Tapio Mäntysalo, osa 3: treenit

Ratapiirros

Ensimmäisessä harjoituksessa (esteet 1-7) treenattiin kulmauksia, jennydamm-valssia ja takaaleikkausta. Jotta koira hyppäisi kohti seuraavaa suoritettavaa estettä, tehtiin kulmaukset ennen hyppyä 2 ja 3. Hypylle 4 koira vietiin valssilla Jennyn Dammin suosimalla tavalla, jolloin koiran liike säilyy paremmin. Kulmaukset tehtiin myös ennen hyppyä 5 ja 6. Hypyllä 6 tuli tehdä myös takaaleikkaus. Alkuosa meni Rapsulla rapsakasti, mutta minulla oli hankalaa muuttaa omaa valssityyliäni. Melkein koko ajan meinasi oikea käsi tulla mukaan heilumaan, mutta jospa se siitä treenin myötä asettuisi :) Vaikeaa oli myös tehdä kulmaus tarpeeksi syvälle ennen hyppyä 5 sekä 6. Jotenkin tuntui että sinnehän jää jumiin, mutta hyvin sieltä kyllä ehti jatkamaan ja jatko oli tosi helppoa, kun koira oli käännetty ennen hyppyä oikeaan suuntaan.

Toisessa treenissä mentiin esteet 11-20. Tarkoituksena oli ohjata täysin takaaleikkauksilla, jolloin tärkeää oli tehdä hyvät kulmaukset ennen hyppyjä koiran juoksulinjan suuntaamiseksi. Alussa harjoittelimme myös koiran ohjaamista kaukaa heti radan alkaessa. Koira jätettiin hypyn 11 taakse siten, että sen kirsu osoitti hypylle 12. Itse kierrettiin hypyn 11 oikealta puolen hypyn taakse, otettiin katsekontakti koiraan ja jatkettiin seisomaan hypyn 12 ja putken 13 tienoille. Omalla liikkeellä ja kädellä koira ohjattiin hypyn 11 yli kohti hyppyä 12 ja siitä putkeen 13. Hypylle 14 tehtiin kulmaus kuten myös hypylle 15 ja siihen takaaleikkaus. Koira otettiin lähelle hyppyjen 15 ja 16 välillä, kulmattiin ja lähetettiin koira hypyn 16 yli. Kulmaukset ja takaaleikkaukset taas ennen hyppyjä 18 ja 19 ja koira putkeen. Kaikista hankalinta minulle oli oman vartalon asennon säilyttäminen kulmauksissa ja takaaleikkauksissa. Kulmauksessa selän olisi pitänyt olla suorana ja hypylle lähetettäessä ja leikatessa saa taittua, mutta minä heilun ihan tuuliviirinä omiani. Ehdottomasti täytyy hankkia videokamera, jotta saa opetella oman kehon hahmottamista ohjaustilanteissa.

Olipa kivaa :)

Tapio Mäntysalo, osa 2: treenit

Ratapiirros

Aamupäivän teoriaa sovellettiin käytäntöön Rapsun kanssa enemmän ja vähemmän onnistuneesti. Ensimmäisessä pätkässä 1-5 lähdettiin liikkeelle koira ohjaajan vasemmalla puolella. Ideana oli tehdä vekki/ kulmaus ennen hyppyä 2, jolloin koiralle tulee suora linja putkeen. Tärkeää oli pitää ohjaus yllä myös koiran ollessa putkessa, jolloin oltiin valmiina ohjaamaan koira vekin kautta hypylle 4 ja saatiin suora linja hypylle 5. Hankalaa oli kiinnittää huomiota omaan luonnolliseen ohjaukseen eli siihen mihin ne kädet, jalat, hartiat jne. osoittaakaan sekä rohjeta tekemään vekit rauhassa eikä rynniä hosuen eteenpäin ja ylipäätään olla selkä suorana eikä pyllistellä joka välissä.

Toisessa pätkässä mentiin samat esteet, mutta lähdettiin koira ohjaajan oikealla puolella. Tarkoitus oli ottaa koira ihan viereen ja viedä sitä omalla liikkeellä hypyn 2 vasenta laitaa kohti ja kääntää koira hypylle 2 vasta silloin kun koiran näkökentässä on putki 3. Siihen sitten takaaleikkaus, putkeen, vekki hypylle 4 ja koira itseen kiinni, omalla liikkeellä hypyn 5 oikeaan laitaan, kääntö hypylle 5 siten, että koiran hyppylinja on viisto, takaaleikkaus ja otetaan koira haltuun hyppyjen 5 ja 13 välistä. Erityisen hankalaa oli renkaan 1 ja hypyn 2 väli. Samoin hyppyjen 4 ja 5 välillä piti keskittyä tosissaan, että sai koiran kiinni itseen ja vietyä hypylle oikeassa kulmassa. Tuossa tilanteessahan koira lähtee helposti itsenäisesti hakemaan hyppyä, jolloin hyppylinja menee suoraan eikä halutusti viistoon. Tässä harjoituksessa opin myös sen, että Rapsu rakastaa vinkuleluja, erityisesti Ruskan...

