tiistai 15. elokuuta 2017

14-vuotias


Nuusku Suuri I täyttää tänään kunnioitettavat 14 vuotta. Juhlapäivän aamun hänen korkeutensa avasi nuuskuttelemalla 12 tuntisen verijäljen ja nauttimalla aamiaisensa jäljen päätteeksi. Perinteistä poiketen Unskis Punskis Punkeroinen juhlii tänä vuonna kotikulmilla, mutta juhlapäivän ohjelma koostuu kuitenkin perinteistä eli päikkäreistä, herkuttelusta ja uimisesta.

maanantai 14. elokuuta 2017

Miss Kelpie

Pienen pieni lohikäärme ylitti eilen odotukset ja kahmaisi näytelmäkehästä mukaansa tuloksen EH (erittäin hyvä). Tavoitteena oli se kuuluisa H (hyvä), joten astetta parempi tulos on todellinen juhlan paikka!

©RoosaTykkyläinen
  
©RoosaTykkyläinen

Arvostelu oli ihan Sisun oloinen; pieni ja iloisesti pomppiva pitkulakuonoinen kuikelo. Tuomarilla oli hieno pelisilmä. Sen sijaan, että arvostelussa lukisi "pomppi apinana" siinä todetaan, että iloinen koira rakastaa omistajaansa. Asiat voi sanoa niin, että jää hyvä mieli, mutta tulee kyllä silti rivien välistä selväksi mitä kannattaisi treenata, jos toiste kehään lähtisi. Meidän näyttelyura oli kuitenkin tässä, (valion arvoon) tarvittava tulos on saatu, joten pyhitetään viikonloput harrastuksille, joissa ollaan molempien tai edes toisen mukavuusalueella.

Alla arvostelu:

torstai 10. elokuuta 2017

Etelän kisat

Myö ollaan isolla kirkolla!

Viime viikolla suhautettiin etelänlomalle Helsinkiin. Humpsuteltiin siellä viikon verran ja siihen viikkoon sisällytettiin mukaan yksi kisareissu Riihimäelle. Hirmuisen hauska oli tavata pitkästä aikaa Sisun Kasku-sisko, joka oli mukana samoissa kisoissa :)

Kasku-siskon hellyyttä.

Kisoissa oli unkarilainen tuomari mikä tarkoitti mielenkiintoisia ja hauskoja rataprofiileja. Silakka oli huimassa iskussa. Juostiin kolme rataa, tuloksena 5 (puomin ylösmeno), 0 ja 5 (rima) sekä kaksi palkintopallisijaa. Tosi tyytyväinen olin kaikkiin ratoihin. Puomin ylösmeno nyt on pitkälaukkaisella koiralla tuuripeliä (jos minulta kysytään...), mutta saatiinpa siihenkin hyvät kikat valmentajalta, joten pieniä läksyjä tiedossa! Riman pudotus oli seurausta minun pienestä myöhästymisestä, Sisu ehti kääntyä jo minua kohti ja vaikka se korjasikin oikealle esteelle, niin lähestymiskulma oli sellainen, että rima nyt vaan tuli alas. Mutta tuo nolla! Hui kun se oli hieno ja aika hivelevää oli sijoittua Kurkisen koirien väliin.

Aikamoiseen väliin kiilattiin!

Kovaa mentiin!

Kotiinpaluu aloitettiin valmennuksella. Oli antoisaa kuten aina ja reppuun pakattiin myös sopivasti läksyjä. Läksyjä saatiin mukaan myös eilisestä näyttelytreenistä (kyllä, luit oikein!). Huomenna olisi vielä toiset missitreenit ja sunnuntaina tosi koitos. Nyt jo hävettää, kun juostessa edetään enemmän ylös- kuin eteenpäin :D

tiistai 1. elokuuta 2017

Kisaraportin kohokohtana SERT-H

Varkauden kisat käytiin hurjassa helteessä. Sisua aurinko ei hyydyttänyt ja poltteeseen oli toki varauduttu useamman päivän kestoisella runsaalla nesteytyksellä. Lisäksi Sisu kävi uimassa aamulla kisapaikalle saavuttuamme, polskutteli starttien välissä ja kroolasi kisapäivän päätteeksi.

