maanantai 15. tammikuuta 2018

Nyt se alkoi!

Jaa mikäkö? No juoksupuomin rakentaminen! Onhan se puomi ollut vallan livakka 2o2o, nopealla vapautuksella semmoinen semijuoksu, mutta nyt lähdettiin työstämään siitä ihan oikeaa juoksaria. Joo, tuuliviiriohjaaja päätyi nyt sitten kuitenkin siihen juoksariin puomilla, kun valmentaja maanantaina totesi, että ei vaadi paljoa duunia, pitää vaan saada yksi laukka pidemmäksi tasaisella osuudella eli juoksutuksia palkalle vaan. Helppoa!

Maanantain valmennus oli myös muilta osin jälleen kerran huippusettiä. Oma liikkuminen muistuttaa välillä jopa juoksuntynkää vaikka vielä en uskallakaan kummoisesti päästellä, mutta ajoittain pienillä tehoilla. Teemana oli irtoaminen ja kentällä oli linja mitä en saanut ylittää. Sisulle irtoaminen ei tuottanut haastetta eikä myös irtoamisen jälkeisiin ohjauksiin tulo. Sen sijaan vippaus huonosta kulmasta oli hitusen epävarma, joten se saatiin läksylistalle.

Aksan viikkotreeneissä oli tarkoitus vippauksia vähän treenata, mutta päivä oli ollut kaikkinensa niin uuvuttava ja flunssaakin pukkasi, joten hemmottelin itseäni pitäytymällä mukavuusalueella. Päästeltiin menemään alla olevaa rataa pätkissä ja jatkoin jalan haastamista jonkinlaiseen hölkkään.

©HeidiUtriainen

Muut viikon kuviot menikin sitten enempi ja vähempi ohi, kun auto hajosi kotimatkalla ja ilman kulkupeliä ei oikein kuljeta. Perjantain tokotreeneihin oltaisiin hikisesti ehditty suoraan huollosta, mutta korjaamolaskun saatuani teki mieli palata kotiin syömään Piparminttu & Suklaata (maailman toiseksi parasta jäätelöä).

Kompensaatioksi Sisu pääsi lauantaina juoksemaan puomia. Tehtiin treenissä neljä toistoa. Lohikäärme tarjoili moitteetonta setti ja vähitellen voisi kuulemma alkaa lisätä käännöksiä mukaan. Hui! Mutta rohkea rokan syö, joten sitä kohti.

Lauantain juoksarit.

Maanantaina kipaistiin viisi kertaa puomilla. Tarkoitus oli ottaa mukaan niitä kääntymisiä, mutta loppupeleissä kirmattiin vain suoraan, koska Sisun rytmi hitusen häiriintyi kääntymiseen tarkoitetusta apukepistä. Sainkin hyvät ohjeet jatkoon ja niitä lähdetään toteuttamaan keskiviikkona.

Maanantain juoksarit.

Vaikka Sisun kohdalla juoksupuomiin siirtyminen vaikuttaa itsessään sujuvan vallan helposti ja onnistumis% hipoo sataa, tuntuuhan tämä jatkuva hallilla ramppaaminen parin minuutin treenin takia työläältä. Mielenkiintoista, kivaa ja motivoivaa, mutta työlästä.

sunnuntai 7. tammikuuta 2018

Vuoden ekat


Vuosi vaihtui nukkuen maaseudun rauhassa. Lunta oli niin paljon, että metsässä kulkeminen oli Nuuskulle ja Rapsulle aluksi mahdotonta, mutta kun päivien kuluessa saatiin Sisun kanssa lumikenkäiltyä polut, luppakorvatkin pystyivät hillumaan ryteikössä ilman kohtuutonta rasitusta. Toki tietä pitkin pääsi lenkille, mutta ainahan sitä metsikössä on mukavempaa. Perinteistä poiketen pupun jäljet jäivät haistamatta, koska kaikki pitkäkorvat ovat kadonneet, mutta jäljestimme sen sijaan ilvestä (tai jotain muuta isotassuista otusta). Ulkoilun ohella keskityimme vetämään lonkkaa.

Kuhiksessa.

Viikon aksatreeneissä kerrattiin Sisun kanssa edellisen valmennuksen läksyjä. Liukkaasti lensi lohikäärme ja linjaan viennit palautettiin vanhalle kunnon tasolle.