Kolmas pätkä sisälsi esteet 11-18. Siihen lähdettiin lennosta eli koiran kanssa leikittiin hypyn 11 takana ja lähdettiin liikkeelle yhtä aikaa vieden koiraa omalla liikkeellä kohti putkea 12. Vekki piti tehdä hyppyjen 13 ja 14 väliin siten että koiran pystyi käskyttämään putkeen 15 jo hypyn 14 takaa. Samoin vekki tuli hyppyjen 16 ja 17 väliin, josta koira käskytettiin putkeen 18 ennen hyppyä 17. Voisiko tätä selvemmin selittää... ;) Tämä treeni meni meillä parhaiten, koska vekkejä on treenattu aika paljon. Hyvänä ja toimivana neuvona sain sen, että putkeen lähettettäessä Rapsulle ei tarvitse hokea putkeen, putkeen, putkeen... vaan yksi käsky toimii paremmin. Huomattavasti paremmin sillä silloin Rapsu syöksyy putkeen täysillä eikä jää kuuntelemaan hokemistani.

Treeni oli ohjaustreeniä, joten rimat olivat matalalla, jolloin koiran ei tarvitse keskittyä kahteen asiaan eli ohjaukseen ja hyppäämiseen yhtäaikaa. Oleellista oli suorittaa pätkät koiran vauhtia hidastamatta eli täysillä siten, että hyppylinjat olivat kohti seuraavaa suoritettavaa estettä. Tapio toi esille myös mielikuvaharjoittelun tärkeyden. Koiraa ei kannata ottaa tekemään harjoitusta ennen kuin itse on käynyt suorituksen mielessään läpi niin monta kertaa, että oikeasti tietää mitä aikoo tehdä. Koiraa ei kannata kuluttaa omaan tumpelointiin... Kisoihin olen mielikuvaharjoittelun saanut jo siirrettyä, mutta treeneihin se on vielä hakusessa. Huomista treeniä innolla odotellaan :)

Tapio Mäntysalo, osa 1: teoria

Vietin aamupäivän Turusta saapuneen Tapio Mäntysalon agilitykoulutuksen teoriaosuudessa. Teoriassa keskeisintä oli luonnollisen ohjauksen hyödyntäminen (tai vähintääkin tiedostaminen...) koiran ohjauksessa. Ideana oli se, että kisatilanteessa koira on niin suurilla kerroksilla, että se seuraa herkemmin luonnollista ohjausta kuin uusia opittuja kuvioita. Kannattaa siis tiedostaa oma kehonsa ja puhua koiraa :)

Tapio selvitti mm. liikkeen, hartialinjan, jalkaterien ja käden merkitystä koiran ja ohjauksen näkökulmasta. Tärkeää on ymmärtää oman liikkeen vaikutus koiran liikkeeseen (vauhti ja kallistumiset), hartialinjan tärkeys erityisesti koira seläntaakse jätettäessä eli sitä ei jätetä sinne kokonaan, jalkaterät osoittaa sinne minne ollaan mennossa sillä siihen koira on ehdollistunut arkielämässä, käsi ei ole natsitervehdyksessä vaan koiran silmän tasolla riippuen siitä kuinka etäältä koiraa halutaan ohjata ja koiralle "piirretään" koko ajan rataa, oma sijoittuminen suhteessa koiraan eri ohjaustilanteissa (kaarteet, vekit) jne.

Kävimme läpi myös keskeisiä ohjauskuvioita kuten valssi, kierto ja takaaleikkaus hänen näkökulmastaan sekä jonkin verran hyppytekniikkaa/ hypyn ohjausta ja käskyjen ajoitusta. Lisäksi Tapio otti esille kaksi tärkeää peruskäskyä, joista toinen on jopa Nuuskulla ja Rapsullakin hallinnassa ;) Koiran tulee katsoa ohjaajaa nimensä kuultuaan sekä tulla käskystä ohjaajaan kiinni. Tarpeellisen kii-käskyn treenaaminen alkaakin seuraavaksi Tapsan ohjeiden mukaisesti.

Luento oli erinomaisen viihdyttävä ja antoisa. Esille tulleet asiat olivat joiltain osin tuttuja, osaan sai lisää uutta näkökulmaa ja jotkut jutut olivat ihan uusia. Suosittelen! Tuskin maltan odottaa tämän iltapäivän ja huomisen treenejä...

Talvisia kuvia & video aamulenkiltä

Nuusku pellolla.

Rapsu ja maukas kanto.

Missä Nuuskun lumipallo luuraa?

Rapsu putsaa tassuja lumesta.

Nuusku ja lentävä lumi (ja pellosta pölähtävä Rapsu...)

