torstai 19. lokakuuta 2017

Tauolta baanalle

Pienistä asioista sitä ihminen tulee onnelliseksi. Kuten vaikka siitä, että saa heittää kyynärsauvat nurkkaan ja vähitellen siirtyä ontumisesta kävelyyn. Juosta ei vielä aikoihin, mutta eipä sen niin väliä, kunhan pääsee metsään!

Metsästä löytynyt ilahdutus.

Loukkaantumista seurannut hiljaiselo on ollut hiljaista, joten ei ole ollut paljoa blogiin päivitettävää. Lohikäärme sukelsi korvia myöten seniorielämään eli vietti kuukauden totaalisen treenitauon lepuuttaen niin aivoja kuin kroppaakin. Kolmikon eloon viimeisen kuukauden aikana on kuulunut lähinnä ulkoilua niin omassa kuin kaveriporukassakin ja - yllätys, yllätys - lomailua. Kaksijalkaisten keskieurooppalaisen kaupunkiloman ajaksi trio matkasi maalle hemmoteltavaksi. Käytännössä Rapsu hamstrasi sapuskaa kupuunsa minkä ehti, Sisu hamusi rapsutuksia 24/7 ja Nuusku oli maailman pysäyttävän lumoava (lue: pysäytti kauneudellaan ohiajavan auton ja sai kuskin juoksemaan luokseen kamera ojossa).

Maanantaina palattiin Lupukan kanssa agilitykentille ja suunnattiin Kuopioon valmennukseen teemalla paragility. Sisu oli hurjan taitava ja siitä hehkui viime kevään loukkaantumistani seuranneen "koira tekee kaikki duunit"-treenitavan anti. Yllättävän helppoa oli luukuttaa perusrataa, sinne se vaan irtosi tekemään duuninsa ja pystyi huikeisiin itsenäisiin suorituksiin.

Tokihan meille läksyjäkin tuli mukaan ja vetopuolen itsenäisten takaakiertojen kimppuun hyökättiin eilen illalla. Ensin tehtiin punaiselle hypylle ohjaajan punaisella sijainnilla, sitten sama vihreälle hypylle ohjaajan vihreällä sijainnilla ja toisella kierroksella siniselle hypylle samoilla sijainneilla.

Itsenäiset takaakierrot vetopuolelta.

Otettiin Silakan kanssa toisen kierroksen lopuksi irtoamisralli (1-5) hämyesteillä siten, että notkuin tuolla ruudukkoalueella. Pätevä otus!

Irtoamisralli.

tiistai 19. syyskuuta 2017

Kauas pilvet karkaavat....

... ja reissu-unelmat vielä kauemmaksi. Sunnuntain piirinmestaruuskisoissa otin kontaktia putkeen ja päädyin hajonneen nilkan kanssa päivystykseen. Lepolomaa ja toipumista on tiedossa sen verran kauan, että tämän viikon vaellusreissu siirtyi ensi kevääseen.



Ensimmäisellä kisaradalla olin hieman lahna ja ponneton. Taas kerran, joten ekan radan syndrooma pitää saada kuriin. Lohikäärme sen sijaan paineli sata lasissa, mutta epäonnistui okserin suorituksessa. Kerta se on ensimmäinenkin. Tosin en ihmettele, okserin taempi rima oli ohut rimpula ja paksun ensimmäisen riman kanssa ne muodostivat hyvin hämmentävän näköisen kokonaisuuden. En usko Sisun hahmottaneen hyppyä okseriksi, luuli varmaan ylittävänsä tavallista hyppyä tuplarimalla. Siltä este ainakin omaan silmään näytti. Keppien aloituksessa tuli myös yllättävä virhe, en ohjannut vaan oletin ja pilasin, joten sen seuraksena hyllytys, koska korjasin kepeille lähestymisen edellisen hypyn kautta. Sisu oli varsin näpsäkkä eikä ollenkaan samalla tavalla holtiton kuin edellisissä kisoissa. Sisulta kiva kokonaisuus, harmillisesti itse olin ihan kuutamolla.

Jälkimmäiselle radalle laitoin ainoaksi tavoitteeksi oman vireen noston (viime aikoina vähän turhan usein ollut tämä tavoite...) ja siinä onnistuin. Lähdin hyvällä sykkeellä ja Sisu oli liekeissä. Tehtiin vauhdikasta yhteistyötä loukkaantumiseeni asti. Juoksin valonnopeudella, mutta ajauduin radan puolivälissä epähuomiossa suunnitellusta etenemislinjastani sivuun ja törmäsin putkeen, ylitin putken antigasellimaisesti, astuin osin putkipainon päälle ja siitä oman nilkkani päälle, kuulin kammottavaa pauketta ja rutinaa, jäin kenttään pidättelemään kivun kurkkuun nostamaa oksennusta ja poistuin tuettuna radalta. Jos jotain positiivista, radalle asetettu tavoite täyttyi, oma vire oli tapissa! Tosin tuloksesta voisi päätellä, että vähempikin olisi riittänyt.

