perjantai 23. kesäkuuta 2017

SM-kisat kuvina ja videoina






Yllä Jalavan Kaisan ottamia kuvia Sisun finaaliradalta ja alla videolinkit viikonlopun ratoihin.

Joukkueradalla (klik videoon) Sisulta hieno nolla vaikka ohjaajansa yrittääkin torpedoida pujottelun aloituksen. Onni onnettomuudessa, Sisu ei pyörähdä itsensä ympäri, joten kieltoa ei napsahda ja päästään puhtaalla radalla maaliin. Ja kyllä, oon kellottanut videolta useamman kerran sen menetettiinkö kultamitali tuon räpellyksen takia ja huojennuksekseni voin todeta, että ei. Ja vaikka olisikin, niin tuo oli parasta, johon tuossa hetkessä pystyttiin.

Karsintaradalla (klik videoon) alun virvelöintiä lukuunottamatta erinomaista tekemistä molemmilta. Sisu veti jäätävät kepit ja erityisen tyytyväinen olen siihen, että en hyytynyt muurin jälkeen vaikka olinkin ihan eri paikassa kuin oli tarkoitus ja ohjauskuviot vaihtui lennosta. Radankin unohdin kertaalleen, mutta ei se taida tuosta videolta edes erottua. Hieno nollarata meiltä!

Finaaliradalla (klik videoon) ohjaajan kohmeinen ja väsynyt olemus ei enää riittänyt ehjän suorituksen tekemiseen. Hyvä fiilis siitä silti jäi :)

tiistai 20. kesäkuuta 2017

Joukkue-SM-hopeaa!!!

Suuria tunteita koettiin viikonloppuna Sisun kanssa ensimmäisissä yhteisissä arvokisoissamme. SM-hopeamitali joukkuekisasta ja selvityminen yksilökisojen finaaliradalle, aivan käsittämätöntä! 

Jo osallistumisoikeus yksilökisoihin tällä kaudella oli uskomaton suoritus ottaen huomioon, että korkattiin ekat kolmosten kisat joulukuussa ja oltiin keväällä useampi kuukausi telakalla miun loukkaantumisen vuoksi. Moisen käsikirjoituksen päätähdeksi ei olisi joka hauva pystynyt, mutta lohikäärmepä onkin ihmeellinen ja paras!

Harkitut viimeistelyt :) 
Esteille ei menty puoleentoista viikkoon ennen kisoja, 
harrastettiin ainoastaan uimista, juoksu- ja metsälenkkejä.

Saavuttiin kisapaikalle jo perjantaina nuuskimaan iltakisojen tunnelmaa, tutustumaan lepopaikkana toimivaan telttakylään ja harjoittelemaan siellä päikkäreiden nukkumista. Saatiin myös pidempi lepo matkarasituksesta, kun ei tarvinnut aamuyöllä lähteä ajamaan. Sisu viihtyi teltan kevythäkissä ja heräsi uniltaan aina teltalle palatessani. Kisapaikalla se oli kuitenkin normaalia levottomampi ja äänekkäämpi, mutta ei kuitenkaan sen levottomampi kuin valeraskaana yleensä. Yöksi majoituttiin Imatralle Katrin ja Tuitun kanssa samaan huoneeseen ja typykät tulivat hyvin juttuun keskenään, pieni villakoira on helppo kaveri. Yöt meni rauhallisesti koisatessa.

Koirien lepotilat jäähallin viileydessä.

Lauantaina oli vuorossa joukkuekilpailu, jossa lähdimme Sisun kanssa baanalle joukkueen kolmansina. Olipa hienoa huomata, että omasta infernaalisesta jännityksestä huolimatta pystyttiin tiukkaan suoritukseen ja ilahdutti huomata, että pikkukoira on isojen kisojen nainen. Se ei paineistu minun pakokauhusta ja sille on ihan sama millaiset yleisömassa kehän laidalla seisoo. Kun lohikäärme on duunissa, se on duunissa.

Joukkuerata ©PetteriKerminen

Sisu veti roihuten ja tosissaan, mutta itse jännityksessäni hieman räpelsin keppien aloituksessa. Onneksi en kuitenkaan niin pahasti, että Sisu olisi pyörähtänyt itsensä ympäri ja kerännyt kiellon mukaansa. Tultiin hienolla nollaradalla maaliin ja neljäntenä lähtenyt ankkuri niittasi joukkueen hopeapallille! Meidän yhdistyksen ensimmäinen joukkuemitali ikinä! Meidän ensimmäinen arvokisamitali ikinä! Perähikiän sunnuntaiaksaajat tulee ja peittoaa lukuisat ammattilaiset! Hurja suoritus!