Viikon tokotreeneissä jatkettiin avoimuuden tavoittelua. Ensimmäisessä setissä tehtiin pysäytyksiä putken kautta ja Sisulta sujuivat ne vallan mallikkaasti. Ennakoinnin välttämiseksi tehtiin myös läpijuoksuja. Toisessa setissä pureuduttiin avoimuuteen (kuvio alla) ja siinä on kyllä vielä työtä. Samalla linjalla oli ensin merkki (M) ja ruutu takana. Voin vakuuttaa, että pikkukelpillä oli suunnattomia vaikeuksia suorittaa merkin kierto, kun se olisi niin kovin halunnut painella (ja painelikin...) ruutuun. Jouduttiin helpottamaan merkkiä (S) siirtämällä se kauemmas ruudusta eli lähemmäs Sisua, jotta se kykenisi kiertoon keskittymään ja silloin saatiin onnistuneita toistoja, mutta oli ne aika tuskaisia. Tarkoitus oli, että nelitassua olisi lähetetty vuorotellen kiertämään merkkiä ja suorittamaan ruutua, mutta Sisu ei päässyt ruutuun ollenkaan, kun ei siitä kyennyt luopumaan. Tuli läksyksi ja hyvä läksy onkin!



Avoimuustreeni, jossa koira, Sisun merkki (S), alkuperäinen merkki (M) ja ruutu.

torstai 28. joulukuuta 2017

Hämärän rajamailla

Vuoden vikat treenit vedettiin tänään Kurkimäessä. Pientä lisäiloa toi sähköttömyys: ei valoja saati lämpöä. No kumpiakaan ei tarvittu :) Päivä valaisi tarpeeksi ja kelikin oli juuri sopiva +1°C. Ei tullut vääränlainen hiki; oli virkistävää hikoilla siksi, kun semijuoksee ja urheilee, ei siksi, että on liikaa päällä suhteessa lämpötilaan. Sisukin jaksoi kieltä roikottamatta, ei tullut sillekään hiki kuin aivojen käytöstä.

Linjaan viennit haastavasta kulmasta tuli läksyksi, joten pitänee vuoden ekalla hallikäynnillä rakennella osa ratapohjasta hinkattavaksi. Saatiin hyviä vetoja, mutta myös muutama lohikäärmeversio, jossa otuksen pää kyllä kääntyi kohti hyppyä asenteella "tuossa tuo hyppy on, mutta pääsen kovempaa, kun jo tuun!". Eli vahvistuksia lukitsemisiin vaikka menisin jo. Nuo olivat hyvällä mallilla ennen miun loukkaantumista ja luonnollisesti ohjausrytmin katoaminen näkyy nyt pienenä räpellyksenä.

Itseäni kyllä ripitin kertakaikkisen heikosta radanlukutaidosta. Ei tullut edes mieleen muutaman kohdan lukuisista ohjausvaihtoehdoista se nopein vaan kovin valikoin jotain keskinkertaista tai parhaimmillaankin toiseksi nopeimman, mutta en sitä nopeinta. En nähnyt parasta linjaa vaikka miten kovin koetin miettiä ja olin tästä kyllä pöyristynyt. Miten nopeasti ote onkaan kadonnut (tästäkin) ja olikin tosi antoisaa, että kellotettiin treenipätkiin eri versioita. Pitänee kellotella enemmän, jos sitä saisi palautettua jonkinlaisen tason ennen kisakentille paluuta.

Joulunaika sisälsi ulkoilua, päikkäreitä ja napostelua. Lahjansa trio sai etukäteen, luppakorvat saivat uudet petinsä ja pystykorva itsensä kokoisen matkaluun.

Pyhäselän rannassa.

Jaamankankaalla jonossa.

Hämärän trio.

Päikkäreillä.

Yöunilla, tuonne pitäisi mahtua.

perjantai 22. joulukuuta 2017

Joulunalustreenit


Kolme viisasta nelitassua toivottaa kaikille iloista joulua ja huisia hauskuutta, riemua sekä lystiä ensi vuodelle! Jos tulevalta vuodelta jotain toivon, niin Nuusku Superseniorille samaa hyvää vointia kuin kuluneenakin vuonna, Rapsu Harmaahapsu sen sijaan voisi jättää perinteeksi muodostuneet syöpä-/kasvain-/hammasleikkaukset väliin ja pysyä nykyisessä hilpeässä tilassaan ja Sisu Lohikäärme puolestaan jatkaa eloa tarmokkaana iloisena itsenään.

Keskiviikkotreeneissä tempaistiin alla oleva sikermä, jossa Lupsukka oli odotuksiani parempi. Jotenkin ajattelin, että pikkukoira hurahtaisi jokaiseen viritettyyn ansaan, koska irtoamista ja itsenäistä radanlukua on vahvistettu, mutta eipähän se. Hienosti malttoi huomioida ohjaukset ja oli kaikkinensa ohjaajaansa parempi. Koska oma liikkuminen on vielä rajallista, palkkailin lyhyistä pätkistä, joita sitten yhdistelin kokonaisuuksiksi.

Tuolta inspiroiduin, muokkasin ja lisäsin jotain läksyjä joukkoon.