Kipu oli kova ja niin oli harmituskin. Mutta loppujen lopuksi isoimmaksi fiilikseksi jäi kiitollisuus. Pitää antaa iso kiitos maailman parhaista seurakavereista! Saatiin ensiluokkaista huolenpitoa. Minulle priimaa ensiapua paikanpäällä, autokyyti päivystykseen, seuranpito ja pyörätuolin työntö sairaalassa sekä kotiinkuljetus. Sisusta pidettiin huolta heti, kun lensin kanveeseen, hoidettiin niin jäähdyttely kuin kotiinkuljetuskin. Autolle myös kotiinkuljetus (tosin tämä vähän hävettää, koska nelijalkaiset olivat mussuttaneet autossa strutsia ja ken on strutsia koiralleen syöttänyt tietää, että karmea haju viipyy autossa kauan). Olen kovin kiitollinen siitä, että saan harrastaa näin huipussa porukassa ja tuskin maltan odottaa, että pääsen hemmottelemaan kaikkia vastavuoroisesti.

Viime viikolla Nuusku kipaisi lääkärissä, koska siltä tuli pissit sisälle ja ulkona ilmeni juosten kusemista. Virtsatientulehdukseen Untamo sai antibiottikuurin. Sydämen sivuääni oli myös voimistunut, aiemmin se oli 1/6, nyt 2/6.

Sisu esittelee vaellusreissulle hankittua "yöpukua". Ei pieni puolikalju yöpakkasessa palele (sitten joskus kun reissuun päästään) :) 

Sisulla on luonnollisesti ohjelmassa treeni- ja kisatauko. Mielenkiintoista on nähdä miten pitkä tauko tästä tulee. Toivottavasti lyhyt, koska olen jo nyt kyllästynyt kyynärsauvoihin. Päivystyksen lääkäri oli vahvasti elämäänsä kyllästynyt ja asiakaskohtaaminen sen mukaista, mutta onneksi tohtori Google tiesi kertoa, että viikon päästä pitäisi aloittaa nilkkajumppa, 2-4 viikon päästä saa aloittaa varovaisen lajitreenin nilkkatuen kanssa, 3 kk päästä jalan pitäisi kestää täysipainoinen varaaminen ja kunnossa se on 6-12 kk kuluttua. Että sitä kohti!

torstai 14. syyskuuta 2017

Lohikäärmeaksaa ja esimakua


Iltalenkeillä on jo pimeää. Koetin vallan ostaa valot nelijalkaisiin, mutta kuulemma vasta ensi viikolla täyttyy kaupan hyllyt. Siihen saakka kuulovammaiset lenkkeilevät hämärissä hihnassa, koska mikään ei olisi raastavampaa kuin iltapalalla pomppivan töpöhännän perään katoava iltapalasta haaveileva korvaton pitkähäntä. Jos ei voi huhuilla lassieta takaisin kotiin, niin pitää ainakin nähdä mistä sen pyydystää.

Maanantaina kipaistiin Sisun kanssa valmennuksessa ja voi tytöt olipahan taas parasta! Pieniä oivalluksia, suuria etuja pienestä rytmityksestä ja käsittämättömän paljon hyvää fiilistä. Hitusen läksyjä ja runsaasti onnistumisen iloa. Yllätyksekseni pystyin treenissä juoksemaan täpöllä vaikka sunnuntaiaamun 13 km polkujuoksulenkki kaatosateessa mudassa ja vesilammikoissa loiskutellen saikin jalan hajoamaan. Kiitos apteekin käsikauppatavaran, ollaan näköjään hyvässä iskussa viikonlopun piirinmestaruuskisoissa!

Ensi viikolla startataan kelpien kanssa kahdestaan ruskavaellukselle. Kahdestaan, koska kohteena on kauan haaveilemani Kevon luonnonpuisto ja Paistunturin erämaa-alue, joiden rankkuus olisi liikaa luppakorville. Viime päivät onkin kulunut mukavasti retkikamoja esiin kaivellen ja kuntoa tarkastellen. Koiramakuupussin Nuusku tarkasti edelleen toimivaksi ja löytyy sieltä nukkumasta joka välissä :) Selkeästi se on sitä mieltä, että vaikka kunto ei enää vaellukselle riitäkään, niin aivan hyvin päiväretkillekin voisi ottaa makuupussin ja eväät!