Joukkueradalla. ©Koirakuvat

Joukkueradalla. ©walesi.kuvat.fi

Joukkueradalla. ©walesi.kuvat.fi

Joukkue palaa kunniakierrokselta. ©Koirakuvat.fi

Maksijoukkueiden palkintojen jako. ©MiraKostamo


Sari & Uri, mie & Sisu, Elisa & Terra, Tiia & Pokka. ©LauraMelkinen

Sunnuntain yksilökisoissa onnistuttiin aamupäivän karsintaradalla (ratapiirros alla) hienosti. Jännitin ihan höpelönä vaikka tiesin, että ei siellä radalla ole yhtään kohtaa mitä ei osattaisi. Pientä virvelöintiä kolmoshypyllä, mutta ihan pientä vaan, kokonaisuus tiukkaa menoa ja nollaradalla paikka finaaliin. Tuntui hienolta!

Karsintarata, tuomari Rauno Virta. @Koirakuvat.fi

Finaalirata (ratapiirros alla) käytiin illalla ja siinä vaiheessa oli paukut jo vähissä. Päivä vesisateessa hyydytti ja lihakset hytisi kohmeessa. Rataprofiili oli minusta tosi kiva, sopivan haastava, mutta mentävissä ja koetin sitä makustelemalla saada omaa virettä ylös. Tuommoisella rataprofiililla Sisun pieni koko ei anna muille etua, pikemminkin on etu meille. Ketteryys kunniaan! Ennen rataantutustumista punnitsin useampaakin ohjausvaihtoehtoa, mutta rataantutustumisessa en kuitenkaan ehtinyt kokeilemaan kuin yhtä/ kinkkinen paikka, samoin kuin aiemmillakin radoilla. Niin paljon oli porukkaa ja lyhyt aika, että seuraavia vuosia ajatellen tuli hyvää oppia siitä, että ohjaussuunnitelman on oltava valmis tutustumiseen mennessä, siellä ehtii katsoa ainoastaan tehdyn suunnitelman läpi. 

Finaalirata, tuomari Sandra Deidda. ©Koirakuvat.fi

Lähdin radalle luottavaisella mielellä vaikka odottaessamme ja vielä lähtökarsinassa ollessamme ukkonen paukkasi ja valeraskas Sisu reagoi siihen. Nykyään sillä valeraskaus ilmenee kisoissa ainoastaan ääniherkkyytenä, enää ei mene kuuppa isommin sekaisin. Vaikka Sisua pelotti, lähti se kuitenkin radalle mukaani ja hienosti voitti itsensä, nosti aksahimonsa pelkoa suuremmaksi. Harmillisesti tein pieniä ohjausvirheitä ja havaitsin, että muutamaan kohtaan olisi ollut parempi valita ohjausvaihtoehto B, joten tuloksella ei juhlittu. Esteelle 3 olisi pitänyt tehdä vaihtoehdoksi miettimäni liikkuva persjättö paikallaan olevan pakkovalssin sijaan ja keppien jälkeen persjättö vedon sijaan, mutta jälkiviisaushan onkin aina parasta! Rata sisälsi toimivia kokonaisuuksia eikä mikään kohta ollut tekemätön. Väsymys ja keskittymisen heikkeneminen vei kuitenkin parhaan terän ohjauksesta. Toisin kuin aiemmilla radoilla kuulin äänet kehän laidalta eli oma keskittyminen oli väsynyttä.

Kokonaisuuten viikonloppu oli uskomaton suoritus! Joukkue-SM-hopeaa, finaalipaikka ja sunnuntain kruunasi seuratoverin mediyksilökisojen hopeamitali. Oli hienoa saada olla mukana!

PS. Videoita on luvassa, kunhan älyän miten saan ne Whatsupista ladattua.
PPS. Saa neuvoa.

sunnuntai 11. kesäkuuta 2017

Korkeanpaikanleiri

Keskiviikkona kipaistiin Sisun kanssa Kuopioon viimeiseen valmennukseen ennen SM-kisoja ja olipahan taas huippua! Toivoin korkeanpaikanleiriltä lähinnä hyvää fiilistä ja sitä sain potenssiin sata. Hyvän fiiliksen lisäksi saavutettiin huikeita onnistumisen tunteita, itsensä voittamista ja täydellisyyden tavoittamista. Tosi luottavaisin, iloisin ja innostunein mielin lähdetään Lappeenrantaan. Tällä hetkellä kaikki toimii ja Sisu on liekeissä :)

Rentoutumisentaito.