Läksylistalle jäin vielä ylipitkältä matkalta lähetetty itsenäinen keppien tiukka avokulma-aloitus (15). Kohta onnistui, kun liikuin keppien puolenvälin tuntumaan, mutta koettaessani lähettää Lupsukkaa matkaan ihan itse, se joko a) tarjosi hyppyä (19) tai b) veti toiseen keppiväliin. Tämän ilmiön olen kyllä huomannut aiemminkin, on saatu se läksyksikin ja tunnustan, että on jäänyt tekemättä! 90° ja 45° asteen aloitukset alkaa olla hallussa itsenäisesti, mutta näköjään tiukemmat tuottaa haastetta. Toki tuommoisia ei tule kisaradalla eteen, mutta itsessään kiva treenihaaste :)

Vuoden viimeiset ohjatut tokot treenattiin tänään ja Sisuliini sai joulun kunniaksi palkaksi joulukinkkua. Teemana olivat ruutu ja merkin kierto. Molemmat pelittivät hienosti. Ruutu on tyylikkäällä mallilla, nopea ja innokas. Hetsatessa Sisu kenottaa vinossa ruutua kohti, hyvä jottei kaadu, kun niin kovin tekisi mieli jo sännätä, mutta kuuliaisesti luvan odottaa. Merkille haettiin etäisyyttä ja se vaatii vielä toistoja. Lähtee kyllä kaukaakin, mutta ei ihan yhtä itsevarmasti, joten siihen samanlaista hetsia ja hurmaa, niin hyvä tulee!

sunnuntai 17. joulukuuta 2017

Pikkumaksi


Jännitin suotta virallista mittaustilannetta. Tuomarit olivat aivan ihania ja Lupsukka saatiin mitattua varsin nopeasti ilman sen kummempaa säätämistä. Ensin näytti siltä, että Sisu väistää mittaa, joten tuomari pyysi samantien kollegan Sisun toiselle puolelle vastavoimaksi. Sillä tavalla homma hoitui helposti: minä syötin otukselle lihapullia, yksi tuomari rapsutteli sitä rinnasta ja takajalasta toisen tuomarin mitatessa. Sisu seisoi ryhdikkäästi, sillä ollut kiire mihinkään eikä tarvetta väistää mitään.

En tiedä johtuiko tilanteen helppous olohuoneessa tehdyistä mittaustreeneistä (piirakkapulikka on tässä lyömätön väline!) vai ainoastaan tuomareiden ammattitaidosta, mutta olipa kummin vain, kaikille jäi hyvä mieli. Lopputulos ei yllättänyt, tiesinhän mie, että pikkumaksi se on.

Sisu toki oli sitä mieltä, että treenatakin voisi, joten käytiin lenkillä mittaustilaisuuden päättymistä odotellessa ja tilaisuuden jälkeen jäätiin halliin vähän tokoilemaan, kun olin varannut niitä lihapulliakin ihan tolkuttoman määrän, jos se mittaustilanne olisi Sisusta ollut ahdistava. Tehtiin hitusen perusasennon paikan vahvistusta, parin askeleen seuraamista ja paikkamakuuta.

perjantai 15. joulukuuta 2017

Agiråkki tulee, oletko valmis?

Viritä spurttis, osaatko valssis?

Ihan vaan tiedoksi, jos olet elänyt patterin välissä tai muuten vaan viihdyt uutispimennossa, että heinäkuussa Joensuun keskusurheilukentällä räjähtää! Silloin tehdään historiaa, pidetään hauskaa ja ratkotaan suomenmestaruuksia!

Nuorisojaosto (siis ne lauman nuorimmat...) edustaa.

Koeta malttaa vielä 203 päivää/ 4872 tuntia/ 292320 minuuttia/ 17539200 sekuntia ja tuu råkkaan meijän kaa!

Lisätietoa vuoden hienoimmasta tapahtumasta löydät virallisilta kotisivuilta: agirakki.net

torstai 14. joulukuuta 2017

Petterin kaverit

Eilisessä valmennuksessa Lupsukka loisti niin, että totesimme valkun kanssa mahdollisten tulevien kisavirheiden johtuvan vain ja ainoastaan ohjaajasta. Lohikäärmeen tekninen osaaminen ja ohjausten sekä radan lukeminen ovat näköjään sillä tasolla, että minun pitää tunaroimalla tunaroida, jos meinaan saada Sisun tunaroimaan. Ei siis mitään paineita! Tekisi mieli laittaa jo ilmoa menemään, mutta jos nyt kuitenkin odotan sitä juoksukykyä. Ehkä.