TOKO osa 4 & 5

Viime viikon tokokerran olimme vielä kennelyskäkaranteenissa. Silloin uutena asiana oli ollut noutaminen. Rapsulla on ongelmia metallikapulan kanssa, joten treenivinkit siihen olivat tarpeen. Pitää koettaa Rapsun kanssa joko ohutta päällystettä metalliin, jolloin se ei tunnu niin ikävältä suussa tai sitten aloittaa pitämisharjoitukset. Luulen, että koetan tuota metallin piilottamista teipin alle ensin, sillä en usko Rapsun rakastavan kapulaa yhtään enempää, jos käytän sen opettamiseen pakotetta tyyliin ensin kapula suuhun ja sitten vasta ruoka. Voisi sitä tietysti naksuttaa, mutta minun reaktiokyvyllä naksuttaisin luultavasti maton nuuskimista kapulan koskemisen sijaan. Rapsu kuitenkin rakastaa noutamista, joten metallikapulan hienovarainen totuttaminen tuonee parhaan tuloksen. Olisi ikävää huomata, että Rapsun noutointo hiipuisi sen takia, että se joutuisi noutamaan sille epämieluisaa esinettä. Kunhan metallikapula on kiva juttu, siirrymme niihin pitämisiin...

Tällä viikolla pääsimmekin jo mukaan tokoilemaan. Luoksetulossa sain mietittäväksi millä käskyllä Rapsun tilanteessa aion käskyttää. Suunnittelin, että otan siinä käyttöön sivu-käskyn, mutta tänne-käskyssä vauhti on niin huima, että kaipa se on valittava. Epäilyttää vaan, että tuleeko se sitten varmasti sivulle, kun tänne-käskyä tulee käytettyä arkitilanteissa ilman odotusta sivulletulosta. Kuulemma on todennäköistä, että koira ymmärtää asiayhteydestä mitä siltä odotetaan, joten aion luottaa Rapsun tilannetajuun. Vaikka epäilen kyllä onko sillä sitä edes ;)

Hauska oli myös ottaa luoksetuloa liikkeenohjaajan avulla. Ensimmäisestä käsky-komennosta Rapsu pomppasi pystyyn ja oli ponkaisemassa vauhtiin, mutta tajusi samassa sekunninsadasosassa, että nyt ei muuten mennyt ihan oikein ja jäi paikoilleen. Seuraavalla kerralla Rapsu värähti käsky-komennosta ja kolmannella kerralla ei noteerannut sitä vaan odotti keskittyneesti tänne-käskyä.

Hypyn treenamisessa pitää ottaa enemmän liikkeen siedätystä mukaan. Rapsuli lähtee helposti liikkeelle, jos koetan liikkua sivusuuntaan ja kiertää hypyn toiselle puolelle.

Paikallamakuu menee hyvin, mutta maahanmeno on edelleen käsimerkin varassa. Kotona Rapsu menee maahan ilman käsimerkkiä varsinkin jos otan Nuuskun ja Rapsun välistä maahamenonpeuskisaa eli nopeammin maassa oleva saa palkan... Mutta ilmeisesti Rapsu ei ole liikettä ja käskysanaa kuitenkaan täysin yhdistänyt, koska muualla se ei onnistu. Treeniä siis lisää, että päästään kyllä se kotona osaa -hokemasta eroon :)

Tolleritoimintaa tuiskun keskellä

Tämän päiväiseen tollereiden rally-tokoon osallistuminen osoitti aikamoista urheutta ja mielen lujuutta. Olisi aika vahvasti huvittanut jäädä mielluummin sisälle kuin sukeltaa tuonne lumimyrskyn keskelle, mutta Nuuskusta ja Rapsusta kaikki kelit ovat kivoja ja toisaalta treenatahan pitää joka säällä, jos ei koiranilmaa karttavaa ystävää halua... joten lähdimme treeneihin. Rohkeita ja säätä pelkäämättömiä olivat myös Topi & Mörkö ja Puntti.

Tällä kertaa meillä ei ollut liikkeenohjaustauluja mukana ja tokkopa ne olisivat tuossa kelissä paikallaan pysyneetkään saatikka olleet hautautumatta lumeen. Otimme liikkeitä yksittäisinä sekä liikkeenohjaajan avulla. Rallyssahan ei oikeasti ole liikkeenohjaajaa kuten tokossa vaan rataa mennään itsenäisesti kylttien mukaan, mutta olosuhteiden pakosta hieman muokkailimme sääntöjä... Sää oli niin kamala, että sormet jäätyivät palkatessa, joten kauaa emme treenanneet.

Nuusku rallyili omaan fanaattiseen nakit mulle tänne heti -tyyliinsä ja meininki oli aika, hmm, miten sen nyt kauniisti sanoisi... energistä? Rapsun meno oli maltillisempaa ja siitä näki, että tokoliikkeitä on treenattu Nuuskua huolellisemmin. Perusasento on niin paljon kauniimpi... Askartelin, kun en muutakaan sijaistoimintoa keksinyt, viikolla itselleni olohuonekäyttöön sopivat rallykyltit, pienet ja somat. Ja ruotsinkieliset kun en jaksanut rueta kääntämään. Löytyy itseasiassa täältä, jos muutkin kaipaavat sijaistoimintoja.