Aurinkoiset päivät houkuttivat mökille, joten nautiskeltiin loppuviikko kesästä veden äärellä. Elukat viihtyivät ja rellestivät kuten aina. Tällä kertaa Sisu jumiutui liiterin alle, mutta onneksi sentään selviytyi sieltä pois ilman rakennuksen purkamista... toisin kuin muuan Hapsutin toissakesänä saunamökin alle jumiutuessaan. Vesi oli jäätävän kylmää eikä polskuttelua ilmennyt muilla kuin taveilla, takatukalla ja joutsenella, mutta kahlaamista sitäkin enemmän.

Päikkäreiltä herännyt.

maanantai 5. kesäkuuta 2017

Nenä ja kontaktikenraalit

Voisiko ihanammin aamu enää alkaa kuin hieronnalla? No ei voisi, jos nelijalkaisilta kysytään. Tai no ehkä hieronnalla lihapadan ääressä. Loppuviikosta oli Nuuskun perinteinen kuukausihuolto ja Sisun "onhan kaikki kunnossa SM-kisoihin"-tsekkaus. Seniori vetreytyi taas silmissä ja juniorilla oli kaikki kunnossa.

Viime viikolla Sisun vieraili nosework-koulutuksessa. Pikkukelpi oli eri pätevä laatikkoetsinnän alkeissa. Kotosallahan eukalyptuksen hajua on jokusen kerran tehty tutuksi naksuttelun ja hajuerottelun avulla, joten tämä laatikkohommeli oli hauska tuttavuus. Sisun mielestä treeni oli epäilemättä superhauska, koska se oli pääasiassa namin syömistä :) Ensin herkkuja syötiin erilaisiin kyhäelmiin asetelluista tyhjistä laatikoista, sen jälkeen niitä etsittiin monenmoisista laatikkoasetelmista ja lopuksi mukaan otettiin vielä haju. Sisun nenä kävi isolla tuhinalla! Pitää hankki jotain lootia kotiin ja päästää seniorit myös puuhiin.

Eilen hurautettiin Hennan ja Aroonan kanssa kisareissulle Varkauteen. Sisun kanssa tavoitteena oli saada kontaktit onnistumaan tiukimmalla kriteerillä myös kisatilanteessa ja siihen tavoitteeseen päästiin hienosti. Pikkukelpi teki kontaktit ripeästi, jäi alastuloille napottamaan itseensä tyytyväinen, mutta tiukka ilme kuonollaan ja vapautui vasta luvan kanssa. Ohjaajansa pysyi myös itselleen asettamassa kriteerissä eli keskittyi kontaktiesteisiin radalla, varmisti katsomalla että koiransa tekee ne opetetulla tavalla, nautiskeli työnsä hedelmästä laskemalla kahteen ennen vapautusta ja oli iloinen. Kisakirjaan ei kuitenkaan tällä kertaa tullut merkintöjä, kiitos ohjaajan ohjausten unohtumisen muutamissa kohdissa (onnen pulppuaminen, kun kontaktit meni niin hyvin...) sekä jonkun tilastoriman tipahtamisen. Pieniä kauneusvirheitä, mutta ne eivät edes harmittaneet, koska kisojen tavoite oli saada kontaktit onnistumaan niin varmasti, että niitä ei tarvitse SM-kisaradoilla miettiä saati varmistella. Nyt on enää ohjelmassa yksi valmennus ja sen jälkeen nostetaan agilityn osalta tassut kohti kattoa ja lasketaan ne maahan vasta Lappeenrannassa.

torstai 1. kesäkuuta 2017

Kontaktit kuosiin (-ko?)

Tiistai-iltana oli tarkoitus haastaa Sisua kontaktirallissa kaikin tavoin ja saada sieltä viime kisoissa ilmennyttä kontaktien kriteereistä lipsumista esille, jotta pääsisin korjaamaan. No eipä mennyt suunnitelman toteutus kuin strömsöössä, sillä tyyppi tykitti alastulot kriteerejä kunnioittaen. Ei pelkästään kunnioittanut vaan suorastaan palvoi! Voi sitä itsetyytyväisyyden määrää mikä siitä hehkui, kun se 2on2off-asennossa myhäili kerta toisensa jälkeen. Ei yhden yhtä virhettä, ei edes virheen ajatusta, vaikka leikkasin edestä ja takaa ja olin myöhässä ja vedätin ja kompuroin ja ohjasin surkeasti ja... Eihän sitä hassuteta, kyllä se tietää milloin mitäkin treenataan ja tekee just niin kuin pitää. Mokoma ketku!