Maanantaina käytiin kaiman kanssa hallilla mittausta treenaamassa ja miun oli tarkoitus Sisun kanssa vähän tokoilla. Mittaus sujui oikein mallikkaasti, Sisu napotti pöydällä ja Heidi sai mittakeppiä läpytellä selkään. Selvästi olohuoneessa tehty etukäteisharjoitus piirakkapulikalla (kyllä, luit oikein..) oli avain onneen. Noin hienosti ei ole mittauksessa kelpiini ennen napottanut. Toivottavasti sunnuntaina toimii yhtä urheasti eikä limboa mitan ali. Tokosta sen sijaan ei tullut oikein mitään, kun kelpillä oli aksafiilis. Tai olisi varmaan tullut, jos olisin jaksanut panostaa mielentilaan, mutta paljon helpompi oli vaan siirtyä viereisen kentän aksaesteille! Niih.

Rapsu Harmaahapsu sai joululahjansa etukäteen. Hapsuliini on ollut vähän viluinen, joten Petteri-poro oli heittänyt ohi lentäessään Raipelle kolopedin. Siitähän punainen koloasukki pitää.

Nukkuvan tassut ja häntä pilkistää.

Kurkistus koloon.

Välillä kolossa voi lepäillä ja tarkkailla.

Myös itse Kuningatar testasi lukaalin.

Ja sitten kun unet on kivasti menossa, niin saattaa käydä näin:

Yritäpä itse nukkua, kun toinen yrittää leikkiä. Ei oo helppoo!

Silakka sai puolestaan uuden kevythäkin tulevia kisareissuja ja pakkastreenejä varten. Entisestä hajosi vetoketju, joten hankin tuommoisen talvikäyttöön sopivan, jossa verkot ei mene maahan asti, koska kuvittelen siellä silloin vetävän vähemmän. Nythän tarkenee vielä mainiosti autossa odotella, mutta kunhan pakkanen laskee, niin kopperon kanssa pääsee hallin lämpöön odottamaan.

Mahduttiin! Mie, Unski ja Lupu.

Ja itseoikeutetusti Kuningatar Nuusku tekee lopullisen hyväksynnän.

lauantai 9. joulukuuta 2017

Merkin merkitys ja viennin vahvistus

Sisun kanssa Pyhäselän jäälauttoja ihmettelemässä.

Alkuviikosta tehtiin pariin otteeseen olohuonetreeninä merkin kiertoa, klik. Lupsu hoksasi jutun juonen heti, siihen tarvittiin ainoastaan merkkitötterön maahan laskeminen. Melko pian yhdistin toimintoon vihjesanan, jonka älykäs elukka omaksui sujuvasti. Minulla meni huomattavasti kauemmin aikaa vihjesanan keksimiseen kuin Sisulla sen oppimiseen.

Eilisissä tokotreeneissä tehtiin samaista merkin kiertoa matkaa kasvattaen ja yhdistettynä hyppy- sekä noutokapulahäiriöihin. Sisu toimi niin hienosti! Pelkkiä onnistuneita ja iloisia toistoja. Toisessa setissä treenattiin seuraamista ja saatiin Suskilta hyviä ohjeita paikan parantamiseen, koska Lupukkahan hitusen keulii. Hienosti se lähti vaihtamaan asentoa halutunlaiseksi, pitää saada tätä nyt viikon aikana kotona ja hallilla vahvistettua. Ulkona ei kykene, kun tuulee niin, että sormet tippuu. Palkkaa siinä sitten.

Pitänee mainita, että olen sopeutunut lämpimään halliin! Olipas kiva astella lämpimään tokoa treenaamaan, kun ulkona tuuli ja tuiskusi lunta vaakasuorassa naamaan. Myös aksatreeneissä pääsin sinuiksi lämpötilan kanssa, se tosin vaati uuden viileämmän kerraston hankkimisen sekä palelemisen lenkeillä.

Itsenäisyyspäivän iltana vahvistettiin aksassa kulman yli vientejä. Linnanjuhlien kanssa kilpailevissa treeneissä ei ollut ruuhkaa, joten saatiin ihan oma treenikenttä. Takaakiertojen (2, 3) jälkeinen kulman yli vienti (4) toimi oikein hyvin. Olin myös tyytyväinen Lupsukan kykyyn hakea avokulmakepit (5) itsenäisesti ilman minun liikevihjettä.

Himmeät hypyt oli varmuuden vuoksi,
jos olisi tullut tarvetta purkaa väärää tarjontaa neloselle.

Nuuskupuusku juoksee ja Rapsuliini tekee juoksua. Molemmat voivat hyvin, tykkäävät kovasti talvesta ja lumisesta maisemasta. Metsälenkeillä Nuuskuttimen askel on hämmästyttävän kevyt ja Rapelo laukkaa minkä ehtii. Luonnollisestikaan reitit eivät suuntaudu umpihankeen senioreiden mukana ollessa.

Siellä se siintää, kohde poluttoman metsän keskellä. 
Jonkun ihanan ylläpitämä kynttilälyhty.