Ensimmäisellä radalla tuli alas pari rimaa (eka ja toinen puolenvälin paikkeilla) ja koska se oli epätyypillistä, jäin virheisiin kiinni, mietin niitä, aloin miettimään mahdollista tulevaa rimaongelmaa, sen koulutussuunnitelmaa ja kaikkea muuta asiaankuulumatonta ja sittenpä hetken päästä havahduin siihen, että olen sijoittunut kaikkea muuta kuin hyvin enkä oikeastaan muista enää edes koko rataa... Ihan ei mennyt kokonaisuus nappiin kummallakaan, mutta onneksi ratoja oli vielä jäljellä :D

Toiselle radalla piti hieman piiskata itseen parempaa asennetta; jos virhe tupsahtaa eteen, niin kiipeä yli äläkä vello siinä! Aivan mahdottoman hyvällä sykkeellä mentiin! Luulin, että tultiin nollalla maaliin, mutta Sisu olikin tipahtanut puomin alastulolta sivuun ja siitä vitonen. Nollat olivat tällä radalla tiukassa, kuten kaikilla muillakin radoilla, joten päädyttiin pokkaamaan vitosella kolmospalkinto.

Kolmas rata natsasi! Ihan huippuveto hypäriltä, ohjasin jopa rennosti viidenneksi viimeiselle esteelle asti ja sen jälkeen piti vähän taistella. Taistelu kannatti, nollalla maaliin, toinen sija ja ensimmäinen hyppyserti Sisulle!

Kolmannen radan tuloslistaa kelpaa katsella :)

Viimeinen rata vedettiin myös napakalla otteella, mutta harmillisesti rytmitin kolmoshypylle huonosti ja ajoin Sisun ohi esteen, joten vitosella maaliin. Kokonaisuutena erinomainen kisapäivä: jokaisella radalla yhteistyö pelitti, kaikilla radoilla oli toimiva suunnitelma ja mikä parasta, koko päivä oli täynnä riemukasta fiilistä! Pikkukelpi on parasta kisaseuraa, suosittelen!

Kotona ansaituilla unilla.

keskiviikko 26. heinäkuuta 2017

Maailman paras kisakaveri

Sunnuntain kisat olivat melkoisen kosteat. Vettä tuli taivaantäydeltä ja kun 11 tunnin kisareissusta 9 tuntia viettää vesisateessa, vaatii hymyn ylläpito kisaseuraksi maailman parhaan aksakoiran. Onneksi miulla on sellainen!

Ensimmäinen rata käytiin liejuisella kentällä, jossa miun jalat lipsuivat ja eteneminen piti suunnitella kuivinta reittiä pitkin, ei sitä mikä olisi ohjauksellisesti paras. Olin kroonisesti myöhässä, kun en vaan päässyt liejusta liikkeelle enkä ekojen lipsahdusten jälkeen oikein uskaltanut juostakaan. Sisulla ei pohjalla tassut lipsuneet, mutta se onkin tottunut liikkumaan (eli juoksemaan täysillä...) kaikenmoisilla alustoilla. Ohjaajan ihme hipsuttelulla tuloksena vitonen ja kipeä polvi. Toinen rata menikin jo paremmin ja yhtä aikamoista kaarrosta lukuunottamatta erittäin hyvä rata, siitä nolla ja 2. sija. Kolmas rata hupsahti plörinäksi heti alkuunsa, kun Silakka otti ja loikkasi kontaktilta. Sen törkeydestä jotenkin hämmennyin ja lamaantuneena tunaroin kepeille lähetyksen. Kymmenen virhepisteen keruu jo ennen vitosestettä sisuunnutti siinä määrin, että vedettiin loppurata törkeän hienosti. Kelpie luukutti suorilla ohi ja irtosi itsenäisiin takaakiertoihin, niissä aina silmä lepää. Viimeisenä oli hypäri, jossa nössöilin keppien päällejuoksulla ja olin myöhässä, mutta muuten aivan superhieno rata tämäkin.

Kokonaisuutena hyvä kisapäivä vaikka nollaprosentti ei kummoinen ollutkaan. Radoilla oli hyvä fiilis, mentiin kovaa, mentiin yhdessä, oltiin rohkeita. Erityisesti tykkäsin taas siitä, että en jäänyt virheisiin kiinni vaan pystyin jatkamaan SuperParastaOsataanTäysilläYhdessä-fiiliksellä loppuun saakka. Sisu oli jokaisella radalla minua parempi, joten ensi sunnuntaina pitää vähän tsempata, ettei sen tartte hävetä.