Projekti Kontaktit tutulle satavarmalle tasolle jatkuu siis Varkauden kisoissa. Siellä pitää olla mukana (tai vähintäänkin sieltä pitää lähteä mukaan) tuttu pikkuinsinööri, joka tekee sen minkä osaa, ettei tartte arvokisoissa hävetä. Juuh, villiapina jätetään kotiin ja mukaan saa tulla ainostaan eturivin hikari! Kertakaikkisen hienoa on, että pieni suuri lohikäärme lähtee yksilö SM-kisojen lisäksi edustamaan yhdistystään joukkue SM-kilpailuun. Huikea kunnia, ollaan ihan fiiliksissä!

sunnuntai 28. toukokuuta 2017

Triplanolla

Pikkukoiran palkintosaalis.

Päivän ohjelmassa oli neljä kisarataa ja tuloksena triplanolla! Noh, jos ihan rehellisiä ollaan, kyllä sieltä olisi voinut jokuselta kontaktilta käden nostaa, mutta ei noussut, joten ollaan iloisia ja palautetaan ensi viikolla kontaktit takaisin omalle tasolle (ps. kävin tästä jo Heidi siun kanssa päänsisäisen keskustelun, otin nuhteet vastaan ja lupasin, että ens kisoissa ei tartte hävetä!). Kolmesti myös päädyttiin podiumille, kaksi kakkossijaa ja yksi kolmossija. Ei voi olla kuin tyytyväinen!

Päivän tavoitteeksi olin asettanut hyvän fiiliksen, mutta ensimmäisessä rataantutustumisessa huomasin, että hyvän fiiliksen sijaan olin tavoittelemassa s-i-t-ä v-i-i-m-e-i-s-t-ä n-o-l-l-a-a. Olin niin paineessa, että en meinannut ymmärtää numeroita ja olin vähällä oksentaa kentälle. Toisille kilpaileminen sopii ja sitten on meitä toisia, joille sopii oman parhaan tekeminen ja oleminen iloinen siitä mihin se riittää. Ekalla radalla en haluamaani fiilistä tavoittanut vaan jännittyneenä ohjasin vähän mitä sattuu huonosti keskittyen ja keräsin 10 virhepistettä (keppien lopetusvirhe ja yksi kielto). Sisu yritti parhaansa ja tällä radalla teki hienot kontaktitkin. Seuraavilla radoilla ei enää ahdistanut, kiitos Iran, joka totesi, että jännitä vasta ensi viikolla Varkaudessa. Ajattelin, että siinäpä hyvä suunnitelma! Lopuillakin radoilla oli jalat vähän tukossa eikä juoksu kulkenut, mutta sain kuitenkin hyvästä fiiliksestä kiinni ja tunnelma vain kohosi päivän edetessä. Loppujäähdyttelyllä vesisateessa olin kovin onnellinen pienestä taitavasta kisakaveristani, jolle saattoi sattua tänään pieniä epätyypillisiä virheitä niin kuin vaikkapa lähdöstä varastaminen (!) ja kontaktien kriteerien unohtaminen (hups...), mutta kukapa sitä olisi täydellinen ja toisaalta, jos on niin hieno kuin pikkulupsutin, niin saa olla joskus myös tuhma.

Kauden tavoitteet ovat jo nyt ylittynyt enemmän kuin täysin. Kukapa olisi uskonut, että henkilökohtaisen valmentajan silmän alle päätymisen jälkeen ekoissa kisoissa tapahtuu kauan odotettu luokkanousu kolmosiin ja sen jälkeen tulosprosentti on noussut 21 prosentista 60 prosenttiin ja nollaprosentti 3 prosentista 36 prosenttiin. Takana on seitsemät kolmosen kisat ja nyt on hallussa matkalippu SM-kisoihin, kaksi tuplanollaa, yksi triplanolla, sijoitus lähes poikkeuksetta podiumilla ja sertejä taskut pullollaan. Ja mikä tärkeintä, lopputuloksena helppouden tunne radoilla juostessa ja yhteistyön nousu ihan uudelle tasolle :) Aivan käsittämätöntä!