Rallyilyn jälkeen Nuusku ja Rapsu pääsivät vielä Topin ja Mörkön kanssa viipottamaan metsään ja Pyhäselän rantaan. Nuusku ja Topi olivat sitä mieltä, että uida voisi vaikka ranta olikin jäälauttoja täynnä. Topi oli lisäksi sitä mieltä, että Nuusku on ihana.

Aluetoimintaa riitti myös eiliselle, sillä olimme Nuuskun kanssa tolleriagilityssa. Rapsu ei ollut mukana, kun arvelin, että en vielä sitä hyppyytä ja juoksuta. "Repivä" liikunta saa odottaa ensi viikkoon. Nuusku treenasi irtoamista (video) ja pimeitä putkikulmia (video). Nuusku irtosi hyvin, mutta putkikulma oli hieman hakusessa. Varsin mallikkaasti meni kuitenkin, ottaen huomioon, että Nuusku on treenannut viikottaisessa pienryhmässään tänä syksynä kerran. Kivasti on tullut peräkkäin juoksut, selkävamma, kennelyskäkaranteeni... ja miun työesteet. Kiitos Sirkulle videoista ;) Aika tuskaista on katsoa omaa ohjaustaan videolta, mutta Nuuskaus liitää kauniisti :)

Huomenna päästään pitkästä aikaa Rapsun tokokurssille. Jee! Rapsu ei ole edistynyt sairaslomallaan tokon osalta, koska ei erityisesti treenattu. Rapsua kiinnosti silloin nukkuminen. Nuusku rakastaa tällä hetkellä metallinoutoa. Miusta olis ihana, jos se rakastaisi suoria perusasentoja ja tiivistä seuraamista ;)

Rally-tokoa

Joensuun tollereiden aluetoiminnalla oli tänään rally-tokoon tutustumiskerta. Luonnollisesti olin paikalla ilman koiria, jotta ne eivät tartuttaisi ketään. Otin käyttöön jopa uudet lapaset, että en mitään Rapsun pöpökuolaa ympäriinsä eritä ;)

Pia ja Satu esittelivät uutta lajia. Pia oli suunnitellut radan joka koostui mielenkiintoisen näköisistä kylteistä. Kävimme läpi lajin sääntöjä, kylttien merkityksiä ja eri liikkeiden suorittamistapoja minkä jälkeen Pia & Wisa sekä Satu & Topi demonstroivat kuinka rata oikeaoppisesti mennään. Näyttipä hyvältä ja kivalta!

Itse treenasin rataa kuivaharjoitteluna ja sain taas huomata, että en erota oikeaa ja vasenta toisistaan. Minulle rata oli haasteellinen ihan ilman koiraakin, mutta pääsin koettamaan rataa myös Wisalla ja Topilla. Wisa oli sen verran mamman perään, että kaikkia liikkeitä ei päästy kovin kunniakkaasti läpi, mutta Topin kanssa meni jo paremmin. Vähän liiankin hyvin, koska alkoi tuntumaan, että täähän on helppoo! Onhan se helppoa, jos tekee koiran kanssa joka osaa liikkeet vaikka unissaan :) Kiva oli seurata myös Mörkön taiturointia sekä Puntin reipasta menoa.

Sovimme uusia treenajä vielä tälle vuodelle, joten pääsen minäkin koirilla mukaan. Alussa tosin aloitamme opettelemaan ihan yksittäisiä liikkeitä ja sitten siirrymme vasta radalle. Liikkeet olivat hauskoja ja uskon ainakin Nuuskun nauttivan lajista tokoa enemmän, koska saan kehua, kannustaa ja ylistää Nuuskua koko ajan. Nuusku niin tykkää olla tähti!

Pikku potilas

Rapsun kennelyskän alkamisesta on huomenna kulunut viikko ja koko ajan mennään parempaan suuntaan. Liman oksentaminen loppui maanantaina ja nyt tauti ilmenee vain satunnaisena yskimisenä. Alunperin minulla ei ollut tarkoitus roudata Rapsua eläinlääkäriin, koska eihän taudille mitään voi. Olin kuitenkin ilmoittanut Rapsun tämän päiväisiin agilitykisoihin, joten piti saada lääkärintodistus kisamaksun palautusta varten. Samalla Rapsu sai virallisen diagnoosin ja hoito-ohjeet.

