Yhteislenkillä

Nuusku ja Rapsu ovat kömpineet koloihinsa väsyneinä tämän päiväisestä tollerilenkistä. Parituntinen patikointi- ja leikkiretki Puntin ja Nillan kanssa oli riemukas ja näköjään myös hyvin unettava. Galleriaan on lisätty pari kuvaa kaveruksista sekä muutama vanhempi otos.

Agilitya ja nokoset hierojalla

Tänään Nuusku ja Rapsu osallistuivat tollerien agilitykertaan. Koska paikalle ei tullut Puntin ja Nillan lisäksi muita, saivat luppakorvat harjoitella reippaasti. Nuusku treenasi lähinnä keppi- ja putkikulmia ja Rapsu harjoitteli hyppysuoraa, välistävetoja ja keppejä. Yllä video Rapsun pujottelusta, joka kaipaa vielä hiomista. Raggarirapsu yritti treenien loppuvaiheessa laittaa pystyyn ihan oman lapasshown, mutta ilokseni malttoi lopettaa sen lyhyeen. Agilityn jälkeen nelikko pääsi leikkimään metsään. Hippaset maistuivat kaikille.

Nuusku kävi taas alkuviikosta nautiskelemassa hieronnasta. Tämän viikkoinen hieronta oli ilmeisesti todella rentouttavaa, koska Nuusku nukahti kesken kaiken. Lihakset olivat hyvässä kunnossa, joten seuraava kerta koittanee vasta joskus keväällä. Nuusku parka :)

Tuplahylky ja hyvä fiilis

Kärvistelimme eilen Nuuskun kanssa ensimmäisissä pakkaskisoissa Varkaudessa ja enpäs muistanutkaan miten kylmää voi olla! Huh huh. En kyllä käsitä miten selvisimme hengissä viime talven -32 asteen kisoista, kun nyt oli jo noin tuskallista. Tosin ihmisellä lähinnä, Nuusku pysyi lämpimänä autossa peittopesässään ja lenkillä lämmitellen.

Radat menivät rennosti ja hyvällä vauhdilla kahta ohjaajan kohtalokasta virhettä lukuunottamatta. Nämä haastavat kohdat otin huomioon rataan tutustumisvaiheessa ja kehitin toimivan strategian, mutta tunaroin radalla omiani. Eka rata oli oikein kiva ja sujuva, mutta siinä vaiheessa kun minun olisi pitänyt kääntää Nuusku sanomalla "Nuusku", hourin jotain omiani liian myöhään ja Nuusku paineli tyrkyllä olevaan putkeen. Toisella radalla oli kinkkinen kohta, jossa koira piti heittää putkesta sylikäänöksellä aalle. Nuusku kiepsahtikin aalle hyvin, mutta sitten minä jostain syystä otan askelen taakse ja vedän liikkeelläni Nuuskun aalta pois ja kaiken päätteeksi hutkaisen putkeen... Joka tapauksessa olen kokonaisuuteen tyytyväinen, koska radoilla oli myös muita hankalia paikkoja, jotka selvitimme leikiten ja nuokin tehdyt möhläykset olisivat olleet hoidettavissa, jos olisin pysynyt suunnitelmassani. Jos, jos ja jos... :) Toisaalta meillä on joka kisassa tavoitteena iloinen meno, hyvä fiilis sekä toimiva yhteistyö ja kaikki muu on sitten plussaa. Joten jos molemmilla on hyvä tunnelma, niin voiko olla muuta kuin tyytyväinen?

Rapsu puolestaan on alkanut suorastaan nauttimaan minun ja Nuuskun yhteisistä kisareissuista ja melkein odottamaan lähtöämme, koska heti kun suljemme ulko-oven, kipaisee Rapsu istumaan naulakon alle tuijottamaan hattuhyllyä. Hyllyllä on säilössä Rapsun ikioma prahalainen vinkupallopehmopalikkatestilelu, jonka Rapsu saa käyttöön vain ja ainoastaan ollessaan talon ainoa koira... Riemulla ei ole rajoja sen lelun kanssa :)

Nuuskua hemmotellaan

Nuusku, suuri urheilija, käy säännöllisesti hierojalla. Keväisin ja syksyisin Nuusku asettautuu Helin hellien käsien huomaan. Tänään oli syksyn hieronnan vuoro.

Hieronta näyttäisi olevan Nuuskusta kummallista. Alussa Nuusku on hieman hämmentynyt ja sen jälkeen kun Nuusku on mukavasti lämmennyt hommalle, kaikki on ohi... Tosin tällä kertaa jatkoa seuraa, sillä Nuusku sai uuden ajan ensi viikolle, koska selästä löytyi pikkuinen jumitus. Mitään aihetta huoleen ei kuitenkaan ole, sillä Nuusku ei ole oireillut mitenkään vaan on pomppinut ja ujuttelellut itseään tavalliseen tapaansa. Säännöllisten hierontojen tarkoitus onkin ennaltaehkäistä lihasjumien syntyminen.