Mie lähen mukkaan!

Kertakaikkisen hienoa tällä viikolla oli myös se, että korkattiin aksaohjaajien fysiikkatreenit ja näillä näkymin saadaan säännöllinen ohjattu ryhmä pyörimään. Loppuu löysäily!

video
©TiinaHiltunen

perjantai 8. syyskuuta 2017

Villin kesytys

Jos viime kisaradat meni virvelöimiseksi eikä yhteisestä tunnusbiisistä ollut tietoakaan, niin maanantain valmennus puolestaan oli vallan mainio! Käsittämätön tason kohennus parilla yöunilla :D Enää Sisu ei luukuttanut täysillä Neljän Ruusun Juppihippipunkkaria antaen miulle kytän ja porvarin roolin, sen sijaan yhdessä hoilattiin Irene Caran Famea.

Sen verran hyvät vinkit sain kisavireen hallintaan lähtötilanteessa, että mielenkiinnolla odotan seuraavia kisoja, joissa pääsen kuvioita testaamaan. Jotta ei haasteet lopu kesken, päädyin vaihtamaan puomin kriteerin juoksupuomiksi. Tovin olen ajatusta kypsytellyt ja tullut siihen tulokseen, että muutos sopii Sisulle. Lupsun 2on2off on nopea, se juoksee täysillä alas, joten siitä juoksuun siirtyminen ei liene mahdoton tehtävä. Eri asia olisi, jos Lupsulla olisi taipumusta hidastaa/hiipiä alastulolla tai loikkia. Juoksu A Lupukalla on ollut jo tovin (toimii 2on2off ja juoksu valintani mukaan) ja samalla kriteereistä lipsumismetodilla ajattelin duunata juoksupuomin. Saa kauhistella, mie ihailen, kun se on niin hieno :)

Unski ja Hape olivat valmennusreissulla mukana ja reissattiin sieltä suoraan yökylään maalle. Rapsutin karkaili ryöstöretkille kasvimaalle minkä ehti. Puolukkareissulla tyypit veti marjoja kitusiin niin, että muuttuivat puolukkasurvoskoneiksi.

Lenkillä.

Kotiinpalattuamme kipaistiin Sisun kanssa hieman läksyjä duunaamassa. Hyppyerotteluilla tunnelman kohotus ja sen jälkeen puomitreeniä. Hyvin juoksi alas asti joka toistolla, ei loikkinut. Kerran tarjoili räjähtävän 2on2offin. Kyllä se siitä :)

lauantai 2. syyskuuta 2017

Valamennus ja kisoloissa

Viikon avaus tapahtui Kuopion valmennuksessa. Ihan huikeat setit taas kerran ja hienosti Sanna sai kaivettua meidän heikkouksia esille. Läksylistalle napsahti mm. pituus ja erikoisesteet yleensäkin takaaleikkauksella. Pikkuluipukka kääntyi merkkipaalujen välistä, koska voi ja muutenkin esitteli mielenkiintoisia tapoja esteen suorittamiseen. Pitää ehkä ottaa pituus haltuun :) Kuumeesta ja flunssasta toivuttuani kipaistiin tekemässä viikon loppupuolella hitusen läksyjä: takaaohjauksia muurille, renkaalle ja pituudelle. Lopputulos: kyllä se kotona osaa.

Päivän kisat käytiin kotihallissa, mutta valitettavasti ei voitu käyttää samaa slogania. Ei osattu, ei sitten millään. Sisu hehkui, mie olin lahna ja yhteistyö... niin oliko sitä? Kaksi ekaa rataa olivat aivan hirveää huttua, ei puhuttu samaa kieltä ollenkaan ja Sisu paukutti iloisesti onnettomista ohjauksista läpi. Kontaktit oli hyvät, eipä juuri muuta. Teki mieli skipata viimeinen rata ja lähteä kotiin, mutta sitten päätin ottaa opin alle oman fiiliksen nostamisen: jos päivän kunnolla ei pysytä ehjiin suorituksiin, niin sitten tavoite laitetaan henkiseen kasvuun. Pitää pystyä nollaamaan tilanne ja lähtemään viimeiselle radalle puhtaalta pöydältä itseluottamusta puhkuen. Aikamoista virvelöintiä sekin oli, mutta tehtiin nolla, voitettiin ja saatiin hyppyserti. Kaikkea sitä.