Eilen treenattiin kisojen virheet kuntoon ja otettiin aiemmin sadut läksyt haltuun. Päällejuoksua kepeillä, takaaohjauksia kontaktien jälkeen sekä leikiteltiin kepeille kaikkia muitakin kivoja ohjausvaihtoehtoja, joita tuossa ratapohjassa sai iloisesti toteuttaa.

Piirtelin treeniin kisaratapätkiä ja läksyjä.

Viime viikolla oli paljon mukavia uimakelejä ja ilokseni olen huomannut, että molempien vanhusten lihaskunnon kohentuneen uinnilla. Nuuskutin on saanut takakoipiin uutta potkua eikä Rapsutinkaan ole jäänyt huonommaksi. On käyty polskimassa niin Jyrinjärvessä kuin Iso Mertalammellakin, joista jälkimmäisen vesi lähentelee jo linnunmaitoa. Sisu tutustui viime viikolla myös uuteen kaveriin, Veke-kelpieen, jonka kanssa niillä meni jutut niin hyvin yksiin, että toivottavasti lenkkeillään taas pian :)

torstai 20. heinäkuuta 2017

Ui kuikan kanssa


Itseääntoistavat päivitykset: mökkieloa ja treeniä. Mökillä kolmikko lähinnä ui, Nuusku "ikä on vaan numeroita" Loikkanen pomppi laiturilta, Rapsutin polski pallojen parissa ja Sisu kroolasi uimisen ilosta. Lisäksi ne nukkui, söi ja pötkötteli. Silti kotiin palatessa kaikki olivat poikki vaikka voisi kuvitella, että monta päivää lojumista lataisi akut. Aina sama homma, lomalla on rankkaa!

Kaiman kanssa treenattiin muuan Iran treeni, jossa irtoiltiin ja leijeröitiin. Sisu oli hurjan hyvä! Hieman pikkukoira välillä villiintyi viskellen vuoden tilastorimat, mutta kokonaisuutena erinomaista tekemistä ja mikä parasta, ne meille vaikeimpina pitämäni kohdat onnistuivat kertarykäisyllä. Kehittymisen huomaaminen on aina yhtä palkitsevaa.

Viikkotreeneissä puolestaan rakennettiin kisamittaisena Suomalaisen Jarin rata (alla), jossa sai koira irrota ja ohjaaja juosta. Sisuhan irtosi! Miehän juoksin! Olisihan siinä voinut loppusuoran takaakin ohjata, mutta ohjausrohkeuden (irrotus 16) ja oman liikkumisen (persjätöt 18-19, 20-21) haastaminen on aina mukavaa. Tohkeissani toki viipotin kattoremppakoneiden pehmentämään kenttään muodostuneeseen kuoppaan saaden nilkan mustaksi ja turvoksiin.


Saa nähdä vaivaako koipi viikonlopun kisoissa. Ei se ainakaan Sannan valmennuksessa vaivannut, hyvin juoksin. Toki jälkikäteen todeten nilkan turvotus ehkä saattoi vähän lisääntyä, mutta ei siihen juurikaan koske, jos ei asiakseen töki. Valmennus itsessään meni hienosti, teemana oli vauhdikas meno sekä rytmitys täydestä vauhdista hallittuun ohjaukseen ja Silakka loisti. Mieltä lämmitti huomata, että paskojen pakkovalssien treenaaminen on tuottanut tulosta, Sisu poimi viileällä itsevarmuudella esteet vaikka ohjaus oli myöhässä kuin... no miun ohjaus. Haasteet tulivat muutamassa helpossa kohdassa, joissa oletin enkä ohjannut.