Rapsun aiemmin intoilemani aikuistuminen oli puolestaan tilapäinen häiriö :) Maanantaisissa agilityharjoituksissa Rapsu osoitti taas kuka osaa olla kapinallinen. Harjoitukset menivät hienosti kunnes Rapsun piti mennä putkeen ja jostain syystä se oli Rapsun mielestä huono idea. Putkien kanssa ei ole aiemmin ollut ongelmia sillä Rapsu on rakastanut kaiken maailman ojarumpuja luovutusiästä lähtien. Nytkin ongelma ilmeni vain putkea toiseen suuntaan mentäessä. Ja kun putki oli vastenmielinen, oli Rapsun mielestä asiallista aloittaa sijaistoiminto... eli juosta lelu suussa ympäriinsä kuuntelematta yhtään mitään. Hyvin kauan. Pitänee kehitellä jokin strategia tai ostaa varapäreet.

Nuuskun kadonneet korvat

Nuuskulta hävisivät korvat tässä syksyllä, mutta nyt kadonneet lupat löysivät tiensä takaisin ja tupsahtivat paikoilleen. Korvien paluu antaa aihetta juhlaan, sillä kuuntelevan koiran kanssa on niin paljon mukavampaa puuhastella yhdessä :)

Nuusku osallistui Petri Hasun agilitykoulutukseen ja sai kehuja hienosta menostaan. Nuuskis olikin loistava, nopea ja kuuliainen. Parasta seuraa! Kouluttajan palaute oli niin kannustavaa, että pitää taas alkaa elätellä haaveita ensi vuoden sm-kisojen osallistumisoikeudesta... Ohjaaja sai myös kiitosta valsseista (vihdoinkin!) sekä treenattavaksi uusia kuvioita, lähinnä sylikäännöksiä.

Rapsu on yllättäen osoittanut aikuistumisen merkkejä. Rapsu mm. kohtasi urheasti hevosen. Hepat ovat aiemmin suuren kiinnostuksen lisäksi epäilyttäneet sen verran, että niitä on varmuuden vuoksi pitänyt haukkua reippaanlaisesti, mutta nyt kohtaaminen sujui ääneti. Äänettömyys tosin voi johtua siitä, että kuono oli täynnä kalkkunaa eikä haukku silloin ymmärrettävästi oikein irtoa :) Tai sitten ylämaankarjaan kohdistunut siedätyshoito on tuottanut tulosta.

Myös tämän viikkoisilla kaveritreffeillä Rapsu väläytteli henkistä kasvamistaan. Rapsu ei ollutkaan enää vilkkain ja aina keulassa johtamassa leikkiä vaan Rapsu antoi myös muiden organisoida toimintaa. Hienoa! Eihän vilkkaudessa vikaa ole, mutta on silti kivaa, että jonkinlaista kehitystä aivotoiminnassa iän myötä tapahtuu... kunhan ei liikaa :) Pitäähän Rapsun olla Rapsu eli hupsuhapsu.

Rapsullako murrosikä?

Voi Rapsu, Rapsu... Olimme tänään Joensuun seudun tollereiden kanssa agilitaamassa. Tosin tällä kertaa Nuusku jäi kotiin, koska laiskurina en jaksanut Nuuskulle tarpeeksi haastavaa rataa suunnitella ja muutenkin meillä on kotona tehdyt malttiharjoitukset (eli ei kiljuta kateellisena silloin kun pidän hauskaa vain Rapsun kanssa) menneet sen verran hyvin, että en vielä raski pilata illuusiota kohtaamalla todellista tilannetta.

Rapsu, huumoriveikko, viipotti agilityhallissa vähemmän edukseen. Hapsuli on yleensä omannut hyvän keskittymiskyvyn vaikka kaverit puuhailisivat toisella puolella kenttää, mutta ei tänään. Luulen, että kyse on orastavasta murrosiästä, sillä samaa ikäluokkaa olevalla Puntilla oli vastaavaa meininkiä. Liekö kapinahenkeä liikkeellä?

Teknisesti harjoitukset menivät pääosin mukavasti ja Rapsulta taittui hyvin niin sylikäännökset, esteiden kierrot, välistävedot ym. Takaaleikkaukset ja irtoaminen kaipaavat kuitenkin rutkasti treeniä. Teknistä puolta lukuunottamatta treenit menivätkin penkin alle. Rapsulla oli monta kertaa oma näkemys siitä tuleeko kesken radan sännätä kaveria moikkaamaan vai ei. Eikä kyse ole edes siitä, että meillä kontakti jotenkin lerpahtaisi ja sijaistoimintona treffeille lähdettäsiin vaan Rapsu työntää yhteistyön kylmästi syrjään, käy tekemässä pikaisesti omiaan ja kipittää iloisena takaisin. Toisaalta ehkä minun pitäisi osata iloita siitä, että Rapsu tajuaa myös vaihtoehtoiset toiminnot? Niin monta kertaa olen naureskellut, että Rapsu ei edes tajua voivansa tehdä toisin, mutta nyt tajuaa...

Treenien lopuksi otettiin näyttelyharjoituksia Pian johdolla ja sain huomata, että toisin kuin yleensä, tauko ei ole tehnyt hyvää kyseisessä lajissa. Seisominen ja ravi olivat lähinnä istumista ja sipsuttelevaa sykyilyä. Pitänee palautella näyttelyhommia pienen koiran aivosoluun niin ollaan sitten ensi vuonna iskussa :)