Nuusku ja Rapsu olivat mukana kisamaskotteina ja Nuusku lauloi kauniisti Sisun lähtiessä baanalle. Kyllä kelpasi, kun oli parhaimmat (ja äänekkäimmät) kannustusjoukot mukana :) Jäähdyttelylenkillä kuningatar pääsi uimaan kisakoneen kanssa ja onnistui taklaamaan Rapsunkin järveen. Kokonaisvaltaista räpellystä kaikin puolin.

lauantai 26. elokuuta 2017

Puolalaiset aksakuviot

Sisu osallistui perjantaina Olga Kwiecieńin koulutukseen. Lupsukka oli hyvässä vireessä, mutta itse olin hieman tahmea ja sainkin palautetta töksähtävästä rytmityksestä. Pehmeämmän liikkeen tavoittelun lisäksi läksylistalle tuli totaalisesti kateissa ollut putkijarru ja lisätyökaluksi pakkiin vastakkainen käsi sivuttaishypylle lähetettäessä. Vastakkainen käpälä toimi Sisulla erinomaisesti ja räjäytti pois kaiken epäröinnin siitä mennäänkö edestä vai takaa vai ollenkaan.

Tänään lohikäärme kävi palauttavalla parin tunnin maastoretkellä Veken seurassa. Hieman pitkospuilla kävellessä tyttökelpie koki tilan ahtaaksi ja huomatti omasta mielestään liian lähellä pyllyään majailevalle kuonolle kauniilla hymyllä, että T-I-L-A-A! Tilaahan tuli, kun Veke putosi järkytyksestä vesistöön... Kaksikko tulee oikeasti hyvin juttuun ja löi iloisesti leikkiä Höytiäisen hiekkarannalla.

Sateiset kelit ovat nostaneet Nuuskun ja Rapsun uneliaisuuden tasoa. Ne valitsevat mieluummin päikkärit kuin sadekelin lenkin. Se heille suotakoon. Jokusen kerran ollaan kuitenkin metsään asti päädytty ja saatu kauniit siniset mustikkahuulet.

Alla muutama kuva viikon takaisista Kuopion kisoista ja tasapuolisuuden vuoksi pari kuvaa luppakorvista.

©JuhaSaastamoinen

©JuhaSaastamoinen

Rapsu Harmaahapsu pesäkolossaan.

Kohutut Leijonat - Nuusku ja Aslan.

keskiviikko 23. elokuuta 2017

Nyt kulkee!

Eilisissä viikkotreeneissä humppastiin alla oleva vauhdikas treeni. Yllättäen se oli paljon helpompi kuin kuvan tahi rataantutustumisen perusteella odotin.


Sisun kanssa tehtiin esteelle 35 saakka ja ainoa kohta mitä piti hinkata oli hyppy 11, siinä olin kertakaikkisen huono. Ei löytynyt miun käteen sovivaa työkalua, päällejuoksu oli huono eikä valssi tai persjättökään loistanut hienoudella. Saatiin se kohta kyllä sujumaan, mutta ei siinä itseensä tyytyväisyyttä silti päässyt puhkumaan.

Muuten ohjauksina pakkovalssi (2), persjättö (3-4, 14-15, 16-17, 18-19, 19-20, 32-33) ja niistosylivekkihybridi (21, 24). Pääasiassa vaan juoksin ja tarvittaessa vedin linjaan. Yksinkertaisen tehokasta!

maanantai 21. elokuuta 2017

Omiaan haahuileva ohjaaja

Viime ajat kolmikko on vaihteeksi köllötellyt, uinut, käynyt lihashuollossa ja syönyt mustikoita. Lisäksi Rapsutin keskittyi teltan huoltoreissulla retiisien syömiseen siinä määrin, että kun se kolmatta (tai neljättä tai viidettä tai ties kuinka monetta...) kertaa roudattiin pois kasvimaalta, päätyi se vankilaan.

Testipystytyksessä syyskuun kämppä ja poseeraamassa kämpän asukki.

Lohikäärmeen kanssa käytiin eilen kisareissulla ja olipahan pitkästä aikaa köpöreissu! Radat olivat kivat ja tunnelma hyvä, mutta oma suoriutuminen aikamoista limboamista. Hankala on hörökorvan kompata, kun kartturi on umpisurkea. Kahdella kolmesta ei oltu samalla radalla, ei edes samoissa kisoissa. Samassa kaupungissa? Ei. Saldona hyvä vitonen ja kaksi huonoa hyllyä.

Voisin laittaa tähän listan koottuja selityksiä, mutta mitäpä ne auttavat. Seuraavaa kisareissua ajatellen Hyvän kisapäivän TOP 5 -listalle alleviivaten nousevat: maukkaat kisaeväät, kisapaikkarutiineissa pysyminen, rataantutustumiseen ajoissa meneminen, ratasuunnitelmassa pysyminen ja koiran ohjaaminen.