tehdä Rapsun kanssa ihan mitä vaan :) Vihdoinkin!

Lisää kavereita ja liitelyä

JoAn hallin kunnostustalkoiden jälkeen lähdettiin pienellä porukalla metsäretkelle. Nuusku ja Rapsu saivat seuraa Miosta, Pepistä ja Vapusta sekä Tesla ja Lux bordercollieista. Koska päivä oli aurinkoinen ja hieno, kiersimme Kalliojärven kierroksen. Koirilla oli hauskaa keskenään riekkkuessaan ja uintikin maittoi kylmässä järvessä.

Illan ratoksi kävimme vielä reenimässä tolleriporukalla. Nuusku oli aivan mahtavassa vedossa, vauhti oli valtaisa ja taidot upeat. Nupalla on sylkkärit ruennut taittumaan hienosti, tuollakin pätkällä kepeiltä 20 putkeen 21 meni sylikäännöksellä niin livakasti että. Rapsulla oli aikamoista vetoa A-esteelle, mutta kun siitä yli pääsimme meni reenitkin onnistuneesti. Rapsutin aiheutti erityistä ylpeyttä pystyessään hakemaan kepit itse hirmuisessa vauhdissa, tämähän ei tosiaan ole meille ollut mikään itsestäänselvyys :)

Kavereita ja liitelyä

Nuusku ja Rapsu viettivät eilistä kaunista syyspäivää Akun ja Ellan kanssa kanavanrannassa lenkkeillen. Nelikolla oli varsin hauskaa ja vauhdikasta. Alla muutama kuva ja täältä löytyy lisää Kaisan otoksia.









Torstain agiliidoissa tehtiin Kaisan suunnittelema vauhdikas ratatreeni. Radalla oli varsin haastava keppikulma, johon tultiin huikealla vauhdilla, mutta se onnistui molemmilla hyvin, kun maltoin tehdä huolellisen valssin hypyn ja keppien väliin. Koetin siihen myös sylkkäriä sekä jotain epämääräistä sähläystä, mutta ne eivät toimineet. Valssin kanssa jäin keppien oikealle puolelle, joten jouduin vääntämään hypylle 6 vekin ja takaaleikkauksen mikä toimikin hienosti. Lähetin molemmat hypyn 8 yli putkeen, jotta ehdin vääntämään ennakoivan valssin kympille. Loppusuora oli edelleen kankea molemmilla.



Otin lisäksi Rapsun kanssa keppitreeniä eli pujottelua siten että olen itse keppien vasemmalla puolen. Tosin tämä hirvitti minua hieman, koska meillä oli käytössä suoristetut kujakepit eikä oikeita keppejä, ja epäilin josko ne pysyvät suorana ollenkaan. Koska Rapsulla on ollut ongelmia pujotella loppuun asti minun ollessa "väärällä" puolelle, tuntui tämä hieman riskaabelilta, mutta koska viime aikoina suoritukset ovat kuitenkin olleet onnistuneita, ajattelin, että no jospa se ei enää olisi niin herkkä... Heitin Rapsun putkeen ja sieltä kepeille. Rapsu aloitti hienosti ja pujotteli vauhdilla, mutta jätti kaksi viimeistä keppiä pujottelematta. Eli riskinotto ei kannattanut, sillä kepit liikkuivat Rapsun pujotellessa ja jouduin korjailemaan niitä suoraksi, mutta ne ehtivät aina alkaa vinksottamaan ennenkuin R pääsi loppuun. Rapsuhan pujottelee matalana ja keppejä nuollen, joten eivät ne pysy kohdillaan, jos ne eivät ole hitsattu tiukasti asentoon :) Saatiin kuitenkin loppuun onnistunut suoritus. Pitää toivoa, että tästä ei tullut takapakkia vaan jatkossa pujottelu sujuu loppuun asti molemmin puolin.