Rapsu on ollut eläinlääkärin ohjeiden mukaan täysin levossa eli käynyt ulkona vain tarpeillaan. Järjestely on sopinut Rapsulle oikein hyvin sillä Rapsu tahtoo vain nukkua. Ilmeisesti olo on jonkin verran pipi ja silloinhan uni maistuu itse kullekin. Ruokahalu ei ole kuitenkaan kadonnut mihinkään, joten käytännössä Rapsu syö ja nukkuu. Ell sanoi, että yskäisen koiran ruuan tulee olla pehmeää ja lämmintä, joten ruokajärjestelyihin ei ole tarvinnut tehdä mitään muutoksia, sillä nuohan syövät ruuaksi Puhti-raakaravintoa. Annosta on tosin täytynyt pienentää, koska Rapsu on tottunut hyvin paljon suurempaan aktiviteetin määrään ja syönyt sen mukaisesti.

Nuusku on säästynyt taudilta. Varmuuden vuoksi Nuusku on ollut myös täysin levossa pientä kevyttä kotitokoilua lukuunottamatta, koska järkeilin, että jos/ kun se taudin saa, tulee se lievempänä, jos Nuuskua ei rasita. Nuusku on kuitenkin hinkannut kuonoaan vasten Rapsun kuonoa, saanut yskäpisarat naamalleen, liponut Rapsun limayrjöjä ynnä muuta mukavaa, joten sairastuminen ei olisi ollut yllätys. Jos Nuusku on oireeton vielä ensi viikolla, alkaa se viettämään jo aktiivisempaa elämää. Vaikka ei sitäkään ympärivuorokautinen nukkuminen ole haitannut, mutta minä kaipaan jo metsälenkeille ja treenaamaan :)

Olenhän minä aina tiennyt, että nuo osaavat relata tarvittaessa ja ovat täynnä toimintaa jotain tekemään ruvetessamme, mutta että viikon makoilukaan ei aiheuta mitään ongelmia...

TOKO osa 3

Tosiaan jäi maanantain tokokurssikerta väliin, mutta onneksi pääsin Rapsun treenikaveri Wallun blogista kyyläämään mitä siellä on tehty. Rapsun kanssa en ole uskaltanut vielä tokoilla paikkamakuuta lukuunottamatta, koska yskänpuuskat yllättävät aika äkkiä. Nuusku on edelleen oireeton ja terve kuin pukki, joten Nuuskaukseen olen sitten testannut väliin jääneen kerran antia.

Kaukokäskyt sujuvat Nuuskulta hyvin. Olen lisännyt maahan-istu sarjaan seiso käskyn ja Nuusku alkaa oivaltaa homman nimen. Jotta Nuusku ei alkaisi ennakoimaan, olen vaihdellut järjestystä. En ole käyttänyt käsimerkkejä vaikka varmaan pitäisi, mutta minusta Nuusku odottaa tarkkempana minkä käskyn annan, jos käsky tulee vain sanallisesti. Jos laitan käsimerkit mukaan, Nuuskulta tulee välillä ihme jojosuoritusta, se laittaa sarjana tulemaan kaikki liikkeet. Ei kuitenkaan aina, mutta välillä. Pitäisi varmaan tutkia sääntökirjasta missä muodossa nämä käskyt on tarkoitus antaa, onko niissä myös käsimerkki mukana?

Seuraamista olen ottanut yhdellä askeleella. Tämähän on Nuuskun ongelmaliike, sillä Nuuskun perusasento harottaa, se on vino ja löysä. Sitä on treenattu viime aikoina uusiksi uudella käskyllä ja tulosta on tullut. Nuusku liimautuu sääreen kiinni, mutta ei se siinä pysy edes yhtä askelta. Heti kun liikautan jalkaa, liikahtaa Nuusku sivulle. Pomppaa kyllä takaisin perusasentoon heti kun olen taas paikoillani, mutta ei se ole kovin tyylikästä. Pitää varmaan koettaa Mujusen kirjasta löytyvää imutustekniikkaa. Rapsukan seuraaminen on paljon parempaa, se pysyy vieressä myös liikkeessä. Siis sen yhden askeleen minkä olen vasta uskaltanut ottaa ;)

Paikkamakuuta olen ottanut myös potilaan kanssa. Siinä ei ole mitään heikkoa, molemmat pysyvät hyvin paikallaan. Sisällä minun näkymättömissä olo toimii 100% varmasti, joten kunhan Rapsu tuosta tokenee, niin pitää ottaa sitä molempien kanssa ulkona.

Ruutua on Nuusku päässyt ottamaan sisällä teekuppien toimiessa ruutumerkkenä. Koetin sitä kurssin ohjeiden mukaisesti namialustan kanssa ja hyvin menee. Olen palkannut Nuuskun välillä makuulle ja välillä seisomaan ruutuun. Nuusku odottaa ruudussa innokkaana kumpi käsky tulee. Vaikka rohkenen kyllä epäillä, että Nuusku ei omasta mielestään odota ruudussa vaan namikupilla. Tokkopa tuo vielä edes ruutua hahmottaa.

Hyppyä ei olla päästy treenaamaan, mutta se on sen verran helppo Nuuskulle, että ei tuolla niin väliä. Seuraavalla hallireissulla sitten.