Rapsu puolestaan kävi eläinlääkärissä. Löysin Haperon hännän läheltä patin ja pahanlaatuisen kasvaimen paluun pelossa kiikutin luppakorvan tutkimuksiin. Onneksi löydös ei ollut mitään huolestuttavaa vaan maksoin ainoastaan mielenrauhasta. No se hyvä puoli käynnissä oli, että Rapsun ajoittaisen autoon hyppäyshaluttomuuden taustalla ei ollut takaosassa riehuva syöpä vaan lihasjäykkyys, joten Rapsutin pääsee Helin käsittelyyn, että saadaan perä rennoksi.

torstai 13. heinäkuuta 2017

Viimeisetkin talviturkit Pieliseen

Hirmuiset helteet = mökkiloma. Sisu lojui auringossa, Nuusku nukkui varjossa ja Rapsu pötkötti vähän missä sattui. Kaikki virkistäytyivät uimalla, aktivoituivat ruokaa kerjäämällä ja rellestivät mölkkykentällä.

Sisulla oli vartiointivastaavana rankkaa, sillä tontille toistuvasti tunkeutuva vihollinen takasi puolustushommien riittävyyden. Valppaana piti olla, ettei mokoma häntäänsä iloisesti heiluttava elukka päässyt sentään sisälle saakka! Saaren aboriginaali sai toistuvat lähdöt, melkoisen äänekkäät sellaiset koko triolta, mutta silti se toiveikkaana koetti tulla hieromaan tuttavuutta useampaan otteeseen.

Onneksi ilma- ja vesialueiden partiointi meni lupsakammin. Niihin ei tarvinnut puuttua vaan niitä tarkkailtiin lähinnä mielenkiinnosta; onhan se kiva seurata kirjosieppopoikueen eloa, tarkkailla minkälaisia ötököitä ja matoja pönttöön kuljetellaan ja henkeä pidätellen toivoa, että ei kai se poikasista uteliain tipahda pöntöstä maailmaa tutkimaan. Onneksi ei, tyytyi vain kurkistelemaan oviaukosta siihen saakka, kunnes emo saapui mato suussa ja tuuppasi sen takaisin pesään. Takatukka puolestaan polski rannassa kahdeksan poikasensa kanssa, kovin luottavaisesti ne uskalsivat hillua kuonon mitan päästä nelijalkaisista.

Mökkilomalta palattiin hetkeksi treenaamaan Kallan ja Tuitun kanssa. Kaimallani oli taskussaan oikein mukava Caloanderin Jennan treeni, jossa päästiin Sisun kanssa testaamaan mm. erilaisia kuvioita pujottelun aloitukseen ja lopetukseen, putkiin hirttoja sekä sivuttaisia hyppyjä. Kaikki kohdat saatiin sujumaan varsin lupsakasti erilaisin vaihtoehdoin, mutta putkiin hirtoissa oli pientä tahmeutta, joten niitä pitää hioa vielä varmemmiksi. Oma pää ei kestänyt valssipyörityksiä yhtään, tuli suorastaan huono vointi, mutta onneksi on vaihtoehtoja :) Lisäksi pitäisi oppia tiedostamaan se milloin liikun radalla ja milloin olen paikoillani, kuvittelen nimittäin usein liikkuvani vaikka seison :D

perjantai 7. heinäkuuta 2017

Läksyjä ja metsälenkkejä

Maanantain valmennuksesta kahmaistiin Sisun kanssa lisää läksyjä mukaan. Läksylistalle sipaistiin suljettu keppikulma hyppyhäiriöllä. Läksyjen kimppuun hyökättiin eilen ja tapettiin ne! Hyppyhäiriö suljetussa keppikulmassa oli hämmentävän helppoa kotioloissa, Lupsu ei livahtanut hypylle yhdelläkään toistolla saati tarjoillut muutakaan höpsöilyä vaan veti uljaita aloituksia kerta toisensa jälkeen. Putki syötti hypylle ja kepit olivat siellä hyppylinjan takana, mutta sepä ei lohikäärmettä hämmennä, kun sanalliset erottelut ovat kunnossa, klik videoon.

Punanutut ovat virkistäytyneet metsälenkeillä. Kelit hieman viileni, joten senioreiden metsälenkit ovat olleet sen mukaisia eli pidempiä. Tollereiden lepopäivänä Sisu kipaisi Kontiopolkujen keltaisen version Kukka-ystävänsä kanssa. Kiva reitti, oli hauska löytää uusia polkuja alueelta, jota on tampannut säännöllisesti jo yli 10 vuotta. Ujutimme reittiin mukaan Höytiäiselle piipahduksen, jotta kaksikko sai virkistäytyä uimalla.

Kukka ja Sisu.