Vaikka miun pää ei isoja kisoja (tai mitään kisoja...) kestäkään, niin silti, Lappeenrannassa tavataan!

torstai 25. toukokuuta 2017

Viimeistelytreeniä

Jos kolmikolta kysyttäisiin mikä oli parasta keskiviikossa, yhdestä suusta kuuluisi: ruokamatka! Päivä kului aikalailla ruokaillessa; ensin aamiainen kotona, iltapäivällä mökkirannassa palkintoluita, illalla täytettyä kongia ja herkkuja maalla ennen yöpalaa kotona.

Helatorstaina ilakoitiin Sisun kanssa SM-valmennusryhmän treeneissä. Työstettäväksi valikoitui Deiddan kisamittainen rata ja tavoitteeksi asetin nollan. Aluksi hieman räpellettiin keppien (4) jälkeen ja putken sekä puomin jälkeisillä hypyillä (13, 15) ja pystykorva räpsäytti jokusen riman alas, kun olin sen mielestä tiellä, mutta lopputuloksena riipaistiin tiukka nollarata.

©SandraDeidda

Treenin jälkeen hilppastiin jäähdyttelylle ja talviturkin heitolle Viirun ja Pikin seurassa. Sen lenkin jälkeen kipastiin seniorikaksikko kotoa kyytiin ja lähdettiin vielä Jamiskalle nauttimaan ihanasta kevätauringosta. Ajoitus oli täydellinen, koska autoon takaisin kömmittyämme alkoi hirveä kaatosade rakeilla höystettynä ja kotipihaan ajettuamme paistoi taas aurinko. Ei kastunut nenänpäät.

keskiviikko 24. toukokuuta 2017

Ansoja muka, hah!

Sisun kanssa treenattiin eilisillan viikkotreeneissä alla olevaa suunnitelmaani teemalla putken pään ohitukset, putkiin hirtot ja putkisääntö. Monet kohdat olisi voinut ohjata monin tavoin, mutta lähdin liikkeelle meille haastavimmista :)

Tiistai-illan putkiralli.

Aivan törkeän hyvää settiä, nautinnollista miten hyvin hirtot (3, 7, 13, 17) nykyää pelittää, ei tartte mitään hilavitkutuksia esitellä. Vahvistiin myön linjaan tuloja (4, 10, 18) onnistuneesti. Putkisääntö (11) on toiminut Sisulla aina, siinä ei ollut mitään ihmeellistä. Hypylle 14 koetin eri variaatioita, joista selkeästi takaakierto-persjättö oli ylivertainen. Toimi myös linjaan tulo, pakkovalssi ja japsi, mutta takaakierto-persjätössä sai oman liikkeen parhaaksi ja Sisu irtoaa takaakiertoihin niin hyvin, että siitä pääsi tosiaan liikkeelle. Keppien jälkeen olisi voinut hirttää, mutta halusin vahvistaa vedätystä persjätöllä. Kontaktit (23, 25) priimaa. Jäipä kertakaikkisen hyvä fiilis treenistä! Suunnitelmahan oli kaikkea muuta kuin helppo, mutta käytännössä helposti sujui suunnitelma. Mukaovelat ansat ja mahdottomuudet eivät toteutuneet vaan lohikäärme syöksyi lieskat huulessa oikeaan kohteeseen :)

Nuusku ja Rapsu olivat mielissään päästessään treenin jälkeen jäähdyttelylenkille Sisun, Pokan, Morrisin ja Vapun kanssa. Nuuskulipuuskulin endometrioosi vaivaa taas sen verran, että toukokuinen Lapin reissu joudutaan jättämään välistä ja keskitytään lähialueen seikkailuihin. Huhtikuiset juoksut laukaisivat tulehdustilan, aktivoivat polyypit ja kudoksen liikakasvun, joiden seurauksena Nuuskutin popsii lääkekuurin. Mitään kipuja Nuuskuli ei tietenkään eläintohtorille paljastanut, mutta olen muun muassa isommissa nousuissa huomannut lievää liikkeen hyytymistä, joten silloin ei ole hyvä aika lähteä tuntureita valloittamaan. Unski oli elukkalääkärissä taas elementissään, maailman hienoin pikkuasiakas ja voi sitä pienen koiran nautintoa, kun se pääsi ultrattavaksi! Nuuskusta geelit masulla selällään rötköttäminen on pelkkää parhautta. Outo :)