Kröh kröh ja yäks

Eilinen ilta ja viime yö on mennyt Rapsulla limaa oksentaessa sekä yskiessä & kakoessa. Alustava diagnoosi on kennelyskä, joten Rapsu viettää seuraavat viikot levossa ja karanteenissa koiraharrastuksista. Illan ja ensi viikon tokokurssikerrat, viikoittaiset agilitytreenit ja lauantain Varkauden kisat jäävät väliin.

Kennelyskä on virusperäinen tauti, joten siihen ei lääkkeet auta vaan ainoastaan lepo ja aika. Näköjään siihen ei auta kennelyskärokotekaan, sillä Rapsullahan se on. Onneksi Rapsu oksentaa vain limaa ja esimerkiksi ruoka pysyy sisällä. Siinä mielessä parantuminen on varmaan helpompaa, kun ei yleiskunto pääse syömättömyyden myötä romahtamaan. Pitää toivoa, että tauti ei lähde tuosta enää pahenemaan saatikka tule jotain jälkitauteja.

Koska Nuusku saattaa kantaa samaa tautia, ei Nuuskullakaan ole asiaa muiden koirien läheisyyteen. Lepoon Nuusku ei kuitenkaan joudu paitsi jos oireita ilmaantuu. Tokostellaan Nuuskun kanssa jossain pöpelikössä keskenämme...

Kyllä se kotona osaa

Nuusku puusku pakana, istui oven takana, mitä siellä tekemässä, Heidille lällättämässä.... Voi Nuusku, Nuusku.

Aamun ratoksi suuntasimme pesiskentälle tokoilemaan Akun kanssa. Juu, meistä on tullut nyt tokohulluja, tokoilu on kivaa! Aku esitteli Nuuskulle ja Rapsulle ruutuun menoa ja hienosti Aku sen tekikin. Sen lisäksi, että suoritus oli hieno, olivat myös puitteet kunnossa. Akulle on hankittu niin hienot oranssit törpöt ruudun merkiksi, että kateeksi käy. Minä välineurheilijana haluaisin tottakai yhtä upeat vehkeet, mutta kukkapurkkeihin on kai tyydyttävä kauppojen myydessä ei oota. Siis tämän vuoksi ruudun harjoittelua on meillä lykätty, koska ketä nyt kiinnostaa treenata, jos ei ole oransseja törppöjä.

Rapsu yllätti minut positiivisesti, sillä vielä unilla olevilla aivoillani jätin Rapsun paikalla makuuseen ja aloin harjoitella ruutua Nuuskun kanssa. Siis en ajatellut ollenkaan sitä, että paikalla makuu Nuuskun työskennellessä olisi Rapsulle oikeasti aivan liian haastavaa. Säädin vielä Nuuskun kanssa ruutua aika kauan ja jossain vaiheessa Kaisa totesi, että niin siis mihin olenkaan perustanut sen väitteen, että Rapsu ei kestä häiriötä paikkamakuussa? Siinä vaiheessa vasta itse havahduin, että niin tosiaan, tuossahan se kiltisti makaa käskyn alla... onneksi makasi :) Ehkä nyt kuitenkaan ei pitäisi liian vauhdilla alkaa edetä Rapsun kanssa, että ei vaan ala omin luvin nousemaan.

Mutta Nuusku. Voi Nuuskua. Rapsun aloitellessa ruutua, Nuusku kimposi heti maasta ja syöksyi paikalle. Rapsulla oli ilmeisesti liian kivaa. Palautin Nuuskun, mutta kohta sieltä porhallettiin taas paikalle. Siis miun Nuusku, joka oikeasti makaa paikallaan vaikka viikon, jos niin sanotaan! Olohuonetreeneissä saan tehdä Rapsun kanssa mitä vaan eikä Nuuskulla edes korvat heilu. Ulkonakin muut tokoliikkeet ovat olleet Nuuskun mielestä Rapsulle sallittuja, joskus saattaa jotain vikinää kuulua, mutta mihinkään se ei liiku, mutta näköjään ruudun harjoittelu kuuluu vain Nuuskulle. Miehän en tykkää siitä, että minun pitää treeneissä Nuuskulle ääntä korottaa, koska minusta se latistaa kaikkien fiilistä, mutta nyt se piti oikeasti komentaa maahan, sillä Nuusku oli ihan pitelemätön. No ehkä pitää ajatella siltä kannalta, että ruutu on Nuuskun mielestä kiva juttu ja sitä on tosi kiva treenata ;)

Muuta uutta ei tänään opeteltu vaan otin pari kimppaluoksetuloa sekä Nuuskulle kaukokäskyjä. Pitäisi liittää kaukoihin jo seisominen mukaan, sillä liian kauan on junnattu pelkkää istu-maahan-yhdistelmää. Tulisi sitten jotain edistystä.

Aiemminkin tällä viikolla tokoiltiin Akun kanssa ja koska Akulla on aina kaikkia hienoja tokovermeitä mukana, piti minunkin käydä treenien jälkeen ostamassa semmoinen metallikapula. Törkeän kallis oli kyllä. Tutustuttiin kapulaan sitten rauhassa sisällä. Olin hämmästynyt siitä, että Nuusku, jonka lempilelu on pienestä asti ollut vasara, ei halunnut ottaa metallia suuhun. Lopulta Nuuskulla ei kauaa nokka tuhissut, kun aloin viskellä kapulaa itselleni ja Simolle ja meillä oli niin hauskaa. Ei mennyt minuuttiakaan Nuuskun rellestäessä metallikapula suussaan ympäri kämppää Rapsu kannoillaan. Kukaan ei pidä hauskaa ilman Nuuskua!

Rapsu on metallikapulan kanssa tosi varovainen. Rapsu nuolee kapulaa mielellään ja ottaa sen varovasti suuhun, mutta laskee heti alas. Olen sitten palkannut Rapsua ihan vaan kapulan lähestymisestä ja hellästä otteesta. Jospa se siitä. Jos ulkona olisi lämpimämpi lähtisin viskomaan kapulaa kentälle, niin saisivat vetää sen kanssa kunnolla hippaa ja silloin luultavasti Rapsukin rohkenisi tarrata siihen kunnolla kiinni. Kateus, vauhti ja varastaminen kun vievät sitä niin vahvasti eteenpäin. Kaverilla arvot kohdallaan?

Vuoden viimeiset vesipelleilyt

Nuusku ja Rapsu pääsivät tänään Topin ja Mörkön kanssa vuoden viimeisiin vesipelastustreeneihin. Paikkana oli vaihteeksi kasvitieteellisen puutarhan takaiset rannat ja paikka osoittautui oikein hyväksi. Tosin ilma oli kylmä ja vesi hyinen, mutta kaikkea ei voi saada ;)

Aluksi otimme köyden vientiä maalla. Topi loisti vientisuorituksellaan kuten aina. Nuusku teki hyvän suorituksen omalla tasollaan. Vieressä pauhannut aallokko teki viennistä molempien osalta turhan tsäpäkkää, mutta ihan ok.

Rapsukin suoriutui hommasta hyvin parin harjoituksen jälkeen. Rapsulla näyttää olevan jostain syystä suuri hinku tappaa köysi matkalla, mutta saimme lopuksi pari hienoa vientiä, joissa köysikin säilyi hengissä :) Luulen, että Rapsu halusi retuuttaa köyttä, koska agilityssä olemme ottaneet kehiin uuden palkkausvälineen: matonkuteista punotun köyden. Rapsusta se on ihana ja sen vetäminen sekä retuuttaminen palkitsevaa. Joten ehkä pieneen päähän ei mahtunut eroa palkkaköyden ja vepeköyden välille.

Kuivaharjoittelun jälkeen siirryimme veteen. Ohjelmassa oli mollukan hakua vedestä. Tämä liike on siis veneettömien versio veneen hausta... Uusi treenipaikka toi heti uudet ulottuvuudet tämän harjoitteluun. Aiemmin ongelmana on ollut mollukan heittäminen tarpeeksi kauas, mutta koska tässä rannassa oli laituri, sai mollukan lingottua niin pitkälle kuin hyvältä tuntui. Topi nouti hienosti, joskin Topia ei huvita ottaa kiinni köydestä vaan köyden ja mollukan kiinnityskohdasta.

Topin jälkeen oli Rapsun vuoro. Rapsu lähti hakemaan mollukkaa hienosti, mutta jostain syystä pieni ystävämme ei löytänyt köyttä. Rapsu haluaa vetää mollukan rantaan nimenomaan köydestä eikä koskea siihen mollukkaan. Koska köysi oli Rapsun mielestä kateissa, kierteli Rapsu mollukkaa hetken ja ui takaisin rantaan. Kylmä vesi ei innostanut Rapsua toiseen yritykseen, joten mollukka jäi veteen odottamaan seuraavaa pelastajaa.

Nuusku haki mollukan rantaa. Hyvin hoidettu, joskin Nuuskulla on sama oteongelma kuin Topilla. Tästä pitäisi päästä eroon, koska uima-asento kärsii siitä, että mollukkaa ei tuoda köydestä vaan kiinnityskohdasta. Toisellakin kerralla Nuusku lähti innokkaasti noutoon, mutta paluumatkalla mollukka köysineen takertui kiinni kaislikkoon ja Nuusku ui, ui, ui ja ui, mutta ei liikkunut mihinkään. Kylmä vesi alkoi hyydyttää Nuuskua ja Nuusku rupesi ulisemaan uidessaan. Nuusku ei tunne käsitettä luovuttaminen, joten aloin hieman huolestua, sillä Nuusku oli lillunut hyisessä vedessä liian kauan. Sain lopulta kutsuillani käännetty Nuuskun uintisuuntaa hieman, jolloin mollukka lopulta irtosi kaislikosta ja Nuusku pääsi rantaan.

Tämän jälkeen olikin aiheellista lähteä lämmittävälle lenkille ja kotona sisukkaista sisukkain Nuusku pääsi vielä lämpimään suihkuun. Oli se sen verran kylmettyneen oloinen reppana.

TOKO osa 2

Tämän päivän tokotreenit aloitettiin luoksetuloilla. Rapsun luoksetulot ovat ilo silmälle :) Rapsu on niin innoissaan luoksetulosta että lähtö on räjähtävä. Jotta koira ei alkaisi ennakoimaan luoksetuloa, otimme välillä liikkeen siten, että jätin Rapsun paikalleen, kävelin pois, käännyin ja seisoskelin ja sitten palasin palkkaamaan. Eli vahvistin paikalla istumista. Pitää muistaa treenata aina välillä tuotakin, jotta ei vahingossakaan mene tällä hetkellä hieno liike varastamiseksi.

Uutena liikkeenä oli estehyppy. Agilitytaituri Rapsulle hyppy oli helppo nakki. Rapsu hyppää innokkaasti käskystä (ja myös ilman käskyä...) ja jää jopa seisomaan esteen toiselle puolelle käskystä. Tosin vaikka Rapsu jäikin nyt seisomaan, ei se liikettä kuitenkaan vielä osaa. Koska Rapsu ei ole tokohyppyä aiemmin nähnyt, pitänee askarrella pahvista jokin viritys, että sitä pääsee säännöllisesti harjoittelemaan.

Kävimme läpi myös kotiläksyksi tullutta seisomista, kertasimme nopeita maahanmenoja ja sivulletuloja. Vaikka tavoitteena oli häivyttää käsimerkki maahanmenosta, on tunnustettava, että Rapsu tarvitsee sen vielä. Tosin merkki on huomattavasti pienentynyt, mutta ei Rapsu vielä pelkästä sanallisesta käskystä liikettä hahmota.

Otimme ryhmäliikkeenä nopeita maahanmenoja perusasennosta sekä paikalla makuuta. Paikalla makuuta tehtiin muutaman kerran koemaisena ryhmäliikkeenä, tosin lyhyellä ajalla. Kahden minuutin sijaan koirat pötköttelivät 10 sekuntia. Hienosti meni. Tätä me ollaankin harjoiteltu Nuuskun ja Rapsun kanssa aamuisin pesiskentällä.

Ensi kerraksi saatiin myös läksyä, mutta ehdin jo unohtaa että mitä. Loistava oppilas...

Hienoja hylkyjä

Tämän aamuiset agilitykisat Kajaanissa eivät menneet ihan suunnitellusti... tai no osittain kyllä, hyvä oli fiilis ja meno nopeaa, mutta olisihan ne pienet virheet toki voinut poiskin jättää.

Rapsun ensimmäinen rata oli melkein nappisuoritus. Pajarin radalla oli kinkkisiä ansapaikkoja, vaikea keppikulma ja nopeutta. Oikein mukava rata siis, pelkkä suoran juokseminen olisikin hieman tylsää. Rapsu eteni varmasti ja hyvin. Hape selvitti haasteellisen keppikulman, mutta kohtalokkaaksi koitui taas kerran hypyn takana häämöttävä A-este. En saanut käännettyä Rapsua, sillä olin myöhässä, joten typykkä porhalsi suoraan aalle. Tämän ylimääräisen esteen suorittamisen jälkeen rata mentiin upeasti loppuun.

Hyppyradalla oli myös haasteellisia keppi- ja hyppykulmia. Rapsukka viipotti hyvin aina keppien puoleenväliin asti, mutta sitten se jostain syystä sekosi rytmissä ja pari vitosta napsahti. Jatkoimme kuitenkin urheasti putkeen, mutta sen jälkeen hosuin ja vedin Rapsun ohi hypyn. Koska virheitä oli jo alla, ajattelin, että ei jäädä siihen mitään säätämään ja korjaamaan vaan vedetään mieluummin vauhdilla ja iloisella mielellä maaliin. Se nyt on ihan sama onko tuloksena hyl vai 15.

Ensimmäinen rata oli hylystä huolimatta oikein hyvä, ohjaus toimi ja Rapsu oli mahtava. Toinen rata oli ohjauksellisesti ihan kamalaa, suorastaan hävettävää tumpeloimista, joten Rapsun suoritukseen olen siinäkin tyytyväinen, sillä raukkaparka sai ponnistella ymmärtääkseen mitä halusin. Koko reissu sinänsä oli mielenkiintoinen, miksi ihmeessä ihminen matkaa Kajaaniin asti juoksennellakseen Pallohallissa yhteensä noin 80 sekuntia? Rapsun vinkkelistä matka oli varmasti järkevä, koska Rapsu pääsi loikkimaan esteitä sekä peuhaamaan lumessa ja saalistamaan lumipalloja. Hassu ilme sillä oli, kun se huomasi, että täällähän